Samuel Salonen vastaa Skype-puheluun kotoaan.
− Odotas, otan kahvikupin mukaan ja menen kylpyhuoneeseen. Tyttöystävä tekee töitä etänä, joten en halua häiritä häntä, Salonen toteaa heti alkuun.
26-vuotiaalla hyökkääjällä on takanaan erikoiset kolme vuotta, jonka aikana jääkiekko näytti nurjemman sekä paremman puolensa. Jatkoaika haastatteli häntä edellisen kerran kaudella 2016–2017, jolloin hän johti KeuPa HT:n hyökkäystä.
Salonen istahtaa alas ja hörppää kahvistaan. Ehdotan, että aloitamme haastattelun siitä, mihin viimeksi jäimme. Se käy Saloselle.
Visiitti Pelicansissa
Syksyllä 2017 Samuel Salosen uralla oli alkamassa tärkeä vaihe.
Edellinen kausi meni tuloksellisesti erinomaisesti KeuPa HT:n paidassa, kun Salonen mätti 49 ottelussa 54 tehopistettä. Nyt takataskussa oli uran ensimmäinen liigasopimus Petri Matikaisen ja Pasi Nurmisen johtaman Lahden Pelicansin kanssa.
Tästä hän oli unelmoinut, tähän hän oli tähdännyt, tämän eteen hän oli harjoitellut tuntikausia vuosien ajan.
Matikaisen ja Nurmisen vetämät harjoitukset maistuivat Saloselle: intensiteetti oli korkealla, oli paljon kaksinkamppailuja sekä vääntöpelaamista. Myös kaksikon johtamistapa, rehellinen ja suoraviivainen, sopi Saloselle.
Mutta jotain oli vialla.
Luistin ei liikkunut ollenkaan, Salosesta tuntui kuin hän liikkuisi suossa tai tervassa. Sykekin hakkasi korkealla, vaikka hän ei olisikaan tehnyt mitään kovin raskasta. Väsymyskin oli koko ajan läsnä.
Ei tämä kesäharjoittelusta voi johtua, se meni hyvin, Salonen ajatteli. Mikä ihme minulla on?
Lääkäri kertoi lopulta pysäyttävän diagnoosin: ylikunto ja pakkolepoa pari kuukautta. Liigaunelma siirtyi ainakin hetkeksi.
− Oli se vähän tylyä, kun ei pystynyt harjoittelemaan. Ei siinä auttanut muuta kuin huilata. Kyllähän se oli vähän synkkää ja harmitti, mutta kokemuksiahan nekin ovat. Kaikesta yritän aina jotain oppia.
Kun Salonen kuntoutui ja pystyi jälleen pelaamaan, oli joukkueeseen liittynyt Jesse Saarinen ja Jesse Mankinen. Tilanne oli vaikea: pelipaikka Pelicansin liigajoukkueesta vaatii nappionnistumista heti pitkän tauon jälkeen.
− En pelannut tauon jälkeen millään huikealla tasolla, vaikka olin pari peliä Peliitoissa lainalla ja siellä meni ihan ok. Mutta ei se mitään superpeliä ollut.
"Asiat sanottiin suoraan siten, miten ne olivat"
− Jos olisin jotain roolia halunnut saada, niin se olisi ollut otettavissa siinä syksyllä. Asiat sanottiin suoraan siten, miten ne olivat ja se oli mielestäni selvä homma. Kyllähän sitä pitää itsekin nähdä se maailma ympärillä.
Liigaovi sulkeutui ja loppukausi meni Heinolan Peliitoissa Mestiksessä. Pisteitä kertyi tasaisesti, vaikka Salonen ei vieläkään ollut parhaassa kunnossa. Reissu Lahteen kesti yhden kauden ja oli onnistunut kaikilta muilta osin paitsi pelillisesti.
Ylikunto jätti kuitenkin jäljen.
− Se toi seuraavaan kesään ylivarovaisuutta, mikä ei välttämättä ole mikään kiva homma. Kyllä sitä aina vuoden verran tuollaisen jälkeen epäili, että onkohan sitä kunnossa vai ei. Sen ainakin opetti, ettei voi mennä ihan pää kolmantena jalkana. Sen jälkeen ei ole ollut mitään vastaavaa.
Uusi takaisku
Kauden jälkeen Salonen halusi löytää itselleen joukkueen, jossa hän voisi näyttää kaikille, että hän on edelleen hyvä pelaaja. Valinta kohdistui tuttuun KeuPaan, joka oli juuri päättyneellä kaudella voittanut Mestiksen mestaruuden.
