Olet nyt mukavasti tapetilla; kirja tuli ja HIFK porskuttaa. Onnea vaan. Aluksi tietenkin ihan pakollinen kysymys; miksi juuri HIFK? Eikö huvittanut viettää sapattivuotta monessakin mielessä rankan maajoukkueputken jälkeen?
- Juu, kevät oli ahdistava, kun takkiin tuli Ruotsilta kotikisoissa yhdessä eriskummallisimmista otteluista, missä on tullut oltua mukana. Onneksi uusi ja mielenkiintoinen haaste odotti HIFKin ruorissa heti kisojen jälkeen. Ilman seuraavaa projektia olisi ollut turhan paljon aikaa potea yksikseen.
Kun nyt itse otit tämän Ruotsi-ottelun puheeksi, niin sallinet tästäkin aiheesta vähän debattia HIFK-osuuden ohessa?
- Tottakai!
Perinteitä ei pidä tuhota
Mutta ensin nykytilanteesta; sinä ja HIFK. Kuinka osuitte yksiin?
- Mun historia HIFKin suhteen alkaa jo 60-luvun lopulta Savonlinnasta. Siellä juteltiin isän kanssa monta kertaa, että mikä se tällainen leuhka helsinkiläisporukka on, jonka peliasut ja pelityyli on ihan kuin suuresta maailmasta. Miksi ne taklaa savonlinnalaispelaajia ja miksi ne on niin ilkeitä muutenkin? Noista päivistä asti HIFK on ollut minullekin käsite ja brändi. Ainutlaatuinen Suomessa.
Olit siis henkisesti valmis entuudestaan periaatteistaan tutun HIFKin ruoriin?
- Ilman muuta, kukapa ammattivalmentaja ei olisi? Mutta yhteydenotto tapahtui HIFKistä päin. Pena soitti pari päivää HIFKin viimeisen matsin jälkeen ja kysyi kiinnostusta. Kun puhelu loppui, ajatus tästä haasteesta ei jättänyt minua enää rauhaan sen jälkeen. Tavallaan tiesin silloin jo, että tänne päädyn. Olin ikään kuin ”myyty” idealle, se tarvitsi silti vielä myydä parille muulle taholle.
Kun on molemminpuolista tahtoa, asiat yleensä sujuvat nopeasti oikeaan suuntaan, kävikö tässäkin sitten näin?
- Joo, ensimmäinen selvittely tehtiin liiton kanssa, koska olin jo sopinut 20-vuotiaiden maajoukkueen valmentamisesta. Kun liitto antoi vihreää valoa, juttelin toisen tärkeän tahon eli perheen kanssa. Kun sieltäkin välkähti vihreä, sujui loppu tosi helposti.
Ei ollut siis valtavaa palkkavääntöä ja omien suosikkipelaajien listaa ynnä muuta huhuttua?
-(naurua)…Eipä tosiaankaan, mistähän nuokin huhut aina sikiävät? Pelaajanippu oli aika hyvin kasassa eli noin 20 pelaajasopimusta oli valmiina, kun HIFK-pestin otin. Santalaa ei ollut tuolloin vielä palkattu, hänestä tuli myöhemmin se tuolloin haussa ollut ykkössentteri. Tosin lyhytaikainen sellainen, valitettavasti. Pelaajista ylipäätään jutellaan varmaan myöhemminkin, mutta voin nyt jo kertoa, että kun NHL-menetykset kokonaisuudessaan (Pikkarainen, Santala, Zidlicky) selvisivät heinäkuussa, olin valmis pelaamaan sillä nipulla, mikä käteen jäi. Kaiken kaikkiaan palkkaukseni käytännön asiat menivät käsittämättömän helposti. Loksahtivat paikoilleen melkeinpä automaattisesti.
Tuomo puuttui listastasi menetyksistä puhuttaessa?
- Tuomon meille jäämisen mahdollisuus oli tosiasiassa promillen luokkaa median ja fanipalstojen kohkaamisesta huolimatta.
Tulit HIFKiin nimenomaan perinteiden asettamien kovien haasteiden innoittamana?
- Ehdottomasti. HIFKin tarjoama urheilullinen haaste on valtava ja HIFKin perinteet ovat ainutlaatuinen voimavara. Kunnioitan HIFKin perinteitä ja historiaa, en tullut mestaroimaan omaa juttuani näiden tilalle.
