NHL:n kokonaistalous harppoo eteenpäin, mutta New York Rangersin kaltaisten talouden kestomenestyjien taustalla häämöttää seuratalouksia, joiden miljoonatappiot eivät kestä minkäänlaista vertailua. Muun muassa viiden viime kauden aikana keskimäärin 16,4 miljoonaa dollaria kaudessa tappiota tehnyt Florida Panthers on hyvä esimerkki tällaisesta taloudellisesta kriisiseurasta.
Aivan pelkästään omistajaportaan kukkarosta näitä tappioita ei Panthersin kohdalla kateta. Seura nimittäin solmi vuonna 2015 kotihallinsa omistavan Browardin piirikunnan kanssa sopimuksen, joka soi seuralle 86 miljoonan dollarin suuruisen avustuspaketin julkisista varoista vastineeksi siitä, että seura pitää toimintansa piirikunnassa ja ylläpitää kilpailukykyistä, siis palkkakaton ylärajoilla operoivaa, joukkuetta.
Panthersin kohdalla tappioiden kierre poiki siis seuran rahoituspohjaa vankistavan tukipaketin, minkä ohella tappion tekeminen saattaa tuottaa muitakin hyötyjä. Valmentajan ominaisuudessa vuosia pohjoisamerikkalaista kiekkoilua aitiopaikalta seuranneella Alpo Suhosella on asiasta näkemyksensä.
− Kun valmensin Chicagossa, joukkue teki sillä kaudella 20 miljoonaa dollaria tappiota. Omistaja kuittasi tappiot, jotka se sai hyödyntää verotuksessa. En usko, että tilanne on siitä juurikaan muuttunut, Suhonen valaisee viitaten kauteen 2000−01.
Verohyödyt olivat siis siinä määrin merkittäviä, että tappiollisestakin seurasta kannatti pitää kiinni?
− Kyllä. Näin ainakin Yhdysvaltojen puolella. Kanadan verojärjestelmästä sen sijaan en osaa sanoa, Suhonen täsmentää.
Sitä, kuka hyödyt tosiasiassa kerää, ei Suhosen mukaan voi kuin arvuutella. Syynä tähän ovat NHL-seurojen omistajuusrakenteet
− Kaikkien seurojen taustalla on holding-yhtiö muodossa tai toisessa, joiden kautta rahavirrat kanavoidaan. Nämä yhtiöt pitävät usein sisällään lukuisia toimintoja hallitoiminnasta lähtien, eikä niiden tosiasiallisista omistajistakaan ei ole kovin tarkkaa tietoa.
− Näiden yhtiöiden omistajat puolestaan ovat usein niin ikään yhtiöitä, joten on hankala arvioida sitä, miten urheiluseuran menestys todella vaikuttaa omistajien talouteen, Suhonen pohtii.
Esimerkiksi Toronto Maple Leafsin taustalla vaikuttavan Maple Leaf Sports & Entertaiment (MLSE) -yhtiön omistajiin lukeutuvat Canada Inc., joka on tietoliikenneyhtiö Rogers Communicationsin ja Bell Canadan välillisesti omistama holding-yhtiö, sekä Kilmer Sports, joka on puolestaan MLSE:n hallituksen puheenjohtajana toimivan Larry Tanenbaumin omistama holding-yhtiö.
Talousasiat eivät ole Pohjois-Amerikassa tapetilla
Pohjoisamerikkalaisessa kiekkokeskustelussa tappioiden ja omistajuussuhteiden puimiseen ei tavata käyttää sanottavasti palstatilaa.
− Asioista ei puhuta, sillä tietoa ei ole saatavilla. Se on vallitseva käytäntö ja täysin paikallisten lakien mukaista. Forbes esittää vuosittain arvolistauksiaan, mutta muuta tietoa ei juuri ole, Suhonen toteaa.
Sen sijaan eurooppalaisessa urheilukeskustelussa seuratalouden on ajateltu olevan vahvasti läsnä. Suhonen kuitenkin kyseenalaistaa väitteen.
− Ollaanko Euroopassa lopulta sen avoimempia? Kun valmensin Sveitsissä, sielläkään ei talousasioista puhuttu. Eurojalkapalloseurojenkin talouskuvioihin suhtaudutaan ilman kritiikin häivää.
Pohjoisamerikkalaisille omistajuuskäytänteille löytyy niillekin vastine Euroopasta, peräti Suomen maaperältä.
− Mikä erottaa Jokerit amerikkalaisista joukkueista? Ei mikään. Jari Kurri on väitetysti joukkueen omistaja, mutta kuka todella omistaa joukkueen ja rahoittaa sen toiminnan, siitä ei tunnu kenelläkään olevan selvää käsitystä, Suhonen sivaltaa.
