Kuluneesta kaudesta Kärppien toimitusjohtaja Tommi Virkkunen on hyvin yksipuolinen mietteissään.
− Ei voi muuta sanoa kuin että hyvin on mennyt pisteiden valossa. Nuoria pelaajia on ollut samaan aikaan pelaamassa, mikä on ilahduttava asia. Paljon pelaajia ollut muualla komennuksessa, mutta olemme saaneet omilla pelaajilla paikattua vajeita suurimmaksi osaksi.
Vain parissa vuosikymmenessä Kärpät on noussut konkurssin jäljiltä yhdeksi koko Pohjois−Euroopan menestyksekkäimmistä urheiluseuroista. Virkkunen avaa omia näkemyksiään sekä joukkueellisella kulmalla että organisaation kannalta, kuinka Kärpät on onnistunut nousemaan kukoistukseen.
− Pelillisesti lähtee varmaan pukukopista ja valmennuksesta. Joukkuetta on rakennettu niin, että pyritään saamaan ydin oman kylän pelaajista ja tietenkin viime vuoden lähtijät on onnistuttu paikkaamaan, mistä Harri Aholle ja skouteille kuuluu kaikki pisteet. Siinä on isot haasteet, kun keskiarviolta kahdeksasta kymmeneen uutta pelaajaa pitää hankkia.
Virkkunen nostaa erityisesti valmennuksen roolia Kärppien dynastian rakentamisessa.
− Kyllä tuo valmennus on saanut pelaajat pelaamaan sellaista pelitapaa, mitä olemme halunneet. Hyökkäävä on ehkä väärä sana, mutta iloisen näköistä ja sellaista mistä yleisö tykkää. Pyrimme varmaan välillä sellaistakin pelityyliä peluuttamaan, missä omissakin voi soida, mitä ei onneksi ole hirveästi tapahtunut. Avaintekijänä ei ole vain yhtä tekijää, mutta kyllä se päivittäinen tekeminen jäällä ja sen ulkopuolella on isossa osassa, VIrkkunen kertoo ja siirtyy organisaatiolliseen menestykseen, Virkkunen tuumii ja palaa joukkueen nousun alkupolulle.
− Kyllä se juurtaa aivan alkuaikoihin saakka. Konkurssin jälkeen tätä juttua on lähdetty rakentamaan uudelta pohjalta. Kun tulin mukaan vuonna 2010, niin silloinkin näki isoina tekijöinä pohjatyön, yhteisöllisyyden ja välittämisen. Kaikkia asioita on pohdittu vähän pidemmälle. Niihin nähden on ollut hyvä tehdä investointia ja siinä olemme olleet ehkä jopa kärjessä. Toki jäähalli on seuraava asia, mikä pitäisi saada kuntoon, mutta esimerkiksi tekniikkaan investoiminen on auttanut pitämään meitä kehityksen kärjessä.
Virkkunen astui virkaan Juha Junnon jäätyä pois asemasta 2016-17 kauden jälkeen. Saappaat eivät ole pienet Virkkuselle täytettäviksi, mutta ei lähde urakkaan täysin untuvikkona.
− Tietenkin pitää vaalia sitä Junnon jättämää perintöä. Varmaan Junnon aikakaudesta asti ollut ne arvot, että kukaan meistä ei ole seuraa isompi. Kyllä hän oli yksi keskeisimpiä tekijöitä organisaation nousussa, ja saimme pitkään työskennellä yhdessä, toimitusjohtaja kertoo ja lisää tärkeitä asioita seuran asemaan.
− Sekin hyvä ratkaisu tehtiin aikanaan että edustus ja junioripuoli työskentelee tiiviisti yhdessä, mutta pitävät kiinni omista osa−alueistaan ja vastuista. He ovat tehneet todella hienoa työtä ja toivottavasti tekevät jatkossakin. Tärkeä askel että jatkossa Kärppien sateenkaaren alla pelaavat kaikki lähialueen seurat. Halusimme investoida tähän ja olemme sitoutuneet siihen.
Juuri nuorisotyö ja sitä kautta omavaraisuus on Kärpille ehdottomasti ase, joka ei kuitenkaan synny ilman työtä ja panostuksia.
− Suurin ja kustannusherkin alue on B-juniorit, ja haluamme auttaa sekä varmistaa että mahdollisimman moni pelaaja saa pelata mahdollisimman pitkään. Olemme huomanneet että sitä kautta saamme huippupelaajia käyttöömme ja tarvitsemme niitä pikku-Niemelöitä ja pikku-Junttiloita, jotka puhkeavat kukkaan vähän pidemmän ajanjakson jälkeen, Virkkunen jatkoi.
Yksi seuran tärkeimpiä ja kokeneimpia työntekijöitä on joukkueen maalivahtivalmentaja Ari Hilli, joka on korvaamaton palanen Kärppien koneistossa.
− Hilli on ollut meillä jo pitkään ja jatkaa vielä. Hän on kuitenkin yksi Suomen parhaista maalivahtivalmentajista, meidän mielestä tietenkin paras. Hänen ansioluettelollaan on monta omaa huippuveskaria, kuten Niklas Bäckström, Pekka Rinne ja Tuomas Tarkki erikseen mainittuina, sekä on jalostanut muita veskareita kohti huippua, kuten Veini Vehviläinen, joka on viittä vaille NHL-tason maalivahti.
