Ivalolainen Tunturi-Kiekko perustettiin vuonna 1983. Nykyinen seuran puheenjohtaja Janne Tervahauta oli itse mukana pelaamassa ensimmäisessä F-junioreiden ikäluokassa. Lopulta hän pelasi TuKin väreissä edustusjoukkueeseen asti ja pääsi juhlimaan Lappi-liigan mestaruutta.
| Lappi-liiga on III divisioonan Lapin alueen lohko, jossa pelaa seitsemän lappilaista jääkiekkoseuraa. Lohkon voittaja karsii paikasta II divisioonaan. |
Tervahauta on kokenut TuKin sisällä monta eri roolia ja nyt hän on toiminut puheenjohtajana noin neljän vuoden ajan.
− Kävin välissä maailmalla opiskelemassa ja tulin takaisin Ivaloon töihin. Omat lapset alkoivat pelata jääkiekkoa ja valmensin heitä monta vuotta. Touhusin monta vuotta tuulipuku päällä ja sitten jossain vaiheessa pyydettiin seuran johtokuntaan ja puheenjohtajaksi.
TuKi on Suomen pohjoisin tähtiseura ja ivalolaiset ovat saaneet itselleen päätoimisen valmentajan kulttuuri- ja opetusmininisteriön hankkeen tuella. Tervahaudan mukaan seura haluaa olla Inarin kunnan suurin liikuttaja.
− Tarjoamme vauvasta vaariin sekä mummoon liikuntaa. Meillä on hyvää perheluistelutoimintaa, lisäksi kolme kilpasarjoissa pelaavaa joukkuetta (U10, U12, U14). Edustusjoukkueemme pelaa Lappi-liigaa. Harrasteporukoiden ja pipolätkäjengien lisäksi on naisilla oma harrastusryhmä. Tukikepit on kuuluisa pappakiekkoporukka.
− Meillä on pitkät perinteet myös tyttökiekossa. Olemme halunneet panostaa siihen. RoKissa pelaa kolme meidän kasvattiamme ja he ovat olleet myös maajoukkuetoiminnassa mukana.
Erityisesti nais- ja tyttökiekkoon Tervahauta haluaisi lisättävän alueellisia panostuksia.
− Olen myös aluehallituksen toiminnassa ja jääkiekko kiinnostaa omaa seuraakin enemmän. Naisjääkiekossa toivoisin, että me Lapissa olisimme hereillä, kun on joukkue Naisten Liigassakin. Tässä on kova potentiaali. Millä tavalla voimme entistä enemmän täyttää jäähalleja ja laajentaa harrastajapohjaa.
Suurimpien asutuskeskusten ulkopuolella ihmisiä on vähän, mikä tuo lajille omat haasteensa.
− Kun aletaan valua syrjäkyliin, ei riitä vain pojat. Kaikkia pelaajia tarvitaan, että saamme harjoitusryhmiä kasaan. Tämä korostuu täällä Ivalossa, jossa on kaikkein pienimmät ryhmät.
Arvojen mukaista toimintaa
Tunturi-Kiekon arvoina ovat ilo, yhteisöllisyys, sinnikkyys ja kunnioitus. Tervahauta painottaa, että harrastustoimintaa laajennettaessa arvopohja ei voi olla liian kilpailullinen.
− Tärkein arvo on sinnikkyys. Sen minä haluan näkyvän Tunturi-Kiekon kaikessa toiminnassa. Ilman sitä ei pärjää täällä pohjoisen ääriolosuhteissa.
Arvoista yhteisöllisyys näkyy ainakin siinä, miten TuKi tekee yhteistyötä muiden lappilaisten kuntien kanssa.
− Suurin osa on tietysti Ivalosta. Säännöllisesti meille kulkee lapsia Inarista ja Utsjoelta. 160 kilometrin yksisuuntainen matka vaatii pelaajilta sekä heidän perheiltään paljon. Aikanaan meillä kulki myös Norjasta Kirkkoniemestä ja Karasjoelta pelaajia.
− Emme kuitenkaan haali ja kannusta markkinointimielessä, että pitäisi alkaa kulkea kolme kertaa viikossa tänne. Se on äärimmäinen sitoutuminen eikä aina välttämättä palvele lapsia. Se on kaksipiippuinen asia, Tervahauta muistuttaa.
Tervahauta haluaa TuKin järjestävän kyläkiekkokiertueen, jossa seuran malli vietäisi syrjäkyliin ja innostaa lapsia ja nuoria lajin pariin. Metodi muistuttaa siitä ajasta, kun jääkiekko ylipäänsä levisi Suomessa. 30-luvulla ruotsalaiset toivat lajin meille ja 50-luvulla muun muassa tamperelaiset kiekkoihmiset veivät tietotaitoaan ympäri maata.
