Antti Pennasen ensimmäinen kausi HPK:n päävalmentajana oli positiivinen.
Kuva © Timo Savela

Antti Pennanen haluaa murtaa jääkiekon uskomukset: "Voittaa voit monella tapaa"

Haastattelu
HPK:n Antti Pennanen haluaa murtaa jääkiekosta ja omasta ajattelustaan uskomuksia sekä "yhden totuuden maailmoja". Jatkoajan syvähaastattelussa ollut valmentaja kävi läpi muun muassa HPK:n kautta, pelitapakeskustelua, valmentajan asemaa sekä sitä, miten pelaajat kehittyvät raakileista huipuiksi.

− Jos mietimme jääkiekkoa pelinä. On monia tapoja pelata, eikä ole yhtä tapaa voittaa. Voittavassa jääkiekossa tietyt faktat pitää olla olemassa ja todennäköisyyksiä pitää saada omalle puolelle, mutta kuka ihminen on se oikea taho, joka määrittää suomalaisen kiekon tai oikean tavan pelata? Peli ja pelin todennäköisyydet on oikea taho, ja ne ovat muutoksessa.

Näin miettii Antti Pennanen, joka haluaa murtaa ajattelua, haastaa "yhden totuuden maailmat" ja synnyttää parempaa kommunikaatiota suomalaisen jääkiekon ympärille.

Pennasen sanat eivät ole niinkään kaikkea tietävä sodanjulistus, vaan ajattelemaan, puhumaan ja kysymään kannustava puheenvuoro. Kritiikillekin on kuitenkin osansa.

Fakta oli että me teimme yksi, kaksi maalia maalinedustalta, he tekivät kahdeksan.

HPK:n edustusjoukkueen peräsimessä ensimmäisen kautensa päättänyt Pennanen onnistui tiimeineen palauttamaan HPK:n arkeen "tekemisen meiningin". Tätä ovat viestineet etenkin Pennasen alaisuudessa huhkineet pelaajat.

Seuran matka kohti kirkkaampia tavoitteita on vasta alussa, mutta viidenteen runkosarjan sijaan ja seitsemän ottelun puolivälierään päättynyt pudotuspelirupeama oli tyydyttävä ensimmäinen askel. Siis ensimmäinen askel seuralle, joka ehti uusiutua talven ja edellisen vuoden aikana runsaasti jään tasolta kabinetin isoimmille istuimille.

Kausi antoi paljon, mutta jätti näinkin asioita hampaankoloon. Tai ainakin nälkää. Jatkoajan haastatteluun tovi kauden päättymisen jälkeen istunut Pennanen käy kautta ja tulevaa jo yllättävänkin analyyttisesti.

Rehellisyys otteluvoiton verran paremmin onnistunutta vastustajaa kohtaan on syrjäyttänyt selittelyn. Myöhemmin haastattelussa mennään valmentamisen tasolle yleisemmin, ja lopulta suomalaisen jääkiekon kautta koko yhteiskunnan tilaan.

− Jos JYP-sarjaan palataan, niin maalinedustoilla hävisimme. Olimme joissain asioissa edellä, kulmapeleissä saimme enemmän maalipaikkoja, suorahyökkäyksissä meni tasan. Maalinedustoilla JYP oli todella hyvä, Pennanen myöntää.

− Se on sitä, kun puhutaan faktoista. Mielikuvat, tulkinnat ovat eri asia. Fakta oli että me teimme yksi, kaksi maalia maalinedustalta, he tekivät kahdeksan.

Ratkaisuhetkillä HPK ei saanut luotua riittävästi uhkaa vastustajan maalivahdille.

− Puhuimme siitä, mutta joskus puhe ei auta. Läpi pelin pitäisi onnistua luomaan siihen vaarallisia paikkoja. Pelin virtaus oli hyvin tasainen, molemmat saivat omia vahvuuksia näkyviin. Maalivahtipeli oli meillä pikkuisen edellä. Viides peli, sitä ei olisi saanut hävitä, kun johdimme. Ei oltu ihan vielä valmiita.

