Teemu Henritius edusti koko junioriuransa Jokereita ja pääsi maistamaan helsinkiläisryhmässä niin menestystä kuin tappion karvasta kalkkiakin. Pohjola-leirille aikanaan valittu Henritius oli voittamassa C-nuorissa Suomen mestaruutta ja muistelee sitä edelleen lämmöllä.
− Kyllä se on sellainen muisto, jonka muistaa varmasti koko lopun ikäänsä. Silloin oli ensimmäistä kertaa meidän ikäisissä mahdollisuus voittaa jotain ja se saavutettiin. Meillä oli aika tiivis porukka ihan nuorista pitäen, monta vuotta pelattiin samojen kundien kanssa. Niitä aikoja muistelee ihan innolla vieläkin, Henritius kertoo.
Jokereiden A-nuorissa Henritiuksen kanssa samaan aikaan kiekkoilivat muun muassa NHL:ssä nykyisin tahkoavat Teuvo Teräväinen, Esa Lindell, Joonas Korpisalo ja Markus Hännikäinen. Mukana oli myös useita nykyisiä Liiga-pelaajia, kuten Alexander Ruuttu, Jere Karjalainen ja Henritiuksen nykyinen seurakaveri Henrik Koivisto.
Kirkkainta menestystä joukkueelle ei kuitenkaan tullut, vaan joukkue hävisi kertaalleen pronssiottelussa ja kertaalleen finaaleissa Henritiuksen A-nuorissa pelaamina kausina.
− Kun katsoo sen aikaista A-nuorten joukkuetta, niin ei hirveän montaa ole, jotka ei tälläkin hetkellä tätä tekisi ammatikseen. Se kausi oli ikimuistoinen, vaikka päättyikin tappioon finaaleissa. Hienojen jätkien kanssa sai pelata ja nautin silloin pelaamisesta todella paljon, Henritius toteaa.
Ensimmäisen liigaottelunsa Henritius pelasi Jokereiden riveissä joulukuussa 2011 Lukkoa vastaan. Vastuuta debyyttiottelussa ei hirveästi tullut, mutta kokemus jäi hyökkääjälle lähtemättömästi mieleen.
− Olihan se tunteikas hetki. Kyllä se oli pikkupojasta asti unelma päästä pelaamaan edustuksessa. Ei silloin ekassa pelissä hirveästi peliaikaa tullut, mutta sekin oli sellainen kokemus, jota ei ikinä unohda.
Loukkaantumiskierre alkaa
Kausi 2012−2013 jäi Henritiukselta lähes kokonaan väliin. Alle 20-vuotiaiden MM-kisajoukkuekaavailuissakin mukana olleen hyökkääjän akillesjänne katkesi kauden toisessa ottelussa KalPaa vastaan ja hän joutui sivuun peleistä koko loppukaudeksi.
− Minulta leikattiin silloin vielä kesällä olkapää ja sain sen hyvin kuntoon. Tähtäimessä oli alle 20-vuotiaiden kisat ja kova into sekä itseluottamus oli päällä. Pääsin vielä aloittamaan Liigassa ja kaikki näytti hyvältä, mutta sitten meni se akillesjänne. Siinä selvisi sitten, että parantumiseen menee koko kausi, niin kyllä se kova pala oli, Henritius kertoo.
− Täytyy kuitenkin sanoa, että olen kiitollinen Jokereille siitä, miten he pitivät huolta. Siellä sai joka päivä tehdä fysioterapeuttien kanssa hommia, eikä ikinä ollut yksin. Eihän siinä auttanut kuin laittaa itsensä kuntoon. Siinähän sitten pari viimeistä kautta meni, että sai itsensä takaisin pelikuntoon.
Henritiuksen epäonni loukkaantumisten kanssa jatkui myös seuraavalla kaudella. Kiekko-Vantaan riveissä kauden aloittaneelle hyökkääjälle tuli heti syksyllä olkapäävamma, joka vaati leikkaushoitoa ja se vei Henritiuksen jälleen koko loppukaudeksi sairastuvan puolelle.
Olihan se henkisesti raskasta, mutta sellaista elämä välillä on.
