Vaille NHL-varausta jääneet Mattilan veljekset tavoittelevat NHL-unelmaa yliopistoreittiä pitkin: "Oli yhteydenottoja useampiakin kevään mittaan"

Muut Sarjat / Haastattelu
Veljekset kuin ilvekset ovat viettäneen Boston Collegessa neljä ikimuistoista kautta
Kuva © Jesper ja Julius Mattila
Toisen polven kiekkoilevat kaksoset Jesper ja Julius Mattila ovat valmistumassa Boston Collegesta neljän vuoden uurastuksen jälkeen. Koronapandemian usuttamina kotimaahan palanneista veljeksistä Julius Mattila saatiin puhelimen päähän haastateltavaksi.

Jesper ja Julius Mattilan neljäs ja viimeinen lukuvuosi maineikkaassa Boston Collegessa oli jo lähes päätöksessään, kun koronavirus keskeytti niin opiskelun kuin jääkiekkoilunkin. Veljekset päättivät palata kotimaahansa ja suorittaa opinnot päätökseen hiukan eri lailla.

− Koulua käydään koko ajan etänä netissä, luentoja katsellen ja tehtäviä palautellen. Aikaero tuo omat haasteensa, mutta opettajat ovat olleet todella ymmärtäväisiä tilanteen suhteen. Muutama kurssi, mitkä pitää suorittaa loppuun, mutta muuten maalisuora häämöttää koulun osalta, Julius Mattila valaisee opiskelukuvioita.

Neljä vuotta on suhteellisen pitkä aika, ja yliopisto-opiskeluiden ja jääkiekkoilun yhdistäminen on ollut välillä kuluttavaakin. Kokemus on kuitenkin ollut veljeksille mieluinen.

− Hienot fiilikset jäi kokonaisuudesta, enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni lähteä pelaamaan yliopistokiekkoa. Kokemuksia, kuten peli Madison Square Gardenissa, pelit useissa NHL-halleissa ovat asioita, jotka tulee muistamaan lopun elämän.

Tällä kaudella peli kulki mainiosti sekä Juliuksella että koko joukkueellakin. Juliuksellekin jäi hiukan tunne, että keväästä olisi saattanut tulla todella loistava,

− Kausi meni itsellä todella hyvin heti alusta alkaen, sain paljon vastuuta ja tuli onnistumisia jäällä, joten harmilliset fiilikset tietenkin siitä, että kausi jäi kesken. Olimme koko maassa neljänsiä, ja olimme juuri voittaneet oman konferenssin runkosarjan. Joukkue oli todella hyvässä iskussa, joten todella ikävä tilanne, että kausi jäi kesken, mutta tämän pandemian ohella kaikki lienee suhteellista.

Juniorimaajoukkueissakin pelannut Julius toteaa kehittyneensä paitsi ihmisenä, niin myös jääkiekkoilijana.

− Kokonaisvaltainen pelaaminen on mennyt paljon eteenpäin näinä vuosina. Myös pelinopeus ja tilanteiden tunnistaminen on kehittynyt ja tietenkin pieni kaukalo tuo omat lisänsä myös pelinopeuteen. Etenkin tällä kaudella sain otettua haluamani askeleen eteenpäin johtavana pelaajana ja sain johdettua meidän kärkiketjua hyvällä menestyksellä läpi kauden. Myös kamppailupelaaminen meni eteenpäin. Yliopistokiekossa vauhti on kova ja 18-24-vuotiaat pelaajat ovat intoa täynnä, joten kamppailemaan piti olla valmis joka pelissä. Pieni kaukalo tuo mausteensa myös tähän.

Nuorisomaajoukkueiden kuviot tulivat Juliukselle myös tutuiksi

NHL-seurat yliopistokiekkoilijoiden kintereillä

Mattilan veljeksiä ei ole koskaan varattu NHL:ään, eikä heitä enää voikaan varata. Varaamattomat NCAA-pelaajat saavat tehdä suoraan sopimuksen ammattilaisseurojen kanssa. Monesti keväällä NHL-seurat vahvistavatkin rivejään yliopistojoukkueista.

− Oli yhteydenottoja useampiakin kevään mittaan, mutta kaikki loppui niin nopeasti niin paha mennä sanomaan, olisiko siirtyminen jonnekin tapahtunut nyt kevään aikana. Yhteydenottoja on tullut eri puolelta maailmaa. Katsotaan rauhassa, mihin tämä koronatilanne etenee, mutta pidän vaihtoehdot auki tällä hetkellä

Kaksoset ovat koko uransa pelanneet yhdessä, mutta tulevaisuudessa heidät saattaa nähdä eri joukkueissa.

