Vaikka joukkueessa pelaa myös Janne ”Tappara-Ikoni” Ojanen, on Johannes Alanen nykyjoukkueesta se mies, joka on pelannut pisimpään yhtäjaksoisesti Tapparassa. Ojanenhan tuli viimeisimmältä ulkomaanreissultaan takaisin kaudeksi 1998-99, Alanen taas on pelannut Tapparan liigajoukkueessa joka vuosi alkaen kaudesta 1996-97. Jatkoaika jututti miestä niin menneistä kuin tulevistakin asioista pari viikkoa ennen kauden alkua.
16-vuotiaana jääkiekon perässä maailmalle
Alasen kiekkoura alkoi kuusivuotiaana Pietarsaaren Centers-joukkueessa. Nuorempana hän ehti harrastaa myös useita muita lajeja, mutta lopulta vaaka kääntyi jääkiekon hyväksi:
- Oikeastaan muut lajit jäivät vasta siinä kun tulin tänne Tampereelle, vaikka jonkin kerran kävin vielä SM-viesteissä juoksemassa. Telinevoimistelua, jalkapalloa, hiihtoa ja yleisurheilua tuli harrastettua, ”Jonski” kertoo.
Lähtö jääkiekon perässä on se tavallinen tarina: jossakin vaiheessa pienestä kaupungista pitää lähteä eteenpäin. Mutta miksi juuri Tampereelle ja Tapparaan?
- Jaa-a. Mihinkään liigaseuraanhan meillä ei sillä tavalla suoraa kontaktia ollut, että olisi paljon pelejä käyty katsomassa tai muuta. Tappara vain jotenkin kuulosti minun jutultani heti alusta asti. Muistan miten kaverin kanssa joskus pienenä kuunneltiin Tapparan maalilauluja. Sitten Tapparasta oli samoissa aluejoukkueiden turnauksissa joukkueita mukana. Tutustuin aika moniin, mukavaa porukkaa olivat, joten sekin varmaan vaikutti, Alanen pohtii.
Uusi seura pehmensi nuoren miehen laskeutumista Tampereelle melkoisesti:
- Ensimmäinen vuosi oli Tapparan puolesta sillä tavalla hienosti hoidettu, että pääsin sijaisperheeseen asumaan. Siellä oli myös kaikki kohdallaan, tavallaan ei tullut siitä kotoa lähtemisestä niin suurta numeroa tai elämänmuutosta kuin mitä olisi voinut. En minä itse sitä yksin asumista silloin olisi etukäteen vaikeana pitänyt, mutta yhteistyössä päätettiin että jos löytyy sopiva perhe, niin mennään ensimmäinen vuosi sillä tavalla. Jälkeenpäin täytyy kyllä antaa suuri kiitos sille perheelle siitä vuodesta, Alanen toteaa.
”Minä vain olen halunnut pelata Tapparassa”
Mikä sisäinen ääni se sitten olikaan, joka miehen Tapparaan toi, johti se oikeaan suuntaan - ainakaan ratkaisua ei ole tarvinnut katua. Tänä päivänä näin seurauskolliset pelaajat ovat todella harvassa, ja harvinaisemmaksi asian tekee se, ettei mies ole paljasjalkainen tamperelainen. Junioriajat mukaan lukien Tapparassa on vierähtänyt jo kymmenen vuotta. Kuinkas siinä niin on käynyt?
- Aika on kyllä mennyt todella nopeasti. En näe siinä sinänsä mitään ihmeellistä, vaikka tietysti nykyään seuran vaihtaminen usein onkin tavallista. Minun kohdallani se nyt vain on ollut niin yksinkertaista, että olen halunnut pelata Tapparassa, Alanen kuittaa.
Alanen pelasi ensimmäiset ottelunsa Tapparan edustuksessa kaudella 96-97. Näin ollen mies on ehtinyt nähdä Tapparassa niin 90-luvun rämpimistä kuin sittemmin nousun takaisin kotimaisen kiekkoilun huipulle. Miltä on tuntunut olla siinä mukana?
- Hikeä se on vaatinut paljon, ja vastoinkäymisiäkin on välillä riittänyt. Tavallaan tämä aika on koko ajan ollut sellaista pitkäjänteistä työtä. Kahdeksaan vuoteen mahtuu menestystä ja huonojakin hetkiä, ja kun niitä miettii, niin monesti ne ovat olleet todella pienistä asioista kiinni. Mutta kun kärsivällisesti ja pitkäjänteisesti tehdään työtä, niin se kiitos kuitenkin seisoo lopussa. Ja niinhän siinä pääsi käymään, kun joku aika sitten voitettiin mestaruus, Alanen muistelee.
