− Ensimmäisiä tavoitteita on saada pelaajat hyödyntämään luontaisia vahvuuksiaan. Suomalaiset jääkiekkoilijat ja muut urheilijat keskittyvät turhan paljon heikkouksiinsa, näin tiivistää työtään ranskalainen mentaalivalmentaja Frédéric Merelle.
Merelle on asunut Suomessa vuodesta 2008 asti ja hän työskentelee mentaalivalmentajana eri lajien urheilijoille ja valmentajille sekä yksityisesti että osana esimerkiksi maajoukkuetta.
Merellen jääkiekkoasiakkaita on Liigan ja Mestiksen lisäksi esimerkiksi Sveitsin pääsarjassa, SHL:ssä ja AHL:ssä.
− Mentaalivalmennuksen pitää olla hyvin konkreettista ja käytännöllistä. Olen tehnyt tätä nyt kolme vuotta − aiemmin tein valmennuksia liike-elämässä ja huomasin, että teoreettinen ja korkealentoinen mentaalivalmennus ei välttämättä puhuttele urheilijoita.
Aloitan yhteistyön rakentamalla luottamusta, ilman luottamusta mentaalivalmennus on ajan ja rahan haaskausta.
− Jääkiekkoilijat ovat sanoneet, että minun tapani valmentaa on suoraviivaista ja helposti omaksuttavaa. Lisäksi valmennustapaani on pidetty haastavampana, koska odotan asiakkailtani muutosta ajattelu- ja toimintatavoissa. Leppoisa jutustelu mentaalivalmentajan kanssa ei riitä.
Yksi Merellen asiakkaista on tällä kaudella KalPassa ja IPK:ssä pelannut ranskalaispuolustaja Hugo Gallet.
− Aloitin mentaalivalmennuksen Frédéricin kanssa, kun tulin Iisalmeen eli nyt on toinen kausi menossa. Keskeisin muutos, jonka se on saanut aikaan, on ollut itseluottamuksen löytäminen. En sanoisi, ettei minulla ollut aiemmin yhtään itseluottamusta, mutta se oli riippuvainen muiden kommenteista − tunsin itseni hyväksi pelaajaksi vain, jos joku kehui minua.
− Frédéricin avulla opin, että huono peli ei määritä minua pelaajana, vaan itse asiassa kehityn päivä päivältä.
23-vuotias Gallet pelaa Suomessa jo neljättä kauttaan.
− Tulin kaudeksi 2016−17 Turkuun TPS:n U20-joukkueeseen, koska veljeni Jules pelasi samaan aikaan Helsingissä. Olin pelannut kaksi kautta Yhdysvalloissa NAHL:ssä ja halusin kokeilla jotain uutta. Veljeni kehui Suomea, mutta en valitettavasti päässyt samaan joukkueeseen.
− Etsin muita vaihtoehtoja, ja TPS oli kiinnostunut. Menin sinne koeajalle ja pelasin lopulta kaksi vuotta. Sitten palasin vuodeksi kotimaahani, kunnes löysin uuden seuran Iisalmesta.
Vuodet Suomessa ovat tarjonneet nuorelle ranskalaiselle sekä negatiivisia että positiivisia kokemuksia.
− Rakastan suomalaista jääkiekkoa, koska peli on paljon nopeampaa ja taitavampaa, mihin totuin Ranskassa. Meillä on myös hauskaa joka harjoituksissa, vaikka ahkeroimme kovasti − siitä pidän Suomessa eniten. Pimeää talvea lukuun ottamatta Suomi on hieno paikka.
− Minulla oli Turussa aluksi rankkaa, koska suomalaiset ovat ujoja, ja minun oli vaikea ystävystyä kenenkään kanssa. Suomalaiset kyllä alkavat avautua, kun heidät oppii tuntemaan. Eli ehkä se oli minun virheeni, etten ottanut Turun-vuosinani tarpeeksi kontaktia muihin.
Muutto itäisempään Suomeen avarsikin Gallet’n näkemystä.
− Tultuani Iisalmeen, huomasin ihmisten olevan avoimempia. En haluaisi sanoa pahasti Turusta, mutta olen viihtynyt hyvin Iisalmessa ja Kuopiossa. Totta kai kohtasin Turussakin mukavia ihmisiä, mutta viime kaudella IPK:ssa tunsin ensimmäistä kertaa kuuluvani joukkueeseen. TPS:ssä oloni oli ulkopuolinen.
