− Ajattelin, että pelaan Ruotsissa kauden tai kaksi, ja palaan sitten kotiin Lahteen, näin muistelee talven 1980 tapahtumia Jarmo Mäkitalo, 54.
Toisin kuitenkin kävi, Mäkitalosta tuli yksi kaikkien aikojen parhaimmista ulkomaalaispelaajista Ruotsin liigassa. Hän pelasi Leksansin ja Södertäljen paidassa yhteensä 13 kauden aikana 433 runkosarjaottelua, joissa pisteitä kertyi 359 (155+204). Pudotuspeliotteluita hän pelasi Ruotsissa 36, joissa syntyi 21 pistettä (10+11). Ruotsin mestaruuden hän voitti Södertäljessä vuonna 1985.
Lahti-kiekon hall of fameen syksyllä 2013 valittu Jarmo Mäkitalo on Suomessa varsin tuntematon pelaaja, Ruotsissa hän on legenda. Vuosina 1980 ja 1984 Suomea olympialaissa edustanut Mäkitalo siirtyi Leksandiin nuorena kolmen Kiekkoreippaassa pelatun kauden jälkeen.
− Talvella 1980 Lake Placidin olympialaisten jälkeen Lahden omat pojat Erkki Laine ja Kari ”Piri” Eloranta, jotka pelasivat Leksandissa, soittivat ja kysyivät, olisinko kiinnostunut lähtemään Ruotsiin pelaamaan. Pojat minut Ruotsiin houkuttelivat. Ajattelin, että siirto Ruotsiin olisi askel eteenpäin peliuralla. Halusin kehittyä pelaajana ja kokea jotakin uutta;, niinpä sitten päätin siirtyä Ruotsiin.
− Olin 19-vuotias muuttaessani Ruotsiin, täytin 20 ensimmäisen pelikauden alettua. Oli helppo siirtyä Leksandiin, kun joukkueessa pelasi kaksi kaveria. Erkki Laineen kanssa olin lapsuudenystävä, asuimme naapureina. Pelasimme jalkapalloa ja jääkiekkoa yhdessä pienestä pitäen.
Kahden lajin lahjakkuus
Jarmo Mäkitalo oli kahden lajin lahjakkuus. Jääkiekon ohella hän menestyi hyvin jalkapallossa, jota hän pelasi Lahden Reippaan viirupaidassa.
− Aloitin jääkiekon ja jalkapallon nuorena, olin kolme-neljä vuotta aloittaessani pelaamisen.
Mäkitalo nousi molemmissa lajeissa poikien ja nuorten maajoukkueisiin.
− Olin vielä alle 18-vuotiaiden jalkapallomaajoukkueessa mukana, samassa joukkueessa pelasi muun muassa Pasi Rautiainen. Kaudella 1977-1978 minut valittiin myös edustamaan Suomea jääkiekon alle 18-vuotiaiden Euroopan mestaruusturnaukseen.
Tämä turnaus päättyi sensatiomaisesti Suomen voittoon, kun Alpo Suhosen ja Rauno Korven luotsaama joukkue voitti finaalissa jatkoajalla Neuvostoliiton 6-5. Voittomaalin iski Mäkitalon ketjukaveri Jari Kurri. Tämä turnaus oli ensimmäinen kansainvälinen maajoukkueturnaus, jonka Suomi voitti.
Muistot näistä kisoista ovat Mäkitalolla luonnollisesti lämpimät.
− Kotikisoista on jäänyt mieleen mahtava yleisön tuki. Meillä oli loistava joukkue, jossa oli mahtava henki.
Nuorena maajoukkueeseen
Jääkiekon Mäkitalo valitti päälajikseen 18 -vuotiaana.
− Minusta tuntui, että jääkiekossa on paremmat mahdollisuudet päästä eteenpäin ja ulkomaille pelaamaan. Pelasin kuitenkin Reippaassa jalkapalloa 21-vuotiaaksi saakka.
− Totta kai minulla oli pelaajana tavoitteita siihen aikaan. Ensimmäinen tavoite oli ottaa paikka Kiekkoreippaan joukkueesta, ja siinä onnistuin. Toinen tavoite oli maajoukkue ja kolmas tavoite oli ulkomaat.
Vuodenvaihteessa 1979-1980 Jarmo Mäkitalo pelasi alle 21-vuotiaiden MM-kisoissa samassa ketjussa Mika Helkearon ja Kurrin kanssa. Alpo Suhosen valmentama joukkue saavutti MM-hopeaa. Kalevi Numminen valitsi Kurrin ja Mäkitalon Lake Placidin olympialaisiin. Mäkitalo oli kisoissa 19-vuotias.
