IFK - PEL
HPK - TPS
ILV - KÄR
LUK - TAP
WSH - CAR 1.00
CBJ - NYI 1.00
MTL - FLA 1.30
OTT - BUF 1.30
EDM - LAK 3.00
VAN - ANA 4.00
ARI - CHI 4.00

Hovi avoimena naiskiekon haasteista ja maajoukkueen aiemmasta kiusaamiskulttuurista

MAAJOUKKUE / Haastattelu
Venla Hovi on Etelä-Koreassa jo uransa kolmansissa olympialaisissa.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com
Raskaat päivät ja raastavat harjoitusajat olivat Venla Hoville arkea, kun hän pelasi Suomessa. Nyt Kanadassa kiekkoillessaan hän on huomannut selvästi, miten paljon suomalaisessa naiskiekossa on vielä kehityskohteita.

Kuvittele ihan alkuun seuraavanlainen tilanne. Käyt normaalisti töissä ja mahdollisesti jopa opiskelet töiden ohella. Sinulla saattaa olla myös perhe tai lapsia, jotka edellyttävät huomiotasi päivän aikana.

Samanaikaisesti olet kuitenkin myös olympiatason kilpaurheilija, jääkiekkoilija. Aamujäät alkavat aamukahdeksalta ja joukkueharjoitukset päättyvät joskus vasta iltakymmeneltä.

Päälle sitten vielä kaikki omatoiminen fysiikkaharjoittelu, jota kilpaileminen maailman absoluuttisella huipputasolla edellyttää.

Harva meistä varmaan kestäisi tuollaista pidemmän päälle, mutta muun muassa Naisleijonien tähtihyökkääjä Venla Hoville tuollainen päivärytmi oli arkipäivää silloin, kun hän vielä pelasi Suomessa.

− Nukuin todella huonosti ja lähdin sitten väsyneenä aamulla treeneihin. Siihen päälle vielä koulu ja työt, jotka nekin totta kai haluaa hoitaa mahdollisemman huolellisesti.

Vaikka Hovi pelasi Suomessa naisten korkeimmalla tasolla eli naisten SM-sarjassa, nykyisessä Naisten Liigassa, oli uran jatkumisen mahdollistamiseksi tehtävä jotain. Sopiva tilaisuus koitti, kun Hoville aukesi mahdollisuus siirtyä Kanadan naisten yliopistosarjaan.

Nukuin todella huonosti ja lähdin sitten väsyneenä aamulla treeneihin.

Hovin mukaan Kanadan yliopistosarja on mennyt viime vuosien aikana todella paljon eteenpäin, vaikkei sarjaan syydetä rahaa samaan tahtiin kuin esimerkiksi Yhdysvaltain vastaavaan.

Siirtyminen Kanadaan on ollut Hoville erityisen merkittävä varsinkin henkiseltä kannalta.

− Käyn nykyäänkin vielä töissä ja koulussa pelaamisen ohessa, mutta kaikki tapahtuu yliopiston kampusalueella. Treenit ovat yleensä ohi niin, että olen kuudelta illalla kotona. Sen jälkeen ehdin palautumaan ja saan nukkua riittävät yöunet.

− Olen ylipäänsä todella onnellinen siitä, että asun siellä. Kaikki tällaiset asiat tekevät ison eron entiseen.

Kanadassa naiskiekkoilijakin voi olla kaupungin suurin stara

Hovi on tällä hetkellä Kanadan 34 joukkueen yliopistosarjan ainoa suomalaispelaaja. Winnipegissä asuvan Hovin yliopisto, University of Manitoba pelaa sarjan läntisessä konferenssissa.

Hovin mukaan sarja on todella kovatasoinen, eikä heikkoihin esityksiin ole varaa. Toisaalta taas, jos pystyy olemaan tähtipelaaja joukkueessaan, on sitä seuraava huomion ja arvostuksen määrä aivan toista Suomeen verrattuna.

