Huhtikuun 28. päivänä 1996 Winnipeg Jetsin tarinan ensimmäinen osa päättyi. Jets hävisi Detroit Red Wingsille maalein 1-4 ja samalla joukkue putosi pudotuspeleissä heti ensimmäisellä kierroksella. Ottelun jälkeen kyynelehtineet pelaajat viipyivät pitkään jäällä ja yleisö hurrasi sankareilleen seisaaltaan.
NHL-satu oli päättynyt Manitobassa ja Jets-organisaatio rahdattiin Arizonaan, jossa pelit jatkuivat Phoenix Coyotesin nimen alla. Winnipegissä jääkiekkonälkää lääkittiin Jetsin hautajaisten jälkeen farmiliigan peleillä, kun Manitoba Moose tahkosi IHL- ja AHL-liigoja kaupungissa vuodesta 1996 lähtien.
Moose oli Winnipegissä suosittu ja pidetty seura, mutta unelma NHL:stä eli jatkuvasti paikallisten kiekkojännärien mielessä. Lopulta viime toukokuussa pitkään velloneet huhut muuttuivat todellisuudeksi. Paikallisen liikemiehen Mark Chipmanin johtama True North Sports & Entertainment Limited osti yleisökadon ja rahapulan keskellä tarponeen Atlanta Thrashersin ja siirsi joukkueen Manitobaan.
Winnipegin kaduilla juhlittiin ja koko NHL-perhe hyrisi tyytyväisyyttään, kun Kanada sai seitsemännen edustajansa liigaan.
Paluu loi hurmoksen
NHL:n paluu nostatti Winnipegissä melkoisen hurmoksen. Uuden seuran nimeksi tuli kaupunkilaisten herkeämättömän painostuksen myötä luonnollisesti Jets. Joukkueen kotiareena MTS Centre on liigan pienin areena, joka vetää sisäänsä vain reilut 15 000 katsojaa.
Tämä seikka herätti kysymyksiä joukkueen kyvystä selvitä taloudellisista haasteista. Jets myi kuitenkin kaikki 13 000 kausikorttiaan kolmen päivän aikana ja jonotuslistalle jäi vielä yli 8000 innokasta fania. Käytännössä Winnipeg Jets pelaa alkavan kauden täyden katsomon edessä, joten pienestä areenasta huolimatta joukkue vetää peleihinsä enemmän yleisöä kuin monet seurat rajan eteläpuolella USA:ssa.
Toimistolla täysremontti
Välittömästi Thrashersin siirryttyä True Northin haltuun organisaatiossa alkoi melkoinen myllerrys. Presidentti Don Waddell ilmoitti itse, että ei jatka Winnipegin organisaatiossa. Pian lähtöpassit annettiin toimitusjohtajana toimineelle Rick Dudleylle. Dudleyn tilalle palkattiin Chicago Blackhawksin organisaatiossa kannuksiaan hankkinut Kevin Cheveldayoff.
Chevledayoffin ensimmäinen tehtävä oli ratkaista joukkueen valmentajakysymys. Thrashersin valmentajana toiminut Craig Ramsay kävi muodollisesti haastattelussa, mutta hänen nimensä yliviivattiin nopeasti ehdokaslistalta. Samalla Ramsayn koko valmennusryhmä sai lähteä etsimään töitä muualta.
Lopulta Cheveldayoff päätyi valitsemaan Claude Noëlin, joka viime kaudella valmensi juuri Manitoba Moosen joukkuetta. Noël on urallaan toiminut kolme vuotta Columbus Blue Jacketsin valmennusryhmässä, ensin Ken Hitchcockin apuvalmentajana ja myöhemmin hetken aikaa tämän korvaajana. Keväällä 2003 Noël johdatti Milwaukee Admiralsin AHL-mestaruuteen.
Mark Chipmanin johdolla Jetsin johtoporras on luottanut organisaatiota rakentaessaan tuttuihin nimiin, sillä Moose-organisaatiosta siirtyi Jetsin palvelukseen iso joukko ihmisiä. Ratkaisu helpottaa päivittäistä työntekoa, mutta nähtäväksi jää, kuinka AHL-tason organisaatio selviää hyppäyksestä NHL-tasolle.
Kaukalossa muuttoliike hiljaisempaa
Kaukalossa muutokset ovat olleet huomattavasti hillitympiä. Joukkue menetti runkopelaajistostaan käytännössä vain laituri Anthony Stewartin. Stewart siirtyi Carolinaan ja vei mennessään 39 tehopistettä. Hyökkäysosastolta poistuivat myös keväällä hetken aikaa Thrashersissa vaatimattomasti pelannut kokenut tshekki Radek Dvorak sekä Eric Boulton, jonka ansiot olivat lähinnä fyysisen puolen pelaamisessa. Puolustuksen vahvuudesta poistui vain sivurooliin jääneitä pelureita.
Tulopuolella mielenkiintoisimpia nimiä ovat laitahyökkääjät Eric Fehr ja Tanner Glass sekä keskushyökkääjä Kyle Wellwood. Winklerin pikkukaupungista Manitobasta kotoisin oleva Fehr on viimeiset viisi kautta kantanut yllään Capitalsin paitaa. Kahden suunnan hyökkääjänä Capitalsissa raatanut Fehr lienee siirrosta innoissaan, sillä peliminuutteja on Jetsissä luvassa aiempaa enemmän. Miehen paluu jäälle viivästyy kuitenkin keväisen olkapääleikkauksen johdosta.
