Gretzky, Ronaldo ja lämmintä vettä - onko TPS muukalaislegioona?

LIIGA / Haastattelu
TPS ei pursua virtasia ja korhosia.
Kuva © Timo Savela
Joukko suomalaisia, muutama pohjoisamerikkalainen ja täsmälöytöjä Euroopasta. TPS:n suurilukuinen ulkomaalaisrintama on resurssien, olosuhteiden ja Liigan uusien sääntöjen yhdistelmä.

Espoo Bluesilla on Liiga-seuroista toiseksi vähiten ulkomaalaispelaajia. Se on myös ainoa joukkue ilman yhtäkään pohjoisamerikkalaista. Liiga-kauden avauskierroksella se kukisti kotihallissaan TPS:n oman junioripelaajansa hattutempun turvin.

TPS:n, jonka kolmen maalin yhdeksästä tehopisteestä kaksi kolmasosaa menivät ulkomaalaispelaajian nimiin.

Turkulaiset ovat lähes kaikissa olennaisissa ulkomaalaispelaajia koskevissa tilastoissa Bluesin vastakohta. TPS:n kokoonpanossa on kahdeksan ulkomaalaista, joista kuusi on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Koko joukkiosta vain Brian Willsie on pelannut TPS:ssä aiemminkin.

- Kaikessa on monta vaikuttajaa. Ei se niin ole, että halutaan Gretzky tuolta, Ronaldo tuolta ja Usain Bolt tuolta. Tai ainahan sitä haluta saa, mutta ensimmäinen lähtökohta on se, haluaako hän itse tulla ja toinen, että kestääkö perse, päävalmentaja Kai Suikkanen aloittaa hankkijan näkökulmasta.

"Motiivit ovat vähän erilaiset, mutta ei ainakaan ole jäähdyttelijöitä"

TPS:n valtavasti uudistunut joukkue nojaa vahvasti ulkomaalaispelaajiinsa. Willsie, Dan Sexton, Francis Paré, Shaone Morrisonn ja kumppanit miehittävät Palloseuran avainrooleja, joille paikkaajat ovat vähissä.

- Se, miten he tulevat joukkueeseen sisään, on aika paljon ulkomaalaisista itsestään kiinni: haluavatko he oikeasti olla osa joukkuetta, tuumii tuore kapteeni Tapio Laakso.

- Meillä ei ole ollut mitään ongelmaa sen kanssa, mikä kansalaisuus kenelläkin on. Kaikki ovat osoittaneet halunsa osallistua, jutella ja tutustua.

TPS hyödynsi ulkomaalaiskiintiön poistumisen hankkimalla tuplasti aiemmin sallitun määrän pohjoisamerikkalaisia. Viime kauden pelaaajaruletissa heitä päätyi Artukaisiin NHL-avut pois lukien viisi kappaletta. Nyt heitä on jo lähtöviivalla yksi enemmän.

Vain HIFK on hankkinut enemmän vahvistuksia Kanadasta ja Yhdysvalloista.

- Jokainen rakentaa budjettinsa mukaan, eikä silloin voi kaikkia saada vaikka kuinka haluaisi. Mielestäni olemme saaneet kasaan hyvän joukkueen sillä budjetilla, jolla ollaan liikkeellä, Suikkanen kiteyttää.

- Jos meillä olisi joku ruplamiljonääri kantamassa rahaa kassaan, niin joukkue voisi olla vähän erimallinen, mutta sitä on turha ajatella. Samalla tavalla on turhaa ajatella, kuka lähti pois. Onhan täältä vuosikymmenet lähtenyt ihmisiä pois ja silti yhä pelataan SM-liigaa, hän jatkaa.

Ykkösviisikko täynnä tullattavaa

Uusien kasvojen merkitys heijastui jo European Trophyn kahdeksassa harjoitusottelussa. Alkulohkovaiheen päätyttyä TPS:n yhdeksästä tehokkaimmasta pelaajasta kuusi kantaa passissaan muun maan vaakunaa.

Piikkipaikkoja miehittivät Sexton kymmenellä ja Paré kuudella pisteellä. Tehokkain puolustaja oli kanadalainen Steven Seigo. Sama kolmikko muodostaa yhdessä Morrisonnin ja Tero Koskirannan kanssa sekä TPS:n ykköskentän että -ylivoiman.

TPS:n paukut eivät riittäneet Gretzkyyn, Ronaldoon tai Boltiin, mutta Suikkanen näkee menestyksen ainekset ryhmässä, joka jäi yhden voiton päähän European Trophyn kuuden joukkueen lopputurnauksesta.

- Olemme saaneet hyvän joukkueen niistä, jotka olemme pystyneet hankkimaan. Nyt tehdään niistä menestyvä porukka tavoitteena pudotuspelit.

Vaikka kansainvälisyys onkin turkulaisten hankintastrategian keskipisteessä, poikkeaa TPS:n joukkueen rakenne esimerkiksi HIFK:sta. Siinä missä valtaosa kevään 2011 mestarin löydöistä on iältään 30 vuoden nurkilla, ovat TPS:n hankinnat lähempänä 20 ikävuotta.

Willsien lisäksi kokeneempaa kaartia edustaa vain Morrisonn, vanha joukkuekaveri Washingtonista. Kanadalaisduolla on vyöllään lähes 900 NHL-ottelua, mutta muilta osin TPS:n pukukopin viisi kansallisuutta koostuvat nuorista ja kehittyvistä kyvyistä. Siitä esimerkkeinä päälle parikymppiset Seigo, Charles Bertrand, Tadas Kumeliauskas ja Derek Famulare.

- Joku katsoo, josko pääsisi vielä NHL:ään, kun taas Morrisonn on sen jo nähnyt ja haluaa nyt pelata Euroopassa huipputasolla. Motiivit ovat vähän erilaiset, mutta ei ainakaan ole jäähdyttelijöitä toivomassa, että tulisipa maaliskuu äkkiä, jotta pääsisi eläkkeelle, toteaa Suikkanen.

- Tärkeintä on, että heillä ylipäätään on se motiivi pelata hyvin ja pärjätä. Esimerkiksi Kumeliauskas oli tyytyväinen kun suihkussa tulee lämmintä vettä, sitä ei kai Liettuassa kesällä saanut.

» Lähetä palautetta toimitukselle