– Olihan se turnauksen lopputulos iso pettymys. Mitalia lähdimme tavoittelemaan, nuori hyökkääjä huokaisi heti alkuun, kun ensimmäisiä tuntoja kysytiin.
Tyttöjen MM-kisoista ei ollut haastatteluhetkellä kulunut vielä kahta viikkoakaan. Suomen joukkueen kapteeni Anniina Kaitala on palannut arkeen, johon kuuluu lukion ja jääkiekon välillä tasapainottelu. Koulu ja kiekko ovat ainakin tähän asti kulkeneet hyvin käsi kädessä.
– Anniina on lupaava nuori jääkiekkoilijan alku. Rauhallinen, ihmisläheinen, hyvä kapteeni, kehui Kaitalaa maajoukkuepuolella valmentanut Jari Risku.
– Kun nuori urheilija siirtyy toiselle kouluasteelle, pitää tehdä valintoja ja Anniina on tehnyt omansa. Hän on pystynyt hyvin yhdistämään opiskelun harjoitteluun ja pelaamiseen.
Buffalon kisat olivat ensi vuonna yli-ikäiselle Kaitalan toiset alle 18-vuotiaiden sarjassa. Ensimmäiset arvokisat hän pelasi Unkarissa 2014. Tuolloinkin lopputuloksissa Suomi oli viides, hävisi puolivälierässä Venäjälle ja voitti sijoitusottelussa Ruotsin.
– Siinä mielessä oli erilainen kokemus, että oma roolini oli toisenlainen kuin viimeksi, Kaitala vertaili Unkarin ja Buffalon kisoja.
Unkarin kisoissa Kaitalan paikka oli alemmissa ketjuissa ja tehoja kertyi yhden syötön verran. Buffalossa Kaitala kiekkoili ykkösketjussa ja vei Suomen sisäisen pistepörssin voiton pistein 2+4.
– Kiinnostus oli siellä [Buffalossa] tietysti erilaista, paljon enemmän ihmisiä katsomassa pelejä. Vapaa-aikana kävimme esimerkiksi shoppailemassa. Kävimme myös katsomassa Buffalon ja Tampa Bayn välisen NHL-ottelun.
Ei montaa mutkaa matkalla leijonapaitaan
– Hyvä maalintekijä. Rytmittää hyvin peliä. Sentterinä pelaa aktiivisesti molempiin suuntiin, Risku luetteli Kaitalan ansioita jääkiekkoilijana, mutta miten tähän pisteeseen on päädytty?
– Olin 4-5-vuotias ja isoveljeni pelasi, joten minäkin halusin kanssa kentälle, Kaitala kuvaili ensipotkujaan jääkiekon parissa.
Kaitalan joukkue oli silloinen Hauhon Sisu, nykyinen Sisu Hockey Hämeenlinna.
– Pelasin omanikäisten ja vuotta vanhempien kanssa. Aina olen ollut hyökkääjä, Kaitala muisteli.
– Tämä on kolmas kauteni naisissa, mutta sitä ennen pelasin poikien kanssa.
Muiden lajien puolelta Kaitala kokeili myös lentopalloa ja harrasti ratsastusta. Kaikki urheilu on hän mielestään varmasti ollut hyödyksi, mutta jääkiekon voittanutta ei ole.
Kaitala aikoo panostaa lajiin täysillä myös jatkossa. Toinen viides sija MM-kisoissa jätti menestyksen nälän ja Kaitalalla on selvät tavoitteet tulevaisuutta ajatellen.
– Toiveena on päästä pelaamaan jääkiekkoa yliopistoon Jenkkeihin. Ei minulla ole oikeastaan mitään yhtä tiettyä koulua mielessä, mutta tietysti mielellään sellainen, joka pärjää ja jossa on hyvä joukkue.
SM-mitali maistuisi, mutta kuinka kirkas?
Luonnollisesti Kaitalaa kiinnostaa myös päästä pelaamaan naisten maajoukkueeseen ja vielä joskus edustaa Suomea olympialaisissa. Akuutimpi asia on kuitenkin tämän kauden kotimaan herruus. Kaitalan nykyisen seurajoukkue HPK:n edellinen ja ainut Suomen mestaruus on vuodelta 2011. Viime kaudella kaulaan ripustettiin pronssimitalit.
– Tavoitteena on parantaa viime kaudesta, Kaitala naurahti.
Runkosarja päättyi hämeenlinnalaisten osalta kolmanteen sijaan. Vaikka naisten SM-sarjan finaalit ovat kahtena edellisenä kautena olleet kahden kauppa JYPin ja Bluesin välillä, Kaitala näkee HPK:ssa paljon potentiaalia.
– Viime pelit ovat mielestäni näyttäneet, että pystymme haastamaan heidät, Kaitala sanoi luottavaisesti ja nimesi HPK:n parhaat aseet pudotuspeleihin.
– Vaarallisimmat pelaajamme ovat varmaankin Kristina [Brown] ja kapteeni Riikka [Noronen].
Haastattelun jälkeen HPK kohtasi sarjan kärkipaikoilla olevat joukkueet vielä kertaalleen. JYP voitti niukasti 3–2, mutta Blues kaatui 4–3. Espoolaisia vastaan Kaitala kirjautti yhden maalin ja oli runkosarjassa joukkueen seitsemänneksi tehokkain pelaaja. Aika näyttää miten pitkälle hänen rahkeensa riittävät.
