Maalivahti Mila Houni, 25, lopetti vuosikymmenen mittaisen jääkiekkoilijan uransa viime kauteen. Ajatus pelien päättämisestä kypsyi vähitellen.
− Tein päätöksen jo viime keväänä tai oikeastaan jo kesken kauden. Jätin kuitenkin oven vielä vähän auki, jos kesällä olisi tullut joku innostuspiikki. Mitään ei oltu vielä kiveen hakattu. Innostusta ei sitten kesän aikana enää tullut.
− Jääkiekko on yhä tärkeä osa elämää ja kiinnostaa, mutta tuli olo, että muu elämä kiinnostaa nyt enemmän, Houni virkkoo.
Lopettamispäätös oli itse asiassa Hounin uralla jo toinen. Pelit olivat päättyä jo vuonna 2021.
− Minähän periaatteessa lopetin jo ennen kuin tulin Turkuun. Olin melkein vuoden pelaamatta. Päädyin Palloseuraan vähän sattuman kautta, mutta nautin lopulta siellä pelaamisesta. Viime kausi oli kuitenkin jo sellaista taistelua, että mietin, olisiko aika tehdä jo jotain muuta, Houni taustoittaa.
Minähän periaatteessa lopetin jo ennen kuin tulin Turkuun.
Lopulta toden totta oli aika muulle. Niinpä veskari löi varusteet naulaan.
− Täytyy sanoa, että kyllä se lopulta oli helppo päätös. En väitä, etteikö nyt syksyllä olisi ollut ikävä hallille tai välillä tulisi fiilistä, että olisi kiva pelata. Olo on kuitenkin pääosin helpottunut, eli oli kuitenkin helppo päättää, että se oli siinä.
Viimeiseksi jääneellä kaudellaan Houni torjui TPS:n naisten liigajoukkueessa 13 ottelua ja turkulaisten akatemiaryhmän maalilla hän oli kahdessa Mestis-karsintaottelussa.
Peli poikki oikeaan aikaan
Houni pelasi ensimmäiset pelinsä pääsarjatasolla jo kaudella 2014−15 KJT:n paidassa. Hän sai kiekkoilla uransa terveenä.
− Pitää varmaan puuta koputtaa, mutta ei ehtinyt tulla yhtään loukkaantumista uran aikana.
Vaikka Houni toteaa lopettamisen olevan oikea päätös, ei laji-identiteetti silti irtoa hänestä kovin helposti.
− Onhan tämä vähän ollut etsimistä, että mitä olen ilman jääkiekkoa. Minulle on kuitenkin aina ollut tärkeä pitää elämä lätkän ulkopuolella niin, että on muutakin kuin jääkiekko.
Monen muun naispelaajan tavoin Houni on uransa varrella kouluttautunut ja käynyt töissä pelaamisen ohella. Rahaa on täytynyt saada jostain.
Valmistuminen häämöttää nurkan takana, joten puuhaa Hounilla varmasti riittää myös kiekkojen torjumisen jälkeenkin.
− Opiskelen viimeistä vuotta Turun ammattikorkeakoulussa liiketoiminnan logistiikkaa. Töissä keikkailen koulun ohella päiväkodeissa. Lisäksi, kun en halunnut kokonaan jääkiekosta irtaantua, niin olen TPS Shopissa Liigan kotipeleissä hommissa.
Houni kertoi lopettamisestaan alun perin Instagram-tilillään. Lähipiiriltä tulleet viestit ovat olleet pääosin positiivista luettavaa.
− En usko, että moni vielä uskoo, että tämä on nyt loppu – uskonko vielä itsekään. Isää hieman harmittaa, mutta eiköhän hän pärjää asian kanssa, Houni hymähtää.
Kun joukkuearki on pudonnut arjesta pois, tilaa on jäänyt muullekin tekemiselle. Osa elämää on kuitenkin vastaisuudessakin jääkiekkoon kallellaan.
− Yllättävän helpottunut olo siitä, että ei tarvitse joka viikonloppu ja arkipäivisinkin pyöriä halleilla. Olen ollut nyt muutaman pelin Gatoradella töissä, niin siellä on kuitenkin saanut kokea sitä jääkiekkoelämää. En varsinaisesti ole osannut kaivata pelaamista. Kerran olen käynyt jäälläkin tänä syksynä. Lätkää en kokonaan pudota pois, mutten aio enää pelata kilpailullisesti.