Hienoa kuulla, todella hienoa.
-Niinpä, miksi hyvä pitäisi keksiä uudestaan? Perinteet ja tyyli ovat tärkeä pohja, mutta pelkillä niilläkään ei pitkälle potkita. Nykyaika asettaa ihan toisenlaiset menestymisvaatimukset kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Tää on luunkovaa ammattilaisurheilua, toiselta nimeltään tulosurheilua.
Missä vastuunjakajat?
Jep, totta puhut. Mutta nyt sitten siitä Ruotsi-ottelusta. Kerrotko meille lätkäfriikeille mitä siinä oikein tapahtui? Oman näkemykseni mukaan kyseessä ei ollut pelkästään Suomen lörähtäminen, Ruotsikin pelasi pirun hyvin.
- Tämä on totta. Ruotsi haastoi ja jyräsi ja loi kovan paineen varsinkin 3. erässä. Kuitenkaan, vastoin yleistä luuloa, meillä ei ollut silmitöntä paniikkia missään vaiheessa. Tästä kertoo sekin, että pelisysteemimme pysyi hyvin kasassa, Ruotsi ei saanut yhtään yv-hyökkäyksiä, saati läpiajoja. Ruotsi ei myöskään saanut päälle hurjia pyörityksiä. Jos kiekkojoukkueen oma peli repeää palasiksi, se näkyy nimenomaan tällaisissa asioissa. Se oli yksinkertaisesti käsittämätön, ainutlaatuinen ottelu, missä kaverille onnistui kaikki. Meillähän oli 5-3 johdossa vielä avaimet käsissä, kun Teemulla oli läpiajo. Harhautus onnistui, mutta laukaus osui veskarin kilpikäden kulmaan, maali oli siis noin sentistä kiinni.
Mutta kiekossa läheltä pitämisiä ei lasketa, ikävä kyllä. Media nosti esille lähinnä sinun toimintasi; et ottanut aikalisää, et ottanut Heleniuksen Samia kentälle ynnä muuta.
- Niin, rannalta on helppo neuvoa, kuinka laivaa ohjataan. Aikalisää Ruotsin 5-3 kavennuksessa en ottanut kahdesta syystä; joukkue ei sitä näyttänyt kaipaavan, systeemi oli kasassa, kuten kerroin ja väsymystä ei ollut. Toinen syy oli se, että tiesin mainoskatkojen takaavan meille kaksi aikalisää toiseen erään vielä muutenkin. Samin pelaamattomuus oli minun päätökseni, Virran Hantta otti asian puheeksi erätauolla, mutta luotin kentällä olleisiin kuuteen puolustajaan. Joukossa oli ukkoja, jotka pelaavat NHL:ssä 25-30 minuuttia per matsi. Mitä sitten, jos olisin ottanut kylmän Samin kentälle ja Forsberg olisi kiertänyt miehen ja rykäissyt maalin? Olisin ollut täysi typerys median mielestä. Tai sitten Sami olisi kenties joutunut kaatamaan Fopan mailalla ja olisi lähtenyt jäähylle. Mielestäni ottelun 2. erän tempo oli liikaa Samille, olisi ollut kenelle tahansa kylmälle pelaajalle, ja tein tämän ratkaisun, mistä myös vastaan. Mutta tässä olivat perusteet näihin kritiikin kohteisiin.
Tässäkin kohtaa keskustelua Aravirta on melkoisen rento, mutta pohjalta paistaa selvästi tietty vakavuus ja aiheellinenkin vasta-argumentointi median ja myös pelaajien suuntaan. Asioita on selvästi mietitty yli Väyrysen harrastaman yhden yön yli. Mutta jatketaan, puhutaan pelaajista, hehän myös olivat jäällä tuossa ottelussa, vai huhkitko yksin hokkarit vinossa meidät kumoon?
- Olen pettynyt siihen, että kukaan pelaajistakaan ei noussut vastuunjakajaksi ottelun jälkeen. Kukaan ei tunnustanut tehneensä yhtään virhettä, vaikka Ruotsi teki esimerkiksi puolet maaleistaan, 3 kappaletta, suorien oman pään aloitustappioidemme jälkeen. Itse en koskaan otteluiden jälkeen yksilöi virheitä tehneitä pelaajia, enkä aio aloittaa sitä nytkään. Muistutan kuitenkin, että jäällä oli 23 kivikovaa ammattilaista. Mukana näitä yli 25 minuutin miehiä NHL:stä. Ja jos kaveri tekee maalin meidän maalin edestä neljän oman pelaajan seasta, on siellä jäälläkin möhlitty.