− Kun tein sopimuksen IPK:n kanssa, olin hieman peloissani ja mietin, haluanko todella palata Suomeen, koska ensimmäiset vuodet olivat vaikeita. Olin positiivisesti yllättynyt, kun näin niin erilaisia ihmisiä.
Lähtökohtana luottamus
Vaikka Merelle painottaa valmennuksessaan käytännönläheisyyttä ja toiminnallista muutosta, on yhteistyön ytimessä kuitenkin luottamuksellinen vuorovaikutus.
− Aloitan yhteistyön rakentamalla luottamusta, ilman sitä mentaalivalmennus on ajan ja rahan haaskausta. Eli keskustelen pelaajien kanssa ja yritän oppia tuntemaan heidät sekä ymmärtää, miksi he ovat hakeutuneet luokseni.
− Käytännössä esitän heille kysymyksiä, sillä mentaalivalmennuksen tarkoitus ei ole antaa valmiita vastauksia − kysymällä oikeita kysymyksiä pelaajat oivaltavat vastaukset itse.
Seuraavaksi on saatava aikaan muutos, mikä jää asiakkaan vastuulle.
− Pidän yhden asiakkaan kanssa kaksi tai kolme sessiota kuukaudessa. Ei ole hyväksi olla kontaktia useammin, koska silloin pelaaja tai valmentaja ei ota itse riittävästi vastuuta prosessista. Joka sessiossa teemme suunnitelman, mitä pelaaja tai valmentaja tekee seuraavana päivänä eri tavalla.
− Jos pelaaja keksii ratkaisun itse, hän sitoutuu siihen − jos pelaajalle sanellaan, mitä pitää tehdä, hän kyllä kuuntelee, mutta muutos ei ole pysyvää.
Pari vuotta sitten olisin huonon pelin jälkeen sanonut itselleni "olet surkea!". Frédéric ohjeisti haastamaan negatiiviset ajatukset, kuten "pelasin kaksissa MM-kisoissa, joten olen tarpeeksi hyvä".
Mentaalivalmennuksen kesto vaihtelee yksilöllisesti.
− Olen esimerkiksi työskennellyt kolme vuotta erään naislentopalloilijan kanssa. Jääkiekkoilijoiden kanssa yhteistyö voi kestää kauden, kuusi kuukautta tai vaikka sen kolme vuotta. Muutamat kiekkoilijat ottavat minuun edelleen yhteyttä, vaikka virallinen yhteistyö on jo päättynyt − joskus pieni tehoste ja muistinvirkistys voi olla tarpeen.
Gallet on tyytyväinen nykyiseen yhteistyöhön.
− Minulla oli yksi mentaalivalmentaja, kun pelasin TPS:ssä, mutta hänen tekniikkansa oli hyvin erilainen kuin Frédéricillä. Keskityimme enemmän rutiinien muodostamiseen ja mielikuvaharjoitteluun ennen pelejä ja harjoituksia. Se oli teknisempää, ja Frédéric puolestaan ohjaa elämään hetkessä ja tavoittelemaan onnellisuutta.
− Frédéric ei noudata käsikirjaa, vaan keskiössä on se, miltä minusta tuntuu. Saatamme puhua tunnin mainitsematta jääkiekkoa ollenkaan. Hän keskittyy laajempaan näkökulmaan eikä neuvo, mitä minun pitäisi tehdä harjoituksissa tai pelissä. Sen sijaan hän auttaa minua olemaan onnellisempi ja tavoittelemaan hyvää kautta tai uraa.
Mentaalivalmennuksen avulla Gallet pyrkii korjaamaan myös konkreettisia pelillisiä ongelmiaan.
− Kun tulin Iisalmeen, kerroin Frédéricille, että kauden alussa pelini on tuoretta ehkä viiden tai kymmenen pelin ajan. Sitten oloni on väsynyt, ei fyysisesti mutta henkisesti. Minusta ei löytynyt enää sitä kuplivaa energiaa, joka ratkaisee ottelut. Aloimme työstää ongelmaa, ja Frédéric painotti, että kiekkokausi on kuin maraton.
− Niinpä yritimme löytää tuoretta vireystilaa 60 tai 80 peliin − tämä on haaste, jonka kanssa työskentelen joka päivä. Minun täytyy etsiä vaihtoehtoja, jotka nostavat mielialaani ja auttavat minua pelillisesti. Se on vähän kuin poimisi onnellisuuskolikoita automaatista.
Vieraassa maassa asuminen ja koronapandemia ovat myös luoneet omat haasteensa.
