Atte Tolvanen saapuu Salzburgin vanhaankaupunkiin kävelyretkeltään Mönschbergin vuorelta. Haastatteluun sopimamme paikka ehtii mennä juuri kiinni ja iltakuudelta on pieniä hankaluuksia löytää uutta kahvilaa. Syitä on kaksi: ensinnäkin itävaltalaiseen tapaan kovinkaan moni kahvila ei ole auki myöhään, ja toisekseen Tolvanen kertoo, ettei juo kahvia, joten kahvilat ovat jääneet hänelle melko tuntemattomiksi.
Hetken kuluttua löydämme sopivalta näyttävän paikan, jonne istahdamme juttutuokiota varten. On marraskuinen torstai-ilta ja RB Salzburg−EC-VSV-ottelun aatto. Kelataan aikaa reilusti taaksepäin ja kysytään, kuinka Tolvanen päätyi maalivahdin tontille alun perin.
− Kiekkokoulussa varmasti tuli käytyä muutaman kerran, ne oli kivoja kokemuksia. Yksi iso tekijä oli, että isoveli tarvitsi pihapeleihin maalivahdin ja lyötiin kamat meikäläisen päälle. Siitä jotenkin tykkäsi ja siihen on sitten jääty jumiin, hän muistelee.
Nummelassa, Espoossa ja Porissa kasvettujen vuosien jälkeen Tolvanen lähti Pohjois-Amerikkaan. Tarkoituksena oli mennä USHL:ää pelaavaan Omaha Lancersiin, mutta pelit alkoivatkin NAHL:ssä. Kokemusta kapeista kaukaloista kertyi yhteensä kuuden kauden ajan. Hän muistelee aikaa pääasiassa lämmöllä ja kertoo oppineensa paljon, monella eri tavalla.
− Tosi hyvä reissu. Totta kai, lähdet nuorena poikana ulkomaille, niin onhan se omanlainen oppi. Varsinkin siinä alkutaipaleella, kun tuli heti kauppa ensimmäisellä pre-seasonilla, siinä lävähti silmille se. Suomessa saa olla aika lintukodossa. Jos olet joukkueessa, sitten olet siinä, mutta tuolla saman tien... kuukauden jälkeen käytännössä sanottiin, että täällä eivät hommat jatku.
Märkäkorvalle oppi oli kova. Aikaa maisemanvaihtoon annettiin todella vähän.
− Siitä lähti meidän valmentaja ja skoutti. He olivat lähdössä Minnesota Magiciansiin ja minulle sanottiin, että lähdet tuonne Minnesotaan kanssa, Tolvanen muistelee.
− Menin hallille, oli palaveri ja siellä sanottiin, että lähdet nyt tuonne. Valmentaja ja skoutti veivät minut kämpille ja sanoivat, että vartti aikaa lyödä kamat kasaan. Sanotaanko, että se oli aika pitkä automatka siinä itsellä, Tolvanen kuvailee muuttoaan.
− Tuli aikamoinen kokemus siitä, että täällä joutuu tekemään töitä eri tavalla. Jäi mieleen se raadollisuus, että se on sitten semmoista. Mutta loppupeleissä se kääntyi ihan hyvin. Pelasin paljon NAHL-puolella ja pääsin yliopistoon. Siellä pystyin syrjäyttämään edellisen ykkösveskarin freshman-vuonna, hän kertaa tapahtumia uudella mantereella.
Tolvanen torjui NCAA:ssa neljä vuotta. Kolmella kaudella hän pelasi lähes kaikki ottelut.
− Hyvät yliopistovuodet siinä ja peli kulki hyvin. Ja vielä kaiken kukkuraksi sai tutkinnon mukaan. Se oli tietysti tosi iso asia, mikä auttaa loppuelämää. Jos missään vaiheessa hommat loppuu kiekossa, niin tietää, että on aina tutkinto, jonka päälle rakentaa seuraavaa elämää, Tolvanen kertoo.
Entä minkälaista elämä oli kaukalon ulkopuolella?
− Opiskeluaika oli todella hauskaa. Silloin nautitaan, kun ei ole käytännössä mitään vastuita mistään. Arkena käy treenaamassa ja koulussa ja perjantai–lauantai pelataan. Kyllä siinä viihteelle, kuten varmasti kaikki yliopisto-opiskelijat tietävät, että lauantaipelin jälkeen lähdettiin. Niistä vuosista silloin nautti.
