Tuore maalivahtivalmentaja Jonathan Iilahti sai peliurallaan apua psyykkisiin oireisiinsa: "Uskon ymmärryksen lisääntyvän, kuinka normaalista asiasta on kyse"

LIIGA, MESTIS, Naisten Liiga, Muut Sarjat / Haastattelu
Sportin naisjoukkue on yksi Jonathan Iilahden vastuualueista alkavalla kaudella.
Kuva © Samppa Toivonen / APOLLO PHOTO
Maalivahti Jonathan Iilahti aloitti yhteistyön mentaalivalmentaja Andy Swärdin kanssa jo vuosia sitten, kun peliura sujui vielä hyvin − ja jatkaa yhteydenpitoa edelleen, vaikka voi jo psyykkisesti erittäin hyvin.

Sport-kasvatti Jonathan Iilahti palasi Vaasaan valmentajaksi maalivahtien valmennustiimiin U15−U19 ikäluokkien sekä Naisten Liigan joukkueen maalivahtivastaavana. Urallaan hänet nähtiin torjumassa kiekkoja Mestiksessä, Liigassa, Allsvenskanissa ja alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa.

− Sport on tuttu organisaatio ja sieltä tuli kyselyä, niin ajattelin, että mikä ettei voisi auttaa niin paljon kuin ehdin. Valmentaminen on ollut mukavaa. Peliuran aikanakin olin mukana kesäleireillä ja järjestin parina kesänä treeniryhmää lähialueen veskareille. Nyt tulee oltua enemmän arjessa mukana ja joka päivä oppii jotain uutta.

Iilahti on myös tuore isä, eikä valmentaminen ole täysipäiväistä työtä, vaan hänellä on nykyiseen elämäntilanteeseen hyvin sopiva päivätyö.

− Lapsen saaminen on laittanut asioita perspektiiviin ja opettanut, mikä elämässä on tärkeää. Lapsi on nyt kuukauden ikäinen, ja isyysvapaan jälkeen on ollut nyt pari viikkoa normiarkea. Aikaa on tuntunut riittävän myös perhe-elämälle.

Myös Sportin kanssa ajankäyttö on onnistunut hyvin.

− Keväällä kun hommaa Junior-Sportin kanssa lyötiin lukkoon, ilmoitin, että on tulossa perheenlisäystä, niin en pysty enkä halua pyöriä hallilla aamusta iltaan. Vaasan Seudun Urheiluakatemian jäät ovat vastuullani eli olen vain aamut hallilla eikä tarvitse reissata ympäri Suomea.

Mietin pitkään, jaksanko lähteä valmennushommiin, mutta lätkä on lätkää. Pikkuskidistä asti on tullut pelattua ja jääkiekko on edelleen tärkeä osa elämää.

− Kuulostaa paljolta, kun olen nimettynä moneen jengiin, mutta esimerkiksi naisjoukkueen kanssa teen vain sen, minkä ehdin. Valmennustyöt on saatu sovittua yksityiselämän kanssa sopiviksi, mikä olikin itselleni prioriteetti, että lapsen kanssa ehtii oikeasti viettää aikaa.

Peliuransa Iilahti lopetti vaikeiden vaiheiden jälkeen jo kauteen 2018−19, vaikka pelasikin viime kaudella vielä muutaman pelin II-divisioonassa.

– KalPa-pelien jälkeen olin puolitoista vuotta saikulla ja sitten korona sotki viime kauden. Ehkä minulla alkoi olla myös vähän mitta täynnä eikä huvittanut lähteä alasarjoihin pelaamaan. Maailmaa tuli kuitenkin jo aiempina vuosina kierrettyä.

Vaikka Iilahdella oli peliurallaan karvaita kokemuksia, valmennustehtäviin hän tarttui innolla.

− Mietin pitkään, jaksanko lähteä valmennushommiin, mutta lätkä on lätkää. Pikkuskidistä asti on tullut pelattua ja jääkiekko on edelleen tärkeä osa elämää. Se tuntuu mukavalta, ettei enää tarvitse reissata ympäri Suomea, mutta voi olla muulla tavalla mukana.

− Hyvällä mielellä lähdin mukaan, ja lisäksi hyvä ystäväni on B-nuorten maalivahtivalmentaja, mikä helpottaa molempien tekemistä eikä tarvitse niin yksin työskennellä. Lisäksi Tuomas Tarkki maalivahtikoordinaattorina on iso tuki, entinen Sport-maalivahti Marko Härkönen on U16-joukkueen valmentaja. Sportissa on maalivahtipuolella asiat hyvin.

KalPa jäi Iilahden viimeiseksi liigaseuraksi.
Kuva © Jarno Hietanen

Valmentajan uraa Iilahti tarkastelee kausi kerrallaan.

− Tulevaisuutta valmentajana en ole miettinyt, vaikka pikkupojasta asti oli ajatus, että peliuran päätyttyä alan valmentajaksi. Tämä kausi menee nyt näin, ja katsotaan jatkoa sen jälkeen. Perheenlisäyskin vaikuttaa paljon tulevaisuuden suunnitelmiin.

Peliuran päättyminen on myös avannut uudenlaisia mahdollisuuksia.

− Elän hetkessä, kun se nyt on mahdollista. Lätkäkuplassa tuli pitkään elettyä, ja siellä 30-vuotias on jo vanha pelaaja. Kuplan puhjettua on ollut mukava huomata, että elämää onkin vielä hyvin edessä. Kesti hetken tajuta, että tässähän on hyvin aikaa. En ota tällä hetkellä stressiä mistään.

Stressin negatiivisista puolista Iilahdella onkin runsaasti kokemusta. 

− En ole missään vaiheessa ajatellut, että minulla olisi mielenterveysongelmia. Kun
mielenterveydestä puhutaan ongelmalähtöisesti, ihmiset herkemmin reagoivat pelolla. Olen jo vuosia tehnyt yhteistyötä ruotsalaisen mentaalivalmentaja Andy Swärdin kanssa ja häneltä opin nopeasti, että ahdistukseni ja negatiiviset ajatukseni olivat luonnollisia reaktioita epäterveeseen tilanteeseen.

− Tämän oivaltaminen jo helpottaa eteenpäin pääsyä. Andy käyttää termiä "the changed state", joka tarkoittaa ihmisen erilaista tapaa toimia paineen alla.

Ne tunteet, jotka itse kävin läpi, ovat aivan perusjuttuja ja voivat koskettaa ketä tahansa. Juuri se rohkaisi julkaisemaan tarinani.

Tällä hetkellä Iilahti kokee voivansa psyykkisesti hyvin, mistä hän antaa paljon kunniaa juuri Swärdille.

− Pari edellistä vuotta olivat vaikeita, kun ensin tuli vakava loukkaantuminen ja vaativa kuntoutus. Kaikki sellaisen kokeneet tietävät, ettei se ole helppo prosessi. Sitten tuli päätös lyödä hokkarit naulaan, mitä ihan tietoisesti lykkäsin. Vielä muutama kuukausi sitten tuli Keski-Euroopasta kyselyä pelaamaan, mutta se ei ollut tässä elämäntilanteessa järkevää.

− Olen kuitenkin voinut hyvin, ja minulla on nyt työkaluja ja tietämystä reagoida asioihin selvästi paremmin kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Yhteistyöni Andyn kanssa alkoi jo, kun urani oli menossa oikeaan suuntaan enkä tiedä, missä olisin tänä päivänä ilman häntä.

Vuosia sitten alkanut yhteistyö jatkuu edelleen ja on muuttanut matkan varrella myös muotoaan.

− Andyn kanssa juttelin viimeksi eilen. Kun otin häneen yhteyttä vuosia sitten, ajattelin hänen tekevän minusta paremman maalivahdin. Sekin varmasti tapahtui, mutta ennen kaikkea olen kehittynyt ihmisenä. Kun lensin Malmöhön tapaamaan Andyä ensimmäisen kerran, täytin erään persoonallisuustestin. Täytin saman testin viitisen vuotta myöhemmin, niin ajatusmaailmani oli täysin muuttunut.

− Yhteydenpito ei ole loppumassa. Pari ensimmäistä vuotta olin Andyn asiakas, mutta tällä hetkellä olemme ystäviä eikä hän laskuta minua. Olen kiitollinen, että Andy on elämässäni.

Sport-paidassa Iilahti koppasi kiekkoja sekä Liigassa että Mestiksessä.
Kuva © Saana Hakala

Iilahti on seurannut mielenkiinnolla myös muiden kiekkoilijoiden puheenvuoroja mielenterveyteen liittyen.

− Mielenterveydestä puhuminen on mielestäni hienoa ja tärkeää, kuten esimerkiksi Taavi Vartiainen on viime aikoina tehnyt. Itsekin mietin pari viikkoa ennen kuin suostuin kirjoittamaan oman tarinani InGoal-verkkojulkaisuun, koska tiesin, ettei lätkämaailmassa näistä asioista yleensä puhuta.

Asiasta puhumiseen Iilahti on tyytyväinen, vaikka ei tietoisesti lähtenytkään brändäämään itseään psykiatriseksi puhemieheksi.

− En kadu ratkaisuani ja olisin voinut saman tekstin julkaista jo pari vuotta aikaisemmin. Ajattelen kuitenkin, että sanoillani oli enemmän painoarvoa, kun olin ehtinyt saada vähän kokemusta Liigassa verrattuna vaikeimpiin vuosiin, kun en mahtunut edes Mestikseen.

− Olinkin yllättynyt Ylen yhteydenotosta tekstini julkaisun jälkeen, koska en ajatellut, että keskeinen asia olisi ollut vaikeuteni ihmisenä vaan se, että olin taistellut itselleni pelipaikan Liigasta. Halusin vain kertoa rehellisesti kokemuksistani ja saamastani avusta.

Kun otin Andyyn yhteyttä, ajattelin hänen tekevän minusta paremman maalivahdin. Sekin varmasti tapahtui, mutta ennen kaikkea olen kehittynyt ihmisenä.

Kun mielenterveydestä puhutaan matalalla kynnyksellä ja avoimesti, ihmisten näkökulma asiaan laajenee.

− On ollut mukavaa seurata Vartiaisen ulostuloja omista ongelmistaan, ja hän on kertonut niistä valoisalla asenteella. Tällaisten tarinoiden kautta uskon ihmisten ymmärryksen lisääntyvän, kuinka normaalista asiasta on kyse. Ne tunteet, jotka itse kävin läpi, ovat aivan perusjuttuja ja voivat koskettaa ketä tahansa. Juuri se rohkaisi julkaisemaan tarinani. 

Iilahden avoimuus puolestaan rohkaisi muita antamaan hänelle palautetta.

− Kirjoituksen julkaistuani sain paljon yhteydenottoja niin vanhoilta pelikavereilta kuin ennestään tuntemattomilta lätkänpelaajilta. Palaute oli, että he olivat kokeneet aivan samoja juttuja.

− Itse muistan samaistuneeni Scott Darlingiin, joka kirjoitti Players’ Tribuneen Stanley Cup -voiton jälkeisistä vaikeuksistaan. Itse en käynyt yhtä pohjalla, mutta huonoina päivinä hänen tarinansa antoi motivaatiota. Kun InGoal-verkkolehdestä tuli kysely, ajattelin, että kun Darlingin tarina oli tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen, olisi itsekästä olla kirjoittamatta, jos edes yksi ihminen voisi hyötyä minun tarinastani.

Darlingin ongelmat olivat hyvin erilaisia, mutta taistelu katkaisuhoidon jälkeen takaisin NHL-maalivahdiksi oli inspiroiva tarina.

− Kun kävin loukkaantumiseni aikana Itävallassa harjoittelemassa, tapasin Darlingin siellä. Minulle hän oli ykkösstara ja oli upeaa tavata hänet.

Esikuvien merkitystä Iilahti haluaakin korostaa.

− On tärkeää, että esikuvina pidetyt ihmiset puhuvat mielenterveyden kaltaisista asioista. En ole huolissani tulevaisuudesta, koska kiekkokulttuuri on mennyt eteenpäin ja avarakatseisuus on lisääntynyt lajin parissa. Yhteiskunta kehittyy ja jääkiekko sen mukana samaan suuntaan.

Juttua muokattu 3.10.2021 klo 11.02: Korjattu Marko Härkösen rooli Sport-valmennuksessa.

» Lähetä palautetta toimitukselle