Mutta aika kultaa muistot ja tuskinpa tuosta elinikäistä haavaa jäi?
-Ei ollenkaan. Tämä on elämää ja jääkiekkoa. Nyt on uudet kuviot ja annan aikani HIFKille ynnä 20-vuotisten maajoukkueelle.
Fyysisyys on tärkeää
Äsken puhuttiin HIFKin perinteistä. Niihin kuuluvat minun ja monen muunkin mielestä tietyt asiat. HIFKin maine on kova, liigan kovin. Fyysinen pelityyli, taitavat yksilöt, ylilyönnit, median palstoilla viihtyminen monessakin asiassa, vaativimmat ja tulisieluisimmat fanit sekä tähän yhdistyneenä suhteellisen huono menestys panostuksiin nähden. Poislukien aika 97-99. Vaikuttivatko nämä asiat päätökseesi ja kuinka paljon itse allekirjoitat tästä historiallisesta painolastista?
- Kyllä tämä kuulosti minunkin HIFKiltäni! Kuten sanoin, en tullut muuttamaan perusasioita. Vaikka olin itse pelaajana enemmän taitopelaaja, puolustan voimakkaasti kontaktikiekkoa. Haluan, että laitat oikein isolla esiin tämän: SM-liigassa sallitaan vieläkin aivan liikaa kärkikarvaajan blokkaaminen pelistä pois. Mailalla, roikkumalla, painimalla…Pelaa siinä sitten taklauspeliä, kun kontakteihin ei kerta kaikkiaan pääse! Mä lupaan, että HIFK karttaa tällaista pelityyliä. Menestymättömyys puolestaan? Siinäkin on medialisää mukana. Mikään puu ei kasvaa taivaaseen asti ja mikään joukkue ei pelaa vuodesta toiseen kärjessä. Kiekko ja elämä yleensäkin on aaltoliikettä.
Niin, tilastojen mukaan ”koskaan menestymätön” HIFK oli 90-luvun menestynein joukkue Jokerien ja TPS:n dynastian jälkeen. Ja tuohon aikaan mahtui myös se 97/98 –mestaruus monien mielestä kaikkien aikojen parhaalla SM-liigajoukkueella.
- Tuohon ei voi sanoa muuta kuin että aivan! Kovat on vaatimukset HIFKin taustajoukoissa, mutta niinhän niiden pitääkin olla.
Mitenkäs tämä kuuluisa vieraspelaaminen pelityyliin liittyen. Ei kai siellä sitten kahvata?
- Olen todella iloinen siitä, että tämänkin syksyn vierasotteluissamme katsomot ovat olleet täynnä ja olemme saaneet kiitosta paikallisilta siitä, että olemme pelanneet aggressiivista ja aktiivista jääkiekkoa. Näin tapahtui esimerkiksi Tampereella Ilves-ottelussa, Oulussa ja Porissa. Samoin monet meillä käyneet joukkueet, vaikkapa muuten tuolloin aika sekaisin ollut HPK, ovat oivaltaneet, että kontaktit, vauhti ja taito vetävät kansan katsomoihin. Kahvaamisesta ja seisoskelemisesta ei huvita maksaa nykyisiä lipunhintoja. Me pelataan HIFK-kiekkoa vieraissakin.
|
Katsomoonkin on näyttänyt siltä, että HIFK taklaa ja pitää vauhtia yllä, vaikka jäähyjä onkin tullut nyt vähemmän. Fanipalstojen ”asiantuntijat” mittavat pelin kovuutta jäähytilastoista. Minua ainakin, kuin myös montaa muutakin, kiinnostavat enemmän esimerkiksi taklaustilastot, joita teilläkin varmaan seurataan?
