TOR - ARI 2.00
EDM - CAR 4.30
COL - NSH 22.00
LAK - STL 23.00

Antti Karhula - kaukaloiden kiertolainen

MESTIS / Haastattelu
Kärppien juniorikoulusta oppinsa saanut Antti Karhula on urallaan ehtinyt moneen paikkaan. Saksan, Ranskan, Italian ja Ruotsin kaukaloiden lisäksi mies on pelannut Suomessa seitsemässä eri joukkueessa. Ensi kauden seura on vielä auki, mutta kiekkosoturin katse on suunnattu Saksan kaukaloihin.

Antti Karhula tahkosi Kärpissä kaikki juniori-ikäluokat A-junioreihin saakka. C ja B-junioreissa joukkue nappasi SM-mitaleita ja pelikaverina oli tulevia NHL-miehiä.

- B:ssä oli silloin kovia 75-syntyneitä samaan aikaan. Janne Niinimaat, Hannes Hyvöset ja kumppanit, Karhula kertaa.

Ensimmäisellä A-juniorikaudella Karhula haki vauhtia 2. divisioonasta Kiimingin Kiekko-Poikien riveissä. Karhulan A-juniori-kausilla mitalit jäivät Kärpillä saavuttamatta. Viimeinen juniorikausi tuotti SM-sarjassa 36 ottelussa tehot 9+34. Nuorukainen pääsi myös kokeilemaan divarin vauhtia kahdessa pelissä.

- Ekalla A:n kaudella oli hyvä porukka ja peliaika oli vähissä, joten sitä haettiin Kiimingistä kymmenen pelin verran. Seuraavilla kausilla peliaikaa tuli jo enemmän ja myös tehot lisääntyivät sitä kautta. Viimeisellä kaudella laitureina olivat Teemu Virkkunen ja Kimmo Koskenkorva, sekä Mikko Lehtonen toisena pakkina. Silloin pleijareihin pääsi vain neljä joukkuetta, joten ne jäivät väliin, mutta ei kuitenkaan karsimaankaan jouduttu, hyökkääjä muistelee.

"Mihin se Karhula jäi?"

Karhula aloitti kauden Kärppien mukana, mutta silloin ei vielä peliaikaa ollut luvassa. Karhula ja Jukka Pietilä hakivat jääaikaa syksyllä 1997 Uudenkaupungin Jääkotkien riveistä.

- 21 peliä ehdin pelata Jääkotkissa. Risto Dufva oli silloin Kärpissä valmentajana ja soitteli eräänä aamuna, että seuraavana aamuna pitäisi olla takasin Oulussa. No, intoa täynnä Ouluun, ei siinä paljoa kyselty, sillä sen verran mehuissaan tuli oltua takaisin pääsystä.

- Loppukaudesta Kärpät hankki kuitenkin paljon uusia jätkiä. Sinne taisivat tulla Pekka Virta, Jari Laukkanen ja Sakari Palsola, joten oma peliaika olisi jäänyt vähiin, Karhula jatkaa.

Edessä oli taas muuttokuorman tekeminen ja ensimmäinen keikka ulkomaille. Karhula siirtyi Ruotsiin ja Kiirunaan. Kiiruna pelasi Ruotsin 1-divisonassa.

- Tammikuun loppu läheni ja siirtoaika oli loppumassa. Kärpät ehdotti aluksi siirtoa Raaheen, mutta se ei kiinnostanut. Pekka Arbelius soitteli päivää ennen siirtoajan loppumista, että Kiirunassa olisi paikka auki. Teemu Käyhkö oli entuudestaan tuttu pelaaja ja Janne Vuorela pelasi myös silloin Kiirunassa.

- Viihdyin hyvin sen muutaman kuukauden minkä ehdin pelaamaan siellä ja tietysti suomalaiset pelaajat helpottivat sopeutumista. Mukava reissu ja silloin sain kipinää ulkomailla pelaamiseen, peluri kertoo.

Kesän 1998 Karhula harjoitteli Kärppien mukana. Juhani Tammisen valmentamassa joukkueessa ei kuitenkaan ollut peliaikaa luvassa. Uusi osoite löytyi Mikkelistä, jossa Risto Dufvan palkkaamisen jälkeen alkoivat uudet tuulet puhaltaa. Alunperin Karhulan piti siirtyä Kotkan Titaaneihin yhdessä Teemu Käyhkön ja Herkko Suvannon kanssa. Lähtöä edeltävänä iltana Karhula sai kuitenkin puhelun ja suunnitelmat muuttuivat. Joukkue pelasi tuolloin vielä 2.divisioonassa.

