Raksila 25.9.2018, HPK:n runkosarjan viides ottelu. Avauserän puolivälissä Miro Karjalainen aloittaa ottelun ensimmäistä vaihtoaan. Kärpät voittaa aloituksen hyökkäyssiniviivalla ja 14 sekuntia myöhemmin kiekko on HPK:n maalissa. Kärppien Ville Leskinen oli hyödyntänyt Karjalaisen nukahduksen ja avannut omalta kenttäpuoliskoltaan HPK-pakin takana väijyneen Jasper Lindstenin läpi.
Karjalainen liukuu vaihtoaitioon. Se ottelu oli siinä. Päävalmentaja Antti Pennanen ei laita isokokoista puolustajaa enää kentälle.
Kauden aikana penkin pää tulee Karjalaiselle tutuksi. Ennen joulukuuta puolustaja pelaa keskimäärin noin kahdeksan minuuttia per ottelu. Välillä peliaikaa kertyy vaihdon tai parin verran, välillä hän istuu kokonaisia otteluita vaihtoaitiossa käymättä jäällä kertaakaan.
− Sitä, että meillä saa tehdä virheitä, ei saa käsittää väärin. Ei tämä mikään happy family ole, että saa vedellä ihan miten sattuu. Välillä voi löytää itsensä vaikka katsomosta hakemassa vauhtia. Idea on siinä, miten pelaaja ja joukkue reagoi siihen, Pennanen perustelee kauden aikana tehtyjä pelaajien viltityksiä.
Joukkue ei asettanut varsinaista tuloksellista tavoitetta tälle kaudelle. Tavoitteet liittyivät pelaajien, pelin ja kulttuurin kehittämiseen. Vaikka joukkueen yltäminen finaaleihin on kokonaisuutena suuri kasvutarina, on juuri Karjalainen oivallinen esimerkki yksilön kehityksestä.
Rinkelinmäki 15.4.2019. HPK on katkaisemassa Tapparan huikeaa finaaliputkea. Pelikellossa on jäljellä 19 sekuntia ja maalin tappiolla oleva Tappara saa hyökkäyspään aloituksen HPK-vahti Emil Larmista katsottuna vasemmalle puolelle.
Tapparan päävalmentaja ottaa aikalisän. Aikalisän jälkeen Pennanen laittaa toistaiseksi kauden tärkeimpään aloitukseen luottoratsunsa: kapteeni Otto Paajasen, huimaa kevättä pelaavan Robert Leinon, kultakypärä Teemu Turusen ja luottopakki Niklas Frimanin. Viisikon täydentää Karjalainen.
Syyskaudella vilttikomennuksillakin ollut Karjalainen oli nyt yksi Pennasen luotetuimmista pelaajista. Joulukuusta lähtien Karjalaisen peliaika on ollut kasvussa. Pudotuspeleissä hän on pelannut ajoittain lähes 20 minuuttia ottelua kohden.
− Alkukaudella mä olin paska. Syytä siihen en vieläkään tiedä, mutta jaksoin tehdä päivittäin hommia ja pikku hiljaa alkoi kulkea, Karjalainen täräyttää.
Vaikka syksyllä penkin päässä tupen pureminen tulikin tutuksi, pyrki Karjalainen silloinkin olemaan joukkueelle hyödyksi. Mököttämisestä ei ollut tietoakaan.
− Yritin olla kannustava ja tsempata jätkiä joka tapauksessa parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka en itse päässyt kentälle, puolustaja muistelee.
Kasvutarina ei ole yhden kauden juttu. Kaudella 2017-18 hän oli kohupelaaja, jolle langetettiin lukuisia pelikieltoja. Välillä syynä oli vaaralliset taklaukset, välillä nujakointi vastustajan kanssa. 36 ottelussa Karjalaiselle kertyi peräti 135 jäähyminuuttia ja yhteensä 17 ottelun verran pelikieltoja.
Tämän kauden 68 jäähyminuuttia 47 ottelussa eivät ole aivan pyhäkoululukemia, mutta huomionarvoista on, ettei mukana ole yhtään ulosajoa.
Karjalaiselle tuomittiin kertaalleen 2+10 minuutin rangaistus pään tai niskan alueelle kohdistuneesta taklauksesta, kahdesti hän sai väkivaltaisuudesta kymmenminuuttisen käytösrangaistuksen ja yksi kympeistä tuli, kun Karjalainen laukoi kiekon vihellyksen jälkeen vastustajan maaliin.
− Näin sen viime kaudella omana tienäni päästä pelaamaan. Sain siitä maineen ja tällä kaudella olen pystynyt keskittymään paremmin pelillisiin asioihin, Karjalainen analysoi.
− En ole joutunut tinkimään periaatteistani. Vähän on tullut vain järkeä lisää päähän.
Pennasen pelitaktiikka on tukenut Karjalaisen kehitystä. Rymistelevänä oman pään luutana tunnettu pelaaja nauttii HPK:n tavasta pelata kiekollisesti rohkeaa jääkiekkoa.
− Mulle pelitapa osuu henkilökohtaisesti hyvin. Diggaan nopeasta kiekosta, ettei kokoajan odotella. Mennään vaan ja jos virheitä tulee, niin kaveri paikkaa sen. Diggaan kuin hullu puurosta meidän pelityylistä.
Hyökkäyspäähän päästessään HPK on rummuttanut pitkiä kulmaralleja, joissa ei jäädä yhteen kulmaan nyhjäämään, vaan käytössä ovat kaikki hyökkäysalueen neljä kulmaa.
Se tarkoittaa sitä, että puolustajienkin on noustava empimättä tukemaan pyörityksen jatkumista jopa b-pisteen tasalle asti. Pelkkä siniviivalla lapa pystyssä pönöttäminen ei auta.
− Runkosarjassa jätin vielä menemättä tilanteisiin, joihin nyt uskallan. Itseluottamus on kasvanut, että hoidan tuon ja kiekko pysyy siellä, Karjalainen kuvailee.
Päävalmentajaltakin tulee kehuja Karjalaiselle muustakin kuin oman pään pelistä. Hän nostaa esiin myös toisen isokokoisen puolustajan, Karjalaisen pakkiparin Markus Niemeläisen.
− Molemmilla iso koko antaa paljon mahdollisuuksia puolustaa ja siinä he ovat menneet paljon eteenpäin. He ovat hyviä alivoimapelaajia. Molemmat ovat kuitenkin mainettaan parempia pelaamaan. Heillä on ihan hyvä silmä, vaikka välillä ehkä jotkut muut ominaisuudet estävät sen hyvän pelikäsityksen esiin tulemisen. Siellä on hyviä ajatuksia pohjalla, Pennanen kehaisee.
Finaaleissa Kärppiä vastaan koko HPK joutuu luonnollisesti kauden kovimpaan testiin. Hyvää oppia huipputaitavaa yksilöä vastaan puolustamisesta Karjalainen sai puolivälierissä, jossa hänen mielestään ottelusarjan paras pelaaja oli TPS:n 17-vuotias Kaapo Kakko. Häntä vastaan ei ollut varaa nukahduksiin. Tulevaa finaalivastustajaa vastaan vielä vähemmän tai käy kuten syyskuussa.
− Taitava jengi tulee vastaan. Se on karu fakta. Joka vaihdossa pitää olla hereillä, eikä saa tulla yhtään nukahduksia. He rokottavat niistä heti, Karjalainen tietää.
