TPS on suurseura, linjaa Jussi Ahokas ja hän tietää mitä se tarkoittaa: tulosta on tehtävä ripeästi

LIIGA / Haastattelu
Siirtyminen Kookoon käskijästä TPS:n penkin taakse on Jussi Ahokkaalle luontainen askel.
Kuva © Jarno Hietanen

Suurseura. Jussi Ahokas linjaa epäröimättä, miten hän näkee uuden työnantajansa Turun Palloseuran. Se on myös syy, mikä sai hänet kiinnostumaan uskaliaasta askeleesta uralla.

– Tepsissä on oikeasti historiaa menestymisestä, on resurssit, iso halli ja kaikki, iso kaupunki. Mahtava kausi alla nyt, mutta sitä ennen aika monta vuotta, ettei oltu ihan huipulla. Paljon on kuitenkin hyvää, minkä päälle rakentaa, tuore TPS-luotsi pohtii.

Ahokas solmi 2+1-vuotisen sopimuksen turkulaisseuran kanssa. Mitään hiljalleen valmistuvaa projektia hän ei kuitenkaan aio rakennella. Päävalmentaja tietää pelin hengen.

Menestyspaineet kuuluvat toimenkuvaan

TPS oli päättyneen Liiga-kauden suurimpia menestystarinoita. Sellaiseksi ei sen sijaan voi luonnehtia turkulaisten viimeisen vuosikymmenen taivalta. Hopeamitali ei poista sitä, että sitä edeltävät vuodet on pääosin rämmitty alati syvemmällä keskinkertaisuuden suossa.

Liiga-historian menestyneimpiin lukeutuva seura viettää 100-vuotisjuhliaan syksyllä 2022, se ei ainakaan laske odotusarvoja. Ahokas kuittaa tulevan juhlavuoden "hienona juttuna", hänen työssään kriittiset maamerkit tulevat vastaan paljon aikaisemmin.

Jussi Ahokas tiedostaa odotusten painon. Hän tietänee tarkkaan senkin, millainen mankeli hänen nyt hallinnoimansa pesti on ollut. Ahokas on 13. TPS-päävalmentaja sen jälkeen, kun seura viimeksi juhli mestaruutta keväällä 2010.

Jos TPS:llä menee huonosti, päävalmentajan pesti on turkulaisen jääkiekkoperheen yksinäisin tontti ja Turkuhallin latistava hiljaisuus tuntuu kasvattavan ilmakehän painetta. Tehtävään kuuluvat paineet eivät hetkauta Ahokasta, hän on tullut Turkuun onnistumaan.

– Kyllä sen tietää, kun suureen seuraan menee, sitten pitää tapahtua. TPS kuuluu selkeästi isoihin, toisaalta nyt tuli jo hopeaa. Se on minusta hyvä, kun odotukset ovat heti kovat. Samalla lailla oli junnumaajoukkueissa, sielläkin pitää onnistua aina, pohtii Nuoret Leijonat U20-maailmanmestareiksi tammikuussa 2019 johdattanut valmentaja.

Nuorisomaajoukkueiden jälkeen Ahokas siirtyi luotsaamaan Kookoota ensimmäisessä Liiga-pestissään. Kaksi onnistunutta kautta Kouvolassa nostivat mukavasti tuoreen valmentajanimen arvostusta, edelliskauden päätteeksi palkittiin vuoden valmentajana.

Kookoo pärjäsi kummallakin kaudella resurssien luomia odotuksia paremmin. Pitkän linjan projektia Ahokas ei kuitenkaan päässyt luomaan, vaan pienen seuran oli löydettävä palapelin avainosaset uudelleen heti yhden onnistuneen sesongin jälkeen.

Itse asiassa Jussi Ahokas ei usko monien valmentajien ja seurajohtajien maalailemiin pitkiin projekteihin lainkaan.