Pennanen tunnustaa JYPin olleen HPK:ta parempi maalinedustoilla.
Pennanen tunnustaa JYPin olleen HPK:ta parempi maalinedustoilla.
Kuva © Vesa Pöppönen www.facebook.com/VesaPhoto

"Kysymys ei edes ollut siitä, teemmekö asioita oikein vai väärin"

Kauteen 2016-17 HPK oli valmistautunut hyvin. Kausi lähti vauhdikkaasti, ja joukkue keikkui kauden alusta loppuun ilman merkittäviä tappioputkia. Kiekollinen peli oli vahvaa, ja se piti HPK:n mukana kamppailussa illasta toiseen. 

Viisikon tiiviydessä on paljon hyviä puolia. Ongelmaksi syntyy se, että syötät paljon puolustavan pelaajan eteen tai rinnalle.

− Kun lähdimme tähän arkeen, yksi asia oli, kun mietin miten voimme synnyttää kilpailuetua suhteessa muihin. Meidän piti tehdä asioita eri tavalla. Kysymys ei edes ollut siitä, teemmekö asioita oikein vai väärin, vaan että tehdään vähän toisella tapaa asioita, ja yritetään synnyttää kilpailuetua.

− Daavidin asemassa pitää keksiä jotain muuta kuin mitä Goljatit tekevät. Lähdin siitä tutkimaan, millaisia uskomuksia itselläni on jääkiekosta, ja minkälaisia uskomuksia on yleisesti suomalaisessa jääkiekossa, miettii Pennanen.

Pennasen omiin uskomuksiin kuuluivat hänen mukaansa hyökkäyspelin lyhytsyöttöpeli, viisikon tiiviys ja alivoimaisten hyökkäyksien välttäminen.

− Sitten aloin miettiä ovatko ne välttämättä totta. Pohdin, onko asia noin. Ne ovat uskomukset, jotka mursin omasta ajattelustani osittain pois tutkittuani peliä.

Kyseinen osa-alue ei lentänyt kuitenkaan romukoppaan.

− Viisikon tiiviydessä on paljon hyviä puolia. Ongelmaksi syntyy se, että syötät paljon puolustavan pelaajan eteen tai rinnalle. Pidemmällä syötöllä sinulla on mahdollisuus syöttää futistermein murtaa linjoja, syöttää linjojen ohi ja väliin.

"Miksi se ei voi olla sekä että?"

Pennanen halusi muuttaa pitkään selkärankana ollutta Meidän peliä − tai ainakin luoda sen pohjalle jotain uutta.

− Olen ollut osana luomassa Meidän pelin hyökkäysmalleja ja olen sen koulun kasvatti. Halusin muuttaa sitä. Meillä tuli pieniä muutoksia siinä. Syöttöpituudet kasvoivat, syöttömäärät pysyivät samana, kollektiivinen pelinopeus kasvoi. Saimme tiettyjä asioita näkyviin.

Puolustuspelissä Pennasen tiimi ei tehnyt isoja muutoksia. Haastattelussa pala palalta asioita miettinyt Pennanen haastaa osa-alueita tarkasti.

− Hyökkäyspelissä sen viisikon tiiviyden murtaminen, siinä teimme töitä. Kun omat pitää olla vaikka b-pistelinjan alapuolella, niin mitä jos vastustaja tuo sinne neljä pelaajaa, on yhtäkkiä yhdeksän pelaajaa siellä alueella? Joudut väistämättä sivu- ja takapaineeseen kun saat kiekkoja puolustajan eteen. Niissä tilanteissa kun pystyt venyttämään syöttöpituuksia viidellä, jopa kymmenellä metrillä, niin se tuo ilmaa ja lisää mahdollisuuksia.

on myös tilanteita, joissa omaa viisikkoa pitää pystyä venyttämään suhteessa vastustajaan.

Tärkeimmäksi havainnoksi nousee se, että tapoja pelata tilanteita voi myös yhdistää.

− Miksi se ei voi olla sekä että? On tilanteita, joissa pystyt syöttämään lyhyesti tiiviillä viisikolla, mutta on myös tilanteita, joissa omaa viisikkoa pitää pystyä venyttämään suhteessa vastustajaan.

Ajattelua ja keskustelua yleisesti miettivä Pennanen pitää jalkapallokeskustelua luonnostaan rikkaampana. Vanhemmassa lajissa Chelsea, Manchester City ja Liverpool saavat kukin pelata omalla tavallaan. Leicester ja Athletico Madrid taas ovat murtaneet pallonhallintaan keskittynyttä ajattelua voittavasta jalkapallosta.

