TPS - JUK
KAL - HPK
KOO - SPO
KÄR - ÄSS
LUK - ILV
TAP - JYP
FLA - TOR 2.00
CBJ - MTL 2.00
WSH - NYI 2.30
CAR - OTT 2.30
CGY - DET 4.00
ARI - PIT 4.00
VAN - BUF 5.00
NJD - ANA 20.00
COL - LAK 22.00

Harri Suutarinen - HPK:n ja maajoukkueen luottomies

LIIGA, MAAJOUKKUE / Haastattelu
HPK:n nelosketjun keskushyökkääjä Harri Suutarinen on noussut tänä vuonna liigajoukkueen vakiokokoonpanoon ja 18-vuotiaiden maajoukkueen MM-kultaan kipparoinut sentteri on myös ehdolla kaksikymppisten maajoukkueeseen. Jatkoaika selvitti hieman Suutarisen mietteitä alkaneesta liigakaudesta sekä nuorten maajoukkueesta.

Nelosketjulle vastuuta

Viime kauden aikana Suutarinen vieraili muutamaan otteeseen liigajoukkueen mukana, mutta peliaikaa ei vielä tullut. Kesällä Harri nostettiin pysyvästi liigaryhmään mukaan ja nuorukaisen kanssa rustattiin kolmivuotinen sopimus. HPK:n oma kasvatti on noussut syksyn aikana tärkeään rooliin ja on johtanut hyvin pelannutta nelosketjua vähintääkin tyydyttävästi. Aiempien kausien aikana HPK:n ollessa Teijo Räsäsen komennossa eivät nelosketjulaiset juuri jääaikaa saaneet, mutta Jalonen on rohkeasti antanut nuorille mahdollisuuden näyttää taitonsa.

”Kyllä se on ihan se tyyli mitä ennen kauden alkua ajattelinkin. Kun jäälle mennään, niin jokaisessa vaihdossa on hirveä tsemppi sekä hyvä meininki ja yritys. Pyritään liikkumaan paljon ja pelaamaan siten, että oltaisiin enemmän siellä vastustajan päädyssä kuin omassa päädyssä. Ja kyllä se on ihan hyvin toiminutkin tähän mennessä. Ollaan päästy sinne vastustajan päätyyn, mutta vain kulmiin. Nyt pitäisi keksiä miten sieltä kulmista pääsee pois”, Suutarinen vastaili tiedusteltaessa HPK:n nelosketjun roolista ja jääajasta tämän kauden joukkueessa.

HPK:n kausi on lähtenyt positiivisissa merkeissä käyntiin, varsinkin jos aloitusta verrataan viime kauteen. Katsomoon asti näkyy, että henki joukkueen sisällä on hyvä ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Jo harjoituskauden aikana oli nähtävissä, että viime kauden konttaaminen oli unohdettu ja HPK oli jälleen valmis menestymään. Myös Suutarisen mielestä tunnelma joukkueessa on erinomainen ja tähänastisesta menestyksestä suuri kiitos kuuluu hyvälle joukkuehengelle.

”Kyllä ne tunnelmat nyt ovat tällä hetkellä hyvät. Aika vapatunut ilmapiiri ja jokainen tekee parhaansa joukkueen eteen. Kaikki kannustavat toisiaan. Hyvä joukkuehenki sekä taitavia vahvistuksia - tämä maajoukkuketju sekä nämä tsekit. Kyllähän tässä hyvä porukka on kasassa. Harjoituspelit antoivat jo suunta, että olisi hyvä kausi tulossa. Toivottavasti menee tästä eteenpäinkin”, kommentoi ”Hara” tämän kauden Kerho-ryhmän tunnelmia.

Suutarinen on pelannut nelosketjussa pääasiassa Janne Lahden ja Olli Sillanpään kanssa. Varsinkin Sillanpää on Harrille tuttu kaveri, sillä nuorukaiset ovat pelanneet samassa ketjussa jo neljävuotiaista asti. Myös Lahden kanssa Suutarinen on pelannut jo HPK:n juniorijoukkueissa, joten kolmikon yhteispeli toimii hyvin, koska kaikki tuntevat toistensa pelityylin. Ketjukavereitaan hän kuvailee isokokoisiksi ja fyysisiksi pelaajiksi, jotka eivät pelkää työntekoa. Ja kyllähän kavereilta taitoakin löytyy ja molemmat pystyvät myös pitämään kiekkoa, kuten Suutarinenkin myöntää.

