JYP hävisi keskiviikkona jo kahdeksannen ottelunsa peräkkäin. Kyseessä on seuran historian jaetusti pisin tappioputki. Aiemmat kahdeksan ottelun tappioputket ovat tulleet kausilla 2004-05, 1998-99 ja 1988-89.
Poikkeustila viimeisen vuosikymmenen aikana menestyneeseen tottuneessa joukkueessa on siis melkoinen. Asiasta vielä kummallisemman tekee se, ettei peli ole ollut umpisurkeaa, joskaan ei täydellistäkään.
− Jätkät kyllä tekevät töitä. Oli hyvä lataus, mutta kun onnistumisia ei tule, niin onnistumisia ei tule. Sitten se tekeminenkin näyttää tuskaiselta. Henki ja halu tehdä yhteisiä asioita on olemassa, Pekka Tirkkonen selvittää.
Erityisesti loka-marraskuussa JYP kuului sarjan parhaisiin joukkueisiin raikkaan ja tehokkaan hyökkäyspelinsä siivittämänä. Tiiviin viisikon yhteinen sapluuna välittyi lehtereille, mutta tappioputken aikana sitä ei ole ollut nähtävillä.
Hyvätkin hetket ovat haihtuneet nopeasti. Erityisesti takaiskumaalit ovat ohjanneet peliä entistä voimakkaammin väärille urille. Tuskainen hurrikaaniryhmä on pakottanut peliä ja unohtanut yhteispelin merkityksen.
− Tässäkin pelissä tuli ärsyttäviä maaleja vastustajalle. Siihen päälle oma maalinteko on vaikeaa, mutta silti ei saisi tuskastua, Ossi Louhivaara pyörittelee KooKoo-ottelun jälkeen.
"Niin, tuskaista on."
− Nyt on sellainen hetki, jota alkukaudesta ei ollut. Maalista omiin tekeminen lopahtaa ja koko peli saattaa muuttua.
JYPilläkin toki oli alkukaudesta omat haasteensa. Heti kauden alussa oli viiden ottelun tappioputki, josta on aistittavissa samanlaisia kaikuja kuin parhaillaan meneillään olevasta syöksykierteestä.
Kuten silloinkin, niin nytkin JYP löytää tapoja itse hävitä otteluita. Yksilöiden virheet kertaantuvat ja lopulta koko pakka näyttää olevan sekaisin.
− Merkitys avausmaalille on iso ja siitä pitäisi päästä jatkamaan tekemistä. Tämäkin oli tasainen peli, jossa oli laadukas vastustaja, joka on aivan erilaisessa tilassa kuin me. Pystyimme laittamaan heidät ahtaalle, mutta se ei mikään selitys ole, Tirkkonen tuskailee.
Pääkäskijän loppukiteytys on paljonpuhuva.
− Niin, tuskaista on.
Voittamisen tuomat ongelmat
Vaikka JYPin voittokulkuun loppusyksystä mahtui paljon positiivisiakin asioita, oli siinä myös runsaasti harhauttavia tekijöitä. Mainittu tulikuuma hyökkäyspeli kulminoitui Julius Nättiseen, joka hakkasi maaleja käsittämättömään tahtiin. Miehellä oli kasassa 20 maalia jo ennen joulukuuta.
Tilastonäkökulmasta suorittamisen ei millään voinut uskoa jatkuvan samalla tasolla. Nyt sekä hänen että koko JYPin hyökkäyksien tehokkuus on hyytynyt.
− Onni on kääntynyt, se suosi meitä alkukaudesta. Tekemisemme ei ole ollut missään vaiheessa välinpitämätöntä, mutta olisi pitänyt aiemmassa vaiheessa nähdä, että vaikka porskutimme voitosta voittoon, pelit eivät olleet niin hyviä. Teimme vain joka toisesta paikasta maalin, Louhivaara kertaa.
Asiassa on melko helppo nähdä syyn ja seurauksen suhde. Jo ennen tappioputken alkua jyväskyläläisten pelaamista välittyi tietynlaista hyvän olon tunnetta, mikä johti puolivillaiseen perusasioiden hoitamiseen. Puolustusalueelle tultiin verkkaisemmin, syötöt paukkuivat nilkoille ja hyökkäyspeli käynnistettiin jo ennen kiekon saamista omalle joukkueelle. Näin koko viisikko hajoaa silloin, kun jotain pitäisi alkaa tehdä.
Useampi sakkaava pelin osa siis nakertaa kokonaisuutta.
− Joku peli ollutkin, missä ei tehty töitä lainkaan. Kaikki kuitenkin lähtee sen työn kautta, konkarihyökkääjä muistelee.
Nöyrään työntekoon liittyen, keskiviikon KooKoo-ottelussa kaksinkamppailut kääntyivät yksi toisensa jälkeen oranssipaitaiselle vierasjoukkueelle. Tällaisten tilanteiden kaltainen asennoituminen oli ehkä suurin tekijä, joka käänsi ottelun vierasjoukkueelle.
Korjausyrityksiä siellä täällä
Tappioputken aikana JYP ja valmennusryhmä Tirkkosen johtamana on yrittänyt monenlaisia korjauskeinoja. Näkyvimpänä ketjujen rullaaminen uuteen uskoon, erityisesti erinomaisesti toimineen Miska Siikosen ketjun hajoittaminen.
Uusien ketjusommitelmien kokeilu alkoi kahden viikon takaisessa KooKoo-ottelussa. Noin kuuden pelin ajan JYP kokeili jotain uutta, mutta laihoin tuloksin. Esimerkiksi JYPin kultakypärä Nättinen jäi kaikissa otteluissa tehoihin 0+0. Kesken KooKoo-ottelun vanhat ketjukoostumukset kuitenkin palautettiin ja Siikosen ketju oli värkkäämässä JYPin kavennusosumaa.
Toinen osa-alue, jossa kokeiluja on suoritettu on maalivahtipeli. Eetu Laurikainen on ollut kaukana parhaasta tasostaan, eikä Markus Ruusukaan ole suoriutunut urakastaan haluamallaan tavalla. Keskiviikkona mahdollisuuden sai kolmosvahti Niko Parkkinen, ja hänenkään iltapuhde ei sujunut kirkkaimpien tähtien alla.
Pakonsanelemia muutoksia on tullut puolustajaosastolle, kun Juuso Vainio ja Anttoni Honka ovat loukkaantumisen vuoksi sivussa. Uusia vastuunkantajia on ollut vaikea löytää, vaikka väläytyksiä näkyy siellä täällä. Esimerkiksi Mikko Mäenpään perustaso ei kuitenkaan ole sitä, mitä pakiston kärkiosaajalta vaaditaan. Harhasyötöt ja hävityt kaksinkamppailut ovat suoraan johtaneet useampaan takaiskuosumaan.
− Ei siellä kellään tällä hetkellä ole helppoa. Olemme menneet kuudella pakilla ja kaikilla on kova kuorma. Tarkastelemme ja mietimme tilannetta, mikä on paras kokoonpano, Tirkkonen kertaa tilannetta.
Puutteita siis on siellä ja täällä, mikä takaa JYPin urheilupuolelle työntäyteistä aikaa. Pirstaloituneelle itseluottamukselle ja tuskaisuudelle paras lääke on voittaminen, ja tämän JYP-leiri näki jo alkukaudesta, kun yksittäinen voitto viiden pelin tappioputken jälkeen muutti koko joukkueen kurssin.
Päävalmentaja Tirkkonen peräänkuuluttaa vahvasti myös juuri onnistumisten merkitystä, joista energiaa pitäisi saada. Onnistumisten avaimet puolestaan tiedostaa viikonloppuna 700 Liiga-ottelua täyteen saanut Louhivaara.
− Uskon päälle tämä ottaa, mutta on vain pakko tehdä töitä. Jos työnteko loppuu, voittamiseen on pitkä matka.