JYP - IFK
KOO - SPO
PEL - TPS
SAI - TAP
BOS - STL 2.00
NYI - NJD 2.00
NYR - CHI 2.00
TBL - TOR 2.30
NSH - WPG 3.00
MIN - ANA 3.00
DAL - LAK 3.30

Jarkko Parikka Imatralta Iowaan

Muut Sarjat / Haastattelu
Jarkko Parikan ura on lähtenyt upeasti käyntiin Pohjois-Amerikassa.
Kuva ©
Suomalaispelaajien virta Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin on suuressa kasvussa. Olli Määtän onnistunut siirtyminen on varmasti motivoinut useita nuoria lahjakkuuksiamme siirtymään rapakon toiselle puolelle. Imatralta maailmalle lähtenyt Jarkko Parikka siirtyi jo peruskoulun jälkeen 16-vuotiaana Yhdysvaltoihin ja valloitti paikan itselleen maan kovimmasta juniorisarjasta.

Kaudella 2012-13 SaiPan B-junioreissa pelasi puolustaja, joka erottui muista vahvuuksillaan. Puolustaja, joka pelasi itseään kaksi vuotta vanhempien seurassa. Tämä puolustaja oli Jarkko Parikka.

Parikka on kiinnittänyt katseita heti ensimmäisistä poikien maaotteluista lähtien. Puolustaja on ollut ikäluokkansa (1997-syntyneet) kärkipuolustajia alusta alkaen ja hyvät otteet ovat nostaneet Parikan vuotta vanhempien maajoukkueen mukaan.

Vaikka pelimiehen ura on vasta alussa, on meriittejä tarrautunut jo takataskuun. Imatralaisnuorukainen valittiin esimerkiksi kesällä 2012 Future Olympic Lions-leirille, jonne kutsutaan juniorimaajoukkueiden ikäluokkien parhaimmisto paikalle.

Kaiken lisäksi Parikka kutsuttiin viime elokuussa alle 18-vuotiaden maajoukkueen mukaan perinteikkääseen Ivan Hlinkan muistoturnaukseen, joka vilisee NHL-kykyjenetsijöitä. Jotain turnauksen tasosta kertoo sekin, että Kanadassa se on arvostetumpi turnaus kuin alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruskilpailut.

Hienojen saavutusten jälkeen Parikan tie vei yllättäen heti peruskoulun jälkeen Yhdysvaltoihin. USHL-draftissa Parikka huudettiin kahdeksannella kierroksella ja miehen tie kulki Iowan osavaltioon Des Moinesin kaupunkiin.

− Siirron suurin syy oli, että haluan kehittyä jääkiekkoilijana.

Ja kehitystä on tapahtunutkin. Parikka nappasi heti yllättäen 16-vuotiaana paikan Yhdysvaltojen kovimmasta juniorisarjasta. Sarja, jossa esimerkiksi Paul Stastny ja Thomas Vanek ovat pelanneet juniorivuosinaan.

− Onhan se hienoa pelata USHL:ssä! Vauhti on kova. Monet vertaavat Mestikseen, mutta onhan se erilaista pienessä kaukalossa kuin suuressa.

Sarjan pelaajien keski-ikä on suunnilleen 18 vuotta ja 97-ikäluokan pelaajia sarjasta löytyy suunnilleen 20 kappaletta. Parikka koki kertaheitolla todella suuren tasoeron hypätessään B-nuorten SM-sarjasta aikuisten mitoissa olevien jenkkien mukaan.

− Tuntui kuin olisi mennyt lasten peleistä miesten peleihin.

Mikäli pelipaikkaa ei olisi irronnut Des Moines Buccaneersin joukkueesta, olisi Parikka suunnannut vähintäänkin erikoiseen kohteeseen. Ensimmäinen varavaihtoehto oli Itävallan Salzburg, jossa energiajuomajätti Red Bullin omistuksessa oleva seura yritti haalia nuoren suomalaisen riveihinsä.

EC Red Bull Salzburg on lähitulevaisuudessa liittymässä KHL:ään ja seuran A-juniorijoukkue pelaa jo Venäjän kovimmassa juniorisarjassa MHL:ssä.

Ammattilaisuus kiiltää silmissä

Moni kiekkonuorukainen haaveilee urasta ammattilaisena, mutta monelle se on hyvin epätodennäköistä. Parikalle se on todennäköistä. Nuorukainen tiedustaa vahvuudekseen kahden suunnan pelin ja löytää isestään samoja piirteitä kuin Olli Määtästä.

Parikka myös tiedostaa sen, millä osa-alueilla on vielä kehitettävää, jotta ammattilaiskaukalot kutsuisivat tulevaisuudessa. Nuorukainen kokee taklauspelinsä suurimmaksi heikkoukseksi, mutta totuuden nimissä harva 16-vuotias eurooppalaiskiekkoilija pystyisi pelaamaan edes USHL:n tasoisessa sarjassa.

Parikalle saattavatkin sopia yhdysvaltalaiset harjoitusmetodit paremmin kuin suomalaiset, sillä harjoitteluissa keskitytään enemmän voimapuoleen ja kestävyyteen.

