Toni Koiviston ensimmäinen kosketus jääkiekkoon tapahtui Ylitorniolla hänen kasvattajaseurassaan Etelä-Portimo -72:ssa, mutta jo 15-vuotiaana hänen tiensä vei kohti lounaisrannikkoa ja Raumaa. Kasvattajaseurasta sekä kotikunnasta miehellä on pelkkiä positiivisia muistoja, vaikkakin raumalaistuminen on jo vuosien aikana tapahtunut, sillä Koivisto on asunut rannikkokaupungissa yli puolet elämästään.
− Muuttaminen Raumalle oli usean tekijän summa ja itseasiassa muitakin pelaajia oli lähtenyt ennen minua erilaisten yhteistöiden sekä kiekkokoulujen kautta. Pelasin joskus nuorempana myös Ylitorniolla Lukkoa vastaan ja sieltä se päätös muuttamisesta lopulta syntyi, Koivisto kertaa.
Liigadebyytti 16-vuotiaana
Koivisto pelasi Lukon B-, sekä A-junioreissa useamman vuoden ja hän pääsikin jo nuorena poikana kolkuttelemaan liigaportteja. Debyyttikaudella 1999-2000 liigapelejä kertyi vyölle yhteensä 12 ottelun verran ja pistesarakkeeseen merkattiin yksi tehty maali. Samaisen kauden päätteeksi hän voitti A-nuorten SM-pronssia. Koivistolla on myös takataskussaan NHL-varaus, kun Florida Panthers varasi hänet vuonna 2001 seitsemännellä kierroksella. Ensimmäiset liigaottelut sekä ensimmäinen maali ovat edelleen miehen tuoreessa muistissa reilun parinkymmenen vuoden jälkeenkin.
"Olihan se yksi unelmien täyttymys"
− Tein ensimmäisen liigamaalin Porissa Ässiä vastaan, joten se on jäänyt senkin vuoksi mieleen. Zdeněk Nedvěd veti kiekon viivasta ja kiekko sitten kimposi siihen sopivasti ja sain lyödä irtokiekon sisään. Kyllä tällaiset asiat ovat jääneet hyvin mieleen, vaikka niistä onkin jo jonkin verran aikaa.
− Olihan se yksi unelmien täyttymys, kun pääsi pelaamaan Liigassa. Nuorena sitä ajattelee vain, että saa pelata ja pitää hauskaa, eikä sitä oikeastaan osaa edes miettiä, millaista olisi pelata ammatikseen.
Erilaista kiekkokulttuuria ja paluun helppous
Koivisto pelasi Lukossa aina vuoteen 2006 saakka ennen lähtöään Tampereen Ilvekseen, jossa hän pelasi yhteensä kolmen kauden ajan. Kaudeksi 2008-2009 Koivisto siirtyi Oulun Kärppiin, ja kyseisen kauden aikana hän saavutti myös yhden kauden piste-ennätyksensä 23+39=62. Kauden päätteeksi kaulaan ripustettiin ensimmäinen SM-Liigan mitali, SM-hopeaa. Kärpistä tie vei vuodeksi KHL-ympyröihin ja sieltä edelleen Ruotsiin, jossa Koivisto pelasi yhteensä kolmen kauden verran Frölundassa sekä Luulajassa.
− Aika monella pelaajalla on tavoitteena haastaa itseään ja lähteä ulkomaille ja itsellenikin se oli selvä tavoite. Vuosien varrella pääsi näkemään erilaista kulttuuria sekä kaukalossa että sen ulkopuolella ja siitä täytyy olla kiitollinen.
Kaudesta 2013-2014 nykyhetkeen Koivisto on edustanut ainoastaan Rauman Lukkoa ja kuluva kausi onkin jo miehen 14.
− Otin kuitenkin itse yhteyttä Raumalle, kun sopimusta oli vielä vuosi jäljellä Luulajan kanssa. Perhe muutti Raumalle ja ratkaisu paluusta oli helppo, kun Lukkokin ilmaisi halukkuutensa ja muulloin olisin joutunut olemaan koko kauden yksin Ruotsissa. Kyllä se tuntui siltä kuin kotiinsa olisi palannut. Lukko on kuitenkin ollut itselle aina tärkeä seura ja paljon ystäviäkin on saanut täältä vuosien varrella.
Maajoukkuepaidan merkitys
Itseään tunnolliseksi sekä kaikkien kanssa toimeen tulevaksi pelaajaksi itseään kuvaileva pelaaja saa kehuja myös joukkuetovereiltaan. Häntä kuvataan äärimmäisen luotettavaksi joukkuepelaajaksi, jolle keskiössä eivät ole omat vaan koko joukkueen pisteet. Uransa tähänastisista hetkistä Koivisto nostaa esille vuoden KHL:ssä, finaalisarjat Suomessa ja Ruotsissa sekä maajoukkuepelit. Koivisto saavutti Pikkuleijonissa kokonaisen värisuoran mitaleja ja A-maajoukkueessa pelejä on kertynyt yhteensä 13.
"Maajoukkuepaidan pukeminen on aina ollut itselle suuri kunnia-asia"
− Maajoukkuepaidan pukeminen on aina ollut itselle suuri kunnia-asia ja varsinkin junnukisoista on hyviä muistoja. Pelireissut olivat aina hauskoja: koko porukan kesken vallitsi hyvä yhteishenki ja menestystäkin tuli. Vuosi Venäjällä oli ikimuistoinen ja erilainen, sain pelata myös Sergei Fedorovin kanssa samassa joukkueessa. Olen pelannut myös kaksi kertaa finaalissa, ja vaikka mestaruutta ei olekaan tullut, ovat ne silti olleet ikimuistoisia hetkiä, hyökkääjä tuumaa.
− 900 ottelun joukkoon mahtuu luonnollisesti myös heikompia hetkiä ja lopettamisaikeetkin ovat käyneet varsinkin vanhemmalla iällä mielessä, mutta niille en ole antanut liikaa painoarvoa.
Lukkolegendojen joukkoon
Vasta yhdeksäntenä pelaajana ylitetty rajapyykki ei ole ainoa, jonka Koivisto on tällä kaudella saavuttanut. Hän nousi myös eniten runkosarjaotteluita Lukon paidassa pelanneeksi pelaajaksi ohi Jarmo Kuusiston sekä Erik Hämäläisen. Perjantain ottelu HIFK:ta vastaan on miehen 685. runkosarjaottelu Lukon paidassa, joten seurauskollisesta pelaajasta voinee jo puhua. Koivisto on kuulunut jopa osittain kriittisenkin raumalaisyleisön suosikkipelaajiin monen vuoden ajan. Tälläkin kaudella hän kantaa varakapteenin tunnusta rinnassaan ylpeänä omista saavutuksistaan.
− Molemmista rajapyykeistä täytyy olla ylpeä. Onhan 900 ottelua iso määrä pelejä ja olen siitä kiitollinen, että olen saanut pelata terveenä ilman suuria loukkaantumisia. Rehellisesti sanottuna en ajatellut pelaavani näin montaa ottelua Lukossa tai Liigassa ylipäätään. En ajatellut rikkovani ennätyksiä, mutta pidän molempia saavutuksia merkittävänä asiana ja ne merkkaavat minulle totta kai paljon.
"En ajatellut rikkovani ennätyksiä"
Rauman Lukossa korostetaan vahvasti jokapäiväisen työnteon merkitystä ja Koivisto näyttää omalla esimerkillään nuoremmille pelaajille, mitä se käytännössä tarkoittaa. Hänen tapoihinsa ei välttämättä kuulu voimakas äänenkäyttö pukukopissa, mutta esimerkin näyttäminen ja vuosien varrella kertyneiden taitojen ja tietojen kertominen eteenpäin ovat arvokkaita asioita. Koivisto on Lukon liigajoukkueen selvästi vanhin pelaaja ja hän onkin saanut osakseen joukkuelajeille tyypillistä leikkimielistä huomauttelua.
− Sellaista leikkimielistä kuittailua olen saanut iästäni, mutta otan sen vastaan täysin huumorilla. Nuorempien kanssa tuntee itsensäkin nuoremmaksi. Se kuuluu asiaan, hän naurahtaa.
Liigauran kokonaispistemääräkin saa kiekkoväen nostamaan hattunsa, kun pistesarakkeessa komeilee 213 tehtyä maalia sekä 268 syöttöpistettä eli yhteensä 481 pistettä. Näiden lisäksi 80 playoff-ottelussa pistesaalis on 20+24 tehopistettä. Se, saavuttaako Koivisto runkosarjassa 500 pisteen rajan, jää vielä arvoitukseksi.
Nopeana luistelijana sekä älykkäänä pelaajana tunnetulta Koivistolta ei puutu huumorintajuakaan, kun häneltä kysytään jatkosuunnitelmista ja siitä, otetaanko yhteyttä uudelleen, kun 1000 liigapeliä on täynnä.
− No ikinähän ei pitäisi sanoa ei, mutta kyllä tässä mennään peli ja korkeintaan päivä kerrallaan. Maagiseen 1000 ottelun rajapyykkiin tarvittaisiin kuitenkin ainakin kaksi kautta. En ole asiaa sen kummemmin miettinyt, mutta ei se välttämättä tule täyteen.
Koivisto palkitaan upeasta saavutuksesta lauantaina Lukon kotiottelun yhteydessä, kun KooKoo saapuu Äijänsuolle. Ikoniseksi pelaajaksi Lukossa noussut Koivisto on harvinainen näky nykyjääkiekossa, kun seurauskollisuus voidaan nähdä niin sanotusti katoavana kansanperinteenä. Raumalla on saatu nauttia pitkäaikaisten pelaajien panoksesta sekä luottamuksesta suhteellisen runsaasti ja tällaisia tarinoita jääkiekko ehdottomasti kaipaa lisää.