Peliaika kortilla
Houni pelasi läpi uransa varsin maltillisia ottelumääriä per kausi. Tämä selittyy sillä, että monessa joukkueessa nokkimisjärjestyksessä hänen edellään oli lähtökohtaisesti muita maalivahteja.
− TPS-ajan lisäksi varmaan yläasteen aikoihin sain pelata sillä tavalla oikeasti. Ensimmäinen mieleen tuleva käännekohta on, että lähdin varmaan vähän liian nuorena SM-sarjaan. Nuori tyttö ei saanut peliaikaa, eikä pelejä haluttu jostain syystä antaa oikein muualtakaan. Kai se vähän muutti rakkautta lajia kohtaan, kun istuikin koko ajan penkillä.
Matkan varrelle mahtui kuitenkin myös hetkiä, jolloin vastuuta tuli.
− HPK:ssa ensimmäinen kausi oli kiva. Sitten oli tietysti HIFK, joka oli sinänsä ihan siisti kokemus. Lopulta se meni kuitenkin reisille. Sitä myöten silloin lopetin. Positiivinen käänne tuli, kun päädyin TPS:ään ja jääkiekko oli taas kivaa, Houni muistelee.
Vaihtelevia kokemuksia HIFK:ssa
Ennen TPS:ään päätymistään Houni edusti Stadin Gimmoja. Maalivahdille jäi helsinkiläisseurasta monensorttista asiaa mielen päälle. Kaikki alkoi onnellisten tähtien alla.
− HIFK:ssa ensimmäinen kausi, jona pelasime vielä Mestistä oli siisti kausi, yksi urani muistettavimmista, Houni aloittaa.
Viime kauden päätteeksi ensimmäisen naisten Suomen mestaruutensa saavuttanut HIFK on tullut ryminällä naisten jääkiekon huipulle kotimaassa. Tämän myös Houni näkee ja antaa tunnustusta.
− Arvostan HIFK:ta tosi paljon ja sitä työtä, mitä he tekevät naisten jääkiekon eteen. Omalla kohdalla oli henkilökohtaisia asioita, mutta en lähtenyt sieltä mitenkään sillat palaen. Kun tipuin liigaporukasta, jäin vielä akatemiajoukkueeseen pelaamaan.
Liigapaikan lipeäminen punapaidoissa ei loppujen lopuksi harmittanut määräänsä enempää.
− En ole koskaan ajatellut, että minun pitäisi pelata Naisten Liigassa. En ole tavoitellut liigaimagoa, patsi ehkä nuorena, kun lähdin HPK:hon, Houni avaa.
Hounin mukaan hänen kykyihinsä ei luotettu riiittävästi, jotta hän olisi saanut osoittaa osaamisensa.
− Ehkä, kun saa tarpeeksi monta kertaa kuulla, ettei kuulu sarjaan, niin sitä alkaa itsekin uskoa siihen. Jos joku valmentaja olisi antanut minun pelata silloin aiemmin, niin ehkä olisin voinut näyttää, että oikeasti osaan.
− Tipuin HIFK:n liigajoukkueesta kaudeksi 2020−21 ja pelasin akatemiassa, joka oli ihan huippumesta. Minulla oli siellä urani paras valmentaja, mutta korona pilasi sen kauden. Pelit loppuivat muistaakseni marraskuuhun. Lopetin pelaamisen siihen, enkä tehnyt mitään jääkiekkoon liittyvää.
TPS toi uralle hyvän loppukäänteen
Kausi 2021−22 toi Hounin elämään ja uralle valoa, kun hän vaihtoi maisemaa Aurajoen rannoille.
− Hain Turkuun kouluun jääkiekkoon liittymättömistä syistä. Muun muassa siksi, että minulla oli täällä kavereita. Kun eteen alkoi tulla opiskelijapippaloita, tuumasin, että en halua pelkästään tällaista elämää. Laitoin Tempalle (päävalmentaja Terhi Mertanen) viestiä, että "jos menisin käymään jäällä".
− Menin käymään hallilla ja juttelin Tempalle, että voisin mennä akatemiaan Mestis-karsintaa pelaamaan. Siellä oli kivaa, kun sain pelata ja meillä oli hyvä porukka sekä ilmapiiri. Toisen maalivahdin loukkaantumisen myötä päädyin myös liigakokoonpanon mukaan, Houni kertaa.
