KÄR - HPK
WSH - CAR 2.00

Päivälleen 30 vuotta sitten Kärpät tippui SM-liigasta – silloinen päävalmentaja Jaakko Palsola: "Sivuovien kautta piti lähteä hallista"

LIIGA / Haastattelu
Vuoden 2019 joukkue kantaa pitkiä kärppäperinteitä.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com
Oulun Kärpät varmisti tällä viikolla yhdeksännen Liigan runkosarjavoittonsa. Aina polku ei ole kuitenkaan ollut yhtä auvoista. Keväällä 1989 Kärpät tippui SM-liigasta. Jatkoaika haastatteli helmikuun lopulla 2019 Kärppien 30 vuoden takaista päävalmentajaa Jaakko Palsolaa.

Keskiviikkona 1. päivänä maaliskuuta 1989 Oulun Raksilan jäähallin edustalla kävi vilske. Otteluvoitot Oulun Kärppien ja Helsingin Jokereiden välillä olivat 2–2, illan pelin voittaja pelaisi seuraavalla kaudella SM-liigaa. Häviäjän kohtalo olisi pelata sarjatasoa alempana. 

Yleisöryntäyksestä aiheutuneen ruuhkan vuoksi monelta jäi ottelun alku näkemättä.

Alle kuudessa minuutissa Helsingin Jokerit oli siirtynyt kolmen maalin johtoon. Tulostaulu näytti sen, mikä monelta myöhässä halliin tulleelta oli jäänyt näkemättä.

Kärppien päävalmentajana tuossa ottelussa ollut Jaakko Palsola muistaa ottelupäivän tunnelmat ja tekemiset edelleen tarkasti.

– Kaksi tuntia ennen peliä hallille, palaveri, verryttely, rutiinit olivat samat siinäkin pelissä, vaikka panos oli korkea. Pelihän oli niin tärkeä, ettei yksikään pelaaja lähtenyt yliolkaisesti siihen otteluun. Se ei ollut keneltäkään ohipeli, kuten nykyään termi kuuluu, Palsola muistelee vuonna 2019.

Peliin syttymistä helpottivat myös Jokereiden nousevat tähtipelaajat. Teemu Selänne oli tuolloin vasta 18-vuotias, mutta oli takonut sillä kaudella 1. divisioonassa 35 ottelussa tehot 36 + 33 = 69. Jokereista muun muassa Keijo Säilynoja, Mika Strömberg ja Waltteri Immonen olivat nousemassa Suomen jääkiekkomaailman huipulle. Konkarit Anssi Melametsä ja Tony Arima olivat hyvänä tukena nuorille tähdille. Myös Sami Wahlsten oli Jokereiden tehomiehiä.

Selänne teki viidessä nousukarsintaottelussa Kärppiä vastaan tehot 7 + 3. Palsola teki valmentajana kaikkensa saadakseen Selänteen kuriin, mutta tehtävä oli mahdoton.

– Teemu tiedettiin Oulussa hyvin, hän oli pelannut Kärppiä vastaan jo A-junioripeleissä ja tiesimme millainen lähtö- ja luistelunopeus hänellä oli. Teemu hyökkäsi oikeaa laitaa pitkin ja meidän taktiikkana oli laittaa se laita kunnolla kiinni. Mutta eihän Teemua oikein saanut pidettyä kiinni, kuten pistemääristäkin huomaa.

Kärppien kevätkausi oli pirteä

Kärppiä valmensi syyskaudella 1988 Esko Nokelainen. Lokakuun lopussa hän sai kenkää. Voittoja oli tullut harjoituspelit mukaan lukien kaksi, pelejä oli pelattu kuitenkin kaikki pelit mukaan lukien jo pitkälti yli kaksikymmentä.

Seuraavalla kaudella Nokelainen toimi Hockey-Reippaan päävalmentajana ja nosti joukkueen SM-liigaan.