Menestys on kiinni niistä pienistäkin asioista, mutta kyllä kai seurassa jotain suurempaakin on tapahtunut, kun se on hilannut itsensä huipulle. Mikä on isoin muutos Tapparassa näiden vuosien aikana?
- Ehkä tämä touhu on kokonaisuutena mennyt ammattimaisempaan suuntaan. Yritetään maksimoida kaikki asiat siten, että saadaan hyviä suorituksia pelissä. Niin jäällä kuin muuallakin tehtävät harjoitukset ja jutut ovat kaikki muuttuneet. Ei ole mitään yhtä tai kahta asiaa, vaan se on se kokonaisilme ja -ote tekemiseen. Jokainen on pyrkinyt koko ajan asioita tekemään ammattimaisemmin.
Suorituspaineet asetetaan itse
Alasen omaksi rooliksi on vakiintunut vauhdikas laitahyökkääjä. Nuorempana mies pelasi usein myös keskellä, mutta liigassa se on jäänyt vähemmälle - aina silloin tällöin sitäkin tosin nähdään.
Pisteiden valossa tarkasteltuna Alasen ura näytti yhdessä vaiheessa polkevan paikoillaan. Samalla tuli faneilta ja lehdistöltä aika paljon rajuakin kritiikkiä jonkinlaisesta vapaalipusta pelaavaan kokoonpanoon. Nyttemmin arvostelu on huomattavasti harvemmassa; paitsi että Alanen viime vuonna iski piste-ennätyksensä, on myös kovan työnteon arvostus lisääntynyt myös katsojien parissa. Mutta kuinka paljon pelaaja ottaa itseensä tuollaista rajua kritiikkiä?
- Ei sitä sillä tavalla kiinnitä huomiota mitenkään erityisesti. Media on aina osa urheilua. Kyllähän urheilija aina haluaa onnistua ja tehdä hyviä suorituksia, ja epäonnistuminen laittaa tekemään asioita eri tavalla, kovemmin ja paremmin. Eihän tämä homma aina mitään ruusuilla tanssimista ole. Mutta en usko että mikään ulkopuolinen paine siihen suorittamiseen yhtä paljon vaikuttaa kuin se paine jota urheilija itse itselleen asettaa. Ja useinhan nämä hommat ovat kuitenkin hyvin pienistä asioista kiinni; kun tulee onnistumisia, niin ne poikivat sitten lisää onnistumisia ja sitä rataa.
Olet ehtinyt nähdä myös useampia valmentajia. Miten vertaisit vaikkapa Mika Saarista edeltäjiinsä?
- Monet pistävät valmentajia ja pelaajia järjestykseen pelkästään mitattavien tulosten - maalien ja voittojen - mukaan. Kukaan ei kuitenkaan ole samanlainen kuin toinen, ja minusta tärkeintä valmentamisessa ehkä olisikin se että uskaltaa olla oma persoonallinen itsensä ja sitä kautta tuoda sitä tietotaitoaan joukkueen käyttöön. Sikäli minusta on todella vaikea ruveta vertaamaan valmentajia toisiinsa. Tänä vuonna meillä on hyvin toimiva paketti pelaajien ja valmennuksen kesken, Alanen filosofoi.
Entäpä itse peli, onko siinä mielestäsi ollut isoja muutoksia?
- Nykyäänhän melkein kaikki joukkueet pelaavat neljällä ketjulla, se on ainakin yksi iso muutos. Sitä kautta sitten tempo säilyy pelissä paremmin, kun on tuoretta miestä kaukalossa, Alanen miettii.
Entä ikuisuuspuheenaihe eli tuomarilinja ja kahvaaminen. Mitä mieltä olet, kahvataanko kaukalossa nykyään enemmän kuin aiemmin?
- En nyt tiedä, onko se lisääntynyt tai vähentynyt, vaikea sitä on mennä mittaamaan. Tuolla jäällä sitä ei varmaankaan edes näe niin hyvin kuin mitä katsomosta. Mutta siltä tuntuu, että sitä koukkimista sun muuta on ollut ja sitä tulee varmasti olemaan jatkossakin. Nykyään omalla puolustusalueella pelataan niin fyysisesti ja tiukasti miehessä kiinni, että se saattaa näyttää roikkumiselta ja kahvaamiselta, vaikkei siinä mitään rikettä olisikaan. Tuomarit ovat sitten sitä varten että parhaan kykynsä mukaan ottavat ne rikkeet pois.
Miten hyvin tuomarit siinä onnistuvat?
- Kun siellä on vain yksi päätuomari, niin onhan se selvä ettei siinä välttämättä pysty kaikkia rikkeitä näkemään ja oikein viheltämään. Se ei varmasti ole mikään helppo homma, ja varmasti helpottaisi, että niitä päätuomareita olisi kaksi, Alanen miettii.