− Kun asuin Ranskassa, oli helppo pysyä vireänä, kun perhe ja ystävät olivat lähellä. Vieraassa maassa asuminen on paljon vaikeampaa. En esimerkiksi ole nähnyt vanhempiani tai tyttöystävääni viime heinäkuun jälkeen.
Merellellä on oma näkemyksensä koronan vaikutuksista.
− Pandemialla on ollut negatiivinen vaikutus pelaajiin, koska pelit jäivät toteutumatta pitkäksi aikaa. Samalla se on luonut uudenlaista tarvetta mentaalivalmennukselle − poikkeustilanteessa pelaajat huomasivat urheilun ulkopuolisen elämän niukkuuden. Tästä syntyi ajatus, että hoitamalla itseä ja henkilökohtaista arkea voi saavuttaa myös paremman urheilullisen tuloksen.
Gallet onkin onnistunut Merellen ohjeilla muokkaamaan arkeaan toimivammaksi.
− Kun pelasin Turussa tai Yhdysvalloissa, minulla oli vaikeuksia rentoutua. Pelkäsin olevani väsynyt seuraavan päivän harjoituksissa tai peleissä, jos lähtisin käymään vaikka kahvilla. Frédéric selitti onnellisuuden tärkeyden, ja nyt mielialani on parempi ja pelaan paremmin.
Gallet avaa hieman myös mentaalivalmennuksen konkretiaa.
− Yritän haastaa negatiiviset ajatukset ja saada mieleni turvapaikkaan. Pari vuotta sitten olisin huonon pelin jälkeen sanonut itselleni ”olet surkea!” tai ”et ansaitse pelata täällä”. Frédéric ohjeisti kirjoittamaan negatiiviset ajatukset paperille ja haastamaan ne, kuten ”pelasin kaksissa MM-kisoissa, joten olen tarpeeksi hyvä” tai ”valmentaja on antanut minulle paljon peliaikaa, joten olen tarpeeksi hyvä”.
− Pari viikkoa sitten pelasin huonon pelin ja annoin pari huonoa syöttöä. Soitin Frédéricille ja hän sanoi: ”se oli vain pari syöttöä”. Annan parisataa syöttöä joka päivä, niin pari huonoa ei määritä minua. Keskeistä on löytää oikea näkökulma.
Tämän kaltaiset harjoitteet pohjautuvat kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, jonka avulla voidaan korjata haitallisia uskomuksia ja negatiivista sisäistä puhetta.
Luottamus on avainsana myös mentaalivalmennuksen edistymistä arvioitaessa.
− Kysyn pelaajien kokemusta kehittymisestään ja luotan heihin. Haluan pelaajien olevan rehellisiä itselleen ja minulle, onneksi suomalaiset ovat hyvin rehellisiä.
Tilastot eivät ole Merellen ensisijainen työkalu.
− Luultavasti jotkut mentaalivalmentajat seuraavat tilastoja, mutta oma tavoitteeni on opettaa pelaajia ottamaan etäisyyttä tilastoihin. Pelaajat voivat olla jopa pakkomielteisiä tilastojen suhteen, ja on ongelmallista, että ne luovat odotuksia. Pelaajalle ajattelutapa "minun pitää" on suorituksen kannalta vahingollista.
− Joskus tarkistan ottelutuloksen ja pelaajan peliajan, ja sitten keskustelemme, kuinka pelaaja ottelun koki. Suomalaiset pelaajat voivat olla tiukkoja itseään kohtaan ja ajatella hyvänkin pelin jälkeen, etteivät pelanneet riittävän hyvin.
Pelaajat voivat olla jopa pakkomielteisiä tilastojen suhteen, ja niissä on ongelmallista, että ne luovat odotuksia.
Merelle epäilemättä tietää, mistä puhuu, sillä hänellä on jo laaja kokemus suomalaisten kanssa työskentelystä ja lisäksi hänellä on tuore sopimus Suomen miesten lentopallomaajoukkueen mentaalivalmentajana. Vastaava kokemus suomalaispelaajien itsearvioista on myös Huuhkajien päävalmentajalla Markku Kanervalla.
Huomio pois heikkouksista
− Suomalaisessa kulttuurissa epäonnistumisen pelko on voimakkaampi kuin kokemukseni mukaan muilla kansallisuuksilla, ja tätä työstämme paljon. Pelaajan on opittava olemaan armollinen itselleen ja vähentämään painetta. Eli puhumme epäonnistumisen pelon voittamisesta, jotta pelaaja pystyisi pelaamaan levollisemmin.