- Lähtöä edeltävänä iltana Dufva soitti ja kyseli Jukureihin. Aamulla sanoin kavereille, että ajetaan Mikkelin kautta. Kaverit tietysti ihmettelivät miksi ja sanoin jääväni sinne. Titaanien GM oli kovasti ihmetellyt Kotkan jäähallin pihalla, että mihin se Karhula jäi, kun ei miestä näy, "Upi" naureskelee.

- Hauska on muistella mistä homma on aloitettu Mikkelissä. Toimisto oli jossain siivouskomerossa ja asiat olivat rempallaan, sillä minkäänlaista pohjaa ei ollut, paitsi seuran nimi. Kuitenkin tänne saatiin hyviä pelimiehiä, kuten Mikko Hakkarainen ja Niko Kantelinen. Silloin tuli pelattua myös Lasse Kanervan kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä.

Jukurit ei vielä tuolloin onnistunut nousemaan ja Karhula siirtyi 1-divisioonaan nousseen KooKoon riveihin. KooKoon valmentajina olivat tuolla kaudella Esa Siren ja Petteri Sihvonen. Karhula pelasi samassa ketjussa Timo Nurmbergin ja Mikko Liukkosen kanssa. Kauden aikana sattui kaikenlaista niin kaukalossa ja ulkopuolella.

- Urheilulehteä lukemalla voi jokainen päätellä minkälainen valmentaja on kyseessä. No, itseäni kohtaan oli kuitenkin ihan asiallinen suurimman osan ajasta, eikä mitään kaunoja jäänyt, Karhula toteaa.

- Homma oli välillä melkoista kyräilyä. Toivottavasti seurajohto viisastui ja kauden yhteenvetoa ei tehdä enää päätösristeilyllä. Olihan se melkoinen sirkus, kun 20 jätkää kännissä selvittää asioita, eli siellä tapahtui kaikkea mitä ei normaalisti tapahtuisi, eikä myöskään tarvitsisi tapahtua.

"Eivät ne summat niin suuria olleet"

Karhulan kausi ja joukkue tahti jatkui. Nyt oli edessä paluu Mestikseen nousseen Jukureiden riveihin ja Mikkelissä elettiin melkoista kiekkobuumia. Karhulan ohella joukkueeseen hankittiin mm. Petri Lehtonen, Pasi Järvinen, Tommi Kovanen, Jukka-Pekka Laamanen ja Tero Leinonen. Mikkelissä juhlittiin kauden jälkeen mestaruutta.

Karhulan siirtyminen Jukureihin herätti puhetta Kouvolassa ja KooKoossa mainittiin siirron syyksi raha. Karhula naureskelee puheille.

- Jaa, mutta mielestäni ne summat eivät niin suuria olleet kuin puhuttiin. Jukureissa oli tuttuja pelaajia, jotka kehuivat organisaatiota. Tiesin myös Dufvan olevan eri tason valmentaja kuin Kouvolassa olisi (Sihvonen).

- Silloin oli hyvä joukkue ja ihmettelen, kuinka Dufva saikin ne kaikki tänne haalittua. Helvetin kivaa oli pelata ja ei voi valittaa mistään. Silloin hallissa riitti vielä myös yleisöä, Karhula kiittelee.

Mestaruuskauden jälkeen Karhula pakkasi mestaruusmitalin ja muun omaisuuden jälleen muuttokuormaan ja edessä oli paluu Kouvolaan. KooKoo oli Sihvosen alaisuudessa pudonnut jo Suomi-sarjaan, mutta sai kuitenkin sarjapaikan takaisin.

- Siirron taustalla olivat henkilökohtaiset syyt. Kesällä oli jo laukut pakattuna Ruotsiin lähtöä varten, mutta se kaatui viime hetkellä. KooKoo otti yhteyttä saatuaan sarjapaikan takaisin ja hoiti asiat niin hyvin, että Kouvolaan kannatti tulla. Kyllähän se harmitti pitkään olla tyhjän päällä, mies kertaa.