− Ihailen monipuolisempaa toimintaa jalkapallomaailmassa - myös keskustelun tasolla.

Pennanen luottaa omaan valmennustiimiinsä.
Pennanen luottaa omaan valmennustiimiinsä.
Kuva © Timo Savela

"Alivoimaiset hyökkäykset ovat helvetinmoinen tabu"

Pennanen lisää uskomusten murtamiseensa myös asian numero kaksi.

− Alivoimaiset hyökkäykset ovat helvetinmoinen tabu. Noin puolet on kuitenkin alivoimaisia hyökkäyksiä kaikilla joukkueilla. Kaikkia alivoimaisia ei saa pois, ja silloin pitää miettiä miten niistä voisi saada laadukkaampia?

joskus alivoimainen hyökkäys voi olla laadulla mitattuna tasavoimainen, tai jopa ylivoimainen.

− Sitten törmäsin sellaiseen kohtaan, että suomalaisessa kiekossa alivoimainen hyökkäys on analysoitu numeroiden kautta, että onko se yksi vastaan kaksi, kaksi vastaan kolme ja niin edelleen. Tulin siihen, että joskus alivoimainen hyökkäys voi olla laadulla mitattuna tasavoimainen, tai jopa ylivoimainen.

Kasvattaako se sitten välittömästi taitovaatimusta, ja paljon?

− Tämä pitää ottaa harjoittelussa huomioon. Alivoimainen hyökkäys ei ole alivoimainen, jos se on meille laadullisesti ylivoimainen. Pääsemme liian helpolla, jos tuomitsemme alivoimaisen hyökkäyksen paskaksi hyökkäykseksi.

Aiemminkin venäläisiä pelaajia sekä pelaajakehitystä ylistänyt Pennanen ottaa jälleen esimerkiksi naapurimaan taitavat kiekkoilijat. Ajatus tuotti isomman painopisteen myös HPK:n harjoitteluun.

− Jos katsomme esimerkiksi joitain venäläisiä pelaajia, sitä kuinka taitavia he ovat luomaan alivoimaisista tilanteista luomaan ylivoimaisia tilanteita, tai jopa maalintekotilanteita. Isomman vauhdin, taitoerojen, koon kautta. Lisäsimme selvästi taitoharjoittelun määrää, toistojen ja laadun määrää. Veimme sen nopeustaitavuuteen.

Pennasen mielestä taitoharjoittelu unohdetaan liian usein aikuisten maailmaan siirtyessä. Tästä löytyi HPK:lle uusi asia eri tavalla tehtäväksi.

− Lisäsimme sitä. Jos haluat pitää temmosta kiinni, pitää pystyä ennakoimaan, pitämään pää ylhäällä ja kiekon mukana.

"Välillä aliarvioimme NHL:n taktisuutta"

Suhtautuminen NHL:ään on Suomessa vaihdellut vuosien varrella. Välillä kritiikkiä on saanut se, että NHL:ää katsotaan liikaa ylöspäin. Toisten mielestä suuremman pelaajamassan maita matkimalla ei voi kuroa ikinä umpeen.

Pennanen haastaa kuitenkin tämän ajatuksen. Hänen mielestään NHL:n taktisuutta aliarvioidaan välillä.

NHL:ssä taktisuus syntyy muista asioista, vaikka sielläkin on trapit ja kontrolliavaukset.

− Suomi-keskustelussa näemme sen taktisuuden siinä, kuinka vaihdetaan ohjauspelin muotoja; toinen kaveri tolpalle ja sitten toiselle tolpalle. Sitten toinen vaihtaa viivelähtöä − se on sitä meidän taktisuutta. NHL:ssä taktisuus on toisenlaista; esimerkiksi erikoistilanteet, laitojen lähellä pelaaminen, missä on äijät kun tullaan tiettyihin paikkoihin, se on pieniä muutoksia.

Staattisia eroja on helpompi havaita, ja se vaikuttaa Pennasen mielestä ajatteluun NHL:n taktisuudesta.