Pudotuspeleissä keväällä 2022 Houni torjui TPS:n maalilla seitsemässä kamppailussa. Torjuntaprosentti hipoi 90:ää.
− Pelasin sitten jonkinnäköistä ykkösmaalivahdin paikkaa liigassa. Silloin pääsimme myös ensimmäistä kertaa välieriin, kun tiputimme Ilveksen puolivälierissä suoraan voitoin 3−0. Se oli varmaan elämäni kausi. Silloin tuli ajatus, että ehkä minusta olisikin ollut tähän sarjaan, jos olisin saanut mahdollisuuden.
Lopulta TPS jäi tuona keväänä neljänneksi. Edellisen kerran turkulaiset olivat olleet neljän joukossa keväällä 2017.
Jotain olisi voinut mennä toisinkin
Maalivahti on jääkiekossa kenties raadollisin pelipaikka. Vastuunkantajia on yksi kerrallaan ja yksilön suoritukset niin hyvässä kuin pahassakin vaikuttavat koko joukkueen menestymiseen. Houni antoi useimmiten tulitukea muille kassareille.
− Yleensä joukkueessa on selvä ykkösveskari, joka saa paljon pelejä. Itselle ehkä koitui kohtaloksi olla se kakkosmaalivahti loistavan torjujan vierellä. Ehkä minun potentiaaliani ei sitten nähty. Tempalle olen kiitollinen, että antoi mahdollisuuden. Sain lunastettua sen mahdollisuuden, että osaan, jos annetaan näytönpaikka, Houni kiittele entistä valmentajaansa.
Sain lunastettua sen mahdollisuuden, että osaan, jos annetaan näytönpaikka.
Jo uransa alkuajoilta Houni muistaa, että lopettaminen olisi voinut tulla kysymykseen jo paljon aikaisemmin kuin kesällä 2023.
− Lukion jälkeen, kun lähdin HPK:sta ei-jääkiekollisista syistä elämään normaalia nuoren ihmisen elämää olen miettinyt, että minun ei ehkä olisi pitänyt enää siinä vaiheessa pelata lätkää.
− Minulle kertyi monia joukkueita siksi, että jostain joku aina sanoi, että "täällä tarvitaan maalivahtia" ja ajauduin pelaamaan joukkueisiin, joissa ei ollut veskareita. En juurikaan nauttinut touhusta ja se oli vähän sellaista, että "pelaan lätkää, koska minun kuuluu pelata." Jos voisi jotain muuttaa, niin ehkä en olisi pelannut siinä kohtaa missään, Houni myöntää pohtineensa.
Ajelehtiminen päättyi, kun Houni rantautui Stadin Gimmoihin kaudeksi 2018−19. Sitä ennen hän oli torjunut yhdellä kaudella niin KJT:ssa, Kuusankosken Puhdissa ja Sipoon Wolfissa.
− HIFK:hon päädyin Wolfin poikajoukkueesta, jossa pelaaminen oli ihan hauskaa aikaa. Siinä kohtaa aloin enemmän elämään urheilijan arkea ja siinä kohtaa pystyin sanomaan olevani urheilija.
Positiivinen muisto jää
Uransa kaksi viimeistä kautta Houni edusti turkulaisjoukkuetta. Uusi mahdollisuus toi hänelle tietynlaisen valaistumisen.
− Ensimmäisellä TPS-kaudella tajusin, että en ole turhaan pelannut tätä lajia. Minusta olisi voinut tullakin jotain.
− TPS ja Turku ovat antaneet minulle lajin kannalta paljon enemmän kuin mitä olen aiemmin saanut. Näistä syistä täällä on kiva olla esimerkiksi töissä myös oman peliuran jälkeen, Houni summaa.
25-vuotiaana Houni ehtii vielä elämässään kaikenlaista − ja niin hän aikookin.
− Nyt nautin elämästä ja teen juuri niitä asioita, joita haluan. Opiskelen ja teen töitä. Tietysti myös urheilen – en sitä ole lopettanut.
Houni pelasi SM-sarjaa (nyk. Naisten Liiga) seitsemän kauden aikana 38 ottelua. Naisten Mestiksessä pelejä kertyi 11. Tähän päälle tulevat vielä muun muassa ottelut erinäisissä karsinta- ja jatkosarjoissa sekä pelit poikien aluesarjoissa. Häneltä löytyy palkintokaapistaan naisten U16 SM-sarjan hopeamitali.