Moilasen peliura alkoi ulkojäillä, jonka jälkeen hän siirtyi paikalliseen oululaiseen seuraan isänsä rohkaisemana. Maalivahdiksi hän päätyi, koska hänen joukkueessa ei tuolloin ollut maalivahtia.
– Isäni kautta olen saanut innostuksen tähän. Pelasin paljon ulkojäillä poikien kanssa. Päädyin sitten joukkueeseen pelaamaan. Pelasin puoli vuotta kenttäpelaajana, kunnes halusinkin olla maalissa. Isä oli juuri ostanut uudet varusteet. Ei muuta kuin uusille varusteostoksille.
– Päädyin maalivahdiksi, koska oli se klassinen tilanne, että joukkueessa ei ollut maalivahtia. Näin jälkikäteen ajateltuna on ehkä ihan hyvä, että vaihdoin pelipaikkaa. Ihan hyvin kuitenkin on mennyt.
Vaikka peliaika tolppien välissä on jäänyt vähäiseksi, Moilasen ura on sujunut varsin menestyksekkäästi, sillä mitalikaapista löytyy kaikenväristä mitalia. Matka Turkuun alkoi Oulusta, jossa menestystä tuli varsin nopeasti.
– Pääsin hyvin mukaan joukkueeseen. Aloitin Kärppien kakkosjoukkueessa. 2007 olin kakkosmaalivahtina Kärpissä. Otimme hopeaa silloin. Se oli minun ensimmäinen mitali.
– Nousin Kärppien vakiokokoonpanoon ja pelasin siellä ensimmäiset vuodet. Pelasin myös Kiekko-Oulussa. Sieltä muutin Espooseen, jonka jälkeen päädyin pelaamaan Keravalle ja nyt olen Turussa.
Moilanen toteaa viihtyneensä Espoon Bluesissa ja kehittyneensä paljon asuessaan pääkaupunkiseudulla. Syy muuttoon ei johtunut pelillisistä syistä, sillä menestystä oli tullut jo aiemmin pohjoisessa. Muutto etelään johtui saadusta opiskelupaikasta.
– En tiedä tarkkaan, mikä Bluesissa minua kiinnosti. Lähdin katsomaan, miltä tekeminen näyttää Espoossa. Siellä sitten voitin pronssia ja kultaa.
– Espoo veti puoleensa ja viihdyin siellä hyvin. Se oli myös lähellä opiskelupaikkaani.
Bluesissa oli kuitenkin kova kilpailu peliajasta, joten Moilanen koki parhaaksi etsiä pelipaikkaa muista sarjoista. Seuraavat kaksi kautta kuluivat miesten III-divisioonassa.
– Yhtenä vuonna maalivahteja oli monta ja kaikki halusivat kuitenkin pelata. Päädyin sitten poikaystäväni kontaktien kautta miesten III-divisioonaan.
– Pelaaminen III-divisioonassa ei ollut kaunista. Monesti oli vain pari pelaajaa vaihdossa. Peli miesten kanssa oli monesti yhtä selviytymistä, mutta lähdin siitä, että 60 torjuntaa illassa kehittää enemmän kuin luukun avaaminen tai katsomossa istuminen naisten peleissä.
"Päädyin maalivahdiksi, koska oli se klassinen tilanne, että joukkueessa ei ollut maalivahtia"
Moilanen kuvailee pelejä miesten kanssa monella tavalla haastaviksi. Taso on miesten peleissä korkeampi, mutta alasarjojen olosuhteet ovat sarjatason mukaisesti paikoin ala-arvoiset verrattuna siihen, mihin hän on naisten sarjoissa tottunut.
– Viihdyn hyvin noissa miesten sarjan peleissä. Vedot ovat kovempia ja tilanteet tulevat nopeammin. Peli on välillä aika raakaa, kun puolustaminen ei muita aina kiinnosta. Aika yksinäistä oli olla maalilla, kun puolustajat olivat väsähtäneet ensimmäisen 15 minuutin jälkeen. Kasvatti luonnetta, kun piti jaksaa pelata, vaikka lukemat taululla olivat 20 – 0. Kova koulu.
– Pelasimme välillä todella myöhään. Pelit saattoivat päättyä kahdentoista jälkeen. Ei tahtonut uni tulla ja seuraavana aamuna piti kuitenkin mennä aikaisin aamulla töihin. Välillä tuli myös vaihdettua varusteita siivouskopissa.
Miehet vierastivat aluksi naismaalivahtia, mutta Moilanen ei lähtenyt miesten peleihin pyytelemään anteeksi sukupuoltaan. Pelien jälkeen Moilanen sai jopa kiitosta miehiltä.