- Jukureihin oli myös optio, sillä sopimus oli 1+1, mutta kuten sanoin niin henkilökohtaiset syyt vaikuttivat, etten jatkanut Mikkelissä.

KooKoo oli kaudella 2001-02 Mestiksen yllättäjä ja Reijo Mansikan johdolla joukkue eteni finaaliin saakka, mutta Jukurit oli parempi. Karhulan kausi oli rikkonainen, sillä siihen mahtui kaksi pahaa loukkaantumista ja mies pelasi runkosarjassa vain 16 peliä. Pudotuspeleissä Karhula oli kuitenkin mukana ja teki tehot 1+13.

- Harjoituskaudella repesi vatsalihas ja se ei parantunut ilman leikkausta. Taisin ehtiä pelata seitsemän peliä ja murtui käsi. Todella raskas kausi, sillä sai itseään kaksi kertaa kuntouttaa, mies tarinoi.

- Ehkä paras joukkuehenki ja ilmapiiri missä ole pelannut. Se oli varmasti yksi syy, että niinkin pitkälle päästiin. Vaikka itse en pelannut niin kaikkiin harjoituksiin vääntäydyin kuitenkin. Finaalissa ei enää paukut riittäneet. Miehiä oli sivussa (Timo Nurmberg ja Reino Soijärvi) ja etenimme finaaliin raskaamman kautta, sillä tahkosimme kymmenen peliä ja Jukurit selvisi kaikista 3-0, Karhula arvioi.

"16 tunnin pelimatkat bussissa, kaverin varpaat suussa"

Kauden jälkeen oli taas edessä uuden joukkueen etsiminen. KooKoo ei tarvinnut Karhulan palveluksia, sillä joukkueella oli riveissään jo kaksi kovaa sentteriä, Mikko Kinnunen ja Timo Nurmberg.

- Olisin halunnut jatkaa KooKossa, mutta KooKoo ei tarvinnut palveluksia enää. Siellä oli kuitenkin jo Kinnunen ja Tinke, joten joku olisi joutunut kolmosketjuun ja se ei olisi ollut ehkä kivaa kenellekään, Karhula myöntää.

- Kesä meni ihmetellessä, että mitä tehdä. Muutaman kerran oltiin jo lähtökuopissa, mutta taas homma kaatui jostain syystä loppumetreillä.

Karhula oli matkalla Ouluun ja kävi Kajaanissa morjestamassa kavereita. Keskustelu Hokin valmentajan Timo Meriläisen kanssa johti sopimukseen sarjanousijan kanssa. Karhula oli sopinut Hokin kanssa, että sopivan tarjouksen tullessa mies on vapaa siirtymään ulkomaille.

- Hokissa homma oli hiukan opettelua. Into oli kuitenkin kova ja oli nähtävissä, että hommaa halutaan viedä eteenpäin.

- Sinkkosen Janne soitteli Ranskasta ja kertoi sentterille löytyvän käyttöä. Ei hommaa tarvinnut kauheasi miettiä, mutta lähtö viivästyi, kun hampaat menivät aamujäällä. Ne saatiin laitettua kuntoon ja pääsin lähtemään Ranskaan.

Joukkue oli Villard-De-Lans, joka on pieni 4000 asukkaan alppikylä. Laskettelukeskus tuo hiukan elämää kylään, mutta muuten kuviot olivat pienet. Karhulan mukaan ilman Sinkkosen ja Tomi-Pekka Kolun seuraa aika olisi käynyt todella pitkäksi. Jääkiekko oli kylän oma juttu, mutta ranskalaisten haluttomuus puhua englantia aiheutti ongelmia. Pelaajien etuhin kuului myös kausikortti laskettelurinteeseen.

- Pieni paikka ja törkeän pitkät pelimatkat välillä. Pisin taisi olla 16 tuntia bussissa ja pienellä seuralla ei ollut koskaan varaa olla hotellissa yötä. Busseissa sai vuoteet onneksi kahteen kerrokseen, joten jotenkin pystyi nukkumaan, mutta kyllähän kääntyessä olivat kaverin varpaat suussa, Karhula hymähtää.