− Se vaatii niin paljon nähdä kaikkia niitä pieniä nyansseja, kun asioita tapahtuu nopeasti. Sentteri hakikin oikealle puolelle, ohjauspelissä ykkönen olikin tuolla puolella. NHL:ssä taktisuus syntyy muista asioista, vaikka sielläkin on trapit ja kontrolliavaukset. Aivan varmasti huippuvalmentajat ja -joukkueet yrittävät kyllä pelata todennäköisyyksiä hyvän joukkuepelin kautta puolelleen.

Pennanen yhtyy näkemykseen siitä, että NHL:ssä on myös heikkotasoista pelaamista. NHL:n aliarvostetun taktisen pelaamisen esimerkiksi kelpaa taas edelliskauden mestaruuden voittanut Pittsburgh Penguins.

− Penguins pelaa erittäin hyvin sekä lyhyillä että pitkillä syötöillä, tietyt toisteisuudet näkyvät.

Penguins pelaa voittavaa jääkiekkoa, jonka nyansseja ei ole aina helppo havaita.
Penguins pelaa voittavaa jääkiekkoa, jonka nyansseja ei ole aina helppo havaita.
Kuva © Getty Images

"Me jäimme Meidän peli -loukkuun"

Pennanen kaipaa kehitystä sen analysoimiseen. Tämä koskee muutakin kuin NHL-keskustelua. Nimittäin koko jääkiekkokeskustelua Suomessa.

− Kaipaan monipuolisuutta ja faktapohjaista analyysiä kun puhutaan pelistä. Sitä kautta saada kehitysaskeleita, se on tärkeä osa kulttuuria.

Valmentajille ja lajissa päätöksiä tekeville Pennasen mukaan sopivaa foorumia ei oikein ole. 

− Jääkiekkoliitto tekee omaa juttuaan, ja heidän pitää ohjata jääkiekkoliiton peliä. Ei se meinaa sitä, etteikö seurajoukkueet voisi tehdä omaa peliään.

Pennanen korostaa kehitystä ja ajattelua peruspilarien päälle, ja vie peliä siitä eteenpäin.

− Jossain vaiheessa oli sellainen olo, että Meidän peli on ainoa oikea tapa pelata. Niinhän se ei ole, me jäimme "Meidän peli -loukkuun", nyt on 2017. Voittaa voit monella tapaa. Todennäköisyydet ja laatutekijät siellä pitää tietysti olla.

− Nyt puolivälierissä tempovaatimus oli kovaa luokkaa, mutta kumpikaan ei pelannut omaa peliään tasapainon kustannuksella. Tasapaino säilyi molemmilla. Se toi valmentajille uuden taktisen haasteen. KalPa−JYP-sarja on ollut vielä hitusen laadukkaampaa kiekkoa.

Myös Meidän peli on itsessään käsitetty väärin?

− On ymmärretty väärin Meidän peliäkin. Uskomuksia ja tulkintoja on paljon. Kun pohtii ovatko ne totta, niin sitä on hyvä miettiä. Mielenkiintoista on se, mikä ohjaa keskustelua ja ihmisten motiiveja.

Hitaista lähdöistä puhuminen. Montako sellaista hetkeä on pelissä?

Keskustelu pelitavoista juuttuu helposti "maalin takana seisoskelemisesta" väittelemiseen jopa vuosikausiksi.

− Hitaista lähdöistä puhuminen. Montako sellaista hetkeä on pelissä? Osalle tulee 30, osalle 15, ja osalle nolla. Miettikää nyt, kuinka vähän niitä tilanteita on? Aloitukset ja niiden laatutekijät on merkittävämpää virtauksen ja pelin todennäköisyyksien kannalta, saatikka suunnanmuutosvaihe, joita tulee se noin 150-200 kappaletta peliin.

Pennanen kärjistää viivelähtötilanteet "melkein" jalkapallon rajaheiton tai maalipotkun kanssa vastaavaksi osaksi peliä.

− Kaikki ovat staattisia tilanteita; niitä on yhtä paljon pelissä. Ei futiksessa niistä puhuta kauheasti.

"Liigan ja pelaajayhdistyksen välisen sopimuksen neuvotteluissa olisi hyvä kuulla valmentajien ääntä"

Miksi valmentajat sitten eivät ole erityisen äänekkäitä keskustelijoista pelitapojen ja suomalaisen kiekon suhteen? Pennanen ei yhdy näkemykseen poteroihin jakautumisesta ja omien tietojen suojelemisesta.