− Joukkueiden tähtipelaajat tunnetaan aivan varmasti yliopistokaupungeissa. Parhaista parhaat saattavat olla tunnettuja siinä provinssissa, missä he pelaavat. Kanadan maajoukkuepelaajat ovatkin supertähtiä sitten koko maassa.

Kanadassa yliopistosarjan yläpuolella on vielä Kanadan naisten pääsarja eli CWHL, joka on Hovin mukaan tällä hetkellä maailman kovin kiekkosarja. Sarjassa pelaavaan kiinalaisjoukkueeseen, Kunlun Red Stariin, on sopimus kahdella suomalaispelaajalla eli Noora Rädyllä ja Annina Rajahuhdalla.

Vaikka NHL jäi Hovilta haaveeksi, on hän pelannut upean uran jo nyt niin seura- kuin maajoukkuetasolla.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Vaikka puitteet Kanadassa ovatkin Suomea naiskiekon osalta huomattavasti edellä, ei ansaitseminen jääkiekolla ole naiselle sielläkään helppoa. Tarkkoja summia Hovi ei halua lähteä arvailemaan, mutta tietää kovimpien tähtien tienaavan CWHL:ssä jotain palkkaa.

− Kanadan maajoukkueessa pelaaville paikallinen jääkiekkoliitto maksaa myös joitain korvauksia. Yliopistokiekko on nuorelle pelaajalle siitä hyvä, että saat laadukkaan koulutuksen, mutta samalla voit elää täysipainoisesti kiekkoilun ehdoilla.

Myös Hovi on saanut yliopistokiekon kautta itselleen jääkiekon ulkopuolisen ammatin. Hän valmistui viime lokakuussa opettajaksi opetettavana aineenaan englanti toisena kielenä.

Taitoluistimet saivat kyytiä, kun hokkarit piti saada ja NHL:ään päästä.

Tampereelta lähtöisin oleva Hovi on halunnut jääkiekkoilijaksi niin pienestä pitäen, kun vain hän itse pystyy muistamaan. Pelivuosia 30-vuotiaalla Hovilla onkin takana hyvin pitkälti sama määrä kuin ikävuosia.

Ensimmäiset luistimet nuorelle tytölle hankittiin jo noin kahden vuoden ikäisenä. Niissä oli kuitenkin yksi erittäin iso vika.

− Isoveljeni pelasi jo siinä vaiheessa jääkiekkoa, mutta minulle ostettiin taitoluistimet. Kerran ehdin niillä luistella, ennen kuin olin kuulemma heittänyt ne menemään ja todennut, että haluan samanlaiset mitä isoveljellä on, Hovi muistelee.

Homma alkoi luistaa, kun taitoluistimet vaihtuivat hokkareihin. Ensimmäisen kerran Hovi meni mukaan jääkiekkojoukkueeseen ollessaan vain neljävuotias. Urahaaveetkin kävivät nopeasti selviksi, eikä yhteiskunnan asettamien sukupuoliroolien annettu vielä tässä vaiheessa vaikuttaa.

"kerroin kaikille, miten minusta tulee jonain päivänä NHL-pelaaja ja pääsen olympialaisiin"

Kotikulmilla levisi pian tieto, että Venla Heikkilä, kuten Hovin tyttönimi on, tullaan tulevaisuudessa näkemään tarunhoitoisissa kaukaloissa.

− Päiväkotiaikana kerroin kaikille, miten minusta tulisi jonain päivänä NHL-pelaaja ja pääsisin olympialaisiin. Kun vielä pelasin poikien kanssa, niin enhän minä tiennyt yhtään mitään naiskiekkoilijoista tai osannut ajatella sitä sukupuolieroa.

Vaikka Hoville pian kävi selväksi, että NHL jäisi kokematta, hän päätti mennä urallaan mahdollisimman pitkälle, ja sen hän on totisesti tehnytkin. Hovilla on nyt meneillään uransa kolmannet olympialaiset ja takataskussa on yksi olympia- ja kolme MM-pronssimitalia.