- Hauskaa kuitenkin oli, ainakin viikonloppuisin jos ei muuten. Periaatteessa me suomalaiset pelaajat hengailimme keskenämme, sillä ei paikallisista juurikaan seuraa ollut. Lisäksi osa asui Grenoblessa, mikä oli puolen tunnin matkan päässä. Tiistai oli yleensä vapaa ja silloin tuli käytyä Grenoblessa ihmisten ilmoilla. Grenoblessa oli myös elokuvateatteri, joka pyöritti filmejä englanniksi.

- Kielitunteja tuli otettua. Numerot oppi sanomaan ja ruokalistat, niin ei nälkään kuollut. Sinkkoselta voi kysyä, kuinka se r sanotaan ranskaksi. Vaikea kieli ja hermot menivät välillä tunnilla. Ihmiset eivät halunneet puhua englantia, joten pakko oli yrittää ranskaa puhua, Karhula naureskelee.

Paikallisesta valmentajasta irtoaa myös muutama tarina. Paikallinen media oli myös kriittinen vahvistusten suhteen. Suomalaisilla pelaajilla oli myös ruhtinaallinen kahden viikon joululoma.

- Olihan se koutsi erikoinen ihminen, eikä tainnut aina oikein tykätä meistä. Pienessä kylässä asuessa kaikki tietää mitä teet ja monelta tulet kotiin. Homma meni välillä kyttäämiseksi.

- Paikalliset harjoittelivat ehkä kolme kertaa viikossa ja keskiviikkona oli ulkomaalaisille pakolliset harjoitukset. Pelejä oli kerran viikossa. Harjoitukset olivat yleensä illalla yhdeksän aikaa ja hallilta olit pois puolenyön aikaan. Onneksi kantaravintolamme omistaja piti meille ovia auki, ettei tarvinnut enää kotona alkaa kokkailla, Karhula kiittelee.

- En ole koskaan kuullut noin pitkästä joululomasta. Luistimet olivat kyllä Suomessa mukana, mutta kerran taisin käydä ulkojäillä luistelemassa. Jouluruuat siihen päälle, niin valmentaja taputti käsiään, kun Sinkkosen kanssa palasimme takaisin lisäkilojen kanssa.

Sarjassa joukkue ei pärjännyt, mutta voitti Ranskan Cupin. Finaali on Ranskassa iso tapahtuma ja se televisioitiin suorana. Pienelle joukkueelle Cup-mestaruus oli iso juttu.

- Itselläni oli tuo peli joskus tallessa, mutta nyt se taitaa olla kadonnut. Toivottavasti Jaselta (Sinkkonen) löytyy, sillä kivahan se olisi joskus katsoa, hyökkääjä pohtii.

Tasoerot joukkueissa olivat suuria. Paikallisten pelaajien taktinen osaaminen oli heikkoa, mutta yritystä riitti.

- On todella hyviä yksilöitä, mutta joukkuepelaaminen ei ole aina hallussa. Tietysti jos ei pelaajille koskaan ole opetettu systeemejä, niin vaikea niitä vanhempana oppia. Montaa ranskalaista tähteä siellä ei ole, mutta sitten ne paikalliset tähdet ovat joukkueelle arvokkaita pelaajia, Karhula arvioi.

"Asunto oli semmoinen seitsemän neliön yksiö"

Ranskasta Karhula palasi Suomeen ja joukkue oli tuttu KooKoo. Karhulan pelit eivät sujuneet kuitenkaan odotetusti ja edessä oli uuden joukkueen etsiminen.

- Ei vaan lähtenyt kulkemaan, vaikka sain pelata hyvien jätkien kanssa. Mansikan kanssa olimme erimieltä asioista, mutta ei siinä mitään henkilökohtaista ollut. Paska maku tietysti jäi, sillä eihän se kivaa ole koskaan kesken kauden lähteä joukkueesta, Karhula tunnustaa.

- Nopeasti kuitenkin huomasin, että lähtö oli hyvä ratkaisu. Turha sinne oli väkisin jäädä roikkumaan.

Karhulalla oli agentin kautta virityksiä Itävaltaan, mutta siirto ei toteutunut. Uusi joukkue löytyi Vaasasta, sillä Juha Saari houkutteli miehen Sportin riveihin.

- Aluksi oli ennakkoluuloja lähteä Vaasaan, mutta toisaalta oli hienoa lähteä katsomaan mitä homma Vaasassa on, mies tunnustaa.