- Tottakai seurataan. Jokaisen matsin jälkeen tulee pukuhuoneen seinälle kyseisen ottelun tilastot taklauksineen. Jos jollain on siellä kovin pieni luku, tulee kuittia heti! Valmennuksen lisäksi muutkin pelaajat naljailevat tyyliin ”olit näköjään aika fyysinen viimeksi, koeta vähän rauhoittua..”. Meidän taklaustilastot ovat liigan kärkeä, puhutaan kotisohvilla mitä puhutaan. Niin se on aina ollut ja niin sen haluan olevan jatkossakin. Fanikatsomoiden asiantuntijat voisivat perehtyä taklauspelin ja mailalla hakkaamisen eroihin (naurua). Ja fanipalstoille kirjoittajat? Eikös teillekin kirjoiteta keskustelupuolelle nimimerkeillä?
Krhm, kyllä vaan.
- Minä otan mielelläni kritiikkiäkin vastaan, mutta vain omalla nimellä annettua. Näin ajattelevat monet muutkin ammatti-ihmiset puun takaa ampujista. Mutta saahan sitä maailmaan mielipiteitä ja keskustelua mahtua, ei siinä mitään.
HIFK siis oikeasti taklaa paljon, mutta kuinka se onnistuu ilman jatkuvaa jäähypenkin kuluttamista? Eivätkö tuomarit olekaan huonoja?
- Ei meidän tuomareissa mitään vikaa ole. Ainahan tuomareita mollataan. Minun mielestäni esimerkiksi nämä entiset pelaajat ovat tuoneet liigaan linjan, jonka mukaan taklata saa, mailankäytöstä lähtee lusimaan. Ihan oikea linja ja suosii meitä.
Asia, johon toivoisin vielä kiinnitettävän suurempaa huomiota, on taklattavan vastuu. Joka jätkän pitäisi osata ottaa taklaus vastaan; kädet kiinni kylkiin, rintamasuunta taklaajaan päin, ei päätä alas, eikä varsinkaan selänkääntöä. NHL:ssä tuomitaan jäähy huonosta taklauksen vastaanottamisesta, meilläkin pitäisi mun mielestäni. Kun taklaukset otetaan kunnolla vastaan, niissä ei loukkaannuta läheskään niin usein kuin kyyristellessä.
Et siis kiellä taklaamista sillä perusteella, että siitä voi tulla jäähy?
- En todellakaan, en edes ymmärrä koko termiä ”taklauskielto”. Ennemmin kiellän kontaktittomuuden. Luotan tuomareihin, puhtaista niiteistä ei saa eikä voi tuomita jäähyjä. Toki kehotan vaikkapa ottelun viiden viimeisen minuutin aikana varovaisuteen johdossa ollessamme. Esimerkiksi Blues-ottelun lopussa sanoin Jerelle, että nyt kannattaa pitää kädet erityisen alhaalla, kun taklaat ja olla muutenkin tarkka kontakteissa.
”Kun taklaat” on eri asia kuin ”jos taklaat”.
- Nimenomaan.
Sinut tunnetaan maajoukkeajoiltasi tietynlaisesta roolituksesta, missä on ollut aina sijaa myös Ruuduille, Karalahdille, Tuomaisille ja monille muille fyysisille kavereille. Se kuulostaa aika HIFK-tyyppiseltä joukkueen rakentamiselta. Jarkko Ruutu ei olisi kenties mahtunut kovinkaan monen muun valmentajan joukkueeseen 90-luvun lopulla?
- No Jakkehan on loistava pelaaja, yksi parhaista, joita olen valmentanut. Jaken ryminä ja ärsyttävyys on vain yksi osa hänen pelistään ja on syytä muistaa, että Jakke tekee kentällä sataprosenttisesti sitä, mitä valmentaja tilaa. Jakke on malliesimerkki itsenäisestä, vastuuta ottavasta pelaajasta, joka osaa käsitellä saamansa palautteen ja toteuttaa sen sitten kentällä. Tällaisia kavereita tarvitsevat kaikki joukkueet ja tällaisia kavereita haluan nähdä HIFKissäkin. Turo Järvisellä on esimerkiksi kaikki mahdollisuudet kasvaa isoksi roolipelaajaksi.
Nuoret "HIFK-ilmiön" kulmakivinä
HIFKin 3-vuotisesta junnuprojektista onkin puhuttu uuvuksiin asti ja kieltämättä joukkueemme on hyökkäyksen osalta hyvin nuori. Viitaluoma vuokrattiin jo ulos. Häppölä, Vihko ja Grunn ovat ehkä hieman taantuneet viime kaudesta. Holma noussut, samoin Järvinen, viime aikoina Hirso. Onko HIFK liian kova paikka noin monelle nuorelle kasvaa yhtä aikaa??