Oli syksy 2018 ja kaikki näytti hyvältä. KeuPalla oli kasassa hyvä joukkue Mestikseen, Salonen uhkui näyttöhaluja.
Kausi pyörähti vahvasti liikkeelle, ja Salonen tehtaili 13 tehopistettä 15 pelaamassaan ottelussa, mutta sitten iski uusi takaisku.
Ja iso sellainen.
− Minulla meni jo marraskuussa polvi. Eturistiside meni ja sivuside repesi. Eturistiside leikattiin. Polvea kuntoutettiin sitten siitä marraskuusta seuraavaan heinäkuuhun asti.
− Kausi jäi todella lyhyeksi. Se söi silloin aika paljon.
Salonen pystyi kuitenkin nollaamaan tilanteen varsin nopealla aikataululla. Hän ajatteli vain, että nyt polvi kuntoutetaan ja sen jälkeen katsotaan, mitä tapahtuu.
"Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu"
− Se opetti, että kannattaa mennä päivä kerrallaan. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu.
Kuntoutuksensa aikana Salonen pystyi kuitenkin olemaan joukkueen mukana, sillä hän toimi valmennuksen apulaisena. Fiilis oli melkein samanlainen kuin pelaajana, mutta kaukalon laidalla Salosta jännitti enemmän.
KeuPa eteni lopulta finaaleihin sekä sarjassa että Suomen Cupissa. Molemmissa tuloksena oli kuitenkin vain hopeamitalit.
− Toki se harmittaa, olisi ollut kiva voittaa mestaruus. Se söi siten aika monella tapaa, kun joutui katsomaan koko kauden vierestä ja sitten tuli hopea. Kyllä se tuntui siltä, että itselleni tuli pelkkää hopeaa vähän joka tavalla.
Vaikka kausi loppui lyhyeen, seuraavaksi kaudeksi Salosta odotti uudet haasteet ulkomailla.
Matka vie Slovakiaan
Juhannuksen tienoilla kesällä 2019 Slovakian suunnalta kantautui suomalaisia pelaajauutisia.
Slovakian pääsarjassa pelaava HK Dukla Michalovce oli solminut sopimuksen Salosen kanssa. Häntä ennen sopimukset seuran kanssa olivat solmineet Konsta Mesikämmen sekä Aki Juusela.
Salonen oli jutellut ennen siirtoaan Sportin A-nuorissa samaan aikaan pelanneen Robert Vargan kanssa sarjasta ja kuullut hyviä asioita. Slovakia on hyvä jääkiekkomaa ja maan pääsarja on pelillisesti ihan hyvä.
Laji näytti kuitenkin kurjemman puolensa. Ajasta Slovakiassa ja seurassa tuli lopulta Salosen elämän mystisin ajanjakso. Harjoituspelit pyörähtivät käyntiin, mutta Salonen ei päässyt kovinkaan usein pelaamaan. Katsomokomennuksiakin tuli.
Mistä tämä johtuu, miksi en pääse pelaamaan, Salonen pohti ja päätti kysyä asiasta nopeasti joukkueen päävalmentajalta, Miroslav Chudylta.
− Olin kuitenkin tehnyt selväksi, että minulla oli ollut alla polvileikkaus ja olisi hyvä pelata kaikki harjoituspelit. Minulla oli 9–10 kuukautta edellisestä pelistä.
− Aina häneltä tuli kuitenkin: "No problem, no problem". Se oli ainoa, mitä häneltä tuli.
Kunnollisen vastauksen saamista vaikeutti myös rankka kielimuuri valmennuksen kanssa. Salonen ei itse puhu tšekin tai slovakian kieltä, eivätkä valmentajat puhuneet englantia.
Aika nopeasti Salonen kuitenkin tajusi, mikä tilanne todellisuudessa oli.
Seura hankki Venäjän maajoukkueessa MM-kultaa voittaneen ja 500 KHL:n runkosarjaottelua pelanneen Dimitri Vorobjovin, 34. Myös puolustaja Sameli Ventelä oli juuri liittynyt seuraan.
− He varmaan näkivät, että meikäläinen on turha ulkkari. Ei siinä tilanteessa mikään meedio tarvitse olla sen asian suhteen.