Rannevamma haittasi pelaamista ja kauden huipensi Karhulan antama harhasyöttö alkukauden ketjukaverille Reino Soijärvelle, joka iski ratkaisevan maalin ja KooKoo eteni välieriin Jukureita vastaan. Karhulalle jäi kuitenkin Vaasasta hienot muistot.

- Kaikki reissupelit kävin mukana, vaikka olin loukkaantunut ja pullakahvit sain palkaksi. Toimin myös joukkueenjohtajana, kun oikea ei päässyt paikalle.

- Se viimeinen peli oli kova pala ja tavallaan kruunasi koko kauden. Seuraavana päivä ei tehnyt mieli lukea keskustelupalstoja. Tosin en ollut edes lukukunnossa, Karhula hymähtää.

- Erittäin hyvä ja positiivinen kokemus kaikesta huolimatta ja viihdyin todella hyvin. Asunto jäi hyvin mieleen, sillä se oli semmoinen seitsemän neliön yksiö. Sängyltä pystyi avaamaan oven ja keittämään perunat, mies nauraa.

Karhula oli halukas jäämään Vaasaan myös seuraavalle kaudelle ja mies kävi alustavia neuvotteluja Sportin kanssa. Sopimusta ei kuitenkaan syntynyt.

- Jotain puhetta oli jatkosta, vaikka huonosti siellä olinkin pelannut. "Mamba" Mannerin kanssa juttelin, mutta en tiedä kuinka tosissaan olivat. Paletti meni uusiksi Juhani Tammisen tullessa valmentajaksi. Tamin tulon jälkeen ei ollut enää mitään puhetta jatkosta. Vaasasta Karhula palasi Jukureihin.

"Palkkaa ei voida maksaa, koska pankki on ryöstetty"

Kolmas kausi Mikkelissä jäi kuitenkin lyhyeksi ja kaksi runkosarjan peliä jäivät Karhulan toistaiseksi viimeisiksi Suomessa. Harjoituspelit sujuivat vielä hyvin, mutta runkosarjassa peli ei kulkenut.

- Tulin Jukureihin, koska tiesin että siellä pääsee treenaamaan hyvin. Lisäksi Jukureissa oli kaksi hyvää kautta alla, joten tutussa paikassa voisi saada peliä taas kuosiin. Harjoituspelit kulkivat ihan mukavasti, mutta niissä kahdessa runkosarjan pelissä lensin vilttiin, Karhula kertaa.

- Mattilan Mikko soitteli Italiasta, pyytäen sinne. Ei siinä kauan tarvinnut miettiä lähdenkö vain en. Tein sitten päätöksen, että eiköhän Mestis ole jo nähty. Dufvan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Olemme hyvissä väleissä edelleen. Enemmänkin näimme vain asiat erilailla ja päätimme toivottaa hyvät jatkot.

Uusi joukkue oli Italian Serie A:ssa pelaava HC Torino. Kaudella 2004-05 oli NHL:n työsulku ja myös Italian kaukaloissa nähtiin kovia pelimiehiä. Torinon joukkue oli ainut pääsarjan joukkue missä ei nähty NHL-pelaajia. Karhula pelasi joukkueen ykkösketjussa ja pääsi pelaaman vastustajien parhaita pelaajia vastaan.

- Oma kausi lähti nihkeästi käyntiin. Pelasin aluksi parin kanukin kanssa ja hommasta ei tullut oikein mitään. Pyysin valmentajalta siirtoa Mattilan ja Jaakko Kallion ketjuun ja homma alkoi kulkea. Paskan kauden jälkeen oli todella mahtava pelata. Siirto Italiaan oli todella hyvä ratkaisu, sillä mietin jo putkien ripustamista naulaan, koska pelaaminen ei ollut enää hauskaa.

- Pienestä kaikki on näköjään kiinni ja saatiin taas innostus päälle. Olihan se hienoa pelata NHL-jätkiä vastaan. Olihan se aina todella hyvä fiilis, kun onnistui niitä vastaan. Pystyimme kuitenkin tekemään myös pisteitä ja voitimme pelejäkin välillä.