Suutarinen ja Sillanpää – tutkapari ö-junioreista lähtien

Mielenkiintoinen tarina liittyy Suutarisen ja Sillanpään kiekkouran alkuun. Pojat menivät yhtä aikaa ensimmäistä kertaa pihajäille ja nyt molemmat ovat liigajoukkueen mukana – vieläpä samassa ketjussa. Harri ja Olli ovat yhä naapureita ja toistensa parhaita kavereita. Ehkä siellä juuri sen pihan jäillä oli jotakin mikä teki poikasista näinkin menestyksekkäitä. Samantapaisia tarinoitahan on NHL:ssäkin asti. Tony Amonte ja Jeremy Roenick olivat toistensa parhaita ystäviä jo kouluaikoina ja Chicagossa miehet tekivät tuhojaan Blackhawksien ykkösketjussa, myös Sami Salo ja Jani Hurme ovat saaneet lähtönsä kiekkouralleen samoista pihapeleistä ja nykyään kaverukset hoitavat Ottawa Senatorseille pisteitä.

”Ollaan sitä monta kertaa naureskeltu, ei sitä silloin olisi uskonut. Vähän aikaa alkuaikoina oltiin eri joukkueissa, mutta sitten C-junioreista asti ollaan suurinpiirtein samoissa joukkueissa oltu. Vapaa-aikana ollaan paljon yhdessä, kun naapureina asutaan. On se tosi hienoa pelata samassa ketjussa, kyllä se tuo lisäyritystä siihen”, Suutarinen kertoilee hänen ja Sillanpään kiekkourasta. Mihin kaverusten tiet vievät tulevaisuudessa on vielä hämärän peitossa, mutta nyt molemmat pelaavat yhdessä HPK:ssa ja voivat vitsailla kuinka menestyksen tielle lähdettiin jo neljävuotiaana.

Haastattelua tehtäessä nuorisoketjun maalitili oli vielä avaamatta, mutta heti seuraavan päivän Ilves-pelissä maalihanat aukesivat Sillanpään tehtyä tärkeän 2-1 –maalin. Vaikka nelosketjun roolina ei olekaan maalienteko, niin silti Suutarinenkin jo toivoi putken aukeavan.

”Kyllä sitä jokaisessa pelissä hiljaa miettii, että josko tänään se tulisi. Mutta vielä ei ole tullut, joten lähdetään lauantaina yrittämään uudestaan. Peli kerrallaan mennään ja pyritään aina tekemään parhaamme. Tärkeintähän meillä tuossa on ettei omissa niin paljon oltaisi. Olisihan se kiva, jos joskus onnistuttaisiinkin”, Harri kertoili nelosketjun maalintekosuunnitelmista.

Tämän kauden HPK:ssa on junioreita enemmänkin, sillä nuorukaisia löytyy myös puolustuksesta sekä maalivahtiosastolla. Suutarisen mukaan nuoret tulevatkin toistensa kanssa hyvin toimeen. Kuten missä tahansa ryhmässä, niin myös HPK:ssa porukka on jakautunut omiin pienryhmiinsä ikäjakauman mukaan.

”Parhaita kavereita joukkueessa on Sillanpään Olli ja sitten oikeastaan kaikki nuoret kaverit ketä tässä on. Sillanpää, Lahden Jaska, Puurulan Joni, Kasperi, Juppo ja Tuomanen. Tullaan hyvin juttuun ja meillä on hyvä meininki keskenämme. Tietysti vanhemmatkin ovat tosi mukavia kavereita, mutta niiden kanssa ei tule oltua niin paljoa tekemisissä vapaa-ajalla”, Suutarinen valotti Kerhon junioreiden hyvää yhteishenkeä.

Kapasen, Hahlin ja Miettisen jalanjäljillä

Kolme viimeisintä edustusjoukkueeseen junioreista noussutta HPK-kasvattia ovat Niko Kapanen, Riku Hahl sekä Antti Miettinen. Hahl ja Kapanen saivat kesällä NHL-sopimukset ja Miettinen on tällä hetkellä SM-liigan pistepörssin kärjessä. Ainakin Hämeenlinnastakin on siis mahdollisuus nousta aivan kirkkaimmalle huipulle asti ja myös juniorityö näyttäisi toimivan kohtalaisen hyvin. Suutarisen kohdalla näiden kolmen HPK-kasvatin tilanne tuo omalle kohdalle lisää uskoa onnistumisen mahdollisuuksiin, mutta Harri ei ainakaan vielä suostu ottamaan paineita kolmikon jalanjäljissä seuraamisesta.