Epäonnistumisen pelko ei rajoitu pelkkiin urheilullisiin asioihin, ja Merelle kiinnittää mentaalivalmennuksessa huomiota myös urheilun ulkopuolisiin asioihin.
− Arvioisin keskittyväni 60-prosenttisesti urheilusuoritukseen ja 40-prosenttisesti pelaajan arkielämään. Tuon keskusteluissa pelaajien kanssa esiin, että heillä on enemmän mahdollisuuksia kokeilla henkisiä työkaluja jokapäiväisessä elämässään kuin kaukalossa.
− Jos epäonnistumisen pelko on pelaajan keskeinen henkinen haaste, käytämme enemmän aikaa pelaajan arkeen, koska pelot ulottuvat urheilun ulkopuolelle tai asioihin, joihin ei itse voi vaikuttaa. Pelaaja voi esimerkiksi pelätä epäonnistuvansa opinnoissaan, joutuvansa valmentajan penkittämäksi tai ettei hän saa jatkosopimusta.
Iso tekijä suomalaisessa kiekkokulttuurissa on se, että pelaajat käyttävät paljon aikaa päävalmentajan ajatusten vatvomiseen
Merellen keskeisimpiä tehtäviä on ohjata urheilija keskittymään heikkouksien sijaan vahvuuksiin.
− Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että vahvuuksiinsa keskittymällä urheilija pystyy parantamaan suoritustasoaan − käänteentekevät vaikutukset syntyvät vahvuuksiaan hyödyntämällä, ei pienillä parannuksilla heikkouksiin.
− Jääkiekkoilijat eivät välttämättä tunnista vahvuuksiaan, mutta tiedostavat hyvin heikkoutensa. Käytämme tähän paljon aikaa ja listaamme ominaisuuksia, jotka mahdollistivat pelaajan nousun Liigaan. Tiedostettuaan vahvuutensa pelaaja pystyy kasvattamaan itseluottamusta keskittymällä hyviin puoliinsa − samalla on toki syytä pyrkiä parantamaan heikkouksia.
Yksi Merellen tavoite on ohjata kiekkoilijat keskittymään omaan suoritukseen.
− Iso tekijä suomalaisessa kiekkokulttuurissa on se, että pelaajat käyttävät paljon aikaa päävalmentajan ajatusten vatvomiseen: "ottaako hän minut puhutteluun pelin jälkeen?" tai "mitä hän ajatteli viimeisimmästä virheestäni?". Nämä vaikuttavat pelaamiseen, koska pelaaja ei keskity omaan suoritukseensa, vaan tekee oletuksia valmentajan mietteistä.
Myös sosiaalinen media on merkittävä häiriötekijä, jonka säätelyä Merelle työstää pelaajien kanssa.
− Ensimmäinen askel irrottautumisessa on tiedostaa, kuinka paljon sosiaalisen median käyttö vie aikaa. Sitten yritän saada pelaajan ymmärtämään, ettei hän tarvitse sosiaalista mediaa − vaan mielekkäämpää on elää hetkessä ja keskittyä asioihin, joihin he voivat vaikuttaa. Esimerkiksi hyvänkin pelin jälkeen pelaaja voi saada häijyjä kommentteja somessa, eivätkä he pysty siihen vaikuttamaan.
Koko potentiaali käyttöön
Merelle tekee yhteistyötä myös kiekkovalmentajien kanssa, joiden kohdalla tavoite on niin ikään ohjata keskittymistä oleellisimpiin asioihin.
− Valmentajien kanssa aloitan yhteistyön teettämällä heillä listan työtehtävistään, minkä jälkeen mietimme, millä niistä on vaikutusta siihen, voittaako joukkue vai häviääkö. Joskus päävalmentajat tekevät asioita, jotka eivät ole joukkueen suorituksen kannalta kovin merkityksellisiä.
− Yritämme löytää tehtäviä, jotka voisi karsia tai delegoida esimerkiksi apuvalmentajalle. Näin päävalmentajalla olisi enemmän resurssia keskittyä joukkueen suorituksen kannalta merkityksellisiin asioihin.
Jääkiekkoilijat kertovat joskus pelkäävänsä päävalmentajaa, mistä on seurauksena, että pelaaja pelaa välttääkseen tappion, mitä voi verrata käsijarru päällä pelaamiseen.
Valmentajien kommunikaatiotaitojen kehittäminen on yksi Merellen tehtävistä.