– Se on yhden kauden prosessi, sitten tulee uusi kausi ja tehdään uusi prosessi. Tämä valmennushomma on vähän sellaista, että mun on turha puhua kolmannesta vuodesta. Jos homma ei lähde toimimaan, en ole sitä kolmatta vuotta täällä koutsaamassa. Sen kanssa pitää vaan olla sinut, Ahokas linjaa.

Vaikka kokemus Liiga-valmennuksesta on vielä lyhyt, Turussa tervetullutta paineensietokykyä Ahokas oppi jo jääkiekkoliiton palveluksessa. Ensimmäiset U20 MM -kisat päättyivät pettymykseen ja siihen, että kiekkokeskusteluissa kokematon Ahokas paiskattiin syypäänä kansakunnan sinivalkoisen bussin alle. Vuotta myöhemmin maailmanmestarivalmentajaa vinssattiin jo joukolla jalustalle.

– Kun on käynyt kaksikymppisten kisojen paineet ja myllyn läpi, ei ainakaan Kouvolassa valmentaminen tuntunut sen kummemmalta. Se on pitänyt oppia, ettei menestyminen määritä mua ihmisenä, kaksikymppisissä oli molemmat ääripäät.

Jussi Ahokas johdatti Nuoret Leijonat maailmanmestareiksi 2019.

Entistä tiiviimpi TPS

TPS tiesi tarkkaan, mitä sai palkatessaan Ahokkaan. Hänen tiensä Jääkiekkoliiton palveluksessa alkoi Jukka Rautakorven palkkaamana, mutta matkan varrella kertyi kuusi vuotta yhteistyötä TPS:n nykyisen kehitysjohtajan Rauli Uraman kanssa.

Laajasta johtoryhmästä ja valmennusportaasta huolimatta tämän hetken TPS-johtaminen kulminoituu aiemmin Jääkiekkoliiton huippu-urheilujohtajana toimineeseen Uramaan. Kaksikko tuntee toisensa hyvin ja yhteistyöstä on lupa odottaa ongelmatonta, luonnehtii Ahokas.

Tuore päävalmentaja kertoo seuranneensa ilolla taakse TPS:n viime kauden peli-ilmettä. Muuta muutoksiakin on luvassa. Siinä missä Raimo Helmisen johtama Palloseura rynnisti ennen kaikkea vahvojen yksilöiden voimin, Ahokas piirtää fläppitauluun vahvemmin kollektiivia painottavia kuvioita.

Päävalmentajan mielikuvissa tulevan sesongin TPS hyökkää ja puolustaa tiiviisti ryhmänä ja osaa rytmittää peliä laadukkaasti. Juuri tätä Uramakin luultavasti haki rekrytoinnillaan.

– Jussi Ahokkaan ihannetta tärkeämpää on, mitä on Tepsin näköinen jääkiekko. Näen että hyökkäyspelaamista on mahdollista parantaa. Nythän siellä oli hyviä yksilöitä, jotka pystyivät ratkaisemaan, vaikka se ei aina ollut ihan viisikkopelin tulosta. Meidän pitää kollektiivina toimia paremmin. Siihen kuuluu tietenkin myös sitoutuminen puolustuspeliin, siinä voidaan parantaa.

– Pitää puolustaa ja hyökätä hyvin viisikkona. Meillä pitää olla hyvä hyökkäämisen rytmi, jotta päästään puolustamaan hyvin. Ja pitää ymmärtää, ettei hyökätä tyhmästi yksin. Tiivistettynä viisikon pelinopeus tuo hyvän laadun pelaamiseen, Ahokas avaa ajatteluaan.

TPS-luotsin puheessa vilahtelee runsaasti suomalaiselle kiekkopuheelle tuttuja asioita, pelitapakeskeisiä linjanvetoja. Toisaalta Ahokas nostaa esiin samoissa lauseissa myös yksilön vahvaa roolia, sitoutumista ja pelille heittäymistä.

