Mika Marttila siirtyi uuden maajoukkuesukupolven puikkoihin U18-maajoukkueen peräsimestä. Alle 16-vuotiaat ovat ensimmäinen ikäluokka, jossa pelataan varsinaisia kansainvälisiä maajoukkuepelejä ja iso osa tekemistä onkin opettaa pelaajille, mitä maajoukkuetoiminta on, mitä se vaatii ja miten kansainvälisissä ympyröissä toimitaan.
− Tämä on tietyllä tavalla paluu ruohonjuuritasolle ja kyllähän meillä valmennuksella on sellainen tietynlainen vastuu kertoa pelaajille, mitä se kansainvälinen kiekko on ja mitä se pelin vaatimustaso on ja mihin tämä peli on menossa. Sitä informaatiota koetetaan pelaajille totta kai viedä.
Vanhimmatkaan U16-ikäluokäluokkaan tällä kaudella kuuluvat pelaajat ovat syntyneet vasta vuonna 2004 ja ovat siten korkeintaan 15-vuotiaita. Peruskoulua vielä käyvien nuorten kanssa on tärkeää toimia opettavasti ja kehittää heitä niin ihmisinä kuin pelaajinakin. Marttilan mukaan tätä tematiikkaa on pidetty koko ajan vahvasti mukana.
− Olemme puhuneet paljon ihminen, urheilija ja pelaaja -tematiikasta. Siitä, että se ei ole pelkästään sitä pelaajan teknistä taitoa, pelitaitoa tai pelirakenteen opettamista, vaan tämä on myös ennen kaikkea sitä urheilijaksi kasvamista. Kerromme, mitä se huippu-urheileminen vaatii ja mitä ne kaukalon ulkopuoliset valinnat ovat. Puhumme myös unen ja ravinnon merkityksestä ja totta kai ihmisenä kasvamisesta.
− Pelaajat ovat murrosiässä ja sellainen oman itsensä tunteminen ja tunnistaminen, miten käyttäytyy, kenelle pelaa, pitää ymmärtää. Sitten kuitenkin nämä ulkopuoliset tekijät, joita tulee jääkiekossa aika nopeasti esiin, on agentit ja sitten pelaajatarkkailijatkin alkavat jo pikkuhiljaa tarkkailla. On muut seurat ja pelaajat ja mitä ihmisestä ajatellaan.
Myös siitä, mitä tarkoittaa Suomen maajoukkuepaidan päälle pukeminen ja Suomen edustaminen kansainvälisissä ympyröissä, on puhuttu paljon.
− Välillä pidetään varmaan itsestäänselvyytenä, että pelaaja ymmärtää, mikä se joukkuepelaaja on. Tätä asiaa pitää aika paljon avata, että mitä se tarkoittaa, kun joukkueessa on 22 erilaista persoonaa ja sitten on kuitenkin Suomi-paita päällä. Kenelle pelataan ja minkä takia, mitkä ne joukkueen tapa ja tyyli ovat ja mitkä ne moraaliset asiat ovat ja miten niiden pitää näkyä jokaisessa viisikossa ja pelaajassa.
− Tämän kokonaisuuden ymmärtäminen, osaaminen ja kehittäminen on myös yksi osa tätä valmentamisen prosessia meillä, Marttila toteaa.
Kovaa vauhtia etenevä maajoukkueprosessi on valmennuksellekin omanlaisensa haaste, mutta myös hyvin palkitseva sellainen.
− Pelaajathan kehittyvät tässä vaiheessa pirun kovaa vauhtia, se on ihan selvä. Se, kenellä on hyvä oppimiskyky ja oppimisnopeus ja tietenkin laadukas arki, niin näkee jo tässä vaiheessa, että on ottanut jo kesästä hyviä ja isoja loikkia.
Valmennusjohto saa toimia monenlaisissa rooleissa nuorten pelaajien kanssa.
− Tässä on hyvää opin tietä ja tässä samalla ollaan valmentaja ja opettaja ja psykologi ja vähän kasvattajakin. Se on ihan mielekästä kyllä ja nimenomaan kun se pelaaja kehitys on nopeata fyysiselläkin puolella, mutta myös henkisellä ja pelillisellä puolella, on tärkeätä tässä valmentamisessa, yksi iso rikkaus myös, Marttila kertoo hymy huulilla.
