Saija Tarkki kuuli ensimmäistä kertaa paitansa jäädyttämissuunnitelmasta vuoden 2023 keväällä, kun asia ilmestyi Kärpät 46 ry:n johtokunnan kokouksen asialistalle. Tuolloin oli puhe, että juhlallisuudet osuvat kaudelle 2024−25.
− Elokuussa (entinen huippupuolustaja ja nykyinen myyntijohtaja) Ilkka Mikkola Oy:n puolelta soitteli ja kertoi, että päivä on valittu, Tarkki taustoittaa tapahtumaa, joka on Suomen mittakaavassa kokoluokassaan merkittävä.
Tarkin pelinumeroa 20 ei tulla lauantain jälkeen näkemään sen koommin Kärppien naisten kuin miestenkään edustusjoukkueissa. Myös osa oululaisten juniorijoukkueista poistaa numeron käytöstään.
Ainoastaan Riikka Sallisen pelinumero on aiemmin jäädytetty pääsarjatason seurassa naisissa sekä miehissä. Hyökkääjälegendan paidan kattoon nosti JYP.
− Onhan se todella iso asia miettiä. Eihän Suomessa sekä naisissa että miehissä jäädytettyjä juuri ole. Kyllähän siinä ihan herkistyi, kun tällä tavalla koko seuralta tällainen tulee. Heti kokouksessa nousi kiitollisuus siitä, että saa tällaisen kunnianosoituksen urasta. Ja onhan tämä lisäksi iso juttu nais- ja tyttökiekolle, että Raksilassa on myös naisen paita jäädytettynä, Tarkki fiilistelee.
Kärpät on ennen Tarkkia jäädyttänyt Lasse Kukkosen numeron 5, Mikkolan numeron 6, Reijo Ruotsalaisen numeron 10, Markku Kiimalaisen numeron 15 ja Jari Viuhkolan numeron 24. Myöskään Matti Veivon numeroa 14 ei enää käytetä, vaikkei sitä ole virallisesti jäädytetty.
Lauantaina 23. marraskuuta Tarkin paita nousee Raksilan jäähallin kattoon. Pelaajalegendaa muistetaan ensin ennen Kärppien naisten kello 12.30 alkavaa Auroraliiga-ottelua Ilvestä vastaan. Juhlallisuudet jatkuvat ennen kello 17 käynnistyvää miesten liigajoukkueen HPK-kamppailua.
− En halua sanoa, että ahdistaa, mutta stressaa – ja mitä lähemmäs on tultu, niin jännitys kasvaa ja mietin tapahtumaa. Siitä tulee varmasti hieno ja yritän nauttia siitä. On upeaa, että ympäri Suomen tulee vanhoja pelikavereita ja valmentajia viettämää päivää. Varmasti hienoja ja tunteikkaita hetkiä on luvassa. Piti ihan ottaa loppuviikko vapaata töistä, että voin keskittyä lauantaihin. Täytyy saada talokin siihen kuntoon, että voimme sitten tulla iltaa viettämään. On muutenkin hyvä vähän rauhoittua, että pysyy kasassa lauantaina, sanoo Tarkki ja kiittelee sitä, kuinka paljon eri tahot ovat tehneet töitä juhlallisuuksien eteen.
Varmasti hienoja ja tunteikkaita hetkiä on luvassa
Vuonna 1982 syntynyt Tarkki (os. Sirviö) sai vyölleen ensimmäiset naisten pääsarjaottelut kaudella 1997−98. Hän siis täytti tuon kauden aikana 15 vuotta.
− Urani on tietysti todella pitkä. Olen aloittanut pelaamisen teinityttönä ja lopetin perheenäitinä. En ole koskaan saanut pelaamisesta rahaa – varmaan ennemminkin olen pakkasen puolella. Mutta kaiken taustalla tukiverkosto on ihan äärettömän tärkeä.