− Kokemukseni mukaan, jos on luonnonjää tarjolla ja innostut siinä luistelemaan, niin kyllä niissä harjoituksissakin ehtii käymään. Olemme yhteistyössä Jääkiekkoliiton kanssa pari vuotta sitten pitämässä Nuorgamissa kiekkokoulua. Siitä jäi mieleen ja oppi, että yksien harjoitusten vetäminen ei vielä ole pitkäjänteistä. Sen sijaan ohjelman tai mallin vieminen voisi kantaa.
TuKi on RoKin sateenvarjo- ja yhteistyöseura. TuKin pelaajista kolme U17-poikaa käy Kittilässä pelaamassa, sillä heidän ikäistensä ainut lappilainen joukkue on siellä. Pelaajat tekevät myös säännöllisiä pelimatkoja muun muassa Sodankylään ja Rovaniemelle.
Olosuhteet kuntoon
Tervahauta haluaa, että TuKin oma pelaajapolku vahvistuisi sen verran, että pelaajien matkustus olisi mahdollisimman vähän kuormittavaa. Esimerkiksi Kittilässä, Sodankylässä ja Kemijärvellä säde on 150 kilometriä, mutta Ivalosta yksisuuntainen tie on jo yksistään saman verran.
− Täältä pelaamaan lähdettäessä kyseessä on aina koko päivän reissu, aamusta iltaan. Yritän kilpailuvaliokunnassa sanoa, että saataisi sellaisia malleja, jossa saataisi pelattua monta peliä päivässä. Ei ole niin suuri merkitys, moneltako lähdemme aamulla tai monelta palaamme illalla, mutta sillä vapaalla viikonlopulla olisi todella iso merkitys.
TuKin puheenjohtaja rakentaa seuraa niin, että sen edustusjoukkue on paikallisen pelaajapolun kärjessä eikä esimerkiksi RoKin Mestis-edustusjoukkue − niin upeaa kuin se olisikin, jos joku tukilainen sinne pääsisi. Nykyisellään Tervahauta pitää haasteena saada pidettyä Lappi-liigajoukkue Ivalossa.
− Se voisi olla sellainen U20-joukkue, jossa on myös maailmalla käyneitä kokeneempia pelaajia ja seuralegendoja. Runkona olisi yläasteikäistä ja lukioikäistä, hyvin valmennettua porukkaa. Kun minun pelivuosinani voitimme mestaruuden, niin se oli kova juttu itselle ja niin se oli monelle muullekin.
− Kun nykyään seuran puheenjohtajana pääsen johonkin esiintymään, päätän sen siihen, että unelmani on se, että TuKi on Lappi-liigan mestari. Jos voitamme Lappi-liigan, voin sanoa, että voi lähettää F-35:t Ivalon yli ja pidetään kunnon pirskeet. Jotta tuo saavutetaan, hännän täytyy olla kunnossa. Systeemin pitää olla tuottanut hyviä pelaajia monena vuonna edustusjoukkueeseen.
Apua tarvitaan ja auttajia arvostetaan
TuKi pelaa tällä hetkellä kotiottelunsa vanhassa sääsuojahallista tehdyssä Tunturi-areenassa. Pyhättöä ei ole rakennettu jääkiekko edellä, vaan lähinnä siten, miten sen on helpoiten saanut pystyyn.
Tervahauta toivookin, että yleisö löytäisi entistä paremmin peleihin, jotta seura voisi kehittää toimintaansa. Myös tuomareista on toisinaan pulaa. Tervahauta lupaa, että oikeudenjakajia kohdellaan TuKin peleissä hyvin.
− Sanon aina koulutuksissa ja vanhempainpalavereissa, yleisöstä riippuen aika suoraankin, että Ivalossa ei tuomareille vittuilla. Ymmärrämme sen, että tarvitsemme tuomarit meidän kumppaneiksemme ja seurallamme sekä vanhemmilla on siinä rooli. Vanhaa pilkkaamismentaliteettia ei hyväksytä edes edustuksen peleissä.
− Huutelijoille sanotaan, että meidän hallissame ei noin tehdä. Vaikka maksat pääsymaksun, et hauku tuomareita. Ajattelen, että se on työpaikkakiusaamista, Tervahauta painottaa.
Tulevaisuudessa TuKissa jännitetään, miten ministeriön hanke jatkuu. 150:n pelipassin ja 250:n jäsenen seura kaipaa täysipäiväistä ammattilaista.
− Sofia Pohjanen on todella hyvä valmentaja ja ihan lottovoitto meille. OKM:n hanketta uusitaan ja oletan, että saamme siitä vielä seuraavan vuoden, mutta miten siitä jatketaan? Ammattivalmentaja on helpottanut toimintaa ja häneen on oltu tyytyväisiä. Onko hänen avullaan tullut sellaiset rakenteet, että toiminta jatkuu hänen lähtiessään vai emmekö tulekaan enää toimeen?