Ulkomaalaiset nostivat luonnollisesti sarjan tasoa. Torinossa jääkiekko oli kuitenkin todella pieni laji. Torinossakin joukkue oli laitettu pystyyn lähinnä tulevien olympiakisojen vuoksi ja samalla yritettiin nostaa jääkiekkokuumetta kaupungissa.

- Torinossa toiminta oli kyllä "huikeaa". Työmaakopissa puettiin varusteet päälle. Saimme koppiin onneksi kaksi pientä lämmitintä ja ne vähän lämmittivät. Kopin lattiassa oli pari reikää ja ne oli peitetty teipillä, ettei niihin astuta. Huoltajista ei ollut puhettakaan ja kapteeni siellä yritti teroitella luistimia. Muutaman kerran kävi mielessä, että jumalauta mihin on jouduttu. No, jälkikäteen niitä muistelee ihan hauskuudella ja lämmöllä.

- Pelin tulos saattoi löytyä lehdestä viikon kuluttua, jostain kissanäyttelyiden jälkeen. Eipä joukkue paljoa panostanut markkinointiin ja peleissä kävi noin 200-400 katsojaa, mikä ei paljon ole suurkaupungissa.

Italiassa Karhula kuuli myös parhaan selityksen palkkojen myöhästymiselle. Seuran presidentti oli paikallinen kuuluisa silmäkirurgi. Palkat maksettiin hieman erityylillä kuin Suomessa.

- Palkkapäivänä seuran presidentti tuli koppiin salkun kanssa ja maksoi palkat käteen kaikille. Ei siellä tilejä paljoa käytetty ja tuskin veroja maksettiin. Palkka oli ihan kohtuullinen Torinossa, vaikka seura ei mikään iso ollutkaan.

- Kerran presidentti tuli koppiin myöhässä ja selitti pokkana, ettei palkkoja voida maksaa, koska pankki on ryöstetty. Eihän sitä kukaan uskonut, mutta kun pystyi noin naama pokkana kusettamaan, niin tuumattiin, että antaa olla. Palkat saatiin kuitenkin myöhemmin pois, kokenut pelaaja nauraa.

"Aluksi ei kiinnostanut lähteä Saksaan"

Torinon keikan jälkeen Karhula palasi viettämään kesälomaa Suomeen ja uusi pelipaikka oli jälleen haussa. Elokuussa löytyi pelipaikka Saksan Oberligasta, joka on maan kolmanneksi korkein sarjataso. Sopimuksen syntymistä helpotti Torinosta tuttu pelikaveri Wade Winkler. Karhula puki päälleen EV. Weidenin paidan.

- Aluksi ei kiinnostanut yhtään lähteä sinne. Muutakaan paikkaa ei kuitenkaan löytynyt, joten en halunnut jäädä kämpille makaamaan. Winkler oli kirjoittanut sopimuksen hieman aikaisemmin ja houkutteli kovasti sinne. Olimme sitten kämppiksiä koko kauden ajan.

Karhula sai hyvin peliaikaa ja myös tehoja syntyi, sillä kauden aikana sentteri tehtaili tehot 23+73. Joukkueiden ykkösketjuissa pelasivat ulkomaalaiset, sillä paikallisten pelaajien taso oli heikko.

- Taso oli aika kirjava. Jätkät yrittävät kyllä kovasti, mutta ei se auta, jos ei mitään osaa, arvioi Karhula.

Oberligan peleissä riitti kuitenkin katsojia, sillä parhaat joukkueet vetivät yli 2000 katsojan keskiarvoja.

- Meillä taisi olla noin 1300 keskimäärin. Vastaavasti Berliini, jolla on DEL-liigan joukkue taisi vetää jotain 57 katsojaa. Lätkän taso ei huimaa, mutta jengi elää täysillä mukana ja katsomokulttuuri on aivan erilaista kuin Suomessa, mies vertaa.

- Viihdyin hyvin, sillä paikka oli mukava. Müncheniin ja Prahaan oli lyhyt matka ja tuli nähtyä hienoja paikkoja. Saksassa myös treenattiin huomattavasti laadukkaammin kuin esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa.

Viime kauden kiertolainen aloitti 2. Bundesliigassa. Sarjanousija väväsi Weidenin joukkueesta Karhulan ja kanadalaisen hyökkääjän Tom Hermanin. Joukkue oli ETC Crimmitschau. Kaupungissa on noin 15000 asukasta ja se sijaitsee vanhan Itä-Saksan puolella.