”Kyllähän se tietysti uskoa tuo. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki on eri henkilöitä. Kapanen on Kapanen ja Hahl on Hahl. Jokainen luo sen oman uransa itse. Täältäkin on hyvät mahdollisuudet päästä ihan minne vaan, ei sille ole mitään esteitä”, Harri kertoi näkemyksensä kovan kolmikon urakehityksestä ja sen vaikutuksista häneen itseensä.

HPK lähti kauteen tsekkivahvistuksiin nojaten, joukkueen ulkolaiskiintiö oli lastattu täyteen viiden tsekin voimin. Suutariselle tsekkien suoritukset jäällä ja pukukopissa ovat olleet pienoinen yllätys, sillä yksikään heistä ei sovi perinteiseen yleistykseen sukeltelevista ja itsekkäistä primadonnista. Myöskään HPK:n pukukopissa tsekit eivät ole jääneet sivustaseuraajan rooliin, vaan he uskaltavat myös laittaa oman äänensä peliin.

”Kyllä he ovat olleet ihan avoimia. Ja sillä tavalla pieni yllätys, että pelaavat tosi paljon joukkueelle. Kannustavat kavereita ja puolustuspelikin näyttää kiinnostavan. Todella positiivinen yllätys siihen verrattuna mitä luulin tsekkien olevan. Kyllä he ääntä käyttävät ihan hyvin ja kannustavat muita”, Suutarinen kertoi vaikutelmiaan Kerhon tsekkien pirteistä otteista.

HPK hyökkäyspeli on tuttuun tapaan perustunut vahvaan liikkeeseen, mutta aiemmista Räsäsen kausista poiketen HPK on ampunut enemmän – oikeastaan todella paljon. Lähes jokaisessa ottelussa vastustajan maalivahdilla on ollut melkein kaksinkertainen määrä torjuntoja Smidiin verrattuna ja tämä on useimmiten näkynyt myös tulostaululla. Suutarinen kertoo, että tämä on myös ollut HPK:n tavoitteena ja valmennusjohdon ohjeena. Mitä sitä niitä kuteja säästelemään, jos pojat kerran osaavat ampua.

”Kyllä me pyritään ampumaan paljon, ja ehkä joissain tilanteissa voitaisiin ampua vielä enemmän. Me ollaan tasakentällisin saatu hyvin peli pyörimään vastustajan päätyyn ja meillä on hyvin laukovia pelaajia – Santalat ja muut -, joilla on varmasti SM-liigan kärkipään vedot. Kyllä sitä kannattaa silloin käyttää hyväksi. Se on kuitenkin nykypäivän lätkässä aika paljon sellaista, että kiekkoa ja miestä maalille ja sitten sieltä niitä irtokiekkoja aina pomppii”, Harri selvittää HPK:n pelityyliä, joka siis perustuu hyvään liikkeeseen ja runsaisiin laukauksiin.

Tennis jäi kiekon tieltä

Suutarinen oli kova pelimies myös tenniksen parissa, mutta HPK:n onneksi nuorukainen valitsi kiekon omaksi lajikseen, vaikka keltaista palloa hakkaamallakin menestystä tuli. ”Tennistä pelasin aktiivisesti 5-vuotiaasta lähtien. Oikeastaan tosi aktiivisesti, kiertelin kilpailuja. Oliko seitsemän SM-kultaa, muutama nelinpelissä vielä päälle. Kyllä sitä menestystä siellä tuli, mutta tietysti se on ihan eri mittakaavassa vielä. Nyt tennis on sitten jäänyt vähemmälle, enemmän olen yrittänyt squashia ja sulkapalloa pelata. Ei tässä oikeastaan ainakaan tänä syksynä ole paljon muuta kerinnyt touhuamaan”, Suutarinen kertoili tennisharrastuksestaan.