-Parrasvaloissa on aina vaikeampaa kuin laitamilla! Näissä HIFKin nuorissa näkyy juuri se ”HIFK-ilmiö”, jonka mukaan kaikkien pitäisi olla heti valmiita isoihin saappaisiin. Kyllä joku Kalle Kerman saa esimerkiksi Saipassa kasvaa ihan erilaisissa paineissa kuin meidän kaverit. Siellä ei olla jokaisesta virheestä heti kenkäämässä porukasta. Totuus on kuitenkin se, että 3 kautta on annettu aikaa ja viimeistään tämän kevään aikana pitää näkyä jo tuloksiakin. Holma, Järvinen ja Hirso ovat minunkin mielestäni kovassa myötätuulessa. Mä aion katsoa nämä kaikki kortit, mutta en tietenkään loputtomuuksiin asti. Ja onhan tässä muistettava sekin, että onnistuneisiin pitää ehdottomasti laskea myös nyt jo NHL:ään lähtenyt Ilkka Pikkarainen. Tämän nuorisonipun kokonaismenestys on plussan puolella, mutta luonnollisesti menestys jakautuu epätasaisesti.
Takaisin HIFKiin kokonaisuutena: joukkueella on nyt hyytävän kova ykkösketju ja kenties liigan paras puolustus. Se näkyy menestyksestä. Olemmeko haavoittuvia tämän kärjen takana eli fanien rakastama kissa pöydälle; onko meillä kakkossentteriä, kakkosylivoimaa, vastuun jakajia? Kaikkihan muistavat, miten haavoittuva HIFK oli Ruudun loukkaantumisen jälkeen….entä JOS Pärä tai Harkins??
- Ikuisuuskysmyksiä! Minusta on ikävä lähteä jokaiseen tilanteseen mahdollisimman negatiiviset skenaariot mielessä. Yritän elää joukkueen kanssa tätä päivää ja vastustan sitä shakkipelikäytäntöä, jonka mukaan pistetään tämä oma äijä pois ja otetaan naapurista suunnilleen samantasoinen äijä meille ja sitten toivotaan, että joukkueen kokonaisuus paranee. Me yritetään kasvattaa uusia ratkaisijoita ja vastuunkantajia tästä nipusta, mikä meillä on nyt. Tulevat sateentekijät ovat täällä jo nyt. Tietenkin on oltava sen verran realistinenkin, että mikäli jotain dramaattista tapahtuu, reagoimme siihen. Emme kuitenkaan hanki ketään ”varmuuden vuoksi”, emmekä varsinkaan pistä ketään ulos ”varmuuden vuoksi”.
Melkoisen diplomaattista tekstiä, jonka ymmärrän itse niin, että joukkueen täydentäminen ei ole mahdottomuuskaan?
- Ei olekaan, mutta ei se ole ensisijaisten mietteidemme kohteenakaan juuri nyt.
Tähtipelaajien koskemattomuus on NHL:ssä sääntö, jota noudatetaan. Mitä ajattelet tästä? Viittaan nyt HIFKin ykkösketjun kavereihin, joista Harkins tappeli itse Jyp-matsissa.
- Joo, Jypin kaveri syyllistyi raukkamaisimpaan tekoon, mitä voi tehdä; hakkasi mailalla munille. Lisäksi kaveri meni itse uhoamaan Brettille, että ”tule koettamaan”.
No, Bretthän lähti ja Jypin mies poistui nolosti paita riisuttuna.
- Sen siitä saa, kun sanoo Amerikan miehelle ”wanna go”, taisi tulla yllätyksenä kyseiselle kaverille? Minusta se oli Brettiltä tyylikäs ja eleetön paidanriisuminen. Otteluvalvoja olisi voinut katsoa nauhalta Jypin miehen omat toimenpiteet ja antaa jälkikäteen lisärangaistuksia sinne, ei Brettille, jota jossain vaadittiin. Minusta meilläkin olisi syytä jättää nämä tähdet tuollaisten provokaatioiden ulkopuolelle. On tuomarien ja otteluvalvojien tehtävä reagoida siihen. Ja tottakai fyysisellä joukkueella on vähemmän näitä tähtien kiusaajia.
Kantasi jääkiekkotappeluihin? Nuorison pahin turmelija yhteiskunnassamme vai harmitonta viihdettä jossa aniharvoin loukkaannutaan. Vai jotain tältä väliltä?