− Valmentajat kantavat vastuuta niin monesta asiasta. Ehkä olemme myös kyllästyneet keskusteluun, tai ei ole enää jaksamista.

Pennanen kertoo, että valmentajat on joskus myös ohitettu keskustelussa kokonaan.

− Esimerkiksi liigan ja pelaajayhdistyksen välisen sopimuksen neuvotteluissa olisi hyvä kuulla valmentajien ääntä. Joku kohta sopimuksesta voisi olla toisen näköinen, koska pitää muistaa, että mitä parempia pelaajia meiltä tulee, sitä paremmin voivat pelaajayhdistys ja Liiga.

Hän on kovan luokan kiekko-osaaja. Hän löytää ehkä sen oman paikkansa.

Keskustelun kehittymiseen vaikuttavat luonnollisesti internet ja jääkiekon suhteellisen nuori ikä valtalajina. Niinsanottu tasapuolisuusharha voi näyttäytyä myös jääkiekkokeskustelussa, jos huutoa ohjaavat uskomukset, mielipiteet ja tulkinta.

− Me valmentajat koitamme toimia faktojen pohjalta. Kun toimii niin, käy joskus niin että uskomukset murtuvat. Ei olekaan totta, mihin olen uskonut.

Esille nousee myös Raimo Summasen nimi. Summanen on vuosien varrella tuonut rohkeita ajatuksia kiekon kehittämisestä. Jos jääkiekolle järjestettäisiin kattava vuosittainen kehityspaneeli, olisi Summasen tärkeää myös Pennasen mielestä olla mukana.

− Hän on kovan luokan kiekko-osaaja. Hän löytää ehkä sen oman paikkansa. Siellä [paneelissa] hän olisi mukana ihan varmasti jos haluaisi.

Kenen ääni ei sitten Pennasen mielestä pääse riittävästi esille? HPK:n päävalmentaja haastaa toimittajat ja valmentajat.

− Totuuden ääni. Toimitaan liikaa omien mielipiteiden kautta. Ne ohjaavat oikeaa ja väärää. Pitäisi mennä totuuden kautta. Väitän, että liigajoukkueiden pelitavasta puhutaan ilman tietoa siitä, mitä kukin joukkue tavoittelee. Ei ole käyty kysymässä. Toivoisin sitä enemmän, uskon että valmentajat olisivat siihen valmiita. Olisi iso juttu, että kiekkokulttuuri ja keskustelu kehittyvät.

Raimo Summaselle on paikkansa suomalaisessa kiekossa.
Raimo Summaselle on paikkansa suomalaisessa kiekossa.
Kuva © Antti Romsi - http://www.romsi.net

"Niin pettyneenä seurasin sitä toimintaa"

Valmentajien asemaa miettiessä esille nousee myös vuoden 2017 nuorten MM-kisat. Pennanen itse oli mukana kultaa voittaneessa tiimissä vuotta aikaisemmin, mutta tällä kertaa Jukka Rautakorven vetämän valmennusryhmän työ päättyi potkuihin kesken turnauksen.

Tämä sai muun muassa Erkka Westerlundin reagoimaan asiaan avoimella kirjeellä suomalaisille urheilujohtajille. Pennasen mielestä Westerlund voi valmentajien puheenjohtajana myös itse tehdä asialle paljon, mutta jakaa mielipiteen itse potkuista.

− Oli oikeassa siinä. Tyhmät potkut kaikin puolin, mielivaltaisuus näkyi. Vahvemman kulttuurin kautta pääsisimme siitä eroon. Toimintaa eivät saa ohjata mielikuvat.

Millä helvetin kompetenssillä 19-vuotias pelaaja, niiden agentit ja vanhemmat alkavat linjata, sitä mikä on oikea tapa pelata tätä jääkiekkoa?

Itse kisoissa nähtiin erikoisia käänteitä, kun joukkueen pelaajat antoivat kesken turnauksen lausuntoja siitä, millaista peliä Suomen pitäisi pelata. Signaali ei ollut todellakaan hyvä.

