Pihla Hämeenniemi, 20, aloitti jääkiekon alle kymmenvuotiaana. Hänellä ei ole selkeää muistikuvaa siitä, miten ja milloin hän päätyi lajin pariin. Kuten monet muut Naisten Liigan pelaajat, hän pelasi poikajoukkueissa, kunnes se ei enää ollut mahdollista.
– Tämä on varmaan lähtenyt isäni kautta. Hän on vienyt minut jäähallille. Meillä ei ole mitään muistikuvaa, koska aloitin. Ehkä seitsemän tai kahdeksan vuotiaana. Välissä oli yksi vuosi, etten pelannut ollenkaan, mutta onneksi aloitin uudestaan. Siitä lähtien olen pelannut koko ajan.
– S-Kiekko on kasvattajaseurani. Pelasin pojissa ja tytöissä. Vaihdoin Kauhavalle poikien joukkueeseen, koska Seinäjoella joukkueita yhdistettiin ja halusin pelata paremmalla sarjatasolla. Pelasin yhdessä Seikkuloiden [Kiti ja Heta] ja [Heli] Allisen kanssa Kauhavalla. Pojissa pelasin, kunnes muutin Hämeenlinnaan.
Seinäjoelta Hämeenlinnaan
Pohjanmaalla kiekko-oppinsa saanut Hämeenniemi siirtyi Hämeenlinnaan lukioikäisenä.
– Elisa Rytkönen veti kesätreenejä minulle. Hän valmensi S-Kiekon naisissa silloin, kun pelasin siellä. Hän suositteli HPK:ta minulle. Kävin lukion Hämeenlinnassa pelatessani.
Valinta oli hänelle helppo, eikä sitä tarvinnut juuri miettiä. Kaikki oli pienikokoisen laitahyökkääjän mielestä kohdillaan Hämeenlinnassa.
– Hämeenlinnassa on tosi hyvät harjoittelupuitteet. Saimme käyttää samaa kuntosalia miesten joukkueen kanssa. Areena on hyvä ja siellä naisten joukkueella on oma koppi.
– Siellä oli hyvä olla. Oli helppo mennä sinne. Sain paljon kavereita ja homman rullaamaan siellä hyvin. Käsittääkseni tätä järjestelyä ei enää ole tarjolla pelaajille, mutta asuin joukkuetovereideni kanssa HPK:n neljän hengen kimppakämpässä ensimmäiset kaksi vuotta.
Hämeenniemi pelasi pitkään pesäpalloa jääkiekon rinnalla. Pohjanmaalla yleinen laji jäi kuitenkin kakkoseksi hänen muutettua Hämeenlinnaan. Arki olisi käynyt hänelle liian raskaaksi eikä lajeja olisi saanut pelattua yhtäaikaisesti ilman päällekkäisyyksiä peli- ja harjoitteluajoissa.
– Pelasin pesäpalloa tosi kauan. Lopetin sen muutettuani Hämeenlinnaan. Vähän kävi mielessä, että voisiko Hämeenlinnassa jatkaa pesäpallon pelaamista, mutta oli se lopulta aika selkeä juttu, että valitsen jääkiekon pesäpallon sijaan. En usko, että se olisi edes onnistunut.
S-Kiekon kasvatti vietti Hämeenlinnassa neljä kautta. Otteet paranivat kausi kaudelta, mikä näkyy myös pelaajan tilastoissa kolmen ensimmäisen kauden osalta. Viimeinen kausi HPK-paidassa ei sujunut hyvin tilastojen valossa, mutta Hämeenniemi ei koe kauden menneen huonosti, sillä hänelle joukkueen menestys on omaa menestystä tärkeämpää.
– Minulla oli HPK:ssa kolmoskentän rooli. Pisteet eivät minulle merkkaa. Kiva, jos pisteitä tulee, mutta ne eivät vaikuta pelaamiseeni. Olen enemmän sellainen, että teen ne haalarihommat. Tykkään auttaa joukkuettani karvaamalla ja riistämällä kiekkoa.