Suurimmat kiitokset uransa tukemisesta Tarkki osoittaa vanhemmilleen sekä aviomiehelleen Tuomas Tarkille, joka on entinen huippumaalivahti.
− Isä ja äiti ovat hoitaneet lapsia. Tuomaskin on ollut ammattikiekkoilija, mikä on vaatinut ihan tosi paljon aikatauluttamista ja sumplimista, että olemme saaneet kaiken hoidettua. Ilman vanhempiani tämä ei olisi onnistunut. He hoitivat Mariusta joka ilta, kun menin treeneihin ja Tuomas oli pelaamassa jossain muualla.
Juuri se, että myös Tarkin puoliso on elänyt ja hengittänyt lätkää, on auttanut perheen arjessa paljon vuosien varrella. Saija Tarkki muistuttaa, että laji on vahvasti ryhmäkeskeinen.
− Onneksi myös Tuomas ymmärtää jääkiekkoa ja hänen kanssaan on aina ollut hyvä puhua asioista. Tämähän ei ole yksilölaji, vaan joukkueurheilua. Mitään en ole saavuttanut yksin, vaan kaikki joukkuekaverit, valmentajat ja taustahenkilöt ovat mahdollistaneet sen, että olen saanut pelata niin pitkään.
Onneksi myös Tuomas ymmärtää jääkiekkoa
Tarkki pelasi mittavalla urallaan Suomen kaukaloissa pääsarjatasolla vain Kärpissä. Muualle Suomeen lähteminen ei ollut koskaan edes lähellä.
− Enhän minä ole ikinä miettinyt, että pelaisin Suomessa missään muualla. Olen Oulussa syntynyt ja niin oululainen kuin olla ja voi. Olen monesti sanonut, että olen myynyt sieluni tälle seuralle. Olen kasvanut tässä ympäristössä – tämä on ollut niin isossa osassa elämää.
21 kärppäkauden aikana Tarkki pelasi 390 runkosarjaottelua ja teki niissä 152+252=404 tehopistettä. Pudotuspeleissä hän ehti esiintyä 153 kamppailussa ja lyödä pöytään 37+60=97 pistettä.
Mittavalle uralle mahtuu kaikenlaista
Kun keskustelu kääntyy Tarkin uran pituuteen ja siihen, kuinka hän on käyttänyt todella ison osan elämästään kärppälogon vaalimiseen, pelaajalegenda toteaa, että nykyään vastaavia rupeamia ei juuri nähdä.
− Toivoisin, että jatkossakin näkisimme näin pitkiä uria. Harmittaa, että urat jäävät melko lyhyiksi. Pelaajat lopettavat, kun he ovat saaneet opiskelut hoidettua ja siirtyvät työelämään.
Teini-ikäinen Tarkki hyppäsi Kärppien naisten liigakoppiin yhdeksäsluokkalaisena. Omien sanojensa mukaan hän oli vielä tuolloin pelaajana täysin raakile.
− Kaikki muut olivat aikuisia. Seurasin vierestä, kun osa heistä valmistautui olympialaisiin. Siinä vaiheessa ei vielä tajunnut, mitä korkeimmalla sarjatasolla pelaaminen oikeasti on.
Kovalla työllä Tarkki kuitenkin vakiinnutti ennen pitkää paikkansa oululaisjoukkueessa. Sen jälkeen häntä ei saanut ulos kokoonpanosta kirveelläkään.
− Olen aina ollut tavoitteellinen ja periksiantamaton. Olen aina halunnut kehittyä ja menestyä. Pelasin aluksi Kärppien naisten kakkosjoukkueessa divarikarsintaa ja kävin siellä pelaamassa paljon pelejä. Toisena vuonnani pääsin ykkösjoukkueen kokoonpanoon ja sain enemmänkin otteluita.
Pelejä todellakin kertyi, eikä vain Kärpissä. Tarkki pääsi 2000-luvun alussa myös maajoukkuetoimintaan mukaan ja kaudella 2000−01 edessä olivat myös ensimmäiset MM-kisat. Niitä Tarkki pelasi uransa aikana lopulta kahdeksat.