Salonen joutuikin jättämään seuran alle kahdessa kuukaudessa. Sarjapelejä ei kertynyt ollenkaan. Lopulta roolia joukkueesta ei löytynyt − tai näin hän ainakin itse asian näkee.
− Ehdin olla siellä puolitoista kuukautta ja se (syy) on iso mysteeri. Eikä minulle varmaan koskaan selviä, mikä se syy lopulta oli. Oma käsitys on se, että jos pelaajia hankitaan, tiedetään minkälaisia he ovat. Se jääköön mysteeriksi, jäin kuitenkin aika paljon voitolle siitä siirrosta.
Onnistunut kausi Ranskassa
Oli siis pakattava matkalaukut ja yritettävä löytää äkkiä uusi seura. Kaudet olivat jo pyörähtäneet käyntiin eri puolella Eurooppaa, joten kiire oli.
Kutsu kävi Kajaanista ja juuri Mestikseen takaisin nousseesta Hokista. Salonen kertoo siirtyessään kylpyhuoneesta olohuoneen sohvalle, että osapuolet solmivat ottelukohtaisen sopimuksen, sillä hän halusi takaisin ulkomaille.
Salonen pelasi Hokissa pari viikkoa, kunnes pelipaikka ulkomailta löytyi. Ranskan pääsarjassa pelaava Pionniers de Chamonix-Mont-Blanc oli kiinnostunut. Seura on Ranskan mittakaavalla perinteikäs ja joukkuetta valmensi suomalaisluotsi Timo Saarikoski.
− Sammalmaan Joonas on hyvä kaverini ja hän oli jo siellä. Hän sinne alun perin vähän houkutteli ja kun tilanne näytti siltä, että he tarvitsevat hyökkääjää, ja olisi yhden ulkomaalaishyökkääjän paikka auki, sen perusteella oikeastaan sitten (menin sinne).
Ranskassa oli voimissaan jatkuva kättelykulttuuri, joka voi olla kylmästä Pohjolasta tulevalle ihmiselle alkuun jopa hieman erikoistakin.
− Suomalaiselle se on vähän erilaista, kun olemme hieman jurompaa kansaa, siinä ei hirveästi poskisuudelmia tai kättelyjä jaella. Jokapäiväinen kättely oli makea juttu, mutta Sammalmaan, (Joona) Tolvasen ja kumppaneiden kanssa ehkä enemmän nyökkäilimme toisillemme. Kuitenkin joka päivä nähtiin, niin ei siinä joka päivä tarvitse niin paljoa halailla.
Chamonix'n alppikylä sijaitsee itäisessä Ranskassa, aivan Mont-Blanc vuoriston kupeessa, josta on lyhyt matka Sveitsiin ja Italiaan. Kylässä ei ole jalkapallojoukkuetta, joten hallitsevat urheilulajit ovat jääkiekko ja laskettelu.
Ympäristöä hallitsevat vuoristomaisemat ja harjoitusten jälkeen pystyi esimerkiksi jäämään lämmitetylle terassille juomaan kahvia ja ihmettelemään maailman menoa sekä ihastelemaan maisemia.
− Paikka oli mitä mainioin. Aika hyvin välttyi kaamokselta, ei siellä synkkää ollut. Ei ehtinyt kyllästymään, kun oli niin hienot maisemat.
Yhteisö oli tiivis, joten ihmiset tulivat nopeastikin tutuksi niin seuran sisällä kuin myös ulkopuolella. Salonen söi lounaat yleensä samassa paikassa, joten ravintolan työntekijätkin tulivat tutuksi.
− Tervehdimme kokin kanssa joka päivä. Lähtiessä myös. Kuuluu ilmeisesti paikallisiin tapoihin ja mukava kaverihan hän oli. Kävi peleissäkin. Päivittäisellä tasolla puimme asioita, ei tosin hirveästi ranskaksi, mutta englanniksi selvisi enimmäkseen.
Chamonix taittoi matkat vieraspelipaikkakunnalle nukkumabussilla, sillä joukkue liikkui yötä vasten. Ranska on iso maa, joten välimatkat olivat pitkät.
Matkaan lähdettiin peliä edeltävänä iltana. Joukkue saapui pelipäivän aamuna vieraspelipaikkakunnalle, ja aamupalan jälkeen oli vuorossa aamujäät ja lounas. Illalla oli peli, jonka jälkeen piti lähteä kotiin.
Tuplapelejä ei juurikaan ollut. Salonen nukkui lähestulkoon jokaiset matkat, joten siirtymät vieraspaikkakunnalle menivät nopeasti.