– Minulla on ollut tahtotila, näytönhalua, sanoa se viimeinen sana. Monet aluksi vierastivat naista miesten sarjassa, mutta pelien jälkeen tuli tunnustusta myös vastapuolelta.
Seuraavaksi matka jatkui miesten III-divisioonasta takaisin naisten pääsarjatasolle. Avattuaan ensin luukkua pari peliä helsinkiläisen Red Wingsin mukana naisten Mestiksen karsintasarjassa, Moilanen päätyi pelaamaan Keravalle. Aiemmista kokemuksista poiketen ei Moilasella ole paljon sanottavaa näistä kausista ja keskustelu kääntyy nopeasti Turkuun muuttoon.
– Hain opiskelemaan tänne Turkuun. En kuitenkaan saanut opiskelupaikkaa. Hain sitten töitä täältä ja sen osalta onnisti. Isabella Portnoj oli isossa roolissa siinä, että muutin Turkuun. Oli mukava tulla tänne, koska Turusta asuu myös useampi muu vanha pelikaveri, mm. Uche Udeh.
– En edes miettinyt muita paikkakuntia. Tämä oli minulle ainoa vaihtoehto. Haluan pelata Naisten Liigaa, en Naisten Mestistä tai Suomi-sarjaa, koska haluan haastaa itseäni. Suomi-sarjan ja Mestiksen välillä on aika isoja tasoeroja. Sama koskee myös Mestistä ja Liigaa.
"Välillä tuli myös vaihdettua varusteita siivouskopissa"
Lopulta Moilanen valottaa Turkua edeltänyttä aikaansa toteamalla, ettei aina viihtynyt pääkaupunkiseudulla.
– Turku tuntuu sopivan kokoiselta paikalta oululaiselle. Helsinki oli minulle vähän liian ison kokoinen enkä ikinä kokenut sitä kodiksi. Täällä on ollut lämminhenkinen vastaanotto.
Moilanen huomauttaa, ettei häntä haittaa kova kilpailutilanne maalivahtien kesken. Asia on pikemminkin päinvastoin, sillä kova kilpailuasetelma kehittää maalivahteja.
– Luukkua olen varmaan avannut enemmän kuin pelannut. Halua tulla paremmaksi löytyy kuitenkin edelleen, vaikka ikää on kohta jo 30-vuotta.
– Olen monesti ollut vaikeassa tilanteessa, koska olen pelannut joukkueissa, joissa on hyviä maalivahteja. Kärpissä ykkösenä pelasi Mira Kuisma ja Bluesissa Portnoj, jonka kanssa pelaan nyt myös täällä Turussa. Molemmat olivat maajoukkuevahteja. Toisaalta pidän reilusta kovasta kilpailusta, koska se kehittää kaikkia.
Ongelmia syntyy Moilasen mielestä silloin, kun joukkueessa ei ole rehtiä kilpailuasetelmaa ja maalivahteja peluutetaan mielivaltaisesti.
– Olen kokenut myös sen, että maaliin komennetaan pelaamaan hävitty peli loppuun. Lukemat 6 - 0 taululla ja Jonna kentälle. Ei ole helppo tilanne maalivahdille, koska tuossa tilanteessa ei voi auttaa joukkuetta voittamaan.
Turkuun saapuminen on iso helpotus Moilaselle, sillä edelliset kaudet ovat sujuneet heikosti eikä peliaikaa tahtonut löytyä edellisellä paikkakunnalla.
– Pitkästä aikaa nautin pelaamisesta. Viimeiset kaksi kolme vuotta on ollut todella vaikeata myös henkisesti. Nyt ei tarvitse miettiä mitään turhia. Harjoittelin paljon kesällä ja pääsin myös jäälle. Nyt vaikuttaa hyvältä.
– Halusin sellaiseen ympäristöön, jossa on hyvä henki, tervettä kilpailua ja oikeanlaisia ihmisiä ympärillä. Täällä meno on oikealla tavalla rentoa ja pystyn nauttimaan tekemisestä. Pari viime vuotta ovat olleet jopa hieman yksinäisiä.
Turussa puitteet kunnossa ja toimintaan sitouduttu
Moilanen kehuu Turkua ja olosuhteita uudessa joukkueessaan TPS:ssä. Paikkakunta on tuntunut kodikkaalta heti alusta alkaen, vaikka joitain ongelmia on tullut vastaan. Työnantaja on helpottanut maalivahdin asettumista uudelle paikkakunnalle ja opiskelumahdollisuudet ovat hyvät.