Naisleijonissa vietetty aika sävyttikin Tarkin uran pisintä ajanjaksoa mitä tulee siihen, kuinka hän pistää asiat perspektiiviin.
− Olen ajatellut, että urani voisi jakaa kolmeen osaan: alkuvaihe, jossa pääsin nopeasti naisten joukkueeseen. Sitten 2000-luvun alussa pääsin ensimmäiselle maajoukkueleirilleni ja pitkä ura siitä. Siinä matkalla opin olemaan huippu-urheilija ja treenaamaan paljon sekä tekemään asioita sen eteen, että olen joukkueen kärkipelaaja ja maajoukkueessa vakiokokoonpanoa.
Olen ajatellut, että urani voisi jakaa kolmeen osaan
− Kun Sotšin olympialaisten jälkeen lopetin maajoukkueurani, nautin vain pelaamisesta. Se oli vain siistiä. Ei ollut painetta maajoukkueen suuntaan. Olin kiitollinen siitä, että peliura jatkui ja sain olla pukukopissa niiden hienojen tyyppien kanssa.
Tarkki voitti Suomen paidassa kolme naisten MM-pronssia. Yhteensä 42 MM-kisaottelussa puolustaja iski tehot 4+9=13.
Kotimaan kentillä Tarkki muistetaan vain kärppänutusta, mutta ehtipä hän uransa aikana piipahtaa myös länsinaapurissa. Kaudella 2010−11 reissu Örnsköldsvikiin tuoreen aviomiehen perässä toi elämään kuusi ottelua Ruotsin pääsarjassa − ja äidiksi tulemisen.
− Sehän meni käytännössä niin, että Vancouverin olympialaisten jälkeen Tuomaksella loppui sopimus Kärpissä ja hän lähti MODOhon pelaamaan. Menimme naimisiinkin silloin kesällä 2010. Sitten sattumoisin MODOlla oli naistenkin joukkue. Ajattelin, että samakos se on sitten sinne mennä pelaamaan, jos mukaan kerran lähden. En kuitenkaan ehtinyt pelata kuin sen kuusi ottelua, kun jo Marius ilmoitti tulostaan. Jäihän se vähän lyhyeksi. Olin kyllä kertonut etukäteen, että näin saattaa käydä. He ymmärsivät sen ja olin joukkueen mukana loppukauden. Se oli sellainen pikavisiitti ja kiva oli nähdä vähän muutakin.
Kuudessa MODOssa pelaamassaan runkosarjamittelössä Tarkki värkkäsi tehot 1+3=4.Teholukema jäi kolme pykälää plussan puolelle. Vuoden antama muu anti jäi pysyvämmin pelurin mieleen ja elämään.
Huippuhetkiä riittää
Tarkki pelasi kaikkiaan yli 200 kansainvälistä ottelua 14 kauden aikana. Hän kertoo ymmärtäneensä sinivalkoisen ajanjakson merkityksen tarkemmin vasta vanhemmiten uran jälkeen.
− Kun jälkeenpäin miettii, niin onhan maajoukkueuranikin pitkä. Olen päässyt olemaan monessa mukana. Sitä on oppinut arvostamaan enemmän nyt, kun en enää pelaa. Silloin sain periaatteessa olla ammattilainen, mistä haaveilin nuorena. Ei tarvinnut kuin pelata, treenata, syödä ja nukkua huippukavereiden kanssa. Siitä on tosi hyvät muistot.
Salt Lake City, Torino, Vancouver ja Sotši. Tarkki luuti Naisleijonien takalinjoilla viiden renkaan kisoissa peräti neljä kertaa. 2010 Kanadan maaperältä tuli kotiintuomisiksi maistuva mitali.