Pääsy kolmansiin olympialaisiin ei Hovin mielestä ollut lainkaan itsestäänselvyys

− Olen tehnyt niin paljon töitä sen eteen, että pääsen näihin kisoihin. Nyt keskityn vain nauttimaan jokaisesta päivästä. Kisojen jälkeen menen sitten suoraan takaisin Kanadaan seurajoukkueeni toisen kierroksen pudotuspelisarjaan. Kauden jälkeen sitten katsotaan missä ura jatkuu, jos se jatkuu.

"Tämä on ihan väärä paikka puhua tuollaisista asioista"

Naisleijonissa on Venla Hovin lisäksi 24 pelaajaa, jotka ovat tehneet parhaansa harjoituksissa ja valmistautuneet huolella vuosien ajan näihin olympiakisoihin. Nyt pitäisi olla se hetki, kun harjoittelun hedelmät korjataan ja pelaajat saavat nauttia tekemästään työstä.

Siitä huolimatta joukkueen päävalmentaja Pasi Mustonen on antanut mediassa useita tylyltä kuulostavia kommentteja esimerkiksi naiskiekkoijoiden puutteellisesta pelikäsityksestä tai naisten miehiä heikommasta laukaisutaidosta.

− Minusta tämä on aivan väärä paikka puhua valmentajana tuollaisista asioista. Hän tietää, että niissä olosuhteissa mitä meille arjessa on annettu, jokainen pelaaja tässä joukkueessa on ottanut jokaisen minuutin irti mitä harjoitteluun on käytettävissä, Hovi toteaa.

"meidän kisoja ei tule pilaamaan kukaan."

Hovi haluaa korostaa, että hänestä kritiikkiä saa ja pitää antaa pelaajien kehittämiseksi, mutta päävalmentajan nyt valitsema ajankohta on totaalisen väärä. Olympialaisten aikana arvo tulisi hänen mielestään antaa sille, miten paljon joukkueessa olevat pelaajat ovat tehneet töitä esimerkiksi fyysisen kunnon eteen. Kritiikki voitaisiin hoitaa sitten kisojen jälkeen.

Hän myös toteaa, että naiskiekon ainainen vertailu miesten jääkiekkoon on totaalisen turha ja naurettava keskustelun aihe, joka ei tule koskaan johtamaan mihinkään lopputulokseen.

− Se on vaan se realiteetti, että kun pelaamisesta ei saa mitään ja joutuu käymään töissä ja koulussa samalla, niin puhtaasti rakkaudesta lajiin me pelaamme jokainen. Me olemme tällä tasolla millä nyt olemme, ja se on jo fyysinen fakta, etteivät naiset tule ikinä laukomaan niin hyvin kuin miehet, Hovi toteaa kuin vastineena päävalmentajalleen.

Kotimaan kiekkopiireissä on myös havahduttu Mustosen kommentteihin ja pohdittu, miten naisten joukkue mahtaa ottaa päävalmentajansa kommentit vastaan. Tai onko kommentteja edes huomioita joukkueen sisällä.

Hovin mukaan on huomattu. Nimenomaan kommenttien ajankohta on saanut Naisleijonien sisällä melko negatiivisen vastaanoton, vaikka kaikki ymmärtävät kritiikin tärkeyden. Joukkuehengen kannalta Hovi näkee kommenteissa kuitenkin myös hyvää.

− Meistähän tulee vain entistä tiiviimpi ryhmä tuollaisten puheiden jälkeen. Meillä on niin vahva porukka naisia kasassa, että meidän kisoja ei tule pilaamaan kukaan. Ei oma valmentaja tai kukaan ulkopuolinen. Olemme oma ryhmämme ja muiden ei anneta vaikuttaa joukkueeseen.

