Sateinen maanantaiaamu Vantaalla. Kello lähestyy kymmentä, ja K-Vantaan kotihalliin Valtti Areenalle olisi päästävä mahdollisimman nopeasti. Hallin toimistossa odottaa vantaalaisten uusi toimitusjohtaja Kai Sointu. Sointu on luonut uraa 16 vuoden ajan Koreassa, ja mies itse on ollut suuressa osassa korealaisten yhteistyökumppanien kanssa toimimisessa.
Ensimmäiset huhut korealaisista pelaajista lähtivät liikkeelle samoihin aikoihin, kun osa K-Vantaasta myytiin korealaiselle Halla Groupille. Alun perin Mestikseen oli tulossa kokonainen joukkue, mutta idea tyrmättiin heti kättelyssä. Soinnun mukaan oli monia teknisiä, henkisiä ja käytännön syitä, miksi hanketta ei voitu toteuttaa. Muiden seurojen vastustus oli yksi projektin syrjäyttäneistä syistä.
Itse muutin jo 16-vuotiaana kotoani pois, jotta voisin pelata jääkiekkoa. Elän tavallaan tilanteessa, jossa olen unohtanut missä kotini on.
Ji Min Kim, Jin Hui Ahn ja Jung-Hyun Ahn kertovat aloittaneensa jääkiekon harrastamisen jo nuorella iällä. Koreassa on normaalia aloittaa urheilu-ura vasta koulun alkaessa tai jo monta vuotta sitä käytyään. Ji, Jin ja Jung kertovat kuitenkin aloittaneensa jääkiekon jo huomattavasti ennen koulunkäynnin alkamista. Korealainen käytäntö johtuu siitä, että Koreassa urheilu on koulusidonnaista, kun taas Suomessa urheilua harrastetaan erilaisissa seuroissa ja klubeissa.
Korealaiset jääkiekkoilijat eivät kuitenkaan ole mikään uusi asia. Pojat mainitsevat esikuvikseen NHL:ssäkin kiekkoilleet Jim Paekin ja Richard Parkin. Paek on entinen Stanley Cup mestari, joka pelasi kuuden kauden ajan NHL:ssä ja loi mittavan uran Pohjois-Amerikassa. Richard Park on Pittsburgh Penguinsin vuoden 1994 toisen kierroksen varaus. Park pelasi NHL:ssä yhteensä viidellätoista eri kaudella.
Sointu kertoo, että Ji, Jin ja Jung eivät ole ensimmäisiä korealaisia pelaajia joita on nähty Suomessa. Ensimmäinen korealainen oli Pekka Kangasalustankin luotsaama puolustaja Won-Jun Kim, joka kiekkoili muun muassa Jokerien ja Ilveksen joukkueissa. Jokerien A-juniorijoukkueessa Won-Jun teki ensimmäisessä ottelussa peräti neljä maalia, mutta kauden maalitili jämähti viiteen.
Vantaalaisten organisaatioon saapuu vielä kaksi korealaista pelaajaa, joista toinen on juuri Won-Jun Kim. On mielenkiintoista nähdä miten miehen kehitys on jatkunut neljän Suomessa vietetyn vuoden jälkeen.
Mukavuusalueen ulkopuolella
Suomessa Korean pojat ovat asuneet vasta alle kuukauden, mutta kertovat että heidän aikansa Suomessa on kulunut mukavasti. Kun he ensi kerran saapuivat Suomeen, heillä ei ollut tietoa mitä oli tulossa. Suomen nopeaan pelityyliin tottuminen on ollut pelaajien mielestä kaikkein vaativinta. Suomalainen pelityyli eroaa merkittävästi korealaisesta ja kanadalaisesta pelityylistä, johon he ovat jo nuoresta pitäen totuttautuneet. Pelityylin opetteleminen tulee olemaan sopeutumisprosessi, joka vaatii aikansa. Kauden kuluessa tullaan kuitenkin varmasti näkemään huomattavaa edistystä.
- Olemme asuneet Suomessa vasta muutaman viikon, joten koti-ikäväkään ei ole päässyt yllättämään. Itse muutin jo 16-vuotiaana kotoani pois, jotta voisin pelata jääkiekkoa. Elän tavallaan tilanteessa, jossa olen unohtanut missä kotini on, toteaa Jung-Hyun Ahn.