− Menestysnostoina ovat tietysti neljät olympialaiset, joista yksistä on tullut mitali. Kun voitimme Vancouverissa pronssiottelun jatkoajalla Ruotsin, olihan se ikimuistoinen hetki. Kaksista edelliskisoista ei ollut tullut mitalia ja sitten, kun se tuli, niin olihan se upea juttu.
Oulun-vuosia onkin sitten astetta haastavampi niputtaa, mutta kyllä Tarkki siihenkin pystyy. Kirkkaimpien hetkien joukkoon on jäänyt se kausi, jolloin ainaisesta hopeanipusta tuli kultasankareita vuonna 2012.
− Kärppäajoilta on varmasti tosi paljon kaikkea. 1990-luvun ja 2000-luvun taitteessa olimme oikeastaan joka toinen vuosi neljänsiä ja joka toinen vuosi hopealla. Hävisimme paljon finaaleja. Kun Suomen mestaruus tuli, joukkueessamme oli tosi paljon pelaajia, jotka olivat sitä todella kauan havitelleet. Kenelläkään ei tainnut olla ennestään kultaa. Olihan se siistiä, kun mestaruus tuli kaikkien finaalitappioiden jälkeen Ouluun.
Olihan se siistiä, kun mestaruus tuli kaikkien finaalitappioiden jälkeen Ouluun
− Muut Suomen mestaruudet 2017 ja 2018 ovat niin ikään sellaisia ikimuistoisia hetkiä. Viimeinen mestaruus oli hauska siinä mielessä, että Tuomas oli meidän maalivahtivalmentajamme. Tuli tuplamestaruus, Tarkki naurahtaa.
Kaikkein tärkein poiminta pelivuosilta ei kuitenkaan liity mestaruuksiin tai edes voittamiseen.
− Loppujen lopuksi kuitenkin se, mitä arvostaa kaikkein eniten on se, että peliuralta on jäänyt niin paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa on yhä tekemisissä. Se on paras juttu.
Moni Tarkin takavuosien pelikaveri on myös matkustanut viikonlopuksi Ouluun juhlistamaan "Saikun" ikimuistoista hetkeä Raksilan jäähallissa.
Elämäntapana Kärpät
41-vuotiaana pelipaitansa kotikaupunkinsa pääareenan kattoon saava Tarkki on antanut puolet eletystä elämästään Kärpille nimenomaan pelaajana. Kun luistimet menivät naulaan, on hän jatkanut organisaatiossa muissa tehtävissä.
− Onhan tuo pitkä aika, kun miettii, paljonko siihen on käyttänyt omaa aikaa. Olen toisaalta kasvanut siihen ja aina ollut mukana. Hankalahan siitä on pois lähteä ja olisi outoa, jos siinä en olisi.
Pelivuosien jälkeen Tarkki on ollut niin GM:n kuin päävalmentajan rooleissa Kärppien naisten pääsarjajoukkueessa. Lisäksi hän on tehnyt paljon töitä seuran tyttöjuniorien parissa.
− Olen saanut antaa Kärpille peliuran jälkeenkin asioita kiitoksena siitä, mitä urani aikana heiltä olen saanut. Haluaisin tehdä hirveästi töitä nais- ja tyttökiekossa sen eteen, että nykyisillä ja tulevilla junioreilla olisi asiat paremmin kuin meillä, jotka olemme jo lopettaneet. Olisi hienoa, jos he pystyisivät haaveilemaan periaatteessa samoista asioista kuin pojatkin.
Tarkki ei jäänyt laakereille lepäilemään, kun kaukalossa viilettäminen pelinumero 20 selässä loppui viime vuosikymmenen lopulla. "Toimiston puolelle" siirtyminen vaati veronsa.
