Tappara kaatoi torstai-illan ainoassa Liiga-ottelussa Rauman Lukon maalein 2-0. Avauserässä syntynyt ottelun avausmaali jäi lopulta ottelun voittomaaliksi, kun Lukko jäi maaleitta edellispäivän HPK-ottelun tapaan.
Kyseinen maali oli Tapparan Jan-Mikael Järvisen käsialaa. Suurimman työn osuman eteen teki kuitenkin vahvan ottelun pelannut Anton Levtchi, jonka upean soolon päätteeksi Järvinen pääsi laittamaan kiekon tyhjään reppuun. Järvinen jakoikin kiitosta ketjukaverilleen.
— Se oli kyllä tosi hieno suoritus Levtchiltä. Mukava kun pääsi kerrankin itse nauttimaan hyvästä tarjoilusta, Järvinen myhäili tyytyväisenä.
Vaikka Lukko jäi nollille, sai Tappara silti tehdä täyden päivätyön viikon toisen kotivoitonsa eteen. Ottelun ratkaisuksi muodostui se, kun kaksi ensimmäistä erää hyvin perässä roikkuneet raumalaiset jätettiin päätöserässä aseettomiksi. Järvisen mukaan tämä tapahtui perusasiat huomiomalla.
— Varsinkin toinen erä oli meiltä huonoa pelaamista. Hyökkäsimme huonosti, lähinnä heittelimme kiekkoa viisikon sisään ja peli kääntyi sitä kautta turhan helposti omaan päähän. Saimme pelin käännettyä meille perusasioihin palaamalla. Emme voineet kaivaa enempää verta nenästä, koska vastassa oli kuitenkin laadukas joukkue, analysoi Järvinen ottelun kulkua.
Tapparalla on tällä hetkellä käynnissä herkullinen ajanjakso, kun se on ilman vieraspelejä lähes kaksi viikkoa. Edellinen vieraspeli oli viime viikon perjantaina lappeenrannassa ja seuraava häämöttää vasta ensi viikon keskiviikkona Porissa. Järvinen ottaa tämän ilolla vastaan.
— Olemme hyödyntäneet tätä aikaa harjoitteluun. Tässä kauden aikana kun tahti on kova, niin välillä tulee viikkoja ettei saa kuin kerran viikkoon laadukkaan harjoituksen. Ennen näitä kotipelejä meillä oli viimeisestä seitsemästä ottelusta viisi vieraissa. Tämä antaa meille nyt rauhaa palautumiseen, kun ei tarvitse koko aikaa olla tuolla pimeillä teillä, Järvinen kertoo.
— Nämä viimeiset voitot täällä Hakametsässä ovat tuoneet meille myös uskoa, että olemme täällä vahvoja ja saamme tästä sellaisen kaukalon, jonne kenelläkään ei ole kiva tulla, päättää Järvinen.