− Ei sitä enää enää jaksaisi tässä iässä, mutta silloin se oli hauskaa ja silloin se toimi, Tolvanen nauraa.
Rajansa silti kaikella jenkkiyliopistossakin. Tolvanen kertoo, että hän oli opiskelijana vanhinta ikäryhmää.
− Viimeisenä vuonna rupesi tulemaan itsellä sitä, että ei enää jaksa samalla tavalla kuin ne nuoremmat siinä vieressä. He halusivat bilettää paljon enemmän.
Käteen kassarille tuli Business Management -linjan paperit toiseksi korkeimmalla arvosanalla magna cum laude. Suomessa ohjelma vertautuisi kaupallisten opintojen kandidaatin tutkintoon. Hän pitää opiskelun ja pelaamisen yhdistämistä yliopistossa oivana vaihtoehtona. Suomessa asia ei tuntuisi onnistuvan ainakaan yhtä helposti.
− Aika vaikeaa se on. Varsinkin, kun ei ole tuollaista järjestelmää. Siinä vaiheessa oli selkeää, kun sitoudut neljäksi vuodeksi yhteen paikkaan. Mutta nykyäänhän sielläkin on eri juttu, kun on uudet säännökset. Pystyy vaihtamaan joka vuosi koulua, niin se on aika villi länsi tällä hetkellä, Tolvanen kertoo käsityksestään nykyjärjestelmästä.
− Mutta kyllä se Suomessa olisi vaikeaa. Mitä sitten pelaisi? Pystyisikö Liigan ohella, kun kuitenkin pelataan kolme kertaa viikossa... siinä ei hirveästi koulussa kerkeäisi käydä.
Takaisin Suomeen ja synkkiä pilviä jääkiekkotaivaalle
Yliopistovuosien jälkeen Tolvanen palasi Suomeen. Vyöllä oli NCAA-kausien lisäksi kuusi AHL-ottelua Syracuse Crunchissa kaudella 2018−19 oivalla torjuntaprosentilla 92,8.
− Odotukset olivat kovat, niin itselle kuin joukkueelle. Pelsu oli silloin edellisenä vuonna kolmantena runkosarjassa. Mutta sitten se lähti vähän niin kuin väärille raiteille aika saman tien se kausi, maalivahti muistelee.
− Ainoa positiivinen asia itselleni oli, että sai pelata suhteellisen paljon. Mutta varsinkin loppukausi oli aika räpiköimistä, kun myytiin kaikki pelaajat. Oli yksikin peli, että meidän parhaat nuoret pelaajat menivät A-junnuihin ja meille tuli Liigaan pelaamaan kaverit, jotka eivät mahtuneet A-junnuihin. Se oli aika irvikuva siitä, miten se kausi meni. Aika taistelu varsinkin loppua kohden.
− Sitten tulikin korona, lomautukset ja kaikki. Sittenhän se oli aikamoinen soppa, varsinkin henkilökohtaisesti, Tolvanen toteaa hieman lakonisesti.
Maalivahdin tontilla maksaa helposti hintaa koko joukkueen suorituksesta.
− Niin, siis kyllä, Tolvanen aloittaa.
− Totta kai en itsekään pystynyt kantamaan sitä, en niin hyvin pystynyt pelaamaan. Se vaikuttaa maalivahdin tontille paljon, että keitä siinä edessä on ja kuinka hyvin he pelaavat, hän kuvaa.
− Maalivahti on yhtä hyvä kuin äijät edessä. He antavat mahdollisuuden, että pystyt luottamaan. On sellainen luotto siihen, että takatolpat on otettu ja miehet niistä, niin on helppo pelata laukausta käytännössä. Siinäkin ukkoa oli vaihtunut aika paljon sillä kaudella. Kävi paljon pelaajia pelaamassa.
Tolvasen tarina kuulostaa kertovan, kuinka tärkeää on, että puolustajien pelaaminen ja maalineduspeli on sovittu maalivahdin kanssa. Näin hän myös vahvistaa asian olevan.
− On se iso juttu. Varsinkin yhteisten kokemusten kautta tulee luottamus siihen. Pelin lukeminen on niin paljon helpompaa siinä vaiheessa, kun on hyvät yhteiskokemukset.
Joukkueella meni huonosti, eikä Tolvasenkaan peli ollut parhaimmillaan. Sopimus Liigasta oli kuitenkin plakkarissa, joten miksi katse kääntyi Keski-Euroopan suuntaan?
− Sitten oli seuraava Suomen kausi, kun en pelannut käytännössä ollenkaan. Olisiko ollut seitsemän tai kahdeksan peliä kokonaisuudessaan. Tietynlainen rakkaus lajia kohtaan oli vähän kadonnut, kun pelaaminen on ollut itselle se ykkösjuttu. Sitten alkoi seuraava syksy, ja kävin Vaasassa stunttaamassa, kun Reijolan Rasmus oli lonkkaleikkauksessa. Sen aikaa olin siellä, että hän palautui, muistelee Tolvanen.
− Siinä vaiheessa kävin katsomassa työpaikkahakuja. Rupesin miettimään peliuran lopettamista ja tämmöisiä asioita kävi paljon mielessä, hän vakavoituu.
Tolvanen halusi pelata kauden loppuun ja lopettaa omilla ehdoillaan. Maalla ja joukkueella ei ollut väliä.
− Silloin oli sellainen ajatus päässä, että ensimmäinen seura, mistä tarjotaan paikkaa, lähden ja pelaan sen kauden. Halusin lopettaa pelaamalla, etten katkeroidu jääkiekkoa kohtaan, hän muistelee syksyn 2021 tapahtumia.
− Kun Salzburgista tuli soitto, olin ihan innoissani siitä saman tien. En kysynyt edes palkkaa tai mitään, millään sellaisella ei ollut merkitystä, kunhan pääsin vain pelaamaan. Tryout-pykälä oli ensimmäisen kuukauden molemminpuoleinen.
Siinä vaiheessa kävin katsomassa työpaikkahakuja. Rupesin miettimään peliuran lopettamista ja tämmöisiä asioita kävi paljon mielessä.
Itävallassa pikkumusta alkoikin tarttua kunnolla ja mieliala jääkiekon ympärillä koheni.
− Tulin tänne ja heti ensimmäinen peli oli nollapeli. Siitä lumipallo lähti aika hyvin vyörymään oikeaan suuntaan, veskari toteaa hymyn kera ja jatkaa:
− Kolme vuotta, kolme mestaruutta ja pari MVP:tä siihen päälle pudotuspeleissä. Aika kivasti meni, kun näin jälkikäteen ajattelee. Lähdettiin sillä fiiliksellä, että käydään vähän pelaamassa.
Rakkaus lajiin löytyi uudestaan pelaamisen ja hyvien otteiden myötä, ja jälki on osaltaan jo historiaa. Mutta onko Salzburgissa ollut jotakin erilaista, mikä on siihen vaikuttanut?
− Pelaaminen oli ensimmäinen juttu. Pääsi tosi hyvään joukkueeseen, sekin tietenkin helpottaa tosi paljon. Onhan tämä myös yleisesti tosi kiva kaupunki, Tolvanen toteaa.
Syyt viihtymiselle ovat samankaltaisia kuin monien muiden Keski-Eurooppaan siirtyneiden suomalaisten puheissa.
− Täällä ovat puitteet kunnossa ja keli. Kun katsoo ulos, tuossa on vuoret ympärillä. Jäähallin ja kotielämän erottaminen on helppoa, pääsee pois aika äkkiä siitä. Tuosta vähän tähän vuorille kävelemään, niin kiekkohomma unohtuu nopeasti. Aktiviteettia on, että käy vuorilla tai järvellä harva se päivä. Tai ihan perusiltaisin lähtee tuohon jokivarteen kävelemään ja käy vanhassakaupungissa.
Kaupungilla Tolvanen saa kävellä omissa oloissaan, vaikka jääkiekko onkin iso laji.
− Tosi rauhassa saa olla. Silloin tällöin joku saattaa pysäyttää ja pyytää kuvaa, mutta sanotaanko, että nyt neljässä vuodessa kahden käden sormin laskettavissa ovat määrät.
ICEHL-joukkue pärjää myös CHL:ssä
RB Salzburg on pärjännyt hyvin myös yleiseurooppalaisessa CHL:ssä. Yksi pelitapa ei ole parempi kuin toinen, mutta Tolvanen näkee selkeitä eroja verrattuna Suomeen.
− Pelihän, jos Suomeen vertaa, on aika villi länsi. Täällä sattuu ja tapahtuu aika paljon koko ajan. Tosi moni joukkueista kyttää läpiajoja jatkuvasti. Läpiajoja ja "kaksykkösiä" tulee todella paljon per peli.
Tolvanen kuvailee asiaa joukkueensa pelityylin kautta. Salzburgin karvaus on sellainen, että puolustajat nousevat aina kiekon perässä ja antavat kovan paineen. Jos tämänkaltaisessa pelissä tapahtuu virhe, tuloksena on usein ylivoimahyökkäys vastustajalle.