Silloisessa SM-liigassa pelattiin 44 runkosarjaottelua ja joukkueita oli 12. Kärpät aloitti uuden valmentajan kanssa ja pääsi pikku hiljaa hyvään pistetahtiin.

– Meillä oli sarjan alkuun nähden hirveän hyvä kevätkausi. Olimme joulusta eteenpäin saaneet neljänneksi eniten pisteitä sarjassa. Oli ehkä meidän kannalta liian vähän pelejä, pisteen verran jäätiin lopulta väärälle puolen karsintaviivaa.

Kärppien loukkaantumisongelmat iskivät pahaan kohtaan

Kärppien ratkaisupelistä puuttuivat sisäisen pistepörssin kakkonen Matti Veivo ja kolmonen Timo Iljina sekä aiemmin kaudella loukkaantunut Kai Suikkanen. Iljina oli ollut ratkaisuottelupäivänä vielä aamujäillä, mutta kuume oli liian korkea, jotta olisi ollut järkevää pelata. Kärppien kokoonpanoon jouduttiin tekemään erikoisia ratkaisuja. Puolustajana yleensä luutinut Mikko Haapakoski nostettiin sentteriksi. Kahdeksan A-junioria oli paikkaamassa poissaolijoita.

Kärppien maalivahtitilanteeseen oli haettu ennen vuodenvaihdetta vahvistusta hankkimalla Edmonton Oilersissa NHL-pelejä edellisellä kaudella pelannut Daryl Reaugh. Hän oli kuitenkin loukkaantuneena eikä aloittanut ratkaisevaa karsintaottelua.

Ilvestä tuolloin edustanut Raimo Summanen oli ajanut Tampereella päin Reaughia sillä seurauksella, että takaraivo osui maalirautoihin ja taju lähti pois. Samassa rytäkässä kärppävahdin polvi vääntyi. Sen jälkeen Reaugh oli loppukauden hajalla.

– Reaugh ei voinut varata toiselle polvelle painoa ollenkaan. Silloinhan maalivahdeilla oli tyylinä, etteivät he pudottaneet niin helposti alaspäin, eikä perhostyyliä paljoa näkynyt. Laitettiin terveempi maalivahti maaliin, Palsola muistelee silloista maalivahtitilannetta.

Ari Timosaari sai pelata ottelun ensimmäiset vajaat kuusi minuuttia, ja sen jälkeen 0–3-tilanteessa polvivaivainen Reaugh tuli maalille.

Se ei auttanut Kärppiä. Kärpät kavensi vielä ennen ottelun puoliväliä 2–3:een, mutta lopulta Jokerit voitti ottelun lukemin 5–2.

Ratkaisevan ottelun jälkeen

Kärppien pukukopissa oli hiljaista, toisin kuin Jokereiden kopissa, jossa ilo raikasi. Palsola ei jäänyt hallille piilottelemaan, mutta reitinvalintaan annettiin ohjeistusta.

– Vahtimestarin puolen ovista kävelin ulos, pääovista ei ollut paljoa menemistä. Minulle sanottiin, että varmaan turvallisempaa, että menen sivuovien kautta ulos hallista, niin paljon ihmisiä oli vielä hallin edustalla.

Vaikka Palsola on kokenut elämässään liigakarsinnan varjoisemman puolen, ei hän silti ole karsintoja vastaan.

– Nykyäänhän on helpompaa, kun ei voi tippua. Kyllä minun mielestäni saisi edelleen olla mahdollisuus tippua ja karsinnat pitäisi olla, niin tuntisivat pelaajat ja yleisö mitä se on. Samalla se pitäisi sarjan tiukkana loppuun asti.

Palsolan valmennusura ei tuon ottelun jälkeen kantanut enää Liiga- tai 1- divisioonatasolle. Oulun Rajakylän koulussa opettajana pitkän uran tehnyt nykyään 67-vuotias eläkeläinen ei muistele pahalla valmennusaikojaan.

– Siinä yhdessä pelissä vaan nähtiin kuinka tärkeä yksi voitto voi olla.

» Lähetä palautetta toimitukselle