Janne Niinimaan kämppä Edmontonin näköalakadun Saskatchewan
Driven varrella on sekasorron vallassa. Janne, tämän Suomesta
kuukauden kestävään työharjoitteluun tullut sisar sekä kolme
vanhaa kaveria koti-Jäälistä pakkaavat tavaroitaan ja kiire
on kova. Suomenkielinen huulenheitto huvittaa lentokentälle
kuskiksi lupautunutta Jatkoajan toimittajaa.
Jo vuonna 1993 kotoaan Jäälistä, Oulun läheltä Helsinkiin
jääkiekon vuoksi muuttanut, nyt 25-vuotias Janne on tottunut
reissaaja. Tavarat lentelevät NHLPA:n tunnuksella varustettuun
kassiin tottuneesti. "Pitäisiköhän ottaa golf-kengät mukaan?",
miettii Janne. Öljy kokoontuu heti All Star-viikonlopun jälkeen
maanantaina Dallasissa, josta matka jatkuu Phoenixiin, Los
Angelesiin ja Anaheimiin ennen paluuta vasta 15.helmikuuta.
Kahden viikon reissu siis. Golf-kengät mukaan eikä paksua
päällystakkia tarvita.
"No problem", sanoisi Mark Messier.
Luulisin.
Janne Niinimaa valittiin NHL:n All Rookie-joukkueeseen
tulokaskaudella Philadelphia Flyersin riveissä 1996-97.
"Philadelphiassa pelaaminen oli kuin olisi ollut ihan toisessa
liigassa. Bussi vei suoraan omalle lentokoneelle. Koneessa
istuuduttuasi lentoemännät toi jo hedelmiä. Laskeuduttua suoraan
odottavaan bussiin. Kahteen vuoteen en nähnyt terminaalia."
Heti ensimmäisenä keväänä Janne pääsi pelaamaan Stanley Cupin
finaaleissa 1997 Detroitia vastaan.
Yhtäkkiä tullut treidi Edmontoniin Kanadan peräkylille oli
Jannelle kova paikka toisella kaudella. Yksityiskoneet ja
suuren maailman meininki vaihtui vuorokoneitten odotteluun
milloin missäkin huisin Minnesotassa.
Mutta Albertasta, jääkiekon sydänmailta suomalainen maalaispoika
löysikin paikan, jossa todella todella viihtyy.
Kostiaisen kirjassa "Suomalaiset NHL:ssä" - jota Jannekin on
lukenut - Niinimaa sanoo Edmontonissa jääkiekon olevan vielä
vanhaa hyvänajan jääkiekkoa verrattuna Ameriikan showmeininkiin.
Kylmästä ja pimeästä Edmontonista reissuille lähtemisessä on
aina mukana tekemisen meininki.
Ja elämä kaukalon ulkopuolella on Jannen mieleen.
"Viihdyn täällä todella hyvin. Täällä voi metsästää vapaapäivinä,
ihmiset ovat helvetin mukavia - täällä on ihankuin Suomessa
olisi."
Janne tietää olevansa viimeisin edustaja hyvien suomalaisten
jääkiekkoilijoitten ketjussa Edmonton Oilersissa. Seuran
kunniakkaista perinteistä ei kenenkään tarvitse muistutella.
Skyreach Centerille ajaessaan joka aamu Janne näkee seinään
maalattujen viiden Stanley Cup-sormuksen kuvat ennen kuin
kävelee sisälle halliin The Kannua kannattelevan Wayne Gretzkyn
näköispatsaan alitse.
"Näen noitten pelaajien kuvat joka päivä pukuhuoneen käytävän
seinällä. Vaikka en ehkä ole yhtä hyvä kuin he olivat, ainakin
yritän yhtä kovaa joka päivä", sanoi Janne Edmonton Journalin
haastattelussa viime kaudella. Kuvissa näkyy mm. Jannen
junnuvuosien esikuva Reijo Ruotsalainen.
Kysyttäessä metsästysharrastuksesta Janne kehuu Glen Satherin
kautta aikanaan tapaamiaan Edmontonin ulkopuolella olevia
maanviljelijöitä, joitten mailla hän saa metsästää.
Iltapäiväharjoitusten jälkeen Janne usein suuntaa Jeeppinsä
keulan kohti maaseutua pois kaupungista. Joulun alla kinkun
saaminen ei ollut ongelma.
Janne kertoo viettäneensä vapaaillan kaupungin ulkopuolella
olevan Devonin kylän lammen jäällä pelaten "shinny":ä
paikallisten pikkupoikien kanssa vähän aikaa sitten.
Pelin päätteeksi kylän vanhemmat paistoivat vieraansa kunniaksi
nuotiolla makkaraa.