− Jääkiekkoilijat kertovat joskus pelkäävänsä päävalmentajaa eivätkä he halua kohdata valmentajaa virheen tehtyään. Tästä seuraa, että pelaaja pelaa välttääkseen tappion eikä saavuttaakseen voiton − ilmiötä voisi verrata käsijarru päällä pelaamiseen. Jos päävalmentaja keskittyy enemmän positiivisiin asioihin ja keskustelee empaattisemmin, se auttaa pelaajia pelaamaan vapaammin.
Gallet'lla on tuore kokemus virheestä, joka olisi aiemmin herättänyt pelkoa kohdata valmentajan − Gallet löi poikittaisella mailalla KooKoon Vilmos Gallóa ja sai kolmen ottelun pelikiellon.
− Tarkoitukseni ei ollut lyödä häntä, mutta refleksinomaisesti puolustin itseäni. Rehellisesti sanoen, mielestäni hän kaatui helposti. Tilanne näytti pahalta, mutta voin vakuuttaa, etten lyönyt lujaa. Aiemmin olisin tällaisen virheen jälkeen ajatellut itsestäni negatiivisesti ja pelännyt kohdata valmentajan ja joukkuekaverit.
− Frédéric lähetti minulle tekstiviestin pelin jälkeen ja muistutti, ettei tilanne määritä minua pelaajana tai ihmisenä. Sen jälkeen emme ole asiasta puhuneet, mutta ehkä palaamme siihen seuraavassa sessiossamme.
Merellen kokemuksen mukaan Liiga-valmentajien kohdalla on nähtävissä jumiutumista totuttuihin toimintatapoihin.
− Kannustan heitä kokeilemaan uusia asioita ja valmentamaan eri tavalla, toisten kopioimisen sijaan. Jotkut valmentajat esimerkiksi ylikorostavat auktoriteettiaan: ajatuksena on, että mitä kovempaa huutaa, sitä suurempi auktoriteetti. Pelaajat kuitenkin kertovat reagoivansa pelolla, joten yritämme korvata negatiivisia käyttäytymismalleja positiivisilla.
Myös valmentajien kohdalla näkyvät yksityiselämän haasteet.
− Päävalmentajan työ on hyvin rankkaa − se kuluttaa aikaa, mikä voi aiheuttaa ongelmia perheen kanssa. Joskus valmentaja-asiakkaani ovat burnoutin partaalla. Yritän saada heidät ymmärtämään, että he joukkueineen suoriutuvat paremmin, kun valmentaja huolehtii itsestään paremmin.
Merellen kokemuksen mukaan suomalaisia jääkiekkoilijoita ja valmentajia yhdistää työorientoituneisuus ja itseluottamuksen puute.
− Valmentajilla on sama ongelma kuin pelaajilla, että he eivät tunnista vahvuuksiaan. He voivat kulkea tuttua polkua tunnistamatta yksilöllisiä ominaisuuksiaan, kuten empatiaa.
Hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi kovaan työntekoon pitäisi pystyä yhdistämään luottamus itseensä ja peloton asenne.
− Olen huomannut, että suomalaiset pelaajat ja valmentajat saavuttavat parhaan tuloksen, jos he pystyvät yhdistämään kaksi ajattelutapaa. Ensimmäiseen ajattelutapaan kuuluu kovaa työntekoa ja sitä kutsutaan mentaalivalmennuksessa harjoittelevaksi ajattelutavaksi.
− Jos pelaaja tai valmentaja keskittyy vain suorittamiseen, kuten harjoitteluun tai videoiden analysointiin, ajattelu jumiutuu eikä kehitystä enää tapahdu. Siksi pelaajien ja valmentajien on yhdistettävä harjoitteleva ajattelutapa luottavaan ajattelutapaan.
Yhdistämällä nämä kaksi ajattelutapaa pelaajan tai valmentajan on mahdollista toimia rennommin − kuin autopilotilla, jolloin suoritustaso on parempi.
Gallet uskoo mentaalivalmennuksen avulla saavuttavansa huipputasonsa jääkiekkoilijana.
− Tavoitteeni jääkiekkoilijana on edetä niin pitkälle kuin voin ja hyödyntää koko potentiaalini. Mentaalivalmennus on työkalu, jolla saan vapautettua koko potentiaalini käyttöön.
− Minun tehtäväni on opettaa pelaajille ja valmentajille näiden ajattelutapojen yhdistäminen, Merelle tiivistää.