− Niin pettyneenä seurasin sitä toimintaa. Tässä itse jonkinnäköisenä ammattilaisena, saatikka sitten siellä on Rautakorpi, minkälaisia äijiä ja kovan luokan ammattilaisia. Itselläkin kova työ pysyä mukana ja pysyä kansainvälisen jääkiekon kehityksessä mukana, katsoa missä NHL-pelaajat menee, sinne on helvetisti matkaa.

Pennasen mukaan kaikilla arjessa mukanaolevilla ammattilaisilla on tieto siitä, kuinka hyvin SM-liigamenestyksen eteen pitää tehdä työnsä.

− Millä helvetin kompetenssillä 19-vuotias pelaaja, niiden agentit ja vanhemmat alkavat linjata, sitä mikä on oikea tapa pelata tätä jääkiekkoa, Pennanen jyrähtää.

Osansa palautteesta saavat myös tiedotusvälineet.

− Siihen media vielä mukaan ruokkimaan. Mikä se kompetenssi on? On helvetin helppoa sanoa, että pitää pelata nopeammin ja aktiivisemmin, siihen pystyy kaikki. Miten pelata nopeammin ja aktiivisemmin − se onkin jo laajempi kysymys. Siihen päälle vielä miten pitää harjoitella, jotta pystyy pelaamaan nopeammin tai aktiivisemmin? Uskon, että sen jälkeen ei montaa kritisoijaa ole enää mukana keskustelussa.

Valmentaminen on kokeneidenkin pelaajista valmentajiksi siirtyneiden mielestä täysin oma maailmansa pelaamiseen verrattuna.

− Yksittäinen pelaajakin ajattelee yksilön näkökulmasta sitä asiaa. Niko Kapasella on kokeneena pikkuisen laajempi käsitys kuin Oula Palvella, mutta silti hän katsoo siitä omasta näkökulmasta ison osan ajasta, Pennanen miettii.

− Onko tämä mennyt siihen, että instituutiouskollisuus on mennyt? On vain se individualismi, se miten minulla menee on ohittanut sen, miten meillä menee. Osa syy on varmasti tämä pelaajat keskiöön -idealismihöpinä.

"Valta pitää palauttaa individualismista instituutioille"

Pennanen kertoo huomanneensa saman ajattelutavan levinneen muuallekin.

− Suomalaisessa politiikassakin ohjaa individualismi; "mikä mulle, mikä minun aatteelle ja mun puolueelle". Päätöksentekoa ei ohjaa se, mikä on meille ja Suomelle hyväksi. Miten voisimme tehdä yhteistyötä?

Osaltaan vanhempien ja muiden valta on kasvanut yli seurojen ja valmentajien, ja näin ei saa olla.

− Hallitus avaa ovet yhteistyölle, niin oppositio sanoo: "Te ette pärjää ilman meitä". Se yhteistyö loppuu siihen lauseeseen. Mikä meitä ohjaa, yhteinen hyvä, vai oma hyvä? On se sitten HPK:n, nuorten maajoukkueen tai Suomen yhteinen hyvä.

Pennanen yhtyy näkemykseen siitä, että keskustelua pitäisi rakentaa ensisijaisesti niiden useiden asioiden päälle, joista osapuolet ovat samaa mieltä.

− Hyvä pointti myös. Valta pitää palauttaa individualismista instituutioille. Vähän sama opettajien maailmassa. Opettaja ja koululaitos; niiden kyky pitää valta ja hallita ja kehittää sitä omaa toimintaa. Jos se murretaan, niin siitä ei hyvä seuraa. Siitä seuraa turvattomuutta ja hidasta oppimista.

− Osaltaan vanhempien ja muiden valta on kasvanut jääkiekossa yli seurojen ja valmentajien, ja näin ei saa olla. Saa olla kriittinen instituutioita kohtaan, totta kai, mutta miten teet sen, on se kysymys.

"Se on käsittämätön lause"

Keskustelu palaa HPK:n kuluneeseen kauteen. Kysyttäessä tyytyväisyydestä pelaajien kehitykseen Pennanen laajentaa keskustelua myös yleiselle tasolle. Päävalmentaja painottaa pelaajien omaa vastuuta kehityksestään.