− Kun lopetin, hyppäsin heti joukkueen manageriksi muutamaksi vuodeksi. Olihan se mukavaa, mutta myös aikaavievää. Kävin töissä ja lapset olivat pieniä ja heitä piti kuskata harrastuksiin. Se oli tosi raskasta. Toivoisin, että joskus tulevaisuudessa ne ihmiset, jotka tekevät ihan jäätävän määrän töitä taustalla saisivat apua – ettei homma olisi periaatteessa vapaaehtoistoimintaa, vaan tulisi seuran tuki tai jotain muuta vastaavaa.
Kävin töissä ja lapset olivat pieniä ja heitä piti kuskata harrastuksiin
Tälläkin hetkellä Tarkki pitää parhaan kykynsä mukaan huolen siitä, että Oulun seudulta tulee jatkossakin lahjakkaita tyttö- ja naispelaajia suomalaisen jääkiekon piiriin.
− Perustimme seitsemisen vuotta sitten Kärppiin oman tyttökiekkojoukkueen, joka nimettiin "Pikku-Saijoiksi", koska poikajoukkueissa oli muun muassa "Pikku-Pikut", "Pikku-Lasset" ja "Pikku-Ilut". Pitihän tytöillekin keksiä oma nimi, joka oli sitten "Pikku-Saijat". On hienoa nähdä, kuinka silloin siinä joukkueessa aloittaneita tyttöjä on tässä nyt valmentamassani Kärppien tyttöjen edustusjoukkueessa. Heidän kanssaan on mukava tehdä hommia.
Vaikka Tarkki viihtyykin yhä jäähallilla ja valmennushommissa, ei hänellä ole suurta paloa kehittyä koko ajan korkeammalle tasolle hommassaan. Hän nauttii siitä tilanteesta, jossa hän tällä hetkellä on.
− Pitää varmaan kausi kerrallaan katsoa. Riippuu myös paljon omista lapsista – Livia pelaa siinä tyttöjen joukkueessa ja Marius pelaa U14-joukkueessa. Jotenkin näen, että varmaan taustavaikuttajana olen jossain roolissa tulevaisuudessakin. Siitä en osaa sanoa, että kuinka paljon. Mitään sen isompia tavoitteita en ole asettanut esimerkiksi pääsarjajoukkueen päävalmentajuuden suhteen. Sellainen vaatisi enemmän sitoutumista ja tavoitteita edetä pidemmälle valmentajauralla.
Kärppien naisten päävalmentajana Tarkki piipahti kaudella 2023−24, kun hän astui tehtävästään sivuun siirtyneen Sanna Lankosaaren paikalle. Käynnissä olevalla Auroraliiga-kaudella Kärppien naisia luotsaa Teemu Koivula.
Naisten jääkiekko silloin ja nyt
Tarkki myöntää, että niin kotimainen kuin kansainvälinenkin naisten jääkiekko on mennyt valtavasti eteenpäin niistä vuosista, kun hän ensimmäisiä kertoja veti luistimenpiirtoja pääsarjatason kentille.
− Kyllähän joukkueiden toiminta on kehittynyt tosi paljon. Urheilullisuus ja ammattimaisuus näkyvät joukkueiden tekemisessä, vaikkei olla ammattilaisia. Peli on nopeampaa kuin silloin ja esimerkiksi maajoukkueessa ja kansainvälisesti peli vaatii hyvää luistelu- ja lajitaitoa. Vaatimustaso on noussut ja onneksi myös olosuhteet pääsarjassa ovat parantuneet.
Vaatimustaso lienee noussut hieman myös sen suhteen, missä naisten pääsarjaa tätä nykyä pelataan. Kärppien naisten kotiluola on sama kuin miesten, Raksilan jäähalli. Aina ei ole ollut näin.
− Kun aloitin pääsarjajoukkueessa, pelasimme Oulunsalon jäähallissa, josta siirryimme Linnanmaan jäähalliin. Eihän siellä ole kuin hikinen pääkatsomo. Juuri jossain haastattelussa sanoin, etten voi ymmärtää, että pelasimme SM-sarjan finaaleita sellaisessa harjoitushallissa. No, se oli sitä aikaa.