Olennaista onkin tasapaino: huippujääkiekossa ja jopa läpeensä taktisessa Liigassa kumpaakin tarvitaan menestymiseen, eikä yksilöitä ja ryhmän toimintaa voi edes erottaa toisistaan

– Lukko pelasi erittäin hyvän vuoden, ja siinähän se paketti on. Joukkueen pelitavan lisäksi tarvitaan myös hyvät pelaajat ja sitten se sitoutuminen, Lukolla oli kaikki kunnossa. Ei niitä eri puolia saa irralleen toisistaan.

Nuorten miesten Liiga

Valmentajan joukkueelle luoma pelillinen raamitus on olennainen asia, mutta itse pelaamisen voivat hoitaa vain pelaajat. Siinä suhteessa keskeinen reunaehto Ahokkaankin TPS-prosessille on pelaajamateriaali.

Sen osalta tämän päivän realiteetit kiteytyvät yhteen usein toisteltuun sanaan. Liiga on 2020-luvulla yhä selvemmin nuorten kykyjen kasvattajasarja. Harva joukkue pystyy rakentamaan pakettiaan valmiiden ja rutinoituneiden ammattimiesten varaan. Nuorten pelaajien valmentaminen tuo omat haasteensa, mutta Ahokas kehuu myös nykypolven nuorten pelaajien valmiuksia.

– Liiga on puolustusvoittoinen ja taktinen sarja, se puoli pitää olla kunnossa, se nähtiin tälläkin kaudella. Aina haukutaan Liigan tasoa, mutta taas syksyllä lähti aika monta pelaajaa NHL:ään, eivätkä he keskimäärin mitään kuninkaita olleet täällä.

Parhaat nuoret lupaukset viedään nykyään ison meren taakse jo kasvuvaiheessa, eikä suomalaisseurojen resursseilla kilpailla edes Euroopan markkinoiden kovimmista nimistä. Liiga-valmentajan työkalupakkiin jää siis keskimäärin pelaajia, joilla on vaihtelevat valmiudet pelata ammattilaissarjan vaatimustasolla.

Tämän tyyppisen koulimisen saralla Ahokas on näyttönsä antanut. Hän ei kaipaa suuren seurankaan peräsimessä käsiinsä pelkästään "valmiita" pelaajia.

– Totta kai Liigassa on paljon nuoria pelaajia, ei se ole mikään karvaperseliiga, kuten esimerkiksi KHL. Mutta nuorenkin pelaajan pitää ansaita paikkansa, ei meillä ilmaisia paikkoja ole. Jos taas pystyy pelaamaan Liiga-tasolla, ei sillä ole väliä onko nuori vai vanha, Ahokas pohtii.

Pelaajiston muutoksen kohdalla koko suomalaisessa urheilussa on viime vuosina puhuttu valmennuskulttuurin murroksesta. Yksinvaltaiset möykkääjät ovat joutuneet väistymään vaihtopenkkien takaa myös Liigassa, Espoon Bluesin junioreissa vuonna 2006 valmennusuransa aloittanut Jussi Ahokas on hyvä esimerkki muutoksesta.

– On siinä varmaan muutosta, miten pelaajia käsitellään. Pitää kohdata ihmisiä eri tavalla, mutta ei vaatimustaso ole mihinkään muuttunut. Siltä kantilta muutos ei ole suuri siihen, kun kymmenen vuotta sitten valmensin A-junnuissa. Ehkä joskus 2000-luvun alussa valmennuskulttuuri oli oikeasti erilaista.

Uuden sukupolven valmentajalle vuorovaikutustaidot ja ihmisten huomioinen ovat olennainen osa työtä. Kunnianhimoa ja tuloksenteon paloa ei puutu, mutta peli on muutakin kuin armotonta – tai arvotonta – taistelua. "Pelaamisen pitää olla yhteinen asia", Jussi Ahokas pohdiskeli rooliaan ja arvojaan alkuvuodesta.