Aito suomalainen jääkiekkoilija on suosittu henkilö Albertan
maalaisjunttien kirjoissa.
Pikkupojat eivät koskaan unohda kenen kanssa talvi-iltaa lammella
viettivät.
"Viihdyn täällä niin hyvin ja haluaisin jatkaa täällä tämän
kauden jälkeenkin", sanoo Janne ja tästä tulee mieleen, että
miehen sopimus päättyy tähän kauteen. Kuinka kauan Oilersilla
on varaa pitää All Star-pakkinsa on kysymys, jota ei oikein
uskalla edes miettiä.
Viidennellä NHL-kaudellaan Janne on huomannut yhtäkkiä olevansa
veteraanipelaaja Öljyn pukukopissa, yksi kokeneimmista
ammattilaispelaajista. "Pakkiparini Eric Brewer tulee aina
ennen pelejä kyselemään miten eri tilanteita pitäisi pelata."
Janne kehuu nuorta ja innokasta pakkipariaan Breweriä.
Kanadan kalliovuoristosta Kamloopsin kaupungista kotoisin
oleva "Brew" on yksi joukkueen kehittyneimmistä pelaajista
tällä kaudella - Jannen mielestä pitkälti miehen oman innostuksen ja
oppimishalun vuoksi.
Yhtenä suurimmista miinuksista Janne Niinimaan pelissä mainittiin
aikaisemmin aina tämän peliesitysten ailahtelevaisuus - jopa
saman pelin aikana; ensin yksi loistava vaihto, sitten paha
harhasyöttö toisessa jne.
Jo viime kaudella oli selvästi nähtävissä kypsyminen ja tasaisuus
Jannen pelissä - ja tällä kaudella hän on ollut itse "Mr.Consistency"
pelistä toiseen jatkuvilla esityksillä; numeroiden valossa Niinimaa
on NHL:n kymmenen parhaan puolustajan joukossa pisteissä, sekä
Top 20:ssä blokattujen laukausten ja jääajan tilastoissa.
Edmonton Journal teki koko sivun jutun Niinimaan hienosta
kaudesta jo ennen Joulua otsikolla "From Buffoonery to Brilliance".
The Hockey News eli "The Bible" kuten NHL-pelaajat itse julkaisua
kutsuvat valitsi Jannen vähän aikaa sitten alle 25-vuotiaitten
NHL-pelaajien ykkösviisikkoon - asia, josta mainitessa Janne
on selvästi ylpeä - vaikka myöntää että ei "Raamattua" itse
paljoa luekaan;
Janne ei surffaile internetissä, ei katsele TV:n NHL-ohjelmia
eikä lue "The Bible":a - hän lähtee vapaa-aikoinaan mieluummin
ulos tai lukee kunnon suomalaisia sotakirjoja.
Taannoisella roadtripillä Nashvillessä päivää ennen All Star-peli
valintojen julkistamista Jannelta oli kysytty valintamahdollisuudesta -
mutta hän itse ei ollut koko asiaa ajatellut ollenkaan.
Seuraavana päivänä St.Louisissa Janne oli harjoitusten jälkeen
joukkueen hierojan Stewart Poirierin hierontapöydällä harjoitusten
jälkeen kun yhtäkkiä: "Jätkät tulivat kaikki siihen ympärille vihainen
ilme naamalla - ihmettelin mitä helvettiä nyt tapahtuu -", kunnes
jo edellispäivänä Pohjois-Amerikan All Starsiin valittu kapteeni
Doug Weight ilmoitti asian ja johti koko joukkueen onnitteluhuutoa.
"Se oli yllätys ja tottakai mahtava kunnia tulla valituksi.
Varsinkin tänä vuonna sääntöjen muututtua, vain kuusi pakkia
valittiin eikä kaikista joukkueista tarvinnut valita pelaajia."
"Kun tänne ensimmäisen kerran tulee, sitä haluaa vain osoittaa
kaikille, että pystyy pelaamaan NHL:ssä. On todella hienoa
tulla huomatuksi valitsijoiden toimesta."
Janne vaikuttaa tyytyväiseltä valintansa jälkeen saamaansa
huomioon; "kukaan ei ole valittanut valinnastani ainakaan".
Janne ei vielä perjantaina tiennyt mihin "Skills Competition"-
taitokisan lajiin hän tulee osallistumaan.
Kysyttäessä San Jose Sharksin puolustajan Marcus Ragnarssonin
tyylisen pelaajan valinnasta Janne sanoo:
"Ragnarsson on ollut ykköspakki koko kauden San Josessa eikä
Sharks ole paljoa pelejä hävinnyt. Pisteiden valossa Ragnarsson
ei ehkä näytä paljolta, mutta on hyvä, että valitsijat katsoo
vähän muutakin. Meitä vastaan se on aina ollut pahimpia
vastustajia".
