MM-kisoissa huomio kiinnittyy usein otteluihin ja pelaajien esityksiin, mutta taustalla häärii joukko tuomareita, joita ilman otteluiden pelaaminen olisi mahdotonta. Jenni Heikkinen on viheltänyt toistaiseksi Espoon MM-kisoissa viisi ottelua, neljä alkusarjassa ja yhden pudotuspeleissä.
Kokemus on ollut hänellekin erityislaatuinen, sillä Suomessa pelaaminen tekee kaikesta kovin erilaista, jos vertaa ulkomaan reissuihin.
− Ensimmäiseen kahteen päivään minulla ei ollut peliä ollenkaan, mutta kolmantena päivänä pääsin sitten hyppäämään mukaan. Mukavinta olisi toki aina aloittaa avauspäivänä, niin tietää heti mikä on homman nimi. Pelit ovat kuitenkin menneet hyvin ja olen ollut tyytyväinen, Heikkinen kertoo.
− Kanadassa kun oli kisoissa, niin ei tarvinnut pahemmin ketään moikkailla käytävillä, mutta täällä tulee tuttuja vastaan kiitettävästi. Ja on mukavaa toki, kun perhe ja sukulaiset pääsevät katsomaan.
"Se on aika raskasta hommaa, jos miettii, että on keskiviikkona Imatralla peli ja torstaina aamulla menen töihin."
Heikkinen aloitti kansainvälisten otteluiden urakkansa keväällä 2015 Malmön MM-kisoissa. Suomen pronssijuhliin päättyneet kisat olivat myös Heikkiselle henkilökohtainen onnistuminen.
− Ne kisat menivät siinä mielessä heti hienosti, kun pääsin viheltämään MM-finaaliin. Kaikki oli silloin uutta, mutta huomasin, että pysyn mukana ja pärjään. Niissä kisoissa vihelsin urani ensimmäisen USA-Kanada-pelin, mikä on aina aika erilainen muihin naisten arvokisaotteluihin verrattuna.
Uran toistaiseksi suurin ja hienoin hetki koitti reilu vuosi sitten, kun Heikkinen pakkasi laukunsa ja suuntasi Etelä-Korean Pyeongchangiin, kohteenaan talviolympialaiset. Olympiaturnauksessa suomalaistuomari vihelsi lopulta yhteensä viidessä ottelussa.
− Ennen kun sinne lähdin, niin en osannut kuvitella millaista se olisi ja kun sieltä pääsin kotiin, niin en osaa oikein selittää. MM-kisat ovat aina hienoja tapahtumia, mutta olympialaiset olivat sitten vielä potenssiin kymmenen. Se ilmapiiri ja ihmiset ovat jotain ihan erilaista, Heikkinen makustelee.
Otteluihin valmistautuminen vie aikaa
Espoon MM-kisavalinnasta Heikkinen sai tietää hyvissä ajoin jo viime vuoden lokakuussa, joten aikaa valmistautumiselle oli hyvä tovi. Myös itse pelipaikalla valmistautumista riittää, sillä jokainen ottelu on oma tarinansa.
− Lähdemme hallille aina pari tuntia ennen ottelun alkua. Kun saa tietää ottelun, jossa viheltää, niin alkaa kokoonpanojen ja edellisten otteluiden tutkiminen. Käymme myös tuomariporukalla yhdessä syömässä ja juttelemme valmiiksi asioita. Valmistautuminen riippuu myös siitä, että oletko viheltänyt päivän ottelussa kanssasi olevien tuomareiden kanssa aiemminkin vai et.
− Jokaiseen peliin nimetään yksi päätuomari ja yksi linjatuomari varalle. Jos olet siinä vuorossa, niin lähdet muun ryhmän kanssa hallille ja seuraat lämmittelyt ja autat viheltäviä tuomareita tarvittaessa eri asioissa, Heikkinen avaa käytäntöjä.
Heikkinen aloitti tuomarina toimimisen jo hyvän aikaa sitten. Vuonna 2007 hän lopetteli jääkiekkoharrastustaan ja tuomarihommat tulivat sopivasti tilalle.
− Mieheni Lassi toimii myös erotuomarina ja hän houkutteli minut mukaan tuomarikurssille. Tuntui nopeasti siltä, että se homma voisi sopia minulle. Ensimmäisiä pelejä viheltäessäni tosin mietin, että miksi kukaan tekee sellaista. Se tuntui erittäin vaikealta. Jääräpäisenä ihmisenä kuitenkin vaan jatkoin hommaa ja siitä se hiljalleen lähti.
− Yhden ottelun muistan alkuajoilta, missä tuli jäähy ja nostin sen merkiksi käden ylös. Peli jatkui vielä tovin ja sitten minulle täydellinen muistikatkos. Minulla oli käsi ylhäällä, mutta unohdin totaalisesti, että kuka teki ja mitä. Siinä piti sitten vain laskea käsi alas ja ilmoittaa rehellisesti, etten tiedä yhtään mitä tapahtui. Sellaisia ei ole onneksi enää sen jälkeen tullut, Heikkinen nauraa.
Mestiksen ainoalla naistuomarilla riittää kiirettä
Luokanopettajana toimivalle Heikkiselle arki on monesti yhtä kiirettä. Helsingissä asuvalle tuomarille tulee kauden aikana hyvä määrä kilometrejä tien päällä.
− Nuorten pelejä minulle on tainnut kertyä kaikista eniten. Mestiksen perässä olen reissannut ainakin Imatralle, Heinolaan, Lempäälään ja Turkuun. Se on aika raskasta hommaa, jos miettii, että on vaikka keskiviikkona Imatralla peli ja torstaina aamulla menen töihin.
− Hirveästi ei ehdi muuta tehdä, sillä olen panostanut tuomarihommiin niin paljon. Kaikki niin sanotusti ylimääräinen aika pyörii tämän ympärillä. Toki lapset ja perhe vaativat myös oman aikansa, hän lisää.
Heikkinen on ehtinyt tehdä tuomariurallaan jo historiaa, sillä hän on ensimmäinen ja tällä hetkellä myös ainoa naistuomari Mestiksessä. Otteluita, kokemuksia ja matkoja on kertynyt vuosien aikana muistoihin, mutta yksi vielä uupuu. Ja se jos mikä motivoi Heikkistä kehittymään askel askeleelta paremmaksi linjatuomariksi.
− Pyeongchangista jäi kyllä hampaankoloon, kun seurasin olympiafinaalin pukukopissa varusteet päällä valmiina toimintaan, jos joku tuomari loukkaantuu. Ensi kerralla aion olla itse jäällä, hän toteaa päättäväisesti.