Hyökkääjä kertoi kuitenkin pitäneensä pään pystyssä vaikeinakin hetkinä ja totesi, että loukkaantumiset myös kasvattivat häntä henkisesti.
− Olihan se henkisesti raskasta, mutta sellaista elämä välillä on. Olin kuitenkin nuori kundi ja uraa oli vielä jäljellä, niin ei siinä mielessä ollut kuin saada itsensä takaisin kuntoon. Toisaalta ne vammat tulivat alkukaudesta ja tiesi, että siinä menee koko kausi, niin sai rauhassa kuntouttaa ja tehdä asiat oikein. Ei ollut sellaista kiirettä, että nyt pitää päästä nopeasti takaisin kaukaloon, Henritius pohtii.
− Silloin tuntui, että nyt koetellaan, eikä ole oikein onneakaan mukana. On se kuitenkin myös hienoa tulla tuolta takaisin ja voittaa kaikki vastoinkäymiset.
Uusi alku Vaasassa
Kahden vaikeamman kauden jälkeen Henritius sai uuden mahdollisuuden liigajäillä. Hän lähti koeajalle silloisen sarjanousijan, Vaasan Sportin miehistöön ja nappasi lopulta paikan joukkueesta. Henritius jakaa kiitosta vaasalaisjoukkueen päävalmentaja Tomek Valtoselle, joka oli valmentanut hyökkääjää jo Jokereiden A-nuorissa.
− Tomekille pitää antaa myös kiitosta siitä, että hän antoi mahdollisuuden päästä Sportiin. Tietyllä tapaa tuli sellainen turva treenaamiseen, kuntouttamiseen ja siihen päätökseen, että olkapää leikataan. Aluksihan yritin pelata sillä rikkinäisellä olkapäällä, koska olin ollut edellisen kauden sivussa loukkaantumisen takia, eikä ollut hirveästi tullut näyttöjä muualta kuin junioreista, Henritius kertoo.
− Tomek auttoi myös todella paljon henkisesti kuntoutumisessa ja antoi selkeän vision mihin mennään, eikä tarvinnut niin sanotusti elää epätietoisuudessa.
Sportin tulokaskausi oli vaihekas, sillä joukkue aloitti heikosti, mutta onnistui parantamaan keskivaiheilla kautta. Kevätpuolella kuitenkin esitykset olivat jälleen alavireisiä ja vaasalaisryhmä jäi sarjan viimeiselle sijalle.
− Kauteen kun mentiin, niin eihän siinä ihan samanlaisessa iskussa ollut kuin ennen loukkaantumisia. Kun on pelannut noin 10 ottelua kahteen vuoteen, niin olihan siinä intoa ja halua täynnä. Tietysti sinne mentiin rakentamaan myös uutta, kun he nousivat silloin ja olihan se silloin uusi, hieno kokemus.
− Aika vaikea sinänsä rakentaa uutta joukkuetta, kun kaikki pelaajat tulevat muualta, eikä ole hirveästi yhteistä historiaa ja kokemusta. Ei mikään ideaalitilanne lähteä, mutta jostakin se on lähdettävä, kun on uusi asia.
Kokonaisuutena Henritius piti kautta Vaasassa kuitenkin opettavaisena kokemuksena.
− Oli se itsellekin aikamoinen kokemus, kun oli ollut aiempina vuosina aina voittavissa joukkueissa, eikä ollut tuollaisia vastoinkäymisiä. Se oli henkisesti aika opettavainen kausi.
"Mitään ei ole vielä menetetty"
Visiitti Vaasaan jäi yhden kauden mittaiseksi, jonka jälkeen Henritius suuntasi nykyiseen seuraansa, Jukureihin. Isoin syy Mestikseen siirtymiselle oli kiekollisemman roolin saaminen.
Kausi oli alkukautta lukuunottamatta mikkeliläisryhmälle menestys ja joukkue voitti kauden päätteeksi seitsemännen Mestis-mestaruutensa. Runkosarjankin voittanut joukkue dominoi myös sarjan pistetilastoja, sillä se otti pistepörssissä kolmoisvoiton Henritiuksen, Roope Rannan ja pistepörssin voittaneen Oula Palven ansiosta. Henritius itse tehtaili 50 ottelussa 54 tehopistettä.