− Mutta yleisesti, varsinkin meidän joukkueemme pelaa kuitenkin hyvää puolustuspeliä. Se, mitä meillä käy paljon, on, että vastustaja sitten pääsee vähän yllättämään, jos joku nukahtaa. Tosi moni joukkue pelaa kyttäyspeliä, niin sehän on myrkkyä meidän paineille.
Olen kuullut keskusteluissa, että edellä kuvatun kaltainen rikkonainen peli sopii Tolvaselle hyvin, ja tausta tälle saattaa olla jo Pohjois-Amerikan vuosissa. Kuinka hän itse kokee asian?
− Oli siinä alkuun tietyllä tapaa opettelua. Me kuitenkin lähtökohtaisesti olemme parempi joukkue joka pelissä. Olen löytänyt tekniikoita siihen, miten pidän itseni lämpimänä, jos olemme vaikka viidestä seitsemään minuuttia hyökkäysalueella ja sitten tulee yhtäkkiä läpiajo. Alkuun sitä oli muutaman kerran varmasti housut kintuissa, Tolvanen muistelee alkuaikojaan Itävallassa.
Salzburgin menestyminen CHL:ssä on todistanut, että Keski-Euroopassakin osataan pelata jääkiekkoa ihan tosissaan. Tolvasella on selkeä näkemys Salzburgin sijainnista kiekkokartalla.
− Jos lähdetään ruotsalaisia vastaan, niin lähdetään altavastaajana. Meille se on silloin erilaista. Varsinkin silloin veskana tulee vähän enemmän hommia ja joutuu olemaan erilaisessa pyörityksessä. Se on aina mielenkiintoinen haaste ja on kiva pelata tuollaisia pelejä. Ainakin itse nautin tosi paljon, että saa vähän eri tavalla tehdä duunia kuin oman liigan häntäjoukkueita vastaan, maalivahti avaa kansainvälisiä ottelukokemuksiaan.
− Se on todella mieluisaa itselle, että saa paljon hommia. Sen verran hyvä joukkue olemme, että olemme tänäkin vuonna pystyneet voittamaan Zürichin ja Växjön, Sveitsin ja Ruotsin kärkijoukkueita.
Kovia päänahkoja siis löytyy jo orrelta. Tämän vuoden pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettuu Lahden Pelicans. Haastettelua tehdessä Lahdessa pelattavaan ensimmäiseen osaan on vielä puolisentoista viikkoa aikaa. Aiheutuuko suomalaisjoukkeen kohtaamisesta erityisiä paineita?
− No ei sillä tavalla. Viime vuonnahan pelasimme Pelsua vastaan, mutta silloin meillä oli menetetty paikka pudotuspeleissä, niin en pelannut sitä peliä. Ässissä itse asiassa pelasin heitä vastaan kerran, mutta käytännössä ensimmäistä kertaa pääsee nyt oikeasti haastamaan ja on itsellä hyvä rooli, Tolvanen innostuu.
− On tosi kiva päästä takaisin Lahteen pelaamaan. Se on nyt kalenterissa. Kun huomasin, että Pelicans tulee, niin oli siitä aika innoissaan kuitenkin.
Sivumennen mainiten, into näkyi kaukalossakin. Tolvanen torjui Pelicansin 13 laukauksesta yhtä vaille kaikki ja auttoi seuransa ensimmäisen osaottelun voittoon lukemin 1−2.
CHL on näyttänyt Tolvasellekin, että ero kotimaiseen Liigaan ei ole niin suuri kuin yleisesti uskotaan.
− Jos meidätkin laitettaisiin Suomen Liigaan pelaamaan, niin kyllä me kuuden kärjessä olisimme, hän uskoo.
− Pelin taso on todella kova. Tiedän, että se on Suomessa välillä mielikuva, että tänne lähdetään jäähdyttelemään, mutta esimerkiksi meidän ykköspakkimme on Ryan Murphy, oliko hän varaus numero 12 silloin Carolinaan.
Salzburgin joukkue on joka vuosi vähintään kahden mestarisuosikin joukossa, jollei se ainoa. Bolzano Foxes Italian Etelä-Tirolista on lähtökohtaisesti ainoa kunnollinen haastaja.
− Lähtökohta on, että mestaruus joka vuosi on tavoite. Eihän mitään muuta lähdetä hakemaan. Jos ei mestaruutta tule, se on pettymyskausi.