- Ikuisuuskysmyksiä nämäkin. En ole tappeluiden ystävä, mutta kontaktilajissa joskus tunteet läikähtelevät. Varsinkin, kun yrittää pelata mahdollisimman kontaktihakuisesti, kuten me. Nämä ovat lajiin kuuluvia lieveilmiöitä, eikä siinä juurikaan loukkaantumisia tapahdu, kun kaksi äijää täysissä varusteissa ottavat vapaaehtoisesti mittaa toisistaan. Sen sijaan yksipuoliset kuonoonmättämiset ovat raukkamaisia. Suurempi ongelma jääkiekossa ovat mailalla hakkaamiset, kyynärpäätaklaukset ja huonot taklausten vastaanottamiset. Erityisesti käsien ja mailan nostaminen puhtaasti ajavaa kaveria kohti. Ihannepelaajahan on sellainen, jolla on lämmin sydän ja kylmä pää; menee lujalla intensiteetillä tilanteisiin, mutta pitää mielensä viileänä. Ihmisiähän kiekkoilijatkin tottakai ovat ja joskus keittää. Usein ihan syystäkin.
SM-liigan viihdearvo parantumassa?
Puhutaan lisää liigasta; onko sen taso laskenut, kuten media ja fanit väittävät, vai onko tämä eräänlaista hypeä? Tähtipelaajiahan on lähtenyt ihan solkenaan.
- Aaltoliikettä. Tähtiä lähtee ja uusia kasvaa. Suuri yleisö tuntee tähdet paremmin ja osaa seurata heitä paremmin. Tuntemattomampien kavereiden vastaavia yksilösuorituksia ei noteerata niin korkealle, koska he ovat tuntemattomia! Esimerkiksi Hirson kiekonriisto Myllyniemeltä Bluesin maalin takana ja sitä seurannut voittomaali; upea, röyhkeä suoritus, vai mitä? Ja eikös juuri tällaisten takia katsomoissa käydä?
En käy kiistämään. Itse väittäisin, että ehkä yksilöiden taito on hieman vähentynyt, mutta samalla myös kahvaaminen on vähentynyt, mikä sitten lisää viihdearvoa muutamaan aikaisempaan vuoteen verrattuna?
- Tuota mieltä ovat pelaajatkin, nyt on taklaaminenkin sallitumpaa kuin kahvaaminen. Hieno asia! Ja malttia katsomoihin, uusia tähtiä on meille kehittymässä liigaan ympäri Suomea. Nautitaan niistä nyt niin kauan kuin ne vielä täällä pelaavat.
Tähän liittyen; ulkomaalaisiahan saa olla joukkueessa 5 kpl ja HIFK on aina käyttänyt kaikki paikat. Mitä mieltä olet tästä säännöstä ylipäätään. Pitäisikö ulkolaisten määrää vähentää, kuten Jortikka on ehdottanut, vai pikemminkin lopettaa työvoiman liikkuvuuden rajoittaminen?
- Olen täysin samaa mieltä Hannu Jortikan kanssa, joka otti tämän taas esille liigaristeilyllä. Mielestäni kolme ulkomaalaista per joukkue olisi riittävä määrä. Satsattaisiin enemmän laatuun kuin määrään. Pudottaisin määrän viidestä kolmeen jaksottain; ensin mentäisiin neljällä yksi kausi, sitten siirryttäisiin kolmeen. Keskinkertaisenkin ulkomaalaisen palkkaaminen on pirun kallista ja sen lisäksi tämä kaveri vie liigapaikan vastaavan tasoiselta kotimaiselta kaverilta. Laskepa itse; 13 joukkuetta pudottaisivat pois 2 ulkomaalaista per joukkue, yhteensä 26 miestä lähtisi. Yksi ulkomaalainen kustantaa noin puoli miljoonaa vanhaa markkaa per pää, tämä kertaa 26 tekee 13 miljoonaa vanhaa markkaa! Siis yli kaksi miljoonaa euroa, jotka suoraan sanottuna heitetään kaivoon joka kausi siinä mielessä, että rahat menevät pois Suomesta. Ja saadaanko niillä vastaavaa hyötyä liigalle ja suomalaiselle kiekolle?