− Pelireissut veivät monesti kaksi päivää, ehkä siinä oli se ero kotimaahan. Näki myös hienoja paikkoja ja maisemia, joten ei se mikään haitta ollut.
Sarjassa pelattiin hyökkäysvoittoista jääkiekkoa, mikä oli Salosen mieleen. Ulkomaalaisilla pelaajilla oli isot roolit seurassa kuin seurassa ja kärkijoukkueilla oli taloudellista hauista hankkia riveihinsä entisiä NHL-pelaajia.
Tuomarilinja oli kuitenkin asia, joka herätti ihmetystä. Linja vaihteli paljon, eikä aina tiennyt, mitä sai ja mitä ei saanut tehdä. Tietyt ottelut olivat fyysisiä, mutta jotkut eivät olleet sitä ollenkaan.
Salonen itse ei ole mikään hirveä taklauskone, joten hän jätti varmuuden vuoksi vähätkin pommit pois pelaamisestaan.
− Oli sellaisia pelejä, kun tuntui, että pelasimme alivoimaa koko ajan ja varmasti on ollut päinvastoinkin, eli on varmasti ollut pelejä, kun olemme saaneet hakata ylivoimaakin aika paljon. Se oli vaihtelevampaa kuin Suomessa. Ainakin sellainen muistikuva minulla on, että Suomessa suurin piirtein tietää, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Siellä ei aina ihan kaikesta saanut kiinni.
"Silloin tiesi, että kannattaa itse olla aika hiljaa"
Yhden asian Salonen kuitenkin oppi: tuomareille ei kannattanut soittaa suuta. Muuten jäähyaition ovi aukesi.
− Sen tajusi nopeasti. Jos Sammalmaakin sai yhden (käytös)kympin, vaikka on muuten niin rauhallinen mies, silloin tiesi, että kannattaa itse olla aika hiljaa.
− Yleisesti Suomessa pystyy kommunikoimaan tuomariston kanssa asioista ja yritetään vaikuttaa tuomareihin, mutta meiltä ei ainakaan se onnistunut, onnistuimme vaikuttamaan vain negatiivisesti.
Valmentajat pääsivät kuitenkin tuomareiden juttusille − tai vastustajat pääsivät. Välillä Salosesta tuntui, että vastustajat juttelivat pitkäänkin tuomareiden kanssa. Kovinkaan paljoa hän ei ymmärtänyt, koska ranskan kieli ei taipunut vielä niin hyvin.
− Nythän tästä saa kuvan, että siellä oli hirveä show koko ajan päällä, mutta en sitä tarkoita. Se oli erilaista.
Halliolosuhteet olivat eri paikkakunnilla suurimmaksi osaksi viimeisen päälle kunnossa, mutta muutamalla paikkakunnalla oli paikallisia "igluja".
Yksikään halli ei vetänyt kuitenkaan vertoja Keuruun jäähallille − joka on Salosen mielestä pyhättö.
− Siitä pitää pitää kiinni, että ihmiset käyvät siellä. Harvassa suomalaisessa paikassa näkee sitä, että kun päästään finaaleihin, veskari hyppää pleksistä läpi. Siinä on mielestäni sellaista vanhan liiton meininkiä, josta pitää pitää kiinni. Ei niitä tarinoita synny, jos kaikki on vain hienoa ja kivaa.
− Keuruun "igluhan" on ihan maaginen jäähalli. Sitä pitäisi arvostaa enemmänkin. Kylmin halli se on edelleenkin, varmasti. Sitä ongelmaa Ranskassa ei ollut. Lähtökohtaisesti ne hallit, jotka eivät olleet ihan niin hyviä, olivat sen verran lämpimissä kohteissa.
Onnistunut seuravalinta
Seuravalinta osoittautui lopulta oikeaksi. Salonen pelasi 30 runkosarjaottelua, joissa syntyi 24+15=39 tehopistettä.
Chamonix sijoittui runkosarjassa kahdeksanneksi, ja oli viimeinen joukkue, joka selvitti tiensä pudotuspeleihin. Vastaan asettui Grenoble, joka voitti pudotuspelisarjan kolme ensimmäistä ottelua.
Viimeiseen pudotuspeliotteluun Chamonix lähti erikoisesta tilanteesta. Joukkueen ykkösmaalivahti Richard Sabol oli loukannut edellisessä ottelussa polvensa, eikä siten pystynyt pelaamaan.
