TAP - KAL
VGK - MIN 1.00
FLA - SJS 2.00

Bluesiin lainattu Oskari Siiki: ”Joukkue kuin joukkue - annan itsestäni 110 prosenttia”

LIIGA / Haastattelu
Siiki saa Bluesissa vastuuta ja peliminuutteja.
Vajaa vuosi sitten Oskari Siiki juhli Turkuhallin jäällä A-nuorten suomenmestaruutta kasvattajaseuransa Turun Palloseuran paidassa. Tänä keväänä Liiga-TPS taistelee tosissaan suorasta pudotuspelipaikasta kuuden vuoden tauon jälkeen, mutta Siikiä ei mukana nähdä, sillä tammikuussa turkulainen vaihtoi mustavalkoisen paidan siniseen.

Kiperistä talousvaikeuksista kärsivä ja sen tähden lukuisia pelaajiaan menettänyt Blues on juuri venyttänyt ottelun Turun Palloseuraa vastaan voittomaalilaukauskilpailuun asti, mutta lopulta espoolaisjoukkueesta Palloseuraan tammikuussa siirtynyt Jussi Makkonen upottaa oman yrityksensä Christian Engstrandin selän taa, ja vierasjoukkueen mukaan tarttuu vain yksi piste. Oskari Siiki, joka Makkosen tullessa Turkuun, siirtyi vaihdossa espoolaisjoukkueen riveihin, saapuu vierasjoukkueen kopista hymy huulillaan.

− Ekaa kertaa olin vieraskopissa nyt! Hieman erilaiseltahan se näyttää kuin tuo toisen puolen koppi, mutta ihan hyvin minä sinne sopeuduin. Oikeaan vaihtoaitioonkin löysin pelin aikana, Siiki hymähtää.

19-vuotias turkulaishyökkääjä on viime kausina ajellut urheilun vuoristoradassa ylös alas. C-junioreissa vuonna 2010-2011 lahjakas kiekkoilija paukutti hurjat tehopisteet 28+24. Seuraavalla kaudella Siiki juhli B-nuorten pronssia tehoiltuaan runkosarjassa 36 pisteen edestä ja pudotuspeleissä pistetili karttui seitsemällä pinnalla. Kaudella 2012-2013 hyökkääjä debytoi Liigassa ja nakutteli A-nuorten SM-liigassa kovat tehot 23+20. Tuon kauden jälkeen Siikillä oli kovat odotukset kaudelle 2013-2014; iso rooli A-nuorissa, lisää pelejä Liigassa.

Mielessä kävi yhtenään, että tuleeko tästä samanlainen kuin se yksi vaikea kausi – että ei tapahdu yhtään mitään ja vajoan aivan pohjalle

Todellisuus osoittautui olevan kuitenkin kaikkea muuta. Alamäki alkoi heti alkukaudesta, eikä onnistumista elävä kiekkoilija saanut elintärkeää eliksiiriään maalien ja syöttöpisteiden muodossa. Peli peliltä ote mailasta kiristyi, turhautuneisuus alkoi ottaa valtaa ja peli-ilo kuihtui pois. Kutsu Liigaan jäi kaukaiseksi haaveeksi, kun hyökkääjä valahti kolmos-nelosketjuun itselleen vieraaseen rooliin ja päivä, viikko, kuukausi toisensa jälkeen, kaikki tuntui menevän täysin vihkoon. Vaikka joukkue napsi voittoja, Siiki kävi henkilökohtaisesti kovaa kamppailua ja nuoren urheilijan tunnetilojen väriskaala oli perin harmaavoittoinen. TPS:n nuorten kauden päätyttyä varsin yllätyksellisesti jo puolivälierissä, Siiki ei kauaa pettymyksen pohjamudissa pyörinyt, sillä hänelle ominaiset sisukkuus, periksiantamattomuus, päättäväisyys ja näytönhalu nostivat päätään.

− Erittäin motivoituneena lähdin kesään. Päätin heti alkuunsa, että treenaan koko kesän todella kovaa, ja niin teinkin. Viime kaudesta jäi käteen ainoastaan kova tahto näyttää, että minusta oikeasti on tähän juttuun, hyökkääjä totesi syksyllä 2014 uuden kauden kynnyksellä.

Nimi Siiki palasi jälleen Nuorten SM-liigan pistepörssien kärkisijoille ja joukkueen kärkipelaajien joukkoon. Miika Elomon valmentama A-nuorten joukkue marssi voitosta voittoon Siikin toimiessa kapellimestarina ja osuttua tolppien väliin peli toisensa perään. Nuoren hyökkääjän onnistumiset huomioitiin myös edustusjoukkueessa ja kutsu kävi taas liigamiehistöön yhden kauden tauon jälkeen. Hyökkääjän itseluottamus oli huipussaan. Jääkiekko oli jälleen hauskaa ja palo kentälle kuin pikkujunnulla, jolle välipäivät ovat pitkiä kuin aatonaatto. Siikin pelaamisesta paistoi ilo sekä rohkeus. Hänen liikkeensä ja kamppailuvoimansa kielivät kesällä huhkitusta suuresta työmäärästä.