− Kiekollinen pelaaminen oli kuitenkin junioreissa ja ennen loukkaantumisia se minun vahvuuteni. Vaasassakaan ei sitten tullut niin paljon vastuuta, joten totesin, että tärkeintä urani kannalta tällä hetkellä on päästä pelaamaan paljon, saada kiekollista roolia ja löytää sen tietynlaisen pelitatsin, Henritius kertaa.
− Alun perin ajatus oli, että joukkuetta nuorennetaan siitä, mitä se on ollut aiempina vuosina. Ei ollut alkuun ihan tietoa, miten tulee menestystä. Saatiin sitten homma kuitenkin rullaamaan ja kaikille tuli onnistumisia, niin kyllä se loppupeleissä oli aika helppoa meille. Harvoin on ollut tuollaisessa joukkueessa, jossa on neljä pelaajaa pistepörssin top-10:ssä. Jokainen näytti sillä kaudella, että haluaa pelata jossain muuallakin kuin Mestiksessä.
Valehtelisin, jos sanoisin, että oltaisiin tyytyväisiä.
Henritius pelaa nyt mikkeliläisjoukkueessa jo kolmatta kauttaan. Kuluva kausi ei ole ollut joukkueelta ruusuilla tanssimista, mutta hyökkääjä uskoo viime aikojen piristyneiden otteiden olevan merkki suuremmasta muutoksesta suunnassa.
− Valehtelisin, jos sanoisin, että oltaisiin tyytyväisiä. Viime pelit ovat kuitenkin taas näyttäneet paremmalta ja näyttää siltä, että joukkue alkaa kehittyä ja nousta niistä alkukauden syövereistä. Paljon se vaatii työtä ja toisten tukemista. Nyt meidän pitää vain saada tuo kurssi pidettyä meille suotuisalla tiellä, Henritius linjaa.
− Jos miettii eroa viime kauteen, niin kyllähän meille silloinkin tuli tappiota, mutta ne eivät ehkä vaikuttaneet joukkueen henkiseen ja pelilliseen ilmeeseen niin paljon kuin nyt. Nyt tosiaan kuitenkin tuntuu, että ollaan pääsemässä siitä yli. Ollaan saatu itseluottamusta ja kokemuksia siitä, että vaikka maaleja tulee omiin, niin me ollaan pelissä mukana ja voidaan voittaa pelejä. Meitä on koeteltu alkukaudesta, niin ei auta kuin kääntää ne voitoksi.
Viime kaudella mikkeliläisryhmä jäi niukasti pudotuspelien ulkopuolelle. Henritiuksen mukaan joukkueessa kuitenkin keskitytään vain nykyhetkeen, vaikka myöntääkin pudotuspelipaikan olevan edelleen tavoite.
− Pelejä on toki jo pelattu, mutta mitään ei ole vielä menetetty. Meillä ei ole myöskään mitään hävittävää, sekin täytyy muistaa. Meidän täytyy vain keskittyä tähän hetkeen ja seuraavaan peliin, koska meidän täytyy ratkoa meidän ongelmat tässä näin. Jos lähdetään liian pitkälle ajattelemaan noita, niin sitä kautta meidän tuloskaan ei tule olemaan hyvä.
Henritiuksen alkukausi henkilökohtaisella tasolla on ollut hyvä, sillä hän on iskenyt 15 ottelussa tehot 3+1. Viime kaudella hän tehtaili saman pistemäärän 51 ottelussa. Loppukauden tavoitteista puhuttaessa hän asettaa joukkueen menestyksen omien onnistumisten edelle.
− Toivottavasti pystyn auttamaan parhaani mukaan, että joukkue menestyisi. Meillä on ollut vaikea alkukausi, niin kyllä se on kaikille parasta, että joukkue menestyy ja voittaa. Puhalletaan yhteen hiileen ja sitä kautta saadaan tämä homma toimimaan, Henritius summaa.
