Naisten MM-kisat alkavat 5. huhtikuuta Kanadan Bramptonissa, Toronton liepeillä. Suomen joukkue matkusti pelipaikoille viime tiistaina.
− Pari ensimmäistä päivää ovat menneet aika nopeasti totutellessa uuden joukkueen menoon. On kuitenkin aika erilaista kuin seurajoukkueessa, mutta kokonaisuudessa on hyvin mennyt, Sanni Ahola tiivisti saapumisen maajoukkueeseen.
Joukkue on ensivaikutelmallaan tehnyt hyvän vaikutuksen Minnesota St. Cloud Staten yliopistosta saapuneeseen veräjänvartijaan.
− Meillä on täällä energinen ja hyvä porukka. Odotan, että saamme aikaan hyvää tulosta.
Ensimmäisistä MM-kisoista huolimatta Aholan tavoitteet ja mielentila ovat selvänä.
− Tietenkin vähän jännittää, mutta hyvillä mielillä olen mukana. Minut on syystä valittu tähän joukkueeseen, joten itseluottamuksen pitää olla kohdillaan.
− En tiedä roolituksesta vielä. Toivon, että peliaikaa on tiedossa. Emme ole vielä ehtineet näistä asioista puhua valmennuksen kanssa. Harjoitusottelun jälkeen tulee enemmän tietoa, millä systeemillä mennään, mutta tavoitteena on, että muutamia pelejä pääsisin pelaamaan.
Yhdysvaltojen yliopistokiekko on edellä Naisten Liigaa
Ahola on torjunut kiekkoja yliopistosarjassa jo kolme kautta, joista tuorein on ollut myös onnistunein.
− Ensimmäinen kausi meni totutellessa ja siihen nähden ihan okei. Toinen kausi ei mennyt omasta mielestäni ihan niin kuin olisin halunnut. Tämä kolmas kausi on ollut tähän asti paras. Olen ollut tyytyväinen, meille vaihtui valmentaja tälle kaudelle ja joukkueessa on ollut tosi iso muutos, Ahola kertoi kuluneesta ajasta Yhdysvalloissa.
Lajin tempo ja taso ovat olleet hyvin erilaiset verrattaessa Naisten Liigaan. Eroa on itse otteluissa, mutta myös pelipaikoissa ja kulttuurissa.
− Peli on paljon vauhdikkaampaa ja yksilötaito on paljon edellä. On myös yksi hauska juttu, sillä meidän kotihalli on olympiakriteerit täyttävä kaukalo, mutta sarjan muilla joukkueilla on NHL-tyylinen kaukalo, Ahola kertoi.
− Kulttuuri on ihan erilainen. Joukkueen dynamiikassa kaikki ollaan kavereita ja tuiki tuntemattomatkin ovat ystävällisiä. Erityisesti "small talkiin" oli hiukan totuttelemista.
Aholalla on Keski-Euroopan joukkueista eniten seurakavereita, mutta hän odottaa innolla myös Pohjois-Amerikan tuttujen kohtaamista.