− Täällä harjoitellaan enemmän voimaa ja fyysisyyttä, treenit 8-10 kertaa viikossa plus pelit. Juoksua täällä ei ole lainkaan, toisin kuin Suomessa, jossa juostiin aina ennen harjoituksia ja harjoitusten jälkeen.

Pelit ovat imatralaisnuorukaisella lähteneet hyvin käyntiin ja vastuuta on tullut. Tehopisteet ovat vielä jääneet tulevaisuuteen, mutta joukkueen päävalmentaja Jon Rogger on ollut todellä tyytyväinen Parikan puolustuspelaamiseen. Rogger on sanonut Ketterä-kasvatin olevan todella rauhallinen ja kiekkovarma puolustaja.

Parikka haaveilee ammattilaisuudesta ja NHL on luonnollisesti päätavoite. Kaikilla eurooppalaisnuorukaisilla tuntuu olevan sama haave NHL-joukkueen suhteen. Joukkueen pitää olla lämpöisestä paikasta ja Parikka kertookin San Jose Sharksin mieluisammaksi organisaatioksi NHL-draftin suhteen.

Parikka voidaan aikaisintaan varata vasta kesällä 2015, joten puolustajalla on aikaa näyttää NHL-kykyjenetsijöille osaamistaan.

Sitä osaamistaan hän pääsee näyttämään jokainen ilta, sillä USHL-ottelut keräävät usein todella suuren määrän kykyjenetsijöitä katsomoon. Kykyjenetsijöiden lisäksi media on erittäin paljon läsnä pelitapahtumissa ja joukkueet keräävät suurta huomiota.

Nuoret oppivat heti alusta lähtien kuinka toimia median kanssa. Tätä ei Suomessa pysty oppimaan ennen siirtymistä ammattilaiskaukaloihin.

Jenkkimenoa Amerikan sydänmailla

Des Moines on Iowan osavaltion pääkaupunki sekä suurin kaupunki asukasluvultaan. Kaupungissa asuu yli 200 000 asukasta. Vapaa-aikaa ei juuri paljoa jää ja sekin kuluu usein kiekon parissa.

− Des Moines on hieno kaupunki ja sopivan kokoinen kiekkokaupunki. Vapaa-aikaa ei hirveästi ole. Käyn ulkona syömässä muiden pelaajien kanssa ja katsomassa Iowa Wildin (AHL) pelejä.

Parikka on nauttinut olostaan Iowassa ja varsinkin paikallinen pelityyli on miehen mieleen.

− Peli on paljon fyysisempää ja ei ole mitään hitaita lähtöjä ja paljon parempi fiilis pelata, kun on runsaasti yleisöä peleissä. Keskimäärin noin 3000-5000 katsojaa per peli.

Puolustaja asuu muiden pelaajien tapaan isäntäperheessä, mikä takaa nuorille kiekkoilijoille tietynlaista turvaa. Parikalla samassa perheessä on myös joukkuekaveri, sillä Buccaneersin maalivahti asustelee samoissa tiloissa.

USHL-pelaajien arkeen kuuluu myös usein high school, mutta imatralaisnuorukainen ei ole vielä kouluja USA:ssa käynyt. Tulevaisuudessa luultavasti nuoren miehen arkeen tulee kuulumaan online-kursseja kolme tuntia päivässä.

Parikka on todella tyytyväinen oloonsa Buccaneersin joukkueessa, sillä homma toimii, mutta myös kritiikkiä löytyy.

− Joukkueessa on hyvä ilmapiiri ja koutsit ovat täysillä mukana! Organisaatio on toistaiseksi ihan hyvällä tasolla. Vanha halli ja vanha pukuhuone, mutta näillä mennään mitä on. Risuja joukkueen omistajille, sillä tiedonkulku johtoportaan ja joukkueen välillä ei aina välttämättä ole kitkatonta.

Parikalla on seurojoukkueen lisäksi mielessä maajoukkue ja tavoitteet ovat selvät.

− Suurin tavoite on alle 18-vuotiaiden MM-kotikisat. Lisäksi tavoitteena on pelata tämä kausi niin hyvin kuin vain voi ja pysyä terveenä sekä kehittyä täällä pelaajana.

Nuori mies on tottunut uuteen kaupunkiinsa ja seuraansa todella mainiosta ja ura näyttää juuri nyt hyvältä. Ihmetystä löytyy paikallisten yleistietämyksestä ja osittain Parikka on saanut todistaa stereotypiat todeksi.

− Suurin osa ei tiedä Euroopasta mitään ja aina vain Amerikka ja Amerikka ihan kuin mitään muuta maailmassa ei olisikaan.

Monen nuoren eurooppalaisen juniorin tie NHL:ään kulkee usein Pohjois-Amerikan juniorisarjojen kautta. Suomalaisten keskuudessa siirtyminen rapakon taakse nuorella iällä on vielä vähäistä, mutta kasvua on tapahtunut.

Parikka on todennut siirtonsa todella hyväksi ja lähettääkin terveisiä suomalaisjunioreille, joilla on palava halu pelata rapakon takana ja elää amerikkalaista unelmaa.

− Moni miettii onko ulkomaille lähtö tässä iässä liian aikaista, mutta jos haluja on niin anna palaa!

» Lähetä palautetta toimitukselle