- Pieni paikka, mutta peleissä kävi noin 2000 katsojaa. Uutena vuonna oli paikallismatsi Dresdeniä vastaan ja katsojia oli yli 7000. Kaikki seisoivat ja huusivat, joten tunnelma oli melkoinen. Myös muissa paikallismatseissa oli 4000-5000 katsojaa.

Crimmitschaun kotihalli on erikoinen. Hallista toinen pääty ja sivu ovat auki, joten välillä oli kylmä. Saksalaiseen tyylin myös fanien palaute oli suoraa. Karhula tahkosi pitkän syksyn ennen kuin maalihanat aukesivat. Nousijajoukkueen budjettia oli laskettu yli 300 000€, vaikka sarjataso nousi. Joukkueen tähtipelaaja oli myös NHL:ssä pelannut maalivahti Patrick DesRochers.

- Halli oli helvetin kylmä. Aamulla kun tehtiin jotain älytöntä kiertoa, missä yksi kiertää ja muut seisovat, niin kyllähän siinä sormet ja naama oli jäässä, Karhula muistelee.

- Kun joukkue pärjää, niin siellä on hyvä olla. Itäsaksalaiseen tyylin hommassa ollaan täysillä mukana. Jos pelaat huonosti, niin kyllä se myös ilmoitetaan. Kuittailua sai kuulla, mutta onneksi kaikkea ei ymmärrä ja en myöskään lukenut lehtiä. Melkoista paskaa oli kuitenkin tullut välillä niskaan.

- Hyvin pelattiin ja yritettiin, mutta kun ei pärjää niin ei pärjää. Meillä oli loistava veskari, joka piti meitä ihan täysin pystyssä. Patrick valittiin häntäpään porukasta sarjan parhaaksi maalivahdiksi ja saikin DEL-liigaan sopimuksen.

Tammikuun lopulla Karhulalle ilmoitettiin, että joukkue on hankkimassa uutta ulkomaalaista ja peliaika olisi vähenemässä.

- Valmentaja tuli aamulla ilmoittamaan, että muutama Oberligan joukkue olisi kiinnostunut. Pakko ei olisi ollut lähteä, mutta ylimääräinen ulkomaalainen on tulossa. Aluksi ilmoitin, etten halua lähteä ja pelaan kauden loppuun täällä. Meillä oli yksi ulkolainen pakki ja maalivahtia ei voinut tietenkään penkittää. Pari vanhempaa venäläistä oli myös joukkueessa ja näiden kanssa koutsi oli aina varuillaan, eikä uskaltanut penkittää näitä. Katsomoon olisin joutunut minä tai hyvä kaverini Herman, enkä tätä halunnut kummallekaan, joten päätin lähteä, Karhula kertaa.

Karhula pelasi kauden loppuun Oberligan Freiburgissa. Freiburgissa kertyi kaikkiaan 20 ottelua ja niissä tehot 5+12.

- Sain pelata ja homma oli ihan ok. Muut joukkuekaverit olivat itäblokin kavereita ja kun ei ole yhteistä kieltä, niin vaikea on asioita sopia. Onneksi maalivahti oli kanadalainen ja sen kanssa tuli pyörittyä. Lähinnä tuli pelattua kausi alta pois.

- Hyvä puoli oli, että kaupunki oli loistava. Yliopistokaupunki ja noin 150 000 asukasta, joten tekemistä riitti hyvin.

"Ura jatkuu ulkomailla"

Takana ovat siis Italian, Ranskan, Ruotsin ja Saksan kaukalot ulkomailla. Pitkä ja värikäs ura on antanut valtavasti kokemuksia ja ystäviä. Karhula harmittelee, ettei kieliin ole tullut panostettua kunnolla.

- Vähän omaa tyhmyyttä, ettei ole tullut esimerkiksi saksaa kunnolla opeteltua. Olen kuitenkin lähinnä hengannut kanukkien kanssa, joten englannilla on pärjännyt. Saksaa osaa sen verran, ettei nälkään kuole. Pieniä asioita osaan myös hoitaa, mutta mitään tarinaa ei kauheasti lyödä. "Lätkäsaksa" on hallussa, koska siitä kuulee päivittäin. Italia ei jäänyt päähän yhtään ja ranskakin alkaa jo unohtua, kiekkosoturi tunnustaa.