Hovi kadehtii pelaajia, jotka nousevat maajoukkueeseen juuri nyt

Aina naisleijonat eivät kuitenkaan ole muodostaneet yhtä tiivistä ryhmää kuin mitä Hovin kommentit Mustosen puheiden vaikutuksesta antavat ymmärtää.

Hovi kuuluu Naisleijonien kokeneeseen kaartiin. Maajoukkuedebyyttinsä hän teki kaudella 2006−2007, ja on sen jälkeen pelannut maajoukkueessa jokaisella kaudella.

Ensimmäiset kaudet Naisleijonissa olivat Hoville kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoja, sillä tuolloin maajoukkueen sisällä vallitsi vahva arvostelukulttuuri. Joukkuehenki ei todellakaan ollut nykyistä luokkaa.

− Kadehdin tavallaan näitä joukkueemme nuoria siitä, miten hyvin me vanhemmat pelaajat heitä täällä kohtelemme. Kun nousin maajoukkueeseen, niin ei sitä olisi saanut olla yhtään oma itsensä silloin.

− Muistan sen jännityksen, mikä oli aina, kun piti tulla maajoukkueeseen. Tarkkaan sai miettiä mitä suustaan päästää ja toimia vain ikään kuin siinä taustalla, Hovi toteaa.

Yksittäisiä nimiä Hovi ei aiheen tiimoilta halua nostaa esiin. Samalla hän myös kokee, että syyt tällaisen toimintakulttuurin tervehtymiseen on syvemmällä kuin tietyissä yksittäisissä pelaajissa.

Positiiviseksi ja iloiseksi itseään luonnehtiva Hovi nauttii ajastaan olympialaisissa, vaikka kisakylästä olikin mukava päästä hetkeksi pois.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Kun suomalaisten naispelaajien tasoa on saatu nostettua kollektiivisesti vuosien varrella, voidaan myös maajoukkueeseen valita pelaajat aiempaa laajemmasta ringistä. Ja siten myös tiukemmin perustein.

− Viimeisten vuosien aikana on tapahtunut valtava kulttuurin muutos. Kun kilpailu on lisääntynyt, niin maajoukkueeseen ei oteta enää pelkästään hyviä pelaajia, vaan myös hyviä ihmisiä. Jokainen joka tänne pääsee osaa arvostaa sitä omaa paikkaansa ja pelikaveria siinä rinnalla.

Naisleijonat ovat saaneet vanhan, yksilöä lannistavan kulttuurin muutettua ja nyt joukkuehenki sekä pelaajien muodostama yhteisö ovat sen suurimpia vahvuuksia. Hovin mukaan jokainen voi nykyään vapaasti ilmaista itseään.

− Joukkuekaverin kohteleminen on koko tämän homman ydin. Joukkueessa on varmasti sellainen luotettava ja turvallinen ilmapiiri kaikille tällä hetkellä.

Mistä idolit tyttöpelaajille?

Suomessa naiskiekkoilu ja naispelaajien arki nousee toden teolla esiin mediassa yleensä vain arvokisojen aikaan. Olympialaiset ovat medianäkyvyyden kannalta naisille hyvin poikkeuksellinen kokemus, kun yhtäkkiä kiinnostus joukkueen ympärillä onkin suurta.

Varsinkin nuorelle pelaajalle mediahuomio voi olla totaalisen uusi kokemus ja joillekin jopa mahdollinen häiriötekijä turnauksessa.

Hovi itse suhtautuu pelkästään positiivisesti siihen, että edes arvokisoissa media on seuraamassa heidän otteitaan. Hän toivoo, että maajoukkueen otteet poikisivat lisää medianäkyvyyttä myös jatkossa.

"Naiskiekolle pitäisi ehdottomasti antaa mahdollisuus ja se on todella paljon ihmisten asenteista kiinni."

− Ymmärrän sen faktan, että meidän on menestyttävä, jotta voimme saada näkyvyyttä lisää. Vaadimme sitä menestystä myös itseltämme. Toisaalta tässä on kotikisatkin vielä edessä, niin koen, että tässä on sellainen hyvä jatkumo olemassa medianäkyvyytemme osalta.