Jannen kysyessä, "mikä sen Ragnarssonin etunimi oikein oli,
Markus vai Magnus?", oli pakko vastata: "En ole ihan varma.
Luulisin, että Marcus." heh
Jannen musiikkimaku tunnetaan aika hyvin jääkiekkomaailmassa.
"Notorious Metalhead" oli yksi Edmontonin lehdistön käyttämistä
nimistä. Öljyn pukukopissa Janne on yrittänyt muuttaa
musiikinkuuntelukulttuuria Dixie Chicksiä ja muuta skoobarikantria
kuuntelevien joukkuekavereittensa keskuudessa - "Music like the Dixie
Chicks really pisses me off", totesi Janne eräässä haastattelussa.
Sittemmin Anson Carter toi lisäväriä saapuessaan paikalle
reggae- ja rap CD-levyt kainalossa.
Jouni:"Kuulin, että olit suunnitellut Calgaryyn menoa täksi
viikonlopuksi "Corruption of Culture" tai jotain sellaista -
nimisen speed metal-bändin konserttiin?"
Janne:"Se nimi on "C.O.C." Corrosion of Conformity. Ehkä
pääsen näkemään bändin sitten kesällä."
Jouni:"Mikä on ollut suurin ero viime kauteen pelatessasi
Jason Smithin kanssa parina ja tällä kaudella Eric Brewerin
kanssa?"
Janne:"Viime kaudella puolustuspelini kehittyi, koska saimme
Smittyn kanssa pelata paljon puolustuksellisissa tilanteissa,
alivoimalla, omassa päässä jne. Valmentaja antoi meille paljon
vastuuta sellaisissa tilanteissa."
Jouni:"Entä hyökkäyspeli?"
Janne:"Tällä kaudella olen päässyt pelaamaan paljon
ylivoimapelejä Tom Potin kanssa - ja sieltä power playsta
suurin osa pisteistä tulee puolustajalle."
Jouni:"Entä tuo aikaisemmin mainittu peliesitysten tasaisuus -
tällä kaudella tuo asia tuntuu olevan hyvin hallinnassa?"
Janne:"Se on osa-alue, johon olen ollut eniten tyytyväinen -
pyrkiä tasaiseen hyvään peliin niin puolustuksessa kuin
hyökkäyksessä ilta illan jälkeen. Peliesitysten tasaisuus
joka ottelussa ja tasapaino hyökkäyksen ja puolustuspelin
välillä alkaa olla kohdallaan."
Jouni:"Olet tällä kaudella myös alkanut pelata entistä kovempaa
fyysisesti?"
Janne:"Minut tunnetaan enimmäkseen hyökkäävänä puolustajana,
mutta olen aika isokokoinen ja vahva, ei ole mitään syytä
miksen alkaisi taklata myös enemmän."
Jouni:"Entä mitä haluaisit vielä parantaa?"
Janne:"Vielä on paljon parannettavaa: mies-miestä vastaan
pelaaminen kulmissa ja oman pään peli."
Jouni:"All Star-viikonloppua pidetään sellaisena perhejuhlana,
mitä itse odotat siltä?"
Janne:"Siitä tulee hauskaa. Otan mukaan siskoni ja kolme
kotikylän poikaa matkaseuraksi. Tästä tulee todella hyvä
viikonloppu. On hienoa saada viettää tälläisia hetkiä
läheisten kanssa."
Jouni:"Entä miltä tuntuu pelata samassa pelissä kun vastassa
ovat Mario Lemieux, Steve Yzerman jne.?"
Janne:"Pelaan niitä vastaan koko ajan muutenkin, joten
eiköhän tästä selvitä."
Lentokentälle saavuttuamme Janne ottaa Oilers-logolla ja
numerolla #44 varustetun kiekkokassinsa, (numerolappu on
sujautettu muovin alle - tästä tulee mieleen miten nopeasti
treidin tapahtuessa se voidaan vaihtaa uuteen!) neljä
yhteenteipattua mailaa ja muut kassinsa allekirjoittaneen
miettiessä ääneen, että "eiköhän tästä sen verran juttua
tullut, että voin internettiin haastattelun kirjoittaa."
"Kehu vaan niin helvetisti", hymyilee Janne ennen lähtöään.
Ja lähtee ihmisten tuijottaessa ja tunnistaessa kuuluisan
kiekkoilijan - kävelemään kohti terminaalia.
No problem.