Fyysinen työ ei kuitenkaan ollut ainoastaan suuren muutoksen takana vaan myös pääkopassa aivosolut oli pistetty hommiin. Nuori hyökkääjä keskusteli paljon urheilupsykologin kanssa, kävi huolella läpi vaikean kauden sekä opetteli keinoja käsitellä epäonnistumisia, välttää itseluottamuksen menettämistä ja kipsiin joutumista.

Kova työ palkittiin mitä upeimmalla tavalla. Liigassa Siiki pelasi lopulta 28 ottelua, iski ensimmäisen liigamaalinsa ja sen kaveriksi nakutti viisi syöttöpistettä. A-nuorten SM-liigan runkosarjassa Siiki saalisti 30 ottelussa kovat tehot 22+10, kun Palloseuran nuoret marssivat pudotuspeleihin. Turku sekosi junnukiekosta, kun A-nuoret kaatoivat ensin puolivälierissä Kärpät oltuaan 2-0-tappiolla otteluvoitoissa. Välierissä mustavalkoisten käsittelyssä taipui puolestaan hallitseva mestari Blues.

Turkuhallin lehtereille ahtautui väkeä niin, että uusi A-nuorten yleisöennätys syntyi, kun 10 620 silmäparia todisti oman kylän poikien taistelua kultaisimmista mitaleista Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan kolmannessa kohtaamisessa. Siiki, joka pudotuspeleissä iski tehot 7+6, osui ratkaisevassa ottelussa kahdesti. Kun summeri soi loppulukemien 5-3 komeillessa taululla, tunnelma oli kuin kultaisella 90-luvulla ja vuosikausia yhdessä pelannut poikasakki sai juhlia Suomen parhaana A-nuorten kiekkojoukkueena.

Tähänastisen uransa suurimman hetken Siiki koki tuolloin, maaliskuun 23. päivänä, mutta kun juhlat oli juhlittu ja kevät alkoi kääntyä kesäksi, oli jälleen aika suunnata katseet kohti seuraavaa kautta.

Espoossa tarjolla peliaikaa ja vastuuta

Siiki harjoitteli kesän 2015 tiiviisti liigajoukkueen mukana. Kauden alun ollessa nurkan takana sovittiin, että hyökkääjä lainattaisiin Mestis-joukkue TUTOn riveihin, jotta hän saisi pelata miesten pelejä isossa roolissa ja kasvaisi sitä myöten liigapelaajan raameihin.

TUTOssa peli ei kuitenkaan lähtenyt sujumaan lainkaan. Hän ei kyennyt pelaamaan siinä roolissa kuin olisi halunnut, eikä täyttämään itselleen asettamiaan odotuksia. Maaleja ei syntynyt ja vasta viidennessä pelissään Siiki onnistui kalastamaan yhden syöttöpisteen. Sen jälkeen kuiva kausi jatkui. Kahden vuoden takainen tuskainen kausi tuli vahvasti mieleen, kun itseluottamus alkoi jälleen murentua kuin aaltojen runnoma hiekkalinna.

− Se oli iso paikka itselleni, kun en menestynytkään siellä. Siinä joutui kovasti miettimään juttuja. Urheilupsykologin kanssa keskustelin paljon ja kävin asioita läpi. Mielessä kävi yhtenään, että tuleeko tästä samanlainen kuin se yksi vaikea kausi (2013-2014) – että ei tapahdu yhtään mitään ja vajoan aivan pohjalle, Siiki kertoo.

Mä olen nuori mies ja tarvitsen peliminuutteja kehittyäkseni.

Nuoren hyökkääjän onneksi Palloseurassa ymmärrettiin tämän hankala tilanne ja tiedostettiin Siikin potentiaali – kutsu kävi muutaman A-nuorten pelin kautta takaisin liigajoukkueeseen. Marraskuun 12. päivä Siiki puki jälleen mustavalkoisen paidan ylleen.

− Aika sekavia ajatuksiahan siinä ehti jo olla, mutta onneksi tuli se kutsu takaisin Tepsiin ja siellä asiat loksahti taas hyvin kohdalleen, Siiki toteaa.

