– Mielestäni porilainen hulluus alkaa olla aikansa elänyt termi. Lisäksi hulluus on aika lähellä tyhmyyttä. Siksi haluamme vaihtaa porilaisen hulluuden porilaiseen pirullisuuteen. Pirullisuus vaatii älykkyyttä, ja sitä tästä ryhmästä löytyy, Ässien tuore päävalmentaja Juha Pajuoja maalaili.
– Toinen sloganimme on Ässistä NHL:ään. Haluamme tehdä tästä toiminnasta niin laadukasta, että seuran hyvät ja nälkäiset A- sekä B-juniorit pystyvät kehittymään täällä NHL-pelaajiksi.
Kovat on siis tammikuussa Ässien haaviin tarttuneen 38-vuotiaan valmentajan suunnitelmat. Kova on myös paikka, missä hän debytoi päävalmentajan liigatasolla. Huikean hopean jälkeen odotukset ja kiinnostus Porissa ovat korkealla tasolla. Ennen tuntemattomasta Pajuojasta tulee kertaheitolla karhukaupungin seuratuin hahmo ainakin mitä työhön tulee.
– Olen saanut tekstiviestejä, että helppoon paikkaanhan sinä menet, kun ei tarvitse parantaa kuin yksi sija, Pajuoja vitsaili.
– Kyllä me uskomme, että syntynyt buumi kantaa ensi kaudellakin. Yksi tekijä siinä on, että kotikaukaukalossa pyritään säilyttämään sama fyysinen ilme. Ja kyllä pelitapa muutenkin pysyy pitkälti samana.
– Pataväri on Porissa suuri juttu ja kaikupohja pelaamiselle on valtava. Venymistä saatetaan vaatia yleisöltä hieman syksyllä, koska takeita ei tietenkään ole, että heti pääsemme viime kauden kaltaiseen lentoon.
Ässien yllättävä menestys sotki Pajuojan suunnitelmia ainakin siltä osin, että valmistautumisaika jää varsin lyhyeksi. Uudistunut ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran maanantaina kello 9. Pakollinen kesäloma puolestaan kolkuttelee jo melkein ovella.
– Kuriositeettina mainittakoon, että vuosi sitten Ässät oli tässä vaiheessa harjoitellut jo kuukauden. Nyt meille jää tähän vain seitsemän viikon jakso. Se on käytettävä tehokkaasti hyväksi, Pajuoja mietti.
– Valmennuksellinen tavoitteeni on antaa peli pelaajille. Itse toimin lähinnä ohjaajana. Selkeimmät piirteet minun valmennustyylissäni ovat korkea vaatimustaso, eli kuri, reiluus ja huumorintaju. Joukkueen menestys tulee aina ennen yksilöitä. Yksikään pelaaja ei ole joukkueen yläpuolella. Kivaa pitää kentällä kuitenkin olla.
– Itseäni ei kikkailu liikaa kiinnosta. Viime kaudesta tuttu taisteleva pelityyli on mielestäni paras pelitapa. Varsinkin Porissa taisteluilme on selkeästi tärkein asia, Pajuoja päättää.
Härkälä kaukalopallosta takaisin tositoimiin
Hyvissä ajoin Pajuojan apuriksi seuloitui kaukalopallossa kolme peräkkäistä kultaa Porin Kärppien peräsimessä voittanut Jari Härkälä. Paluu leipälajin pariin sytyttää perusporilaista valmentajaa.
– Teki mieli palata tositoimiin jo vuosi sitten, mutta silloin ei tullut sopivaa saumaa mistään. Nyt tuntuu hienolta, kun se sauma tuli vielä kotikaupungin joukkueesta.
– Harmi, ettei Ässät voittanut mestaruutta, kun minulla olisi ainakin ollut kokemusta siitä, miten mestaruutta puolustetaan, Härkälä hehkutti, myöntäen samalla, että paljon puhuttu nollatoleranssikin on tullut viime vuosina tutuksi.
Katsomovalmentajana paljon kehuja kerännyt Pasi Kaukorantakin oli mielissään, että hänen tietotaidolleen oli yhä kysyntää, vaikka muu valmennusryhmä vaihtuikin.
– Minulla on tässä analyytikon työssä paljon kehitettävää. Seuralta tämä on jopa uraauurtavaa satsata tällaiseenkin puoleen.
– Uskon yhteistyön toimivan vähintään yhtä hyvin kuin edellisessä ryhmässä. Jarin tunnen jo ammattivalmentajakursseilta, ja lisäksi olen käynyt hänen hierottavanaan viimeiset vuodet. Myös Juhan kanssa kemiat tuntuivat heti toimivan, Kaukoranta vakuutti.