Tämä asetelma sopii Tolvaselle myös erittäin hyvin.
− Itse olen pystynyt aina parhaiten pelaamaan paineen alla. Pudotuspeleissä nauttii siitä ihan eri tavalla.
Maajoukkueikkuna on avautunut
Salzburgin joukkueessa on kova kilpailutilanne maalivahtien suhteen. Tolvanen on selvä ykkönen takanaan Itävallan maajoukkueen luottovahti David Kickert. Kuinka Tolvanen kokee asetelman?
− Se on ihan hyvin toiminut tässä. Kickert on Itävallan maajoukkeen ykkönen ollut muutaman vuoden, niin sen tietää, että on pakko pelata hyvin, jos haluaa pelata. Hän puskee itseä koko ajan tekemään paremmin hommia. Ei voi ottaa iltoja vapaaksi. On aina pakko suorittaa, jos haluaa jatkaa maalissa.
− Se on kiva juttu. Totta kai välillä itse haluaisi aina pelata enemmän, mutta on hyvä, että ei ole tullut dippiä missään kohtaa. Se on yksi syy siihen, että pystyy olemaan keväisin parhaimmillaan, Tolvanen kertoo loistavan maalivahtitandemin hyvistä puolista.
Tolvanen pelaa Itävallassa neljättä kauttaan. IIHF:n sääntöjen mukaan hänellä on ollut jo hyvä tovi mahdollisuus liittyä maajoukkeeseen. Prosessi onkin jo vireillä.
− Hakemukset on laitettu sisään. Muutaman viikon sisään varmaan saapuu joku päätös siitä, että tuleeko passia vai eikö tule, Tolvanen kertoo.
− Sitten on mahdollisuus MM-kisoihin sun muihin.
Hakemukset on laitettu sisään. Muutaman viikon sisään varmaan saapuu joku päätös siitä, että tuleeko passia vai eikö tule.
Paikka maajoukkueessa ja MM-maalivahtina toimisi miellyttävänä bonuksena muutenkin hyvin sujuneiden Itävallan vuosien päälle.
− Kyllä yllätyin, kun viime vuonna liitosta oltiin yhteydessä. He olisivat halukkaita yhteistyöhön ja kysyivät, mikä mielipiteeni asiaan on.
− Aika puskista se lopulta tuli, kun ei ollut ikinä ajatellut, että tuollainen olisi mahdollista. Hyvä bonari ja samalla pystyy myös seurajoukkuetta auttamaan, sillä jos se (kansalaisuushakemus) menee läpi, niin en vie enää ulkomaalaiskiintiöstä paikkaa, hän kertoo.
ICEHL:ssä on käytössä kymmenen ulkomaalaisen raja, joka etenkin Saksan ja Itävallan yhteistä pelaajakehitystä tekevälle joukkueelle on tärkeä.
− Siinä oli pelkästään voitettavia asioita kaikille. Negatiivista ei ole oikeastaan missään mihinkään suuntaan. Se oli aika helppo ratkaisu tehdä itselle.
Ura jatkuu, mutta maa ja sarja ovat vielä hakusessa
Uransa jatkoa Tolvanen ei ole vielä suuremmin miettinyt, mutta se on varmaa, että lopettamisajatukset on tältä erää haudattu.
− Se ajatus (lopettaminen) lähti aika nopeasti, sillä jo viiden pelin jälkeen ajatus oli unohtunut. Siitä nautti taas niin paljon, että nyt mennään niin pitkälle kuin taas pystyy, Tolvanen sanoo.
Jatko Salzburgissa on ajatuksena erittäin sopiva mutta ei ainoa vaihtoehto.
− Tietyllä tapaa täällähän on hyvä olla. Kaikki toimii, niin vaihtamisen iloksi ei nyt kannata. Kun mahdollisuudet tulee jostain, niin pitää katsoa, mikä se tilanne on. Tietenkin Suomeen paluu on vaihtoehtona aina.
Haastattelua seuraavana päivänä on jäljellä vielä yksi ottelu ennen maajoukkuetaukoa, aiemmin mainittu kotiottelu EC Villacheria vastaan. Joukkueesta löytyy Tolvaselle tuttuja nimiä.
− Siellähän on Johnny Hughes, oliko sillä tuhat pistettä liigassa. Semmoinen pelimies, jota pitää pitää silmällä, ettei pääse liikaa kikkailemaan. Ja sitten tietenkin JP Lamoureux. Minä vähän hänen paikkansa vein sillon ensimmäisenä vuonna. Hän oli loukkaantuneena, sen takia joukkue tarvitsi uuden veskarin. Menin paikkaamaan ja sitten söin hänet siitä edestä, Tolvanen muistelee.