− NHL oli totta kai myös mielessä. Mutta siihen aikaan kaikilla pelaajilla ei ollut agenttia. Minullakaan ei ollut ja NHL: ään en koskaan päässyt.
Parempaan sarjaan
Siirto Ruotsiin merkitsi Jarmo Mäkitalolle siirtoa kovempitasoiseen sarjaan.
− Ruotsin liiga oli 1980-luvulla jonkin verran Suomen liigaa parempi. Ruotsissa pelaajat olivat taitavampia kuin Suomessa, ja sen vuoksi harjoitukset kehittivät enemmän minua pelaajana kuin harjoitukset Lahdessa. Ja taitavampien pelaajien ansiosta pelit olivat Ruotsissa jonkin verran tasokkaampia kuin Suomessa. Valmennustavoissa ei tuohon aikaan Suomen ja Ruotsin välillä ollut kovinkaan suurta eroa, toteaa Mäkitalo.
Mäkitalon kokemuksiin vaikuttaa myös se tosiasia, että 1970-luvun loppupuolella Kiekkoreipas oli SM-liigan heikoimpia joukkueita kun taas Leksand oli Ruotsin parhaimpia seuroja. Seura voitti 1970-luvulla kolme perättäistä Ruotsin mestaruutta ja pelasi joka kausi uskottavasti mestaruudesta. 30 vuotta sitten pääsarjapelaajat sekä Suomessa että Ruotsissa olivat enintään puoliammattilaisia.
− Tässä asiassa ei ollut suuria eroja Ruotsin ja Suomen välillä. Ruotsissakin pelaajat olivat päivisin töissä ja illalla harjoiteltiin. Viikossa oli kaksi peliä, pelipäivät olivat torstai ja sunnuntai.
Mäkitalokin teki 1980-luvulla pelaamisen ohella töitä.
− Opiskelin ensin ruotsin kieltä. Kun kieli oli hallussa, perustin lahjatavaraliikkeen. Eli olin yrittäjä pelaamisen ohella.
Mäkitalon mukaan suomalaisten ja ruotstalaisten pelaajien välillä oli eroa taktisessa osaamisessa sekä henkisellä puolella.
− Ruotsalaiset uskoivat suomalaisia enemmän, että he voivat voittaa kenet vaan. Suomalainen jääkiekko nousi myöhemmin uudelle tasolle, Suomen maajoukkue voi menestyä ja pärjätä, siitä kertoo hyvin olympiamenestys.
Sarjojen pelityyleissä oli myös eroa.
− Ruotsissa peleissä oli enemmän vauhtia ja pelaajat olivat taidokkaampia. Sen vuoksi peli oli taidokasta. Suomessa pelattiin tuohon aikaan enemmän kamppailua mies miestä vastaan.
Uran kruunu Södertäljessä
Mäkitalo siirtyi kolmen Leksandissa pelatun kauden jälkeen perinteikkään Södertäljen riveihin vuonna 1983. Södertälje nousi kaudeksi 1983-1984 Elitserieniin takaisin ja aloitti kovan panostuksen.
− Joukkueeseen hankittiin valmentajaksi suomalainen Timo Lahtinen. Seurajohto halusi myös vahvistaa joukkuetta, porukkaan hankittiin paljon uusia pelaajia. Seura halusi minutkin ja päätin lähteä sinne. Panostus toi tulosta. Keväällä 1984 nousijajoukkue voitti pronssia ja vuotta myöhemmin Södertälje kukisti finaaleissa kestomenestyjä Djurgårdenin. Ruotsin mestaruus oli myös Mäkitalon uran kruunu.
Eldebrink...Glenn Johansson...
− Meillä oli kerta kaikkiaan loistava joukkue. Södertäljen joukkue on ehkä paras joukkue, jossa itse olen koskaan pelannut.
Mäkitalolla itsellään pelit sujuivat Tukholman kupeessa SSK:n paidassa erinomaisesti, hän oli Johanssonin kanssa joukkueen tehokkain pelaaja. Pisteitä syntyi puolustusvoittoisessa sarjassa reilusti yli piste per peli -tahdin.
− Minulla oli kaksi fantastista vuotta Södertäljessä. Tuosta ajasta on jäänyt mahtavia muistoja. Kotiotteluissamme oli aina tupa täynnä ja hyvä tunnelma.