Menestyimme kuitenkin vastoin kaikkia odotuksia järjestämässämme jalkapallon World Cupissa vuonna 2002, joten miksi emme voisi menestyä nytkin.
Suurin shokki korealaisille on ollut Suomen harva asutus ja pieni väkiluku. Kun on viettänyt tähän astisen elämänsä suurkaupunki Seoulin läheisyydessä, tuntuu 200 000 asukkaan Vantaa hyvin pieneltä asuinpaikalta. Korealaisten mielestä asiassa on kuitenkin omat puolensa, sillä nyt jääkiekkoon saa keskittyä rauhassa, ilman häiriöitä.
- Aikamme Suomessa on ollut erittäin mukavaa. Ihmiset ovat olleet meille reiluja, ja aina kun tarvitsemme apua, voimme kysyä sitä joukkuetovereiltamme. Olemme oppineet jo nyt paljon eurooppalaisesta pelityylistä. On mennyt vain muutama viikko, mutta olemme tottuneet peliin paljon, saaneet kuvioihimme jämäkkyyttä ja hioneet yksityiskohtia. Koemme, että juurikin yksityiskohtien hiomiseen on keskitytty mahdollisimman paljon.
Kiekko-Vantaan kanssa maanantaijäällä olivat myös Won-Junin entinen joukkuekaveri Tommi Kivistö ja AHL:ssä mestaruuden voittanut Teemu Pulkkinen. Jäälle oli ilmoittautunut myös muuan Markus Nordlund, mutta miestä ei paikan päällä näkynyt. Pulkkinen oli Ji Min Kimille jo ennestään tuttu:
- Appiukkoni setä valmentaa Pulkkista, joten olen seurannut Teemun uraa jo jonkun aikaa. Koreassa ei ole paljoa omanikäisiäni pelaajia, joten oli mielenkiintoista selvittää miten suomalaiset ikäiseni pelaajat menestyvät. Teemun laukaus on aivan uskomaton, mutta hän väittää että se johtuu vain mailasta. Hänen pelityylissään on paljon piirteitä, joista muut pelaajat voisivat oppia. Minun on tilattava samoja mailoja mitä Teemulla on, naureskelee Jin Hui Ahn.
Sopimuksia Korean pojilla ei vielä toistaiseksi ole, mutta motivaatiotaso on korkealla. Pojat kertoivat, että tulevaisuuden tavoitteena olisi pelipaikka SM-liigasta. Tällä hetkellä ensimmäistä kokonaista ammattilaisvuottaan pelaavien poikien päällimmäinen tavoite on kuitenkin hioa yksilöosaamista vuonna 2018 Koreassa järjestettäviä talviolympialaisia varten. Taustat pelaajien Suomeen saapumiseen ovat kuitenkin selvät; Korea tarvitsee uusia ja lahjakkaita jääkiekon pelaajia, joten pojat on lähetetty Suomeen oppimatkalle olympialaisia varten.
- Olympialaiset tulevat olemaan meille samanlainen seikkailu kuin tämän hetkinen aikamme Suomessa: Kaikki on täysin uutta. Huippumaita kuten Kanadaa ja Suomea vastaan pelaaminen tulee myös olemaan uutta meille. Saimme pientä esimakua, kun Helsingin Jokerit olivat meillä vieraissa. He olivat paljon nopeampia. Kun pelasimme jokereita vastaan, emme oikein tienneet ensimmäisen erän aikana mitä olisi pitänyt tehdä. Opimme ottelusta todella paljon. Täällä pitää todellakin miettiä jokainen liike, mitä kiekon kanssa tekee, muuten sen menettää.
- Me olemme altavastaajia talviolympialaisissa. Se tulee olemaan raskasta, sanoo Jin Hui Ahn.
- Tiedämme että paperilla Korean joukkueella ei ole suuria mahdollisuuksia. Menestyimme kuitenkin vastoin kaikkia odotuksia järjestämässämme jalkapallon MM-kisoissa vuonna 2002, joten miksi emme voisi menestyä nytkin. Toivomme, että työskentelemällä kovaa, voisimme yllättää muutaman ihmisen.
