Mestiksen kärkipaikkaa hallussaan pitävä Jukurit oli lauantaina kauden aiempien Kalevankankaan kohtaamisten tavoin ottelun herra ja hidalgo. Viikinkipaidat latoivat tulostaululle lopulta selkeät 5−0-lukemat.
− SaPKo oli aika tahmea tänään ja huomasi kyllä, että vähän väsynyttä oli. Kaverilla oli tietysti vähän vajaa kokoonpano. Oli siinä tilanteita, missä Rasikin pääsi vähän taklailemaan, Roope Hämäläinen kertasi illan vastustajan esitystä.
− Kyllä Jukurit tänään oli selvästi parempi, ja mitä Roopen peliä ehdin katsella, niin hyvin siinä viiletti ja sai paikkoja meidänkin päätyyn. Ei ollut meistä vastusta, joten tämä meni heille, Rasmus Hämäläinen mukaili veljensä näkökulmaa.
Etelä-Karjala vaihtui molempien kohdalla Etelä-Savoon
Mikkelissä viihtyvä Roope muutti Lappeenrannasta nykyisiin maisemiin yhden vuoden sopimuksen myötä. Veljeksistä vanhemmalla on mikkeliläisjoukkueesta aiempaa kokemusta jo kaudelta 2011-12.
− Jukurit oli paras vaihtoehto jääkiekon puolesta, joten sen takia päädyin tänne.
Kaksi vuotta nuorempi Rasmus puolestaan suuntasi kauden alla Savonlinnaan ja SaPKon A-junioreihin. Kuudessa ottelussa syntyikin yhteensä 26 tehopistettä, ja sen jälkeen mies on ollut tuttu näky edustusjoukkueen väreissä.
− Tuossa kesällä päätin, että on aika lähteä kokeilemaan vähän jotain muuta. Koulupaikkakin siihen myös vaikutti, että Savonlinna tuli kohteeksi.
Veljekset pääsivät siis tällä kaudella käytännössä pelaamaan tosipelejä toisiaan vastaan. Asetelma oli molemmille aluksi vieras, mutta nyt samalla sukunimellä ei ole pelin tiimellyksessä merkitystä.
− Olimme pihapeleissä aina samalla puolella pienestä asti, joten ensimmäinen peli oli hauskan oloinen. Nyt ei sitä edes ajattele, mutta välillä näkee, miten tuo junnu viilettää siellä, Roope virnuili.
− Ihan samanlainen vastus Roope on tuolla kentällä kuin kuka tahansa muu, Rasmus totesi.
Toinen luo peliä, toinen laittaa sisään
Jukurien ja SaPKon välinen historia Mestiksessä ulottuu aina vuoteen 2006, jolloin pässipaidat nousivat Suomi-sarjasta. Mikkeliläiset puolestaan tekivät saman tempun jo kuusi vuotta aiemmin. Joukkueiden välillä on vuosien varrella nähty paikallisuudesta johtuen verisiä taisteluja.
Sekä Roopen että Rasmuksen kohdalla kilpailuasetelma ei kuitenkaan herätä samanlaisia tunteita kuin esimerkiksi paikallisväestön keskuudessa.
− Kyllä me aina välillä käymme juoksemassa yhdessä pelin jälkeen, molemmat toteavat yhteen ääneen.
Siitä huolimatta leikkimielinen naljailu on kuluneella kaudella kuulunut veljesten arkeen.
− Rasmus oli viime viikonloppuna kylässä täällä Mikkelissä ja kovasti toitotti tuota SaPKon voittoputkea. Uhosi myös, että jos pudotuspeleissä tulevat vastaan, niin olkaa varoen.
− Pitäähän sitä muistutella välillä, että kuka heillä on vastassa, kuuluu välitön kuitti Hämäläisen perheessä pässipaitoja edustavalta Rasmukselta.
Jos veljesten ulkonäössä on paljon yhteistä, samaa ei voi sanoa pelityyleistä. Roope mukailuu vahvan kiekollisen pelinsä ja erinomaisen luistelunsa ansiosta pelintekijän rooliin. Rasmus puolestaan pyrkii juonikkaalla viimeistelyllään suoraviivaisiin ratkaisuihin.
− Muistan, kun entinen A-junioreiden valmentaja sanoi joskus minulle, että "Roope on se, joka luo paikat, muttei saa sisään. Sinä et luo niitä paikkoja, mutta jos saat sen, niin sinä laitat siitä sisään", Rasmus kertoi myhäillen.