– Olen pitänyt Turusta tosi paljon. Alussa tuntui, ettei osaa liikkua yhtään, mutta olen oppinut kulkemaan ja nauttimaan ympäristöstä. Oulu on rakas kotikaupunkini, mutta tämä tuntuu kodikkaalta. Heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien on ollut hyvä tunne olla täällä ja käydä harjoituksissa.
– Työni lasten liikunnan parissa mahdollistaa aamu- ja iltaharjoittelun. Asiat ovat hyvin sovittavissa työantajani kanssa eikä asioiden järjestämisestä joudu vääntämään. Aloitin samalla urheiluravitsemuksen opinnot avoimessa yliopistossa. Saa nähdä joudunko sovittamaan aikatauluani vielä uusiksi.
Vaikka olosuhteet voisivat toki olla vielä paremmat ja kausimaksut pienemmät Naisten Liigassa, Moilanen kehuu TPS:n valmentajien ja huollon asennetta ja sitoutumista joukkueen toimintaan. TPS:n maalivahtivalmennus saa osakseen erityiskiitosta.
– Huolto tekee älyttömän hienoa työtä. Täytyy hattua nostaa heille. He ovat harjoituksissa tunnin kaksi meitä pelaajia aiemmin.
– Viime kaudella KJT Haukoissa meillä oli maalivahtivalmentaja, mutta hänellä oli aika rajallisesti aikaa valmentaa meitä. Täällä on ollut hyvä harjoitella, koska maalivahtivalmentaja on ollut aina mukana harjoituksissa. Hän seuraa tekemistä koko ajan ja häneltä saa rakentavaa palautetta. Pidän hänen tavastaan toimia ja valmentaa. Häneltä ei saa pelkkiä kehuja tai haukkuja. Hän haluaa tutustua maalivahtiin myös ihmisenä.
"Lukemat 6 - 0 taululla ja Jonna kentälle"
Kokenut maalivahti ei kuitenkaan koe, että hän on pelkästään saamassa, vaan myös antaa muille. TPS:n joukkueessa on paljon nuoria pelaajia, jotka hyötyvät vanhempien kokeneiden palaajien läsnäolosta.
– Joukkue tarvitsee aina muutaman vanhemman kokeneen pelaajan. Tosin olisi kiva kuulla nuorempien mielipide asiaan, koska on vaikea puhua heidän puolestaan.
– Pyrin näyttämään hyvää esimerkkiä tai oikeastaan olemaan hyvä esimerkki arjen tekemiselläni jäällä ja sen ulkopuolella. Toivon, että joukkueen nuoret pelaajat saavat meiltä vanhemmilta pelaajilta jotain. Yritän kannustaa meidän 15-vuotiasta italialaista maalivahtia Carlotta Reginea. Hienoa, että hän on tullut tänne. En usko, että olisin itse uskaltanut lähteä ulkomaille pelaamaan hänen ikäisenään.
Moilanen viihtyy erinomaisesti jäähallilla. Hänet voi löytää kannustamasta muita ja vaikka auttamassa huoltoa, mikäli hän itse ei ole jäällä.
– Jos olen sivussa, tulen silti hallille, näen joukkuekaverit ja olen heidän kanssaan. Teen sen mitä pystyn, olen läsnä ja mukana toiminnassa. En halua olla yksin kotona, huonolla mielin. Mieluummin olen täällä. Aina pystyy tekemään edes jotain.
Paloa riittää edelleen
Vaikka Moilasella on ikää toiseksi eniten TPS:n pelaajista eikä kakkosmaalivahtina oleminen ole ehkä se mielekkäin rooli, lopettaminen ei ole käynyt maalivahdin mielessä. Asiaa harkitaan, mikäli pelit ylimmällä sarjatasolla jostain syystä loppuvat. Kiekkojen torjuminen ajankuluksi alemmissa naisten sarjoissa ei ole Moilasen suunnitelmissa.
– Ainakaan vielä ei ole tullut mieleen laittaa hokkareita naulaan. Toisaalta en halua pelailla.
Kokenut maalivahti tiedostaa työelämän rasitteet, mutta tähän mennessä ajankäyttö on suunniteltu jääkiekkoa priorisoiden, joten tekeminen on tuntunut mielekkäältä.
– Olen aina mennyt jääkiekko edellä. Työpaikan olen hankkinut niin, että voin pelata. Teen yleensä viisituntista päivää, jotta se olisi mahdollista. Voisin tehdä kahdeksantuntista päivää, mutta haluan pelata. En tiedä jaksaisinko molempia.
Paloa tekemiseen selvästi edelleen riittää, sillä katsojan rooli vaikuttaa ahdistavan Moilasta.
– Oli kova paikka katsoa Naisten Liigan sarja-avausta kotisohvalta.