HIFK on piristävää kyllä ottanut pelkkien tsekkivuosien jälkeen pari pohjoisamerikan miestä, joista tykätään ja jotka ovat onnistuneetkin. Voisitko analysoida lyhyesti kaikki HIFKin viisi ulkomaalaista?
- Ensinnäkin sanon, että meillä on nyt hemmetin tyylikäs viisikko, jossa jokainen täyttää paikkansa komeasti. Lisäkiitosta tulee siitä, että jokainen ulkomaalaisemme on itsenäinen ja kova harjoittelija, he ovat oikeita urheilijoita. Näin ei ole aina ollut liigan ulkomaisten pelaajien suhteen.
Otetaan aluksi vaikka Dave Stathos?
- Tasainen, suoritusvarma kaveri, joka on pelannut meille syksyllä muutaman voiton ja on aniharvoin huono. Liigan parhaita ykkösveskareita. Me rakennetaan aika paljon Daven varaan tulevaa kevättäkin. Rauhallinen kentällä ja sen ulkopuolella, osaa analysoida nopeasti peliä ja elää tilanteissa lujasti mukana.
Ladislav Benysek?
- Aivan huippumies, halusimme puolustavan puolustajan ja Benysekissä sen todellakin saimme. Hän on hieman epätsekkimäinen kahdessakin asiassa; pelaa aina tasaisen varmasti ja on viimeisen päälle joukkuepelaaja. Harvalla tsekillä on esittää AHL-joukkueestaan joukkueen suurimmat laukaustenpeittämislukemat! Myös taklaajana Benysek on erinomainen; niitit ovat puhtaita kovuuden lisäksi. Niitä tullaan näkemään lisää SM-liigassakin.
Roman Vopat?
- Fanien suursuosikki, jonka syksyä himmensi traaginen perhetapahtuma. Roman on nyt nousussa (toim. huom. Jokerit-HIFK ottelusta samalta illalta; niinpä tosiaan on!) ja hän on erittäin kokonaisvaltainen joukkuepelaaja. Pelaa tarvittaessa todella kovaa, mutta on nimenomaan omasta aloitteestaankin karsinut ylilyöntejä. Valmentajan ihannepelaaja niin ikään monipuolisuutensa vuoksi, pystyy pelaamaan myös sentterinä. Yhdellä lauseella sanottuna: Romanissa on karismaa!
Martin Spanhel?
- Hänestä emme ole vielä nähneet parasta osaamistaan. Pidän kaverista todella paljon, on tsekiksi niin ikään monipuolinen. Hyvin kontaktihakuinen. Esimerkiksi harjoitusturnauksessa Venäjällä pisti kovan kovaa vastaan venäläispoliiseille. Meille on toistaiseksi arvoitus, miksi Martin ei saa tätä röyhkeyttään tapetille liigassa, mutta uskon sen puhkeavan piankin esiin. Nyt yritämme saada Martinille lisää suoraviivaisuutta ihan luistelulinjoihinkin. Vähemmän kaartelua, enemmän iholle.
Monelle voi muuten tulla yllätyksenä se, että ulkoisesti hivenen rocktähden näköinen Martin on hyvin atleettinen urheilijatyyppi ja kova harjoittelija, tästä Aravirta antaa erityiskehut. Ja lopuksi Brett Harkins?
- No, mitäs tähän voi sanoa? Luisteleva tietokone. Aivan maagiset kädet, huikea pelikäsitys ja asenne, jolla ykkössentterikin laittaa tarvittaessa itsensä likoon. Tätä nähtiin em. Jyp-ottelussa, lisäksi Brett on terävä taklauksissaan usein tärkeiden otteluiden alkuvaiheessa muuta joukkuetta herätellessään. Pasi Mustonen, Jyväskylän tuttuni 20 vuoden takaa, valmensi Brettiä Skellefteåssa ja sain häneltä loistavat statsit ja taustat. Tiesimme Brettiä palkatessamme, että emme todellakaan saa pikaluistelijaa, mutta laadukkaan, hyvän joukkuepelaajan saimme.
Ei kuulosta siltä, että näitä ukkoja oltaisiin hetimiten vaihtamassa?
- Viittaan aiempiin sanomisiini; ei vaihtoja itseisarvon vuoksi.
Ara haluaa olla mukana scouttauksessa
Tämän kauden joukkueeseen taisit vaikuttaa lähinnä näiden ulkomaisten osalta?
