Pelicansin kokenut hyökkääjä Jesse Saarinen oli joukkueensa tehokkain pelaaja pudotuspeleissä. Saarisen maalit eivät kuitenkaan vieneet lahtelaisia välieriin. Sarjan kuudes ottelu päättyi HIFK:n voittoon maalein 2–1. Saarinen puntaroi puolivälieräsarjaa HIFK:ta vastaan taiston tauottoa pettyneenä, mutta ylpeänä joukkueestaan.
– Me oltiin alussa, sitten oli IFK, ihan selkeästi kuskin paikalla. Selvittiin siitä. Tultiin taas ja oltiin pelin päällä, mutta tänään ei saatu enää tulosta irti.
Ottelusarja muistutti vuoristorataa. Pelicansin tyrmäävä alku vaihtui kolmeen peräkkäiseen tappioon. Joukkue pystyi kuitenkin kokoamaan itsensä ja taistelemaan sarjan voitosta.
– Peli saatiin kuntoon, täytyy olla ylpeä siitä. Sillassa oltiin. Kahdessa viimeisessä pelissä usko löytyi taas jokaiselta. Oli hienoa pelata ryhmänä. Se oli sitä samaa peliä, mitä parhaimmillaan.
Pelicansin pelaajilla oli uskoa vielä IFK:n lopun johtomaalin jälkeen tasoitukseen ja mahdolliseen jatkoerään. Ottelun viimeiset minuutit olivat varsin dramaattisia.
– Ensimmäisessä pelissä täällä sain vielä lopussa tehtyä toisenkin maalin. Oli kuitenkin vielä sen verran aikaa jäljellä, mietti Saarinen ottelun viimeisiä hetkiä.
Pallopelien luonteeseen kuuluvat kliseet "joskus menee maaliin" ja "pienestä kiinni". Näitä myös Saarinen pyöritteli.
Saarinen kertoi kovasta latauksestaan, joka pysyi päällä ottelun loppuun asti. Hänen mukaansa tunne oli niin vahva, ettei tulosta ehtinyt pelin aikana miettiä.
– Tiedän, mikä mun tehtävä on. Mä yritän raapia sen koneesta irti siihen asti, kunnes summeri soi.
Vähän ennen pelin loppua oli pitkä videotarkastus, jossa katsottiin, kävikö kiekko maalissa. Saarinen heitti kiekon maalille maalin takaa.
– Mähän siinä tuulettelin. Tuomari sanoi rehellisesti, että hän käy katsomassa, oliko se maali.
Kiekko tuli esiin Atte Engrenin patjan alta. Kukaan hallissa ei tiennyt, missä kiekko Engrenin alla oli ollut. Saarinen toivoi, että kiekko olisi käynyt maalissa.
– Mä en ollut ihan varma, mutta totta kai mä uskoin. Se oli myöskin toivomus – vähän hässäkkää. Kädet pystyyn, että vastustaja lopettaisi pelaamisen, kun en tiennyt, missä kiekko oli.
Ottelusarja oli yleisöön menevä ja viihdyttävä. Sarja ja lauantain ottelu olisi voinut kääntyä kummalle joukkueelle tahansa.
– Pienestä kiinni. Sehän tästä tekee meille kaikille hienoa. Herättää tunteita. Ei varmaan jättänyt ketään kylmäksi tämä sarja. Ihan hieno setti oli, summasi Saarinen.
Saarisen päällimmäinen tunne pelin jälkeen oli pettymys. Se oli varmasti vain hetkellinen tunne. Saarinen korosti ylpeyttä joukkueessa ja joukkueena tehdystä työstä.
– Olen ollut pitkään mukana Pelicansissa. Tämä on osa Pelicansin tarinaa ja kasvua. Ei tule joka vuosi menestystä. Meillä oli hyvä joukkue ja hyvä joukkuehenki. Pettynyt saa olla ja pitää olla. Pitää miettiä, mitä jokainen olisi voinut tehdä vielä paremmin. Meillä oli aidosti mahdollisuus mennä tänä vuonna pitkälle.
Hyvin tehty työ tuottaa väkisinkin ilahduttavan tuloksen pitkällä aikavälillä. Yhden ottelusarjan päättyminen pettymykseen ei horjuta Saarisen uskoa tulevaan.
– Silti isompi juttu on se, että olemme organisaationa taas nousussa. Joka vuosi ei tule mahdollisuutta, mutta nyt on semmoinen pohja, että työn teko tulee jossain vaiheessa kantamaan hedelmää.
Pelicansin kannattajat saivat nähdä joukkueeltaan hyvän runkosarjan ja vahvoja otteita myös puolivälierissä. Lahtelainen kiekkoilu on selvästi hyvässä kurssissa.
– Jos katsoo lahtelaista kiekkoa, niin mielestäni pelasimme hienoa, tosi viihdyttävää kiekkoa, mikä sekin on plussaa, totesi Saarinen.