Revanssihenkeä ilmassa
Viime kaudella tuli oma henkilökohtainen piste-ennätys, mutta joukkueen kausi oli sitten heikompi. Minkälaiset fiilikset siitä jäi?
- Vähän ristiriitainen kausi todella oli, kun sekä joukkueella että itselläni loppukausi oli aika heikko. Henkilökohtaisesti alkukausi oli todella hyvä, ja kyllä me joukkueenakin ajoittain siinä pelasimme ihan hyvin. Siinä vain tuli sitten joukkueelle tavallaan väärään hetkeen niitä huonoja pelejä. Ei siinä kai mitään sen kummempaa tapahtunut, Alanen miettii. Omalta osaltaan hän ei usko löytäneensä mitään ”viisastenkiveä:”
- Kun alkoi niitä hyviä suorituksia tulla, niin sitten niitä tuli enemmänkin. Ja tavallaan olen siihen itse koko ajan luottanutkin, että kun vain jaksaa kärsivällisesti töitä tehdä, niin jossain vaiheessa se kiitos tulee sieltä.
Toisaalta Alanen muistuttaa, että viime kaudessa oli myös paljon hyvää:
- Kannattaa muistaa, että ei se koko kausi täysi katastrofi ollut. Valmennus ja pelaajat oppivat toisistaan ja pelistä siinä paljon.
Entäpä alkava kausi, minkälaisia tavoitteita ja odotuksia sinulla ja joukkueella on tälle kaudelle?
- Revanssihenki on koko joukkueella, kun viime kausi meni siinä lopussa penkin alle. Siitä on hyvä lähteä parantamaan. Pitäisi pystyä niin henkilökohtaisesti kuin joukkueenakin pelaamaan tasaisemmin. Sinänsä en näe, että joukkuelajissa välttämättä pitäisikään mitään lyhyen tähtäimen henkilökohtaisia tavoitteita ryhtyä asettamaan. Kun antaa sen oman panoksensa täysillä illasta toiseen, ja muut tekevät saman, niin kyllä se joukkuekin sitä kautta menestyy, Alanen uskoo ja suostuu kommentoimaan tavoitteita myös hieman konkreettisemmin:
- Varmasti lähdemme parantamaan sitä viime kauden suoritusta. Kuuden joukkoon pitää tänä vuonna päästä, siitä ihan selkeästi lähdetään, Alanen uhkuu.
Alanen ei lähde nimeämään nykyjoukkueesta ketään ”tutkaparia”, vaan toteaa tekevänsä parhaansa siinä roolissa ja paikassa, johon valmentaja määrää:
- Varmasti valmentaja haluaa, että koko joukkue pelaa hyvin ja tasaisesti, ja että pystytään pelaamaan koko kausi hyvin. Että ei siinä ehkä kannatakaan ruveta itse miettimään, että tuon ja tuon kanssa haluaisin itse pelata. Se vain on pyrittävä pelaamaan niin hyvin kuin pystyy, on se sitten mikä paikka tahansa, vaikka se fraasilta kuulostaakin.
Mitään kovin tarkkoja tavoitteita urallaan Alanen ei ole asettanut. Joitakin asioita on tietysti käynyt mielessä:
- Totta kai haluan mennä jääkiekkoammatissa eteenpäin. Ja jos niin pitkälle pääsen että maajoukkueessa joskus pääsisin pelaamaan, niin olisihan se upea asia. Myös ulkomailla pelaaminen olisi sellainen asia jonka jossakin vaiheessa haluaisi kokea, mutta vaikea nyt sanoa että milloin olisi se oikea aika. Kyllä se aika sitten tulee kun se tulee, mies kuittaa.
Nyt on alkamassa viimeinen vuosi tämänhetkisestä sopimuksesta Tapparan kanssa. Minkälaiset ovat mietteet jatkon suhteen?
- No, vaikka pitkäjänteistä työtä on sinänsä mielestäni hyvä tehdä, niin kyllä toisaalta suorittaminen pitää olla siinä hetkessä, oli sitten harjoitus tai peli. Pelataan nyt tämä kausi pois ja katsotaan sitten. En halua mennä asioiden edelle.
Tässä vuosien varrella sinuun on iskeytynyt aika vahva Tappara-leima. Voisitko itse kuvitella pelaavasi vaikkapa Ilveksessä?
- Totta kai Tappara on lähellä sydäntä, kun sinne olen nuorena kloppina hakeutunut ja olen monta hienoa vuotta täällä pelannut. Onhan se selvää, että sen seuran puolesta haluan pelata, Alanen päättää.