Kanadassa medianäkyvyys on Hovin mukaan ymmärrettävästi aivan toista luokkaa, ja siellä naisten kiekko näkyy muun muassa mainoksissa Suomea enemmän.

Erityisen tyytyväinen hän on siihen, että yliopistokiekossa mediahuomio jaetaan täysin tasan mies- ja naisjoukkueiden kesken. Hovi toivoisi, että naiskiekko saisi Suomessa samanlaista kohtelua, eikä ajateltaisi, että naiskiekko on jotenkin miehiltä pois.

− Naiskiekolle pitäisi ehdottomasti antaa mahdollisuus ja se on todella paljon ihmisten asenteista kiinni. Turha väittää, ettei medialla olisi tähän asiaan vaikutusta. Jos pelaajien persoonia tai heidän taitojaan ei tuoda esille missään, niin miten nuoret tyttökiekkoilijat voivat löytää kaipaamiaan idoleita naiskiekkoilijoista?

Suurempi näkyvyys auttaisi Hovin mielestä suomalaista naiskiekkoilua kehittymään entisestään. Tämä taas toisi menestystä ja menestys taas enemmän näkyvyyttä. Kierre täytyisi vain saada jostain käyntiin.

Voisiko naiskiekko tuoda seuroille lisäarvoa?

Mitä suomalaiselle naiskiekkoilulle sitten pitäisi Hovin mielestä suuressa mittakaavassa tehdä? Edellä on esitelty maajoukkueen toiminnan kehittymistä ja medianäkyvyyttä, mutta ne ovat kuitenkin vain naiskiekon ylätason ilmiöitä.

Tärkeimmän kehityksen tulisi tapahtua siellä ruohonjuuritasolla, kaiken joukkueurheilun tärkeimmässä yksikössä, eli seuroissa. Ammattimaisten valmentajien tai inhimillisempien jääaikojen lisäksi Hovi kaipaa seuroilta myös asennemuutosta.

− Miksei Suomessa nähdä, että ei naiskiekko vie mitään pois siltä mieskiekkoilulta, vaan parhaimmillaan se voisi tuoda suurta lisäarvoa seuroille. Se on minusta helppo tie sanoa, että bisnes on kaikki kaikessa.

Ruotsista löytyy Hovin mielestä hyviä esimerkkejä siitä, miten seurojen bisnekseen on tullut paljon uusia mahdollisuuksia, kun miesten liigaseurat ovat ottaneet naiskiekkojoukkueita ikään kuin siipiensä suojaan.

"Ei riitä, että on sitoutunut ja hirveä halu treenata"

Jos mietitään asiaa yksittäisen urheilijan kannalta, olisi tärkein kehityskohde suomalaisissa seuroissa nimenomaan ammattimaiset valmentajat. Suomalaisilla on Hovin mukaan paljon opittavaa erityisesti urheilijan elämäntavoissa.

− Ei riitä, että on sitoutunut ja on hirveä halu treenata. Urheilija tarvitsee myös sitä informaatiota, että mitä, milloin ja miten hänen kannattaisi tehdä. Mitä nuorempana nuo opitaan, sitä helpompaa on tulla tälle tasolle ja elää täysillä sitä urheilijan elämää.

Vaikka edellä on käsitelty laajasti Suomen naiskiekkoilun ongelmia, ei Hovista kuitenkaan välity sellaista kuvaa, että hän haluaisi jotenkin valittaa tai kokisi kiekkoilun jotenkin vastenmielisenä suomalaisissa puitteissa. Päinvastoin.

− En usko, että ura jääkiekon ulkopuolella on koskaan näin hienoa tai siitä saisi samanlaista fiilistä kuin pelaamisesta. Jos saisin valita, niin olisin tähän asti vain pelannut, vaikka osaan niitä muitakin asioita elämässä arvostaa, hän toteaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle