Naisleijonien olympiapronssille yltäneessä joukkueessa oli kymmenen pelaajaa, joiden polku on kulkenut Kuortaneen kautta. Sofianna Sundelin opiskelee ja pelaa Kuortaneella yhä. Sini Karjalainen ja Jenniina Nylund ovat jatkaneet Kuortaneelta Yhdysvaltojen yliopistosarjaan, Eveliina Mäkinen, Petra Nieminen ja Viivi Vainikka Ruotsin SDHL:ään ja Ella Viitasuo, Anni Keisala, Emilia Vesa ja Sanni Rantala puolestaan muihin Naisten Liigan joukkueisiin.
Miksi näin moni on pystynyt ponnistamaan Kuortaneelta olympiakaukaloihin?
− Meillä on hyvä valmennus ja tänne tulee tyttöjä, jotka haluavat päästä eteenpäin. Tarjoamme tarpeeksi harjoitteluaikaa, eli koulu joustaa tarvittaessa. Pidämme kuitenkin myös huolen, että koulunkäyntikin etenee, eli jos jääkiekko ei lähde sujumaan, tytöillä on mahdollisuus etsiä jatkopaikkaa muualtakin kuin jääkiekon saralta, Kuortaneen lukion rehtori Juha Virtanen vastaa.
Myös Kuortaneen kunnan sivistysjohtaja Sanna Koivisto kehuu valmennusta.
− Hyvä valmennus on tärkein syy siihen, että tytöt menestyvät. Kuortaneen etuja ovat lisäksi Urheiluopiston tarjoamat tukipalvelut ja se, että koulu, asuntola ja harjoituspaikat ovat lähekkäin eikä nuorten aikaa ja voimavaroja kulu kulkemiseen eri paikkojen välillä.
− Olen myös yläkoulun rehtori ja siinä roolissa ilahduin siitä, että joukkueessa oli neljä pelaajaa, jotka ovat tulleet meille jo yhdeksännelle luokalle. Olemme selkeästi oikealla tiellä, kun kehitämme tätä peruskoulun urheiluluokkatoimintaa, Koivisto sanoo.
Hän kertoo, että urheiluluokalle tulevat nuoret ovat hyvin kypsiä huolehtimaan itsestään ja koulunkäynnistään. Heillä on oma luokka, jossa he saavat toisiltaan vertaistukea urheilijaelämään, joka on Koiviston mukaan vaativaa.
− Kun he menevät lukioon, he ovat valmiita opiskeluun, treenaamiseen ja siihen, että eivät asu enää kotona, Koivisto jatkaa.
Lukiolaismitalistit harvinaisuuksia
Sekä rehtori että sivistysjohtaja seurasivat Naisleijonien otteita tiiviisti kisojen aikana.
− Seurasin kisoja kiinnostuneena, koska on harvinaista, että lukiolainen kilpailee olympialaisissa ja tuo vielä mitalinkin. Edelliset lukiolaismitalistit taisivat olla Sara Säkkinen ja Petra Nieminen, jotka myös opiskelivat Kuortaneella. Heitä edeltävistä ei tule mieleen kuin Marjo Matikainen, joka saavutti Sarajevossa pronssimitalin, Virtanen miettii.
− Minua jännitti todella paljon katsoa Naisleijonien pelejä, koska joukkueessa oli niin paljon tuttuja tyttöjä. Miesten pelejä on paljon helpompi katsoa, koska sieltä ei tunne ketään. Toivoin koko sydämestäni joukkueelle onnistumista ja olen onnellinen, että joukkue onnistui pääsemään alun vaikeista tapahtumista yli ja saavutti mitalin, Koivisto kertoo.
Kuortaneella osataan nauttia menestyksen hetkistä.
− Kyllähän tämä tuntuu hyvältä. Kun näin paljon pelaajia on kulkenut menestykseen kauttamme. Tiedämme, että olemme tehneet hyvää työtä. Toki vielä täytyy tehostaa ja parantaa, että saamme pohjoisamerikkalaiset kiinni, rehrori Virtanen toteaa.
Jatkosuunnitelmista Virtasella ja Koivistolla on yhteinen linja. Keväällä pidetään kaikille mitaleja saavuttaneille lukiolaisille juhla, jossa Sofianna Sundelinin olympiapronssilla on iso rooli.
− Vietämme joka kevät ja syksy mitalijuhlia lukion menestyneille oppilaille. Toivottavasti korona antaa myöten ja pystymme keväällä kokoontumaan lukiolla kunnolla juhlimaan Sofiannan mitalia, sivistysjohtaja Koivisto toivoo.
− Sofiannaa muistettiin jo loppuvuodesta, koska hän saavutti elokuussa MM-pronssin. Keväällä juhlitaan hänen olympimitaliaan kakkukahveilla. Lisäksi hän saa koululta stipendin. Lukiolaisen saavuttama olympiamitali on Suomessa niin harvinainen asia, että sitä todellakin juhlistetaan, Virtanen sanoo.