"KIVA, JOS PISTEITÄ TULEE, MUTTA NE EIVÄT VAIKUTA PELAAMISEENI"
Hämeenlinnasta Turkuun
Hämeenniemellä ei ole pahaa sanottavaa Hämeenlinnasta eikä HPK:sta, pikemminkin päinvastoin, mutta hän päätti silti vaihtaa maisemaa. Hiljattain 20-vuotta täyttänyt hyökkääjä kaipasi vaihtelua elämäänsä.
– Olin Hämeenlinnassa neljä vuotta. On kiva vaihtaa maisemaa ja katsoa millaista muualla on. En tiedä oliko HPK:lla minulle enää samalla tavalla tarjottavaa kuin sinne muuttaessani.
– Uudesta ympäristöstä, uusista kavereista ja uudesta joukkueesta saa uudenlaista intoa. Tekemiseeni on tullut uudenlaista draivia.
Maisemanvaihto Hämeenlinnasta Turkuun on ollut ilmeisen onnistunut. Kaikki on sujunut hyvin kaukalossa ja sen ulkopuolella. Sopeutumista uuteen ympäristöön helpottivat tutut pelaajat.
– Täällä on ollut tosi hyvä olla ja tänne oli tosi helppo tulla. Alusta asti pystyi olemaan ihan oma itsensä joukkueen ja valmennuksen kanssa.
– Jännitti muuttaa Turkuun, kun en tiennyt, mitä muut minusta ajattelevat. Ellu [Elina Heikkinen] ja Maija [Otamo] pelasivat kanssani Hämeenlinnassa. Se helpotti tänne muuttamista, kun tunsi edes jonkun ennalta.
Pelit Turussa
Uudenlaisen innon lisäksi Hämeenniemi on saanut totutella uudenlaisiin vastuisiin. Turussa pelit ovat jatkuneet kolmoskentän sijasta ykköskentässä ykköskorin pelaajien kanssa. Harjoituskaudella tehot syntyivät Elina Heikkisen ja Uche Udehin rinnalla. Naisten Liigan alkusarjassa pisteitä on ropissut TPS:n ranskalaiskaksikon, Estelle Duvinin ja Lara Escuderon, vierellä.
– En olettanut tänne tullessani, että saisin näin paljon vastuuta. Minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Lähdin katselemaan, miten asiat menevät. Aluksi oli vähän vaikea tottua siihen, että pelaan ykköskentässä tai alivoimalla. Välillä sitä vähän miettii. Kiva kuitenkin, että luotetaan. Kehittyy pelaajana, kun pystyy olemaan jäällä enemmän.
– Siinä on kyllä todella paljon taitoa vierellä ykkösketjussa. Tehtäväni on riistää kiekko ja toimittaa se meidän ranskalaispelureille.
"EN OLETTANUT TÄNNE TULLESSANI, ETTÄ SAISIN NÄIN PALJON VASTUUTA"
Hyvät otteet eivät kuitenkaan ole sattumaa eikä paikkaa TPS:n ykkösketjussa ole saatu ilmaiseksi. Kaiken takana on kova työnteko ja pohjalainen peräänantamattomuus. Joukkueen ottaessa jäähyn voi hallin ulko-ovellekin saakka kuulla Hämeenniemen kovaäänisiä "hoidetaan, hoidetaan" -huudahduksia.
– Totta kai pitää harjoitella enemmän, jos haluaa pärjätä. Sitä ei siinä hetkessä osaa ajatella, mutta se kantaa hedelmää pidemmällä aikavälillä.
– Olen tottunut tsemppaamaan. Ei sitä tule edes ajateltua. Se vaan tulee jostain. Totta kai haluan, että joukkue voittaa, että hoidetaan tämä homma.
Hänen kehittymistään on edesauttanut valmentajien sitoutuminen pelaajien kehitykseen ja arvostus työntekoa kohtaan. Varsinkin TPS:n fysiikkavalmentaja Lauri Paalasmaan vetämät oheisharjoitteet keräävät häneltä kehuja.