Toisella maalivahdilla oli puolestaan omat huolensa ennen ottelua.
− Severi Isokangas tuli kolmen päivän mahataudin jälkeen siihen otteluun maalille. Hän nukkui erätauot ja pelasi erät. Se oli vakuuttava suoritus.
Chamonix hävisi neljännen pudotuspeliottelun Grenoblelle lopulta 5−4-lukemin ja kausi päättyi siihen. Salonen teki neljässä pudotuspeliottelussa kaksi maalia.
− Henkilökohtaisesti se oli oikein hyvä reissu. Joukkueena jäi harmittamaan, että kausi oli vähän vuoristorataa. Hävisimme pelejä, jotka meidän olisi mielestäni pitänyt pystyä hoitamaan, jotta olisimme päässeet vähän paremmilta sijoilta pudotuspeleihin. Mielestäni meillä oli sarjasijoitusta parempi joukkue.
Oli aika palata takaisin kotimaahan.
Salonen palasi Suomeen, kun koronaviruspandemia oli rantautumassa täydellä voimalla maahan. Eri puolilla mediaa uutisia hallitsivat koronauutiset ja hallitus valmisteli rajoituksia.
Salonen lähti nopeasti paluunsa jälkeen mökille pakoon. Ranskassa maailman polvilleen laittanut pandemia ei ehtinyt kuitenkaan näkyä.
− Tai sitten olen mennyt laput silmillä. Juuri kun palasimme Suomeen, tämä homma räjähti silmille.
Pandemian aikana Salonen on harjoitellut itsekseen. Sosiaalinen elämä on ottanut takapakkia ja ajatukset ovat olleet tässä hetkessä sekä tulevaisuudessa.
Salonen toteaa, ettei halua sen enempää ottaa kantaa mihinkään, koska ei ole alan asiantuntija, eikä hän halua leikkiä sellaista.
− Siinähän nolaisi vaan itsensä, jos alkaa liikaa spekuloida. Kun ei tiedä asioista tarpeeksi. Lähdekriittisyys on varmasti hyväksi jokaiselle.
Tulevaisuus
Chamonix tiedotti viime viikolla, ettei Salonen jatka seurassa. Osapuolet keskustelivat lyhyesti jatkosopimuksesta, mutta Salosella oli halu jatkaa muualle ja ottaa uralla uusi askel eteenpäin.
− Jos sarjoja pelataan syksyllä, niin jatkan ulkomailla. Nykymaailma vaatii sen, ettei kaikesta ihan vielä tiedä, mutta lähestulkoon asiat ovat sillä tolalla.
Kaudesta jäi käteen myös muutakin kuin hyvä kausi sekä hienot tarinat. Ranskassa korvaukset pelaamisesta olivat suuremmat kuin Mestiksessä. Salosen ei esimerkiksi tarvitse tehdä kesällä siviilitöitä, vaan hän voi keskittyä opiskeluun.
"Ei tässä kesämökkejä rakennella"
− Ei tässä mitään kesämökkejä rakennella, mutta ei ole ainakaan mitään hirveää hätää.
Edellisten kolmen kauden aikana jääkiekko näytti Saloselle nurjemman puolen, mutta osoitti myös, miten nopeasti omat valinnat muokkaavat kutakin hetkeä ja tulevaisuutta.
Henkiselle puolelle on tullut enemmän kovuutta, vastoinkäymiset ovat kasvattaneet. Salonen osaa käsitellä rauhallisesti hyvät sekä huonot asiat.
− Ehkä se, miksi Ranskassa meni niin hyvin, oli se, etten alkanut hirveästi henkseleitä paukutella, kun takana oli pari vaikeampaa vuotta. Osasin pitää jalat maassa, kun lähti menemään hyvin.
26-vuotiaan uralle löytyy vielä tavoitteita, mutta ensi kausi on niiden asioiden suhteen iso, jos se kyetään pelaamaan. Salonen on valmis pelaamaan tyhjille katsomoille.
− Harmi se olisi totta kai. En tiedä yhtään jääkiekkoilijaa, joka haluaisi tehdä voittomaalin tyhjille katsomoille. Jos maailmantilanne sen vaatii, sitten se vaatii sen.
− Tavoitteita on uralle, mutta ne menevät vuosi kerrallaan -ajattelulla. Ei oikein koskaan tiedä, mihin suuntaan asiat lähtevät. Toisaalta taas on turha katsoa asioita liian pitkälle.