− Sanotaan, että joku valmentaja on hyvä pelaajien kehittäjä. Haluan muistuttaa, että siinä on vaara, missä ulkoistetaan vastuu pois pelaajalta. Nuori pelaaja on tullut sanomaan minulle, että "tee minusta pelaaja". Se on käsittämätön lause. Joukkueen arki ja kulttuuri joko kehittää, tai ei kehitä. Se on viime kädessä sitten siitä pelaajasta kiinni.

Jortikasta on esimerkiksi olemassa tietty mielikuva. En ole ollut arjessa mukana, mutta aika helvetin hyviä pelaajia sen joukkueista on tullut, menestyksen lisäksi.

− Tänäkin vuonna meillä oli pelaajia, jotka eivät kehittyneet ollenkaan. Ja sitten niitä, jotka ovat hurjasti kehittyneet. On varmasti siinäkin eronsa, minkälaisia edellytyksiä valmennus ja seura pystyy luomaan, mutta viime kädessä pelaajan oma halu joka ratkaisee. Nuorissa tämä ”hyvän valmennuksen” etsiminen on yleisempää ja yleisempää, etsikää hyvin ympäristöjä mielummin!

Onko siis enemmänkin niin, että HPK on hyvä paikka tehdä töitä?

− Uskon, että meillä on hyvät olosuhteet kehitykseen.

Pennanen itse kokee isoimmaksi tehtäväkseen luoda yhteisön, jossa pelaajat saavat mahdollisuuksia. 

− HPK:lla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin tehdä mahdollisimman hyvin ne asiat, jotka eivät maksa mitään. Ja koittaa vähäiset paukut laittaa oikeisiin asioihin. Olemme matkan alussa sen suhteen. On 3-5 vuoden päästä kiva nähdä missä HPK on.

Päävalmentaja ottaa kantaa valmentajista syntyviin mielikuviin.

− Joku on pelaajakehittäjä, joku on taktinen. Ne voivat olla sellaisia löysiä heittoja, joita mediassa viljellään, ja niihin uskotaan. Jortikasta on esimerkiksi olemassa tietty mielikuva. En ole ollut arjessa mukana, mutta aika helvetin hyviä pelaajia sen joukkueista on tullut, menestyksen lisäksi.

Onko seuran tärkein tehtävä sitten olennaisen työrauhan takaaminen valmentajalle?

− Ne ovat ydinkohdat. Valmentajien valta on kasvanut. Ehkä niinkin, voi kysyä miksi näin on käynyt? Miksi on tyhjiö, pakon sanelemana on jouduttu menemään. Toivottavasti suomikiekko menee siinä eteenpäin, että valmentajat saavat paremmat olosuhteen keskittyä valmentamiseen.

"Kolme parasta valmentajaa ei ole paras tiimi"

Mihin Pennanen sitten haluaisi käyttää enemmän aikaa?

− Harjoittelun vaste suhteessa peliin. Pelin kehittäminen ja tutkiminen. Siihen haluaisin entistä enemmän käyttää päävalmentajana aikaa, siihen todennäköisyyksien tutkimiseen. Koen olevani hyvä siinä, ja se kiinnostaa minua. Sitä kautta aika moni muu asia muuttuu hyväksi, kun se peli on kunnossa.

− Tässä vaiheessa UTJ:ta ei vielä ole, ja on muutakin. Toistaiseksi olen jaksanut hyvin. Oikein tyytyväinen olen yhteistyöhän valmennustiimin sisällä, johtavien pelaajien ja toimiston kanssa. Ei ole ylimääräisiä stressitekijöitä.

Kauhutilanne olisi se, kun luottamus rakoilisi apuvalmentajiin, ja heidän päätöksiään pitäisi jyrätä.

− Valmennustiimin kokoaminen on vähän kuin pelaajien kohdalla. Pitää miettiä kokoamisvaiheessa mahdolliset kipupisteet läpi − mitä jos näin käy. Sitten on se kokemus valmiina ja helpompi kohdata tilanne arjessa. Jos siinä alkuvaiheessa tuntuu, ettei tämä ole mun juttu, pitää pysyä lujana, ettei oteta tuota. Otetaan toinen, en lähde tuohon. Jos on tehty valinnat sen mukaan mikä näyttää hyvältä, ei homma välttämättä toimi. Kolme parasta valmentajaa ei ole paras tiimi.

» Lähetä palautetta toimitukselle