Viime kaudella Vancouver Canucksin kanssa Stanley Cup-finaaleihin matkannut Glass paikkaa Boultonin jättämää aukkoa joukkueen rymistelijäosastolla. Hänet nähtäneen jäällä myös jäähyjä tappamassa. Viime kaudella KHL:n kautta San Jose Sharksin riveihin päätynyt Wellwood puolestaan tuo kapeahkolle sentteriosastolle taitoa ja aloitusvoimaa.
Mainettaan parempi puolustus
Ainoastaan Colorado Avalanche päästi viime kaudella enemmän maaleja kuin Atlanta Thrashers. Tilastoihin ei kuitenkaan kannata liikoja tuijotella, sillä Jetsin puolustus on joukkueen vahvin osa-alue ja mainettaan parempi.
Jetsin tolppien välissä ykkösvahdin rooli lankeaa 24-vuotiaalle Ondrej Pavelecille. Tshekki on parhaimmillaan loistava vahti, mutta kaipaa otteisiinsa aavistuksen verran tasaisuutta. Kakkosmaalivahdin paikasta taistelevat kokenut Chris Mason sekä sveitsiläinen David Aebischer.
Puolustukseen Jetsillä on asettaa kolme laadukasta pelaajaa, sen jälkeen taso tosin hieman putoaa. Ykköspuolustajaparina jatkanee kaksikko Dustin Byfuglien ja Tobias Enström. Etenkin hyökkäyspäässä miehet oli viime kaudella tehokkaita, vaikka puhti hieman hiipui kauden jälkipuoliskolla.
Kolmas profiilipuolustaja on Zach Bogosian. Miehen viime kausi oli odotettua vaisumpi, mutta tuoreen jatkosopimuksen myötä Bogosian lienee motivoitunut näyttämään parasta osaamistaan.
Tämän kolmikon takana luistelee joukko peruspakkeja, jotka hoitavat leiviskänsä ammattitaidolla, mutta ilman suurta loistoa. Johnny Oduya, Mark Stuart, Ron Hainsey ja Tampa Baysta hankittu Randy Jones ovat kokeneita pelimiehiä, joilta voi odottaa tasaisia suorituksia illasta toiseen.
Pienen varjon Jetsin puolustuksen ylle heittää Dustin Byfuglienin tilanne. ”Jumbojet” saapui harjoitusleirille tuhdisti ylipainoisena ja kaiken lisäksi puolustajan korvien väliä rassaa edessä odottava oikeudenkäynti kesäiseen ruorijuopumustapaukseen liittyen.
Hyökkäys kaipaa tehoja
Jetsin suurin kompastuskivi tullee alkavalla kaudella olemaan maalintekovoima. Joukkueen hyökkäys ei ole riittävän tehokas, jotta haave pudotuspelipaikasta toteutuisi. Erityisesti keskushyökkääjien osalta tilanne on huolestuttava.
Ykkössentterin paikan ottaa todennäköisesti Bryan Little, joka on tehokkaimmalla kaudellaan tehnyt 31 maalia, mutta kahden viime kauden aikana maalimäärä on jäänyt alle kahdenkymmenen. Muista keskushyökkääjistä Kyle Wellwood on hyvä aloittaja ja taitava pelaaja, mutta haluton fyysiseen peliin. Nik Antropovilla alkaa jalka jo painaa ja 19-vuotias Aleksandr Burmistrov on vasta raakile.
Jetsillä on toki takataskussaan kesän varaustilaisuudessa napattu Mark Scheifele. Oikealta laukova nuorukainen esiintyi hyvin Pentictonin nuorten pelaajien turnauksessa ja säväytti tehokkailla otteillaan myös Jetsin harjoituspeleissä. Otteet poikivat sopimuksen juuri ennen kauden alkua.
Preerian poikien ykköshyökkääjä ja henkinen johtaja on kapteeni Andrew Ladd. Vasen laituri iski viime kaudella 29 maalia ja tällä kaudella lukemaa pitäisi saada hilattua ylöspäin. Ladd kaipaa tulitukea ja sitä voivat antaa nuori Evander Kane sekä Blake Wheeler.
Ladd, Little, Kane, Fehr ja Wheeler ovat hyökkääjistä avainasemassa, kun Jets yrittää löytää voimaa viime kaudella pahasti tökkineeseen ylivoimapelaamiseensa. Oivallisen pelisilmän omaava Wellwood saatetaan myös nähdä pakkopelikuvioita juonimassa.
Hurmos jatkuu katsomossa, jäällä koittaa karu arki
Winnipegissä on tiedossa ikimuistoinen kiekkotalvi. Loppuunmyydyssä MTS Centressä hurmos jatkuu pitkälle kevääseen ja seuraavien 365 päivän aikana paikallisella kiekkomedialla riittää joukkueestaan vain positiivista kerrottavaa. Näin siitäkin huolimatta, että jäällä hurmos ennen pitkää taittuu ja Jets päätyy pudotuspelien ulkopuolelle.
Thrashers-paidassa pelaajat joutuivat pelaamaan pääosan kotipeleistään puolityhjän katsomon edessä, joten Jetsillä riittää energiaa kotona, kun joukkueelle avautuu mahdollisuus pelata fanaattisten fanien täyttämässä hallissa.
Jets pelaa alkavan kauden Itäisessä Konferenssissa, joten maileja kertyy joukkueen matkamittariin melkoinen määrä Matkoilta pitäisikin irrota viime kautta parempia tuloksia, jotta preerialla pysyttäisiin mahdollisimman pitkään mukana taistelussa pudotuspelipaikoista.
Arvio: Rankkaan runkosarjarytmiin etäisyydet huomioon ottaen totutteleva Winnipeg Jetsin versio 2.0 päättää debyyttikautensa huhtikuun alussa, kun runkosarja huipentuu kotiotteluun Tampa Baytä vastaan.
