HPK:n 90-vuotisjuhlaottelun erätauolla Rinkelinmäen jäähallin päätyravintolasta kuuluu surinaa. Tatuointikoneen neula uppoaa ihoon, kuvaa ikuistetaan käsivarteen. Konetta käsittelee viime keväänä Suomen mestaruuteen 36-vuotiaana jääkiekkouransa päättänyt Janne Lahti.
Lahti on töissä hämeenlinnalaisessa tatuointi- ja lävistysliikkeessä Unique Art Tattoossa. Liike on pystyttänyt tilapäisen tatuointistudion HPK:n kotiareenalle juhlaottelun kunniaksi. Lahden kanssa tatuointeja tekevät Säde Sonck ja Hanna Väinölä. Studion tiskillä on mallikuvana perinteinen HPK:n logo, mutta myös erilaisia versioita seuran nimestä.
Pelin ollessa käynnissä ihmiset katoavat ravintolasta katsomon puolelle ja erätaukojen aikana muutaman tatuoinnin tehnyt Lahti ehtii hetkeksi huilaamaan ja kertomaan, mistä oikein on kyse.
Päätin, että teen itselleni vain yhden, mutta olen nyt tehnyt neljä. Olisikohan näitä kaksitoista yhteensä.
− Kolme kuukautta olen tehnyt tätä ihan työkseni. Viime kuussa taisin tehdä jo yli 30. Eli yli yhden päivässä, kun en kuitenkaan ihan joka päivä ollut tekemässä. Messuilla tein kahdeksan yhden päivän aikana, Lahti kertoo.
Tatuoija ei ole jääkiekkoilijoilla se perinteisin valinta uudeksi ammatiksi urheilusta eläköitymisen jälkeen. Lahdelle se on ollut haave jo, ennen kuin hän alkoi pelata jääkiekkoa ammatikseen.
− Tämä oli jo lukiossa haaveammatti, kuten lätkäkin. Lätkä oli selkeästi se, mikä ajoi siinä vaiheessa edelle, mutta varmaan takaraivossa oli se, että tatuointeja voi tehdä myöhemminkin. Tässä ei tule ikä vastaan ihan niin äkkiä kuin urheilussa.
Huippu-urheilijat joutuvat jatkuvasti suorittamaan valtavan paineen alla. Samaa voi sanoa myös tatuoijista. Jos jääkiekossa tekee virheen kentällä, on pahin seuraus yleensä vastustajan maali ja valmentajan moitteet. Tatuoidessa virhe näkyy ikuisesti asiakkaan iholla.
− Tässä on tavallaan samanlainen paine suorittaa hyvin. Se on minun mielestä ihan kiva juttu. Nämä merkkaavat ihmisille aina jotain, joten saan helposti sellaisen fiiliksen, että pitää vetää ihan helvetin hyvin. Se fiilis tulee aina, Lahti kuvailee.
Aivan kuten jääkiekkoakin, myös tatuoimista pitää harjoitella. Ihan kylmiltään ei asiakkaiden ihoon voi ruveta piirtelemään. Tatuointeja harjoitellaan keinonahkaan. Lahti on tehnyt myös itselleen tatuointeja. Jopa enemmän kuin oli alun perin suunnitellut tekevänsä. Yhteensä tatuointeja Lahden ihossa on toistakymmentä, laskentatavasta riippuen.
− Päätin, että teen itselleni vain yhden, mutta olen nyt tehnyt neljä. Olisikohan näitä 12 yhteensä. Ja miten nämä hihatatuoinnitkin erottelet. Tähänkin tulee vielä lisää, Lahti sanoo ja näyttää oikean käden olkapäästä kyynärtaipeeseen asti ulottuvaa tatuointiaan.
Olkavarresta alkavaa käsivarren peittävää, joko yhdestä tai useasta pienemmästä tatuoinnista koostuvaa kokonaisuutta kutsutaan hihatatuoinniksi. Ne ovatkin Lahdelle mieluisimpia projekteja. Projekteja, jotka vievät aikaa. Valmiita töitä ei ole vielä esiteltäväksi asti.
− Isoja en ole saanut vielä valmiiksi, kun niitä ei ihan päivässä tehdä. Pari hihaprojektia on työn alla. Niissä on aina sessio per kuukausi, joten parin kuukauden päästä on ensimmäiset hihat valmiina, Lahti kertoo.
Lahden jääkiekkoura päättyi pahaan nilkkavammaan. Hän joutui jättämään kaukalot viime vuoden joulukuussa. Oli aikaa pohtia elämää jääkiekon jälkeen. Lahdella oli monta rautaa tulessa. Hän opiskeli ja haki talven aikana uusia opiskelupaikkoja.
Lukioaikainen haave oli ehtinyt jo unohtua kaukaloiden koluamisen aikana, mutta muistui jälleen mieleen. Valinta oli tehty.
− Unohdin tämän lätkäuran aikana kokonaan. Olen opiskellut psykologiaa ja filosofiaa. Hain myös huvikseni koodarikouluun ja medianomikouluun viime talvena. Sitten kun tämä tuli eteen, kaikki muut tippuivat automaattisesti pois. Ei minua kiinnostanut muu kuin tämä. Oli helppo valinta.
Olen harrastanut piirtämistä niin kauan kuin muistan. Se on ehkä sattumalta tullut viime vuosina vielä enemmän mukaan.
Laitahyökkääjän taiteellinen puoli tiedettiin jo jääkiekkouran aikana, mutta kuvallisen ilmaisun sijaan huomiota herätti musiikki. Lahti on ollut vierailevana kitaristina Atomirotta-yhtyeen debyyttialbumilla ja konserteissa. Hänellä on myös Reijo/Pale -niminen yhtye yhdessä rumpali Epe Liukkosen kanssa.
Suoraviivaisena laitahyökkääjänä tunnetun Lahden piirrot kaukalon ulkopuolella olivat monimuotoisempia. Kuvataide on ollut osa Lahden elämää pitkään. Se on musiikin ohella tuonut tarvittavaa vastapainoa arkeen urheilu-uran aikana.
− Olen harrastanut piirtämistä niin kauan kuin muistan. Se on ehkä sattumalta tullut viime vuosina vielä enemmän mukaan. Käytin sitä aika paljon pelien jälkeen rauhoittumiseen. Piirtelin pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, Lahti kertoo.
− Se on turvallinen kupla. Siellä ei muista muusta maailmasta mitään.
Jääkiekkoilijoilla on aina esikuvia, mutta ketkä ovat taiteilija Janne Lahden esikuvia nyt, kun hokkarit on ripustettu naulaan?
− Tatuoijista Säde on selkein esikuva. Hän on tehnyt tätä pitkään ja kehittynyt. Pyörinyt pitkin maailmaa ja voittanut palkintoja. Hän on suuri innoittaja tähän.
Taiteilijoista Lahti nostaa esiin surrealistista töistään tunnetun espanjalaistaitelijan Salvador Dalin sekä englantilaisen, poliittisista kannanotoistaan ja huomiota herättävistä installaatioistaan tunnetun anonyymin graffititaiteilijan, joka tunnetaan taiteilijanimellä Banksy.
− Dali tekee ikään kuin oikean näköistä, mutta sitten on jotain outoa kulmaa. Tykkään myös Banksyn töistä aika paljon. Hän tahallaan ärsyttää, kun tekee vähän vääriin paikkoihin ja niissä on aina jotain yhteiskunnallista, Lahti kertoo.