Naisten maajoukkuepelaajat Ronja Savolainen ja Noora Tulus ovat pitkän linjan seuratovereita. Aiemmin Espoo Bluesia edustaneet pelaajat kiekkoilevat nykyään Ruotsin naisten pääsarjassa pelaavan Luulajan riveissä, eikä seurajoukkueen asiat voisi olla juuri yhtään paremmin.
Maantieteellisesti noin Oulun korkeudella sijaitseva Luulaja on vajaan 50 000 asukkaan kaupunki, joka rakastaa jääkiekkoseuraansa. Jatkoaika kävi joulukuussa haastattelemassa Luulajan suomalaisia naiskiekkoilijoita, jotka tuntuvat olevan todella tyytyväisiä oloihinsa.
− Luulaja on todellinen lätkäkaupunki. Täällä on aina hyvä meininki, ja hallille tullessa tuntuu aina kuin tulisi kotiin, kehuu Savolainen
Suomessa pelatessani seuran halli oli Espoossa, ja asuin itse Helsingissä. Liikkuminen oli tämän vuoksi hankalaa ja vei paljon aikaa. Luulaja on niin pieni paikka, että täällä voi vaikka kävellä paikasta toiseen. Tämän ansosta treenaamaankin pääsee milloin huvittaa, kertoo Savolainen.
"Suomessa miespelaajat eivät välttämättä edes tervehdi hallilla"
Suomalaisen naiskiekon kehitys laahaa pahasti länsinaapurin perässä, ja tämä vaikutti Savolaisen päätökseen siirtyä Ruotsiin.
− Suomessa pelatessani ei tuntunut siltä, että olisin voinut päästä eteenpäin jääkiekkoilijana. Siksi päätin lähteä tänne.
Myös Tulus näkee Ruotsin erittäin hyvänä paikkana naiskiekkoilijalle.
− Otteluiden osalta eroavaisuuksia Suomen ja Ruotsin naisten pääsarjojen välillä on paljon. Esimerkiksi sarja on täällä huomattavasti tasaisempi kuin Suomessa. Yksi syy tälle lienee ulkomailta Ruotsiin saapuvat kärkitason pelaajat. Täällä jokainen ottelu on kova, toteaa Tulus.
Lentävät naiskiekkoilijat
Jatkoajan haastattelema Luulajan naisjoukkueen päävalmentaja kehui organisaation suhtautumista naisjoukkueeseen, ja suomalaispelaajat ovat samoilla linjoilla valmentajansa kanssa.
− Kyllä näin pelaajana tuntuu, että joukkuettamme kohdellaan yhtä hyvin kuin miesten joukkuetta. Toki käytännön seikat aiheuttavat tietynlaisia eroavaisuuksia, sillä naispelaajat käyvät päivisin töissä. Tämän vuoksi jääaikamme painottuvat lähinnä illalle, kertoo Savolainen.
− Monet joukkueet tulevat tänne bussilla pitkänkin matkan takaa. Koska Luulajan miehet lentävät pitemmille pelireissuille, niin myös mekin lennämme.
Tulus näkee asian täysin samalla tavalla.
− Jääajat ovat minunkin mielestäni ainoa eroavaisuus miesten joukkueeseen nähden, mutta sekin on ymmärrettävää. Meidän on joustettava niissä, koska olemme päivisin töissä, toteaa Tulus.
Keskinäinen arvostus kunnossa
Myös mies- ja naisjoukkueiden keskinäinen arvostus tuntuu olevan todella hyvällä tasolla. Vastaavaa ei heidän mielestään Suomesta juuri löydy.
− Seuran mies- ja naisjoukkueita kohdellaan mielestäni yhtä hyvin, toteaa Savolainen.
− Esimerkiksi seuran salilla Luulajan miespelaajat tervehtivät ja juttelevat meille aivan normaalisti. He kyselevät kuulumisiamme ja ovat kiinnostuneita meidän otteistamme, aivan kuten mekin olemme heidänkin tekemisistään. Suomessa miespelaajat eivät välttämättä edes tervehdi hallilla, toteaa Tulus.
Savolainen komppaa seuratoveriaan asiassa.
− Suomessa saman seuran miespelaaja saattaa kysyä "Ai ootko säkin lätkänpelaaja", vaikka olisi edustanut samaa seuraa jo useamman kauden. Täällä miespelaajat tuntevat meidät nimeltä, ja hallin käytävällä miespelaajan suusta kuultu "Moi Ronja!" hämmästyttää edelleen, jatkaa Savolainen.
Molemmat pelaajat ovat pelanneet Ruotsissa jo useamman kauden ajan, eikä ruotsikiekosta ole löytynyt vielä yhtään isompaa asiaa, joka Suomessa olisi tällä hetkellä paremmin.
− Ei täällä mikään ole huonommin kuin Suomessa, toteavat pelaajat kuin yhdestä suusta.
− Toki näin pohjoisessa pelatessa vieraspelikilometrejä tulee kaudessa paljon, mutta toisaalta se mahdollistaa hyvän keskittymisen vieraspeliin, lisää Tulus.
Maajoukkuekonkarit uran suurimman haasteen edessä
Molemmat pelaajat ovat kokeneita konkareita MM-kisoissa, mutta tulevat olympialaiset ovat molemmille ensimmäiset. Tärkeä kausi saa pelaajat panostamaan entistä enemmän henkilökohtaiseen harjoitteluun sekä oman kehon kuuntelemiseen.
− Maajoukkueleirien jälkeiset harjoittelut täytyy miettiä tarkasti. Kroppaa on osattava kuunnella, kun kauden ottelumäärä on normaalia suurempi, pohtii Tulus.
− Harjoittelun osalta on oltava fiksu. Tietty varovaisuus on pidettävä mielessä, sillä kausi on erittäin tärkeä, toteaa Savolainen.
Olympialaisissa pelaaminen on molemmille pelaajille valtavan suuri tavoite, mutta seurajoukkuetta ei unohdeta edes uran tärkeimmillä kausilla.
− Onhan olympialaiset ihan eri asia kuin maailmanmestaruuskisat, sillä olympialaiset ovat suurin asia, jonka naisjääkiekossa voi tavoittaa. Olympialaisissa pelaaminen on urani suurin tavoite, kertoo Savolainen.
− Olen aivan pienestä asti unelmoinut pelaamisesta olympialaisissa, ja vähitellen alkaa ymmärtää, kuinka lähellä se oikeasti onkaan. Täytyy silti yrittää olla miettimättä sitä liikaa, sillä pelejä on vielä jäljellä ennen kisoja, pohtii Tulus.
− Onhan se varmasti huikeaa pelata siellä, mutta vasta paikan päällä näkee, millaista se oikeasti on, päättää Tulus.