- Yhtään ei kaduta vuodet ulkomailla. Olen kuitenkin pelannut monen pelaajan kanssa ja monien kanssa tulee pidettyä yhteyttä viikoittain sähköpostilla, messengerillä ja puhelimella.

Opiskelut ja työelämä ovat jääneet jääkiekon varjoon. Kiekkoilu on tuonut kokemuksien lisäksi myös leivän pöytään. Valmentaminen kiinnostaa tulevaisuudessa.

- Oulussa kävin aikoinaan kauppiksen ja lisäksi liikuntaneuvojaksi Vierumäellä. Tuntuu että koulut on nyt käyty, jotain valmennuskursseja tai vastaavia voisi käydä. Valmentaminen ja liikunnan parissa työskentely kiinnostaa tulevaisuudessa, Karhula pohtii.

- Sanoin joskus lehtijutussa pelkääväni "äijiintymistä". 8-16 olet töissä, sitten sohvalle katsomaan telkkaria ja lopuksi nukkumaan. Se ei vaan ole tyylini ja jotain muuta täytyy olla. Pelaaminen ja valmentaminen on siinä suhteessa hienoa hommaa, että aikataulut ovat erilaiset.

- Kesäisin en ole missään töissä, eli pelaamisella elää. Ilmoittaudun kyllä aina työvoimatoimistoon. Ei se korvaus suuri ole, mutta kattaahan sillä vaikka muutaman viikonlopun, mies naurahtaa

Karhulan suunnitelmissa on pelata vielä pitkään. Kotimaan kaukalot eivät vielä ole tähtäimessä, sillä katseet ovat lähinnä Saksan kaukaloissa. Sopimustilannetta Saksassa vaikeuttaa monen seuran epävarmuus sarjatasosta.

- Pelaaminen on vielä hauskaa ja tarkoitus olisi pelata niin kauan, kuin joku huolii ja homma maistuu. Tietysti kun ikää tulee on vaikeampi pitää itseään kunnossa. Olin nuorena laiska harjoittelija, joten onneksi virtaa on säilynyt. Kavereiden kanssa tulee laitettua pelejä pystyyn ja on se aina hauskempaa, kuin yksin lenkkeily. Muutan kesäksi Kouvolaan ja siellä on kavereilla rullalätkä- ja sählyvuoroja, Karhula tarinoi

- Saksa on ykkösenä vaihtoehdoista. Uusi maa olisi tietysti kiva kokea, mutta se olisi tavallaan uudelleen aloittamista. Tanska ja Itävalta tulevat lähinnä mieleen, mutta niissä on se reilut 30 peliä, kun Saksassa pelataan yli 50 matsia ja pelaaminen on kuitenkin pääasia. Saksassa on kuitenkin saanut jo jotain aikaan ja se helpottaa hommaa.

- Viimeiset vuodet voisi pelata Suomessa ja lähinnä KooKoossa, jos sinne vain huolitaan, Karhula suunnittelee.

Taitava pelaaja ei koskaan yltänyt SM-liigaan. Karhula ei ole asialla päätään vaivannut.

- Koskaan en ole sinne yrittänyt ja eipä ole kukaan pyytänytkään.Olen ajatellut, että mieluummin pelaan Mestiksessä, kuin istun liigassa penkillä.

Monen valmentajan alaisuudessa pelannut Karhula nostaa muutaman nimen esiin.

- Risto Dufva on ehdoton ykkönen. Reijo Mansikka oli myös hyvä koutsi. Ulkolaisista valmentajista on jäänyt käteen lähinnä se, miten asiaa ei pidä hoitaa valmentajan puolelta. Mielestäni suomalaisilla valmentajilla olisi paljon annettavaa ulkomailla, "Upi" arvioi.

Kesä näyttää mihin kiekkokiertolainen suuntaa syksyllä. Takana on yli 500 ottelua ja paita on vaihtunut usein. Karhula seuraa tiiviisti ulkomailla tuttujen pelikavereiden otteita.

- Jatkoaikaa tulee luettua päivittäin ja muutenkin oltua kavereihin yhteydessä. Kärppiä tulee vieläkin seurattua todella tiiviisti, Karhula päättää.

» Lähetä palautetta toimitukselle