Hyökkääjä ehti pelata Palloseuran edustuksessa 20 liigaottelua tehoin 3+2, kunnes tammikuun puolessavälissä oli aika pakata kamppeet ja suunnata Espooseen. Taloudellisten vaikeuksiensa takia yli puolet alkukauden pelaajistostaan menettänyt Blues lähetti Turkuun Makkosen ja Kalle Kaijomaan. Vaihdossa Espooseen siirtyivät nuoret Matias Pulli ja Siiki.

− Minulle tarjottiin tätä paikkaa, että pääsisin paljon pelaamaan ja muuta, joten totta kai otin sen vastaan. Olen nuori mies ja tarvitsen peliminuutteja kehittyäkseni. Niitä ei olisi välttämättä Tepsissä tullut, joten oli ihan oikea ratkaisu tulla tänne, Siiki uskoo.

Turun Palloseuran liigajoukkue majailee sarjataulukossa seitsemäntenä kun enää neljä runkosarjaottelua on jäljellä. Mustavalkoinen joukkue taistelee ensi kertaa pääsystä kuuden joukkoon sitten vuoden 2010. Siikillä olisi voinut olla siis ainutkertainen tilaisuus päästä kokemaan Liigan pudotuspelikiekkoa, mutta päämäärätietoisesti itseään pelaajana kehittävä nuori kiekkoilija toimi maltillisesti ja lähti Bluesiin, jossa onkin saanut pelata kärkiketjuissa.

− Ei se kummempia ajatuksia minussa herätä, vaikka TPS kuuden sakkiin menisikin. Kun katsoo tuota Tepsin rosteria, onhan se niin kova, että todella vaikea minun olisi ollut ketään siitä pudottaa. Olen tyytyväinen ja onnellinen, kun olen täällä päässyt pelaamaan paljon. Koitan nyt kokonaisvaltaisesti kehittää pelaamistani, jotta riittäisi ensi kaudella rahkeet pelata liiga-Tepsissä isoja minuutteja, Siiki järkeilee.

"Pitää vaan olla positiivinen joka päivä"

Espoon Bluesin tukala tilanne on ollut esillä mediassa paljon eikä ole salaisuus, että ovet ovat käyneet vinhaan läpi kauden ja hallille on varmaan välillä saavuttu aamutreeneihin tietämättä kenen paikka nyt ammottaa tyhjyyttään. Autioiksi jääneet paikat on äkkiä täytetty A-nuorista mukaan nostetuilla junioripelaajilla ja kolmella nuorella lainapelaajalla – Pullilla, Siikillä sekä 20-vuotiaalla HIFK:sta lainatulla Sebastian Mobergilla.

Joukkueen kapteeni Mikko Kukkonen on vanhin 28 ikävuodellaan 30-vuotiaan Mikko Kuukan jouduttua sairastuvalle. Maalivahti Engstrand sekä hyökkääjä Samson Mahbod ovat yltäneet ikävuoteen 27 ja Ilmari Pitkäsellä vuosia on mittarissa 25 – loput joukkueen pelaajista ovat ikähaarukasta 17-22.

Nuoren joukkueen taisteluilme ja sisukkuus ovat saaneet ihailua osakseen koko kotimaisen kiekkokansan keskuudessa. Päävalmentaja Jyrki Aho on illasta toiseen voinut olla ylpeä suojateistaan, vaikkei voittoa olisi onnistuttukaan kairaamaan. Voittolaukauskilpailun myötä kärsitty tappio Palloseuraa vastaan kasvatti Bluesin tappioputken jo 12 ottelun mittaiseksi, mutta espoolaisleirissä päät eivät olleet painuksissa.

− Nuoremmille ja vanhemmille pelaajille pitää nostaa hattua. Kaksi kovaa peliä ja vaikeuksia meillä on ollut, kun bensa meinaa loppua. Etenkin pakisto kellottanut isoja minuutteja, kun heitä jäljellä oli tänäänkin vain viisi. Tosi tyytyväinen voi olla yhteen pisteeseen, Aho totesi ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa ja myös turkulaishyökkääjä sai kehuista osansa:

− "Ose" on ollut tosi hyvällä ilmeellä ja innolla mukana. Hän on päässyt erittäin hyvin joukkueeseen sisään.

Siiki vakuuttaa, ettei hänen edustamansa joukkueen tukala tilanne juurikaan pyöri hänen mielessään, sillä se ei vaikuta häneen samoin kuin muuhun joukkueeseen.

− Totta kai sen tiedostan, että vaikeaahan siellä on, vaikkei se minua sinänsä koskekaan, kun olen täällä lainalla. Kopissa me kyllä puhutaan niistä asioista paljonkin, mutta pitää vaan olla positiivinen joka päivä – siitä tulee hyvää energiaa porukkaan, yhtenäisyyttä ja hyvä tulos kentällä.