Nuorten maajoukkueista ja tulevaisuudesta

Suutarinen on kuulunut nuorten maajoukkuerinkiin aina ensimmäisestä Pohjolaleiristä alkaen ja monet ikätoverit ovat tulleet tutuksi viimeisen viiden vuoden aikana. "Kyllä maaajoukkuetapahtumista on tosi hienoja muistoja. Oli hienoa, kun oppi tuntemaan porukkaa ja huomasi, että samanlaista väkeä siellä muuallakin päin Suomea on. Sai sieltä hyviä ystäviä kenen kanssa tulee nähtyä ja pidettyä yhteyttä. Kyllähän nykyisin TPS:ssä pelaavaa Kankaanperän Mikkoa vastaan on aina mukava pelata. Oikeastaan kaikki on nyt periaatteessa hyviä tuttuja sillä tavalla, että kaikkien kanssa tulee aina muutama sana vaihdettua." Varsinkin tällä hetkellä nuorten MM-kisoihin tähtäävä ryhmä sai kehuja - "Erittäin hyvä meininki siellä on tänä vuonna ollut. Hyvä johtoryhmä, hyvähenkisiä ikäluokkia nämä kasikakkoset ja kasikolmoset, tosi taistelevia jätkiä. Hyvin nämä pari reissua ovat sujuneet, kyllä eteenpäin on menty hurjasti."

Harri oli vuonna 2000 Sveitsissä 18-vuotiaiden MM-kultaa voittaneen joukkueen kapteeni ja pitää tuota maailmanmestaruutta tähänastisen uransa kohokohtana. Hänellä on "kapteenikokemusta" myös kaksikymppisten maajoukkueesta, sillä kahdella viimeisellä leirillä Suutarinen on ollut varakapteenina. Kapteenin roolin hän näkee kahtalaisena: "Kapteenina täytyy hieman katsella tilannetta joukkueen ja valmennusjohdon välillä. Tiettyjä asioita puhutaan kapteenien kautta; miten hommat toimii ja etenee. Samalla kapteenin velvollisuuksiin kuuluu yrittää näyttää esimerkkiä joukkueelle ja taistella sen eteen sekä kannustaa muita. Kaikillahan ei ole välttämättä hyvä päivä samaan aikaan, niin kannustaa ja potkia kavereita eteenpäin." Pukukopissa Suutarinen pitää itseään suhteellisen puheliaana. "No kyllä minä aika äänekäs kaveri olen. Liigassa pitää tietysti kuunnella noita konkareita välillä. Mutta kyllä minä tykkään olla äänessä tuolla kopissa ja saan sitä kautta tsemppiä peliin. Pukukopissa on erilaisia tyyppejä - toiset tykkää ollaa hiljaa ja keskittyä sillä tapaa, toiset taas puhuvat enemmän ja tsemppaavat muita."

Kysyttäessä hyvän juniorivalmentajan ominaisuuksia Harrilta tulee ehkä hivenen yllättäväkin vastaus: "Juniorivalmentajalla pitäisi olla tietynlainen kasvatuksellinen koulutus. Ettei nuorista aleta tekemään pelkästään lätkäpelaajia vaan ihmisiä - sellaisia, jotka pystyvät pärjäämään sosiaalisessa maailmassa mukana - autetaan kavereita elämässä eteenpäin. Lätkä on varmasti hyvä harrastus ja pitää elämän raiteilla." Valmentajan kannalta katsottuna hän pitää itseään varsin helppona valmettavana, vaikka "tietysti tuossa murrosiän aikaan oli sellaista, että tuli herkemmin sanottua vastaan. Mutta nyt oppinut siinäkin. Kyllä ne valmentajatkin aina yrittävät parhaansa. Erimielisyyksiä tulee tietysti aina, mutta ei sellainen johda mihinkään, että rupeaa valmentajaa vastaan osoittamaan mieltään. Ei sillä mitään voita."

Mitään tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia ylioppilaskirjoitukset selvittäneellä Suutarisella ei vielä ole. Ennen valkolakin saamista hänen kuitenkin pitää vielä selvittää joitakin lukiokursseja joko nyt syksyllä tai sitten ensi keväänä. Tarkemmista jatko-opinnoista Suutarinen toteaa: "Mutta jos saa nyt ne ylioppilaspaperit, niin se avaa moneen paikkaan ovet. Pääsee pääsykokeisiin yrittämään, täytyy nyt sitten rauhassa keksiä mitä tekee", ja jatkaa, "mutta kyllähän tässä elämässä kerkiää opiskella vielä. Tätä ikää ei kuitenkaan vielä ole hirveästi. Katsellaan rauhassa mitä tapahtuu miten tämä homma [jääkiekkoilu] hengittää. Ja jos ei hengitä, niin sitten katsellaan jotain muuta."

» Lähetä palautetta toimitukselle