Pelaajalegenda kiittelee, kuinka monella naisten pääsarjan paikkakunnalla pelataan tälläkin hetkellä kaupunkien parhailla areenoilla.
− Nyt suurimmassa osassa paikkakunnista pelataan hyvissä halleissa. Olisi hienoa nähdä, että kaikilla Auroraliiga-paikkakunnilla joukkueet pelaisivat samoissa halleissa kuin miehet pelaavat Liigaa. Onhan se rahakysymys, mutta myös arvostuskysymys. On hienoa, että täällä Oulussa kaupunki on mahdollistanut Kärppien naisille sen.
Naisleijonien nykytilasta Tarkki ei ole suoranaisesti huolissaan, mutta allevivaa, että on tehtävä toimia, että Suomi ei jää koventuneen kilpailun jalkoihin tulevina vuosina.
− Onhan meillä hyviä pelaajia, mutta on valitettavaa, että he pelaavat ulkomailla. Tiedän, että Jääkiekkoliitossa tehdään asioita tilanteen kehittämiseksi. Auroraliigaa täytyy viedä eteenpäin. On fakta, että Auroraliigan keski-ikä on tosi nuori. Täytyisi saada pelaajat jäämään tänne, etteivät he lähtisi Ruotsiin tai muualle sen takia, että he voisivat olla puoliammattilaisia tai ammattilaisia. Pienin askelin sitä on lähdettävä viemään eteenpäin ja yritettävä saada myös miesten liigaorganisaatioita mukaan.
Vaikka naisten jääkiekko Suomessa tarvitsee vipuvoimaa kasvaakseen taloudellisesti kannattavaksi liiketoiminnaksi ja ammattiurheiluksi, miesten osakeyhtiöiden hallinnoimat huippuseurat voisivat auttaa tässä. Ilmaisia taloudellisia tukia ei kuitenkaan ole odotettavissa.
− Emme voi kuitenkaan kävellä sinne ja vaatia, että "maksakaa kaikki". On löydyttävä hyvät yhteistyön mallit ja pitkän tähtäimen suunnitelmat sille, mitä Auroraliiga on esimerkiksi viiden vuoden päästä. Jo puoliammattilaisuuskin mahdollistaisi sen, että pelaajaurat pitenisivät. Vaatiihan se täydellistä rakkautta lajiin, että jaksaa käydä töissä, hankkia sponsorit, maksaa pelaamisesta ja olla illat hallilla. Siihen täytyy toden totta sitoutua, jotta sitä jaksaa pitkään.
Lauantain juhlallisuuksien myötä Saija Tarkin pelinumero 20 siirtyy Kärpissä historian arvostetuille lehdille. Kokenut kiekkoilija haluaa "jäädytettynäkin" jatkaa kotikaupunkinsa ja -maansa tyttö- ja naiskiekon kehittämistä. Kirkkaasta tulevaisuudesta haaveileville nuorille Tarkilla on perinteistä reseptiä noudatteleva ohje.
− Pelaamisesta pitää nauttia. Jokainen on etuoikeutettu, kun saa kuulua joukkueeseen ja saa vetää oman seuran peliasun päälle sekä pääsee pelaamaan ja treenaamaan huippukavereiden kanssa. Joukkueurheilussa yhteisiä tavoitteita kohti meneminen, ilo ja nauttiminen ovat pohjimmaisia juttuja. Minä olen pitänyt jääkiekosta todella paljon, ja varmaankin juuri siksi sitä niin pitkään pelannut ja jaksanut, vaikka välillä on ollut raskasta ja vaikeaa.
Tarkki on naisten pääsarjassa tekemillään runkosarjan 404 tehopisteellä haastattelun julkaisuhetkellä kaikkien aikojen tilastossa sijalla 19. Pelivuosissa mitattuna 21 kautta kattava ura vie kärppälegendan kuudenneksi pisimpään naisten pääsarjassa pelanneeksi pelaajaksi.