– Välittäminen on iso asia. Kun toinen huomaa, että välität oikeasti, saa yhdessä isoja asioita aikaan. Ja ennen kaikkea pitää välittää joukkueesta, jos haluaa onnistua. Ei auta miettiä yhdestä pelaajasta saatavia kasvattajarahoja, se kollektiivi on kuitenkin tärkein asia, hän pohtii TPS-pestinsä alkumetreillä.

Moni TPS:n kevään avainhahmoista vaihtoi maisemaa vahvan kauden ansiosta.
Kuva © Timo Savela

Suomen kesä on lyhyt, TPS:n vielä lyhyempi

TPS:n komean kevään varjopuoli uudelle valmentajalle on se, että finaaleihin asti venymisen vuoksi TPS-pelaajat kokoontuvat kauden jälkeiseltä tauoltaan vain lyhyesti ennen pakollista kesälomaa.

– Onhan se koutsina hankala, aina haluaisi olla joukkueen kanssa enemmän ja saada se homma alulle jo kesän aikana. Nuorten pelaajien kanssa toki saadaan enemmän yhteistä aikaa nyt, vanhojen pelaajien kanssa ehditään ennen kesälomaa lähinnä tehdä testit ja tutustua.

– Nyt vastuutetaan pelaajia ja onneksi meillä on hyvä kilpailutilanne. Ja täytyy sanoa, että Risto Rosendahl on tehnyt fysiikkapuolella erinomaista työtä, pelaajien lähtötasot ovat aivan erilaisia kuin aiemmin, Ahokas kiittelee.

Toinen tyly realiteetti on se, että Ahokas saa käsiinsä olennaisilta osiltaan muuttuneen joukkueen. TPS:llä on hyvä nuorten pelaajien ydinrunko, mutta ison maailman houkutukset ja painavammat tilipussit veivät muun muassa terävimmät pistelingot Lauri Pajuniemen, Josh Kestnerin ja Ruslan Ishakovin.

Omista kasvateista NHL-sopimuksen saivat Pajuniemen ohella Eemil Viro ja Juuso Pärssinen, joskin heidät voidaan vielä Turussa nähdä lainapestillä. Lisäksi kokonaan maisemaa vaihtoi puolustuksen ruotsalaisnelikko.

– Ei pysyvyys ole tämän päivän Liigassa mahdollista. Jos joukkue pärjää, on selvää, että nämä pajuniemet ja kestnerit lähtevät. Pelaajia lähtee NHL:ään ja pelaajia lähtee isomman rahan perässä. Se on just se, että on yksi kausi kerrallaan ja silloin pitää saada homma toimimaan.

– Toisaalta mun mielestä joukkue pysyi ihan hyvin kasassa. Olen tyytyväinen, näen että siihen jäi hyvä runko nuoria poikia, Ahokas toteaa.

Mustavalkoisen laivan uusi kippari ei toisaalta ole jäänyt harmittelemaan tilannetta. Ahokkaalle lähtökohta on hankaluudestaan huolimatta selkeä: kun jääharjoittelu saa käynnistyä 29. heinäkuuta, pelitapa ja toimintakulttuuri on taottava kuosiin nopeasti.

– Se lähtee päivästä yksi, mikä on meidän vaatimustaso, miten meillä toimitaan ja mikä on meidän kulttuuri. Ne on ne pienet laatukriteerit, miten me halutaan missäkin tilanteessa toimia – mitkä on voittavia asioita pelaamisessa. Niitä pitää vaatia heti, ja pelaajienkin pitää vaatia sitä toisiltaan.

Läpi keskustelun Jussi Ahokkaan lauseissa toistuvat maininnat arvoista. Millaisiin arvoihin siis kiteytyy uusiutuva TPS?

– Rehellisyys, sitoutuminen, luotettavuus. Eli voidaan puhua vapaasti, pystytään käymään asioita läpi eikä fuulata toisia. Ja rehellisesti pitää puolin ja toisin antaa palautetta, kun homma ei toimi, toisaalta myös kiittää. Iso juttu on se, että pelaajat saadaan siihen mukaan, Ahokas summaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös