Nuoret Leijonat jäi jo ottelun alussa takaa-ajajan roolin Kanadaa vastaan. Puolustaja Eemil Viro kertoi, mistä heikko lähtö peliin oikein johtui.

− Vastustaja pääsi kääntämään peliä liian vapaasti ja pelaamaan omaa peliään liikaa. Emme saaneet alkuun ollenkaan pitkiä hyökkäyksiä ja vastustaja sai hyviä maalipaikkoja. Lisäksi meillä oli huonoa puolustamista oman maalin edustalla.

Jo ennen Kanada-ottelua päävalmentaja Antti Pennanen sanoi, että vaahteralehtipaitojakin vastaan voi ja pitää uskaltaa hyökätä. Viro allekirjoitti tämän, mutta totesi suunnitelman tyssänneen puolitiehen.

− Pystyy siihen keinot löytämään, mutta tänään se jäi vähän vajaaksi. Peli kuitenkin tasoittui ja saimme hyviä juttuja esiin. Niistä pitää vain oppia ja ottaa hyvät asiat mukaan.

Kanada oli Suomea vastaan oikeastaan virheetön ylivoimapelissään ja Leevi Meriläinen joutui kauhomaan kiekkoa selkänsä takaa useaan otteeseen. Viro myönsi, että erikoistilanteet toivat eron joukkueiden välille.

− Niillä oli iso rooli tietenkin. Nämä ovat tiukkoja pelejä. Saimme lopussa yhden onnistumisen, mikä oli tietysti ihan hyvä.

Nuorten Leijonien koneet käynnistyivät toden teolla vasta kolmannessa erässä.

− Pääsimme hyökkäämään, mutta meininki olisi pitänyt saada päälle alusta lähtien. Viimeisessä erässä se oli paljon parempaa ja tekeminen parani loppua kohden. Jos olisimme saaneet sen käyntiin heti alussa, olisi voinut olla erilainen peli.

Suomen riveissä kiinnitetään huomiota paitsi fyysiseen palautumiseen ja valmistautumiseen, myös henkiseen hyvinvointiin. Viron mukaan mielen asiat ovat myös tapetilla joukkueen arjessa.

− Siihen on panostettu ja olemme käyneet tuollaisia juttuja läpi. Olemme löytäneet keinoja myös sille puolelle. Ei siinä sen ihmeellisempää, välillä voitamme ja välillä häviämme. Ei muuta kuin kohti seuraavaa.