− En osaa kommentoida, tullaanko pelaamaan samassa joukkueessa vai ei, mutta se ei tule olemaan prioriteetti kummallekaan. Tärkeintä on löytää itselle hyvä paikka, jossa on hyvä kehittyä ja joukkue haluaa sinut.

Suvussa vahva kiekkoperintö

Veljekset tulevat perinteikkäästä kiekkosuvusta. Isoisä Tapani Mattila oli aikoinaan SM-Liigan ensimmäinen puheenjohtaja ja isä Hannu puolestaan pelasi pitkän uran Ilveksessä. Nuorukaiset aloittivat uransa nuorena, mutta hiukan yllättävällä tavalla.

− Aloitin luistelemaan 2,5-vuotiaana tyttöjen taitoluistelukoulussa, jossa siskoni Janika luisteli, koska ikäisilleni ei vielä jääkiekkoharjoituksia järjestetty. Kooveessa pelasimme muistaakseni E-junioreihin asti, kunnes vaihdoimme Ilvekseen. Isän pelejä tuli seurattua paljon, etenkin VHS-kaseteilta. Olimme melko pieniä, kun iskä vielä pelasi, joten muistikuvia peleistä tai pukukopeista ei liiaksi ole.

Ennen Bostoniin lähtöä nuorukaiset pelasivat Ilveksen A-nuorissa
Kuva © KRISTIAN SALMINEN - KRISTIAN.SALMINEN@JATKOAIKA.COM

Julius seuraa isänsä jalanjälkiä pelaten keskushyökkääjänä, mutta velipoika Jesper puolestaan pelaa puolustajana.

− Itse olen aika lailla alusta asti sentterinä pelannut, ja Jesper muistaakseni melko pienenä jo päätyi pakiksi, koska hän oli hyvä luistelemaan takaperin. Molemmat ovat olleet tyytyväisiä päätökseen.

Tamperelainen kiekkoilu eli vahvassa nosteessa tänä keväänä. Liigassa kaksikin joukkuetta taisteli mestaruudesta, ja nuorukaisten kasvattiseura Koovee puolestaan lukeutui Mestiksen kärkijoukkueisiin.

− Totta kai ollut hienoa seurata, ja onneksi nykytekniikan avulla on helppo seurata itse pelejä ja maalikoosteita. Tampereen imagoon kuuluu, että sekä Ilves että Tappara kamppailevat sarjataulukon kärkisijoista. Lisäksi Kooveen nousu Mestikseen on ollut erinomainen lisä Tampereen kiekkoilulle, ja se avaa uusia mahdollisuuksia etenkin nuorille pelaajille.

Vallitseva tilanne kasaa paineita harjoittelulle

Jääkiekkoilijan on nyt itse pidettävä kunnostaan huolta. Uuden kauden alkamisesta ei ole mitään aikataulua vielä olemassa, joten mitään joukkueharjoituksiakaan ei ole tiedossa vielä vähään aikaan. Liikkumis- ja kokoontumisrajoitukset ovat purreet myös Juliuksen arkeen.

− Tänään tulee vasta valtion vaatima kahden viikon karanteeniaika täyteen, joten tähän asti tullut vain lepäiltyä ja kotiuduttua. Tästä eteenpäin alkaa sitten valmistautuminen kohti ensi kautta. Ulkona on jo nyt tullut oltua paljon, ei malta millään kahta viikkoa maata vaan sisällä. Onneksi on mailoja ja kiekkoja paljon sekä maali pihassa, niillä keksii jo paljon tekemistä.

Julius haluaa vielä lopuksi suositella yliopistokiekkoilua muillekin, sillä hänellä on pelkästään hyvää kerrottavaa kokemuksestaan.

− Loppuun haluaisin sanoa, että jos miettii lähtemistä yliopistoon, niin minun mielestäni ehdottomasti kannattaa lähteä. Oman aikani varrella tuli pelattua monia NHL:n tulevaisuuden huippupelaajia vastaan, kuten Cale Makar, Charlie McAvoy, Clayton Keller, jotka olivat tänä vuonna NHL:ssä isoissa rooleissa. Tänä vuonna meillä Boston Collegessa oli kolme ensimmäisen kierroksen varausta, jotka myös tulevat kaikki olemaan huippupelaajia tulevaisuudessa.

− Toivoisin, että Suomessa ymmärrettäisiin enemmän, kuinka kovatasoisesta sarjasta on kysymys. Myös se, että kevään jälkeen minulla on Bachelor of Science -tutkinto taskussa englanniksi, tuo turvaa loppuelämää varten. Harva jääkiekkoilija tienaa niin hyvin rahaa, ettei tarvitse ikinä mennä töihin. Tällöin tutkinto takataskussa on todella arvokas.

» Lähetä palautetta toimitukselle