– Olen pitänyt oheisharjoittelusta täällä. Minulle on jäänyt tosi hyvä kuva Laurista [Paalasmaa]. Hän tulee heti sanomaan, jos tekee jotain väärin tai jos jotain voi tehdä paremmin. Jos teemme jotain, hän kertoo myös, miksi jotain tehdään. Se motivoi paljon enemmän, kun kerrotaan, miksi mitäkin tehdään, eikä vain tehdä, koska pitää tehdä niin.
Parannettavaa toki löytyy, varsinkin olosuhteissa, mutta Hämeenniemi korostaa pelaajien ja valmennuksen kykyä mukautua olosuhteisiin. Voivottelemalla asiat eivät mene parempaan suuntaan.
– Kuntosali on vähän miinusta täällä. Olemme kuitenkin ratkaisseet sen rajoitteet jakamalla treeniryhmät kahtia ja vaihtamalla päittäin harjoitusten aikana
– Olen myös tottunut siihen, että on oma pukukoppi, mutta ei sen puutetta ole niin huomannut eikä se ole vaikuttanut tekemiseen. Koppi on kuitenkin aina sama ja varusteet odottavat käytävän toisella puolella varastossa.
Alle 160 cm pitkä laitahyökkääjä tiedostaa myös omat rajoitteensa hyvin ja pyrkii kompensoimaan niitä parhaansa mukaan.
– Koko ei onneksi naisten jääkiekossa vaikuta niin paljon kuin miesten peleissä. Kulmaväännöissä sen huomaa. Lyhyt pelaaja ei myöskään ole niin ulottuva, mutta sitä koittaa sitten paikata nopeudella ja luistelulla.
– Epäreiluahan se on, mutta välillä myös hyötyy siitä, että pienikokoisena jää helpommin isompiensa jalkoihin ja siitä tulee vastapuolelle jäähyjä.
"TOTTA KAI HALUAN, ETTÄ JOUKKUE VOITTAA, ETTÄ HOIDETAAN TÄMÄ HOMMA"
Kovan työnteon, nopeuden ja ketteryyden lisäksi Hämeenniemen peli on sisukasta ja sähäkkää. Pelin ollessa käynnissä muutoin rauhallinen ja vienosti hymyilevä pohjalainen ei osaa olla kertomatta vastustajilleen mielipidettään heistä. Isompiaan hän on kehottanut mm. pitämään kiviä taskussa ja opettelemaan luistelemaan.
– Ehkä minulla on välillä vähän iso suu tuolla kentällä. Tykkään jututtaa vastustajaa. Se on luonteenomainen juttu. Minun on aina ollut pakko kommentoida jotain väliin. Pesäpalloa pelatessanikin usein harjoituksissa vitsailtiin, etten osaa olla hiljaa.
– HPK:ssa pelatessani Riikka Oinosella ja Salla Sivulalla oli joukkueeseen tullessaan sellainen käsitys, että olen huutelija jään ulkopuolellakin, mutta olen sellainen vain pelissä. Ei siinä ole mitään henkilökohtaista eikä se jatku pelin päätyttyä.
Otteluiden ja harjoitusten ulkopuolella Hämeenniemen aika kuluu muiden kanssa aikaa viettäen tai ihan omissa oloissa. Tulevaisuuden suhteen asiat ovat vielä hieman auki. Tällä hetkellä hän keskittyy pääasiassa jääkiekkoon.
– Jos on vapaata, niin kysyn kavereilta voisimmeko tehdä jotain yhdessä. Aina keksii jotain. Tykkään kyllä myös olla ihan yksin, olla omissa oloissa, katsoa Netflixiä tai jotain vastaavaa. Nautin molemmista.
– Tällä hetkellä pelaan vain jääkiekkoa, mutta ajatuksena on mennä töihin tässä piakkoin. Jatko-opiskelujen suhteen olen jo monta vuotta miettinyt, että haluaisin poliisiksi.