Meillä on jengissä ihan loistava fiilis äijien kesken. Joka ilta me taistellaan ja annetaan aivan kaikkemme ja se riittää.

Joukkueen nuoruus, sisukkuus, palo jääkiekkoon ja pelaamiseen sekä pohjaton taistelutahto onkin tuonut pelaajat yhteen ainutlaatuisella tavalla. Kaikki ovat samassa veneessä ja soutavat yhdessä, vaikka vastaan lyövä aallokko onkin niin rankka.

− Meillä on jengissä ihan loistava fiilis äijien kesken. Joka ilta me taistellaan ja annetaan aivan kaikkemme ja se riittää. Tänään se riitti yhteen pisteeseen ja jos Tepsiä vastaan tällä rosterilla saa yhden pisteen, se on mun mielestä ihan loistava suoritus. Tämä oli meille iso, ansaittu piste, Siiki tuumaili ottelun jälkeen silminnähden iloisena ja joukkuekavereistaan ylpeänä.

"Ristiriitaiset fiilikset"

Ei ole vaikea kuvitella, etteikö 20-vuotias Siiki nousisi vielä Turun Palloseuran liigamiehistön kärkinimiksi. Hyökkääjän harjoittelumotivaatio ja työmoraali ovat ihailtavan kovia, mistä kertookin muun muassa hänen luisteluvoimansa ja –kestävyytensä taso. Maalintekovainu on hänellä luontainen, ja periksiantamaton luonne sekä periaate vaatia itseltään enemmän kuin kukaan muu, näkyvät nuoren kiekkoilijan kaikessa tekemisissä. Viime kausien vaikeudet ovat myös kasvattaneet Siikiä henkisesti huomattavasti.

− Se kahden vuoden takainen kausi 2013-2014 oli se, mikä kehitti henkistä taitoani ja vahvisti minua todella paljon. Se olikin varmaan uran kannalta hyvä asia, että tuli yksi sellainen niin sanottu opetuskausi siihen väliin, Siiki pohtii ja virnistää, kun Palloseuran pitkäaikainen huoltaja Matti "Mälli" Aarnio roudaa kamppeita vierasjoukkueen koppikäytävän ohitse ja huikkaa:

− Vedä Turun murteel vaan Ose!

− Pelkästään! Lempinimellä "Ose" tunnettu Siiki naurahtaa.

Hyökkääjän puheessa murre tosiaan kuulukin – onhan hän niin turkulainen kuin olla ja voi. Aurajoen varrella syntynyt ja mustavalkoisessa seurassa varttunut kiekkoilija on aina edustanut Turun Palloseuraa ja sen logon kantaminen rinnassa on ollut hänelle sydämenasia. Nyt yllä on kuitenkin toisen liigajoukkueen paita.

− Niin, kyllähän se rehellisesti sanottuna aika oudolta tuntuu. On vähän ristiriitaiset fiilikset, Siiki pohtii ja myöntää, että vaikka joukkue onkin jääkiekkoilijalle työpaikka, on pelissä oltava sydän mukana.

− Olen koko ikäni pelannut Tepsissä – 20 vuotta – ja se on pitkä aika se. Impivaarasta luistelukouluista lähdetty ja tultu tänne Turkuhalliin ja juhlittu A-nuorten kultaa. On se ollu hieno tie kasvattajaseurassa, Siiki toteaa.

− Mutta on se hyvä, kun tällaistakin näkee, että millaista pelaaminen on muualla. Uskon, että kokonaisuudessaan tästä jää kuitenkin käteen paljon. Saan minuutteja ja vastuuta, kasvan henkisesti ja fyysisestikin, uskallan pelata rohkeammin, tehdä luovempia ratkaisuja, enkä aina vaan vippaa kiekkoa pois, Siiki järkeilee.

Jääkiekkoilijoille tyypillisesti, etenkin nuorille sellaisille, Siiki ei ole vielä pohtinut tulevaa kautta. Urheilijaa odottaa kesällä todennäköisimmin varusmiespalvelukseen astuminen, mutta hän ei aio antaa intin häiritä tavoitteidensa eteen taistelua. Muutaman seikan Siiki kykeneekin takaamaan epäröimättä.

− Olen aina sanonut, että puen mä ylleni minkä tahansa paidan ja on siellä vastassa mikä joukkue tahansa, mä annan itsestäni 110%, hyökkääjä vakuuttaa ja vilkaisee kohti kotijoukkueen koppikäytävää ja lisää sitten:

− Mutta sen mä voin sanoa, että ihan kaikkeni mä teen, että pelaan Tepsin liigajoukkueessa ensi kaudella. Sitä minä en jätä mistään kiinni, Siiki vannoo silmissä loistavan tutun päättäväisyyden sinetöidessä sanat.

» Lähetä palautetta toimitukselle