Tolvanen vakuuttaa muutenkin, että painetila sopii hänelle. Eikä sanomisia kannata tilastojen valossa millään tavalla vähätelläkään.
− Game seveneitä on nyt ollut kolme. Viime vuonna oli välierä ja finaalin voitimme seitsemännessä ottelussa. Edellisvuonna voitimme finaalin seitsemännessä myös. Olen pystynyt pelaamaan tosi hyvin ja pystynyt nauttimaan siitä. Monille se painetila ei sovi ja sitten ei pysty pelaamaan omalla tasolla, Tolvanen toteaa.
− Itse olen pystynyt nostamaan omaa tasoa siinä. Muistan, että junnunakin valmentajat joskus sanoivat, että treeneissä kiekon ottaminen näyttää vähän vaikealta, mutta pelissä se kuitenkin toimii.
Tolvanen löytääkin pelimäärästä liitoksen uransa taitekohtaan.
− Aina olen tykännyt pelaamisesta paljon enemmän kuin treeneistä. Ja se varmasti olikin silloin Suomessa, kun ei pelannut, niin siinä lähti se nautinto siitä.
Tolvasen puhe kääntyy hetkeksi takaisin menneeseen, kenties hieman yllättävälläkin tavalla.
− Itseasiassa pakko antaa propsit Hölölle (nykyinen Ilveksen päävalmentaja Tommi Niemelä). Silloin valmentajana oli Pelicansissa sen toisen vuoden, niin se sanoi mulle suoraan, että et tule pelaamaan peliäkään, kassari muistelee.
− Se on ainut kerta, kun kukaan valmentaja on noin suoraselkäisesti uskaltanut sanoa asian. Keskusteltiin asiasta hyvin. Se totta kai hetkellisesti satuttaa, mutta se oli kuitenkin se fakta, jonka kanssa elettiin.
Tolvanen sanoo, että esimerkiksi Ässissä tilanne oli toinen. Hänelle kerrottiin useasti, että peliaikaa on tulossa seuraavana päivänä, mutta aamulla tilanne olikin toinen.
− Se on väärää toivoa, se oli itselle pahin siinä. Annetaan toivoa ja sitten vedettiin matto jalkojen alta pois monta kertaa.
Mutta menneet ovat menneitä, ja etenkin Tolvasen kohdalla tämä klisee pitää paikkaansa. Juuri enempää ei ole saavutettavissa kuin kolmeen kauteen kolme mestaruutta. Hänen ohellaan koko joukkue on ollut sitkeä. Salzburg on tullut takaa tasoihin ja ohi niin pitkissä sarjoissa kuin yksittäisissä peleissäkin.
Itseasiassa pakko antaa propsit Hölölle. Silloin valmentajana oli Pelicansissa sen toisen vuoden, niin se sanoi mulle suoraan, että et tule pelaamaan peliäkään.
− Toissa vuoden finaalien seiskapelissä olimme 1−0-häviöllä kolmanteen erään mentäessä. Tasoitimme kymmenen minuutin kohdalla ja olisiko puolitoista minuuttia ennen loppua tehty voittomaali. Viime vuoden seiskapeli välierässä meni jatkoajalle, sekin oli Bolzanoa vastaan. Tulimme tasoihin, menimme jatkojalle ja voitimme, Tolvanen kertaa.
Myös viime kauden finaalit ratkesivat vasta seitsemännessä ottelussa klagenfurtilaista EC-KAC:ia vastaan. Joka kevät ei kuitenkaan ole salzburgilaisten tarvinut raastaa hermojaan pitkissä sarjoissa.
− Tietenkin se eka vuosi oli myös kova, kun voitimme 12 matsia suoraan. Sekin on aikamoinen tapaus, että ei yhtään matsia häviä, Tolvanen muistelee peli-ilon palauttanutta kautta.
− Varsinkin sitten, oliko ettei viiteen tai kuuteen vuoteen ollut täällä voitettu, niin se oli pitkä aika. Taisin sanoakin, että edellinen maalivahti, joka täällä voitti, oli [Juuso] Riksman. Tarvitsee suomalaisen maalivahdin, että voittaa täällä, Tolvanen heittää vielä haastattalun lopuksi.
Hankala sanoa hänen olevan väärässä.