- Kyllä, halusin jengiin Benysekin, Spanhelin ja Harkinsin, kun ulkomaalaisia päätettiin etsiä. Mutta muuten olin heinäkuussa jo valmis pelaamaan myös niillä kavereilla, joita käteen jäi NHL-ottojen jälkeen. Ilmoitin tämän myös Penalle, joka halusi kuitenkin paikkaajat lähtijöiden tilalle.
Kuinka aiot olla jatkossa mukana joukkueen rakentamisessa eli mikä on seuran työnjako pelaajascouttauksessa?
- Tulen olemaan hyvin aktiivisesti mukana. Olen yksi jäsen neljän tiimistä; minun lisäkseni pöydän ääressä istuvat tj ja muut valmennusportaan miehet. Eli Harri, Sakke ja Pena. Me analysoidaan joukkuetta, sen mahdollisia puutteita ja tarpeita ja etsitään oikeita tyyppejä oikeisiin rooleihin. Scouttaus ei ole kenenkään yksittäinen homma tai show, se on tiimityötä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Nyt lokakuun loppupuolella johdamme sarjaa, mutta kausi on pitkä. Luuletko, että samat joukkueet killuvat kärjessä keväälläkin – toisin sanoen ennusta vähän!
- Luulen ja toivon, että sarja pysyy tasaisena. Kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa! Katsellaan sitten keväällä, mitä joukkueita siellä kärkipäässä killuu. Meillä on selkeä tavoite; HIFK tähtää paikkaan 4. parhaan joukossa runkosarjassa ja meidän laskelmien mukaan tuo paikka irtoaa 65 pisteellä. Vahdimme koko kauden ajan enemmän pistesaraketta kuin kulloistakin sarjatilannetta ja 65 pojoa jos saamme, niin olen tyytyväinen.
HIFKin pahimmat kilpailijat tulevat olemaan?
- Viittaan edelliseen vastaukseen. Kaikki ovat pahoja. Esimerkiksi sarjan tämänhetkisen jumbon Pelicansin voitimme kotikentällämme vasta jatkoajalla.
Jokerit, tuo rakas paikallisvastustaja, on myös oma entinen työnantajasi. Onko ylimääräistä jännitettä näissä matseissa?
- Voin rehellisesti sanoa, että minulla ei ole mitään ylimääräistä latausta pelissä Jokeri-matseissa. Pelaajat itse ovat halunneet asettaa meille alatavoitteen tuon 65 pisteen ja paikan 4. joukossa ohella. Se on stadin herruus – eli kahdeksasta keskinäisestä ottelusta vähintään 9 pistettä!
Olen lopuksi kysynyt kaikilta valmentajilta omaa alltime top6 -kentällistä pelaajista, joita olet itse valmentanut tai joiden kanssa olet pelannut, joten olepa hyvä!
- Jaahas, jopas pistit pahan…Hmmm…Ketju on ainakin Selänne – Koivu – Lehtinen. Siinä on ihan kaikkea, mitä tarvitaan; liikettä, taitoa, juonikkuutta ja raakaa työtä. Toinen pakki on Nummisen Teppo, ehdottomasti. Teppo on myös malliesimerkki siitä, että pelaajan olemus ja tekemiset jään ulkopuolellakin voivat olla ihan huippua kiekkoilijan taitojen lisäksi. Aivan loistava kaveri.
Toista pakkia ja veskaria puuttuu vielä…
- Se onkin vaikeaa, tämä toinen pakki. On ollut niin paljon hyviä jätkiä; Niinimaan Janne, Jere, AJ, Lydmanin Toni, Väänäsen Ossi. Mä otan kuitenkin vastapainoksi puolustavalle pakille Tepolle pariksi Nummelinin Petun. Siinä on varsinainen vauhtikone ja oikea isä aurinkoinen myös kentän ulkopuolella! Ja maaliin Myllyksen Jamo. Tulisieluinen joukkuepelaaja, aina sata lasissa. Tuolla nipulla kehtaisi lähteä pelaamaan!
Hannu Aravirran top6 –kentällinen kokonaisuudessaan siis:
Jarmo Myllys – Petteri Nummelin – Teppo Numminen – Teemu Selänne – Saku Koivu – Jere Lehtinen
Kiitokset haastattelusta ja menestystä.
- Kiitokset itsellenne, käykäähän matseissa!
