Liiganousua juhlittiin kuin mestaruutta, karsintojen häviäjät itkivät pukukopissa: ”Nykypelaajat jäävät paitsi todella kovista paineista”

LIIGA, MESTIS, SHL / Haastattelu
Ilveksen päävalmentaja Jouko Myrrä oli pelivuosinaan liigakarsinnoissa sekä hävinneen että voittaneen joukkueen riveissä.
Kuva © Arno Hämäläinen https://www.instagram.com/hockeygrapher/
Liigakarsinnat tarjosivat aikoinaan äärimmäisiä tunteita − voittajalle taivas, häviäjälle helvetti.

Liigakarsintoja on pelattu viimeksi keväällä 2013, ja edellisen kerran Liigaan on noussut karsintojen kautta Kärpät keväällä 2000. Harvalla nykypelaajalla on siis kokemusta karsintapeleistä, jotka olivat vielä pari vuosikymmentä sitten kiinteä osa Liigaa.

Jatkoaika haastatteli Ilveksen päävalmentaja Jouko Myrrää ja Ilveksen maalivahtivalmentaja Markus Korhosta, jotka olivat pelivuosinaan karsinnoissa mukana sekä häviävänä että voittavana osapuolena.

”Kevään kruunu ja tärkeä motivaattori”

1990-luvulla pelatessaan Myrrä pelasi monena keväänä karsinnoissa. Nykyisen valmentajan muistoissa karsintapelit kuvautuvat erityisesti Mestiksen osalta kauden kohokohtana.

− Liigakarsinnat oli 90-luvun ykkösdivisioonakiekossa kevään kruunu ja tärkeä motivaattori harmaaseen arkeen. Sarjapelit ja kaikki urheilutoiminta oli toki hauskaa, mutta sarjanousun mahdollisuus oli iso porkkana. Olin 90-luvulla karsinnoissa mukana TUTOssa ja Pelicansissa − ne olivat huikeita kokemuksia, kun noustiin, mutta putoamiset olivat maailman romahduksia sekä liigaorganisaatiolle että yksittäisille pelaajille, toteaa Myrrä.

Divaripelaaja Jokke Myrrän vastaus olisi, ettei jumalauta sen parempaa ole kuin urheilullinen nousu.

Myrrä oli mukana, kun TUTO nousi Liigaan keväällä 1994.

− Nousu TUTOn kanssa Liigaan oli hieno palkinto niin organisaatiolle kuin yksittäisille pelaajille. Meillä oli todella hyvähenkinen porukka divarissa Rauno Korven ja Juhani Tammisen alaisuudessa. Nousu oli upea juttu, mutta silloisessa Turussa olimme täysin pikkuveljen asemassa TPS:ään verrattuna.

Kaudella 1994−95 oli NHL:ssä työsulku, ja Liigassa − myös TUTOssa − nähtiin todellista tähtiloistoa.

− Huikeita kokemuksia oli Liigasta, kun meillä oli NHL:n työsulun ajan vahvistuksina Teppo Numminen – omasta mielestäni yksi kaikkien aikojen suomalaiskiekkoilijoita − ja Ted Donato. Pelasimme myös kaksi loppuunmyytyä peliä Turku-hallissa, kun HIFK:ssa pelasivat Esa Tikkanen ja Christian Ruuttu sekä Jokereilla puolestaan Jari Kurri ja Teemu Selänne.

− Se oli huikea juttu meille kaikille, kun TUTOn kotipelissä oli 11 000 katsojaa. Pelasimme sekä ykkösdivaria että Liigaa molemmissa, Turku-hallissa ja Kupittaalla. Jos saatiin tupa täyteen, päästiin Turku-halliin. Koen kuitenkin, että Kupittaa oli meidän yleisömäärille sopivampi.

Myös Korhonen muistaa karsinnat poikkeuksellisina peleinä.

− Uskon, että nykypelaajat jäävät paitsi todella kovista paineista. Karsintapeleissä paine on niin paljon isompi verrattuna pudotuspeleihin. Tuntuu, että pelataan paitsi omista myös toimistohenkilökunnan työpaikoista. Vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan, pelaajana on sellainen tunne, että pettää koko organisaation, jos epäonnistuu.

Ilveksen maalivahtivalmentaja Markus Korhonen on tällä hetkellä maalivahtivalmentaja myös alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa.

”Raavaat miehet itkivät ja koko senhetkinen urheiluelämä romahti”

Kahden liigakauden jälkeen Myrrän ja TUTOn kohtalona oli pudota karsinnoissa SaiPaa vastaan.

− TUTOn liiganousu oli mahtava juttu koko organisaatiolle. Joukkueessa oli monta hyvää ystävää, joiden kanssa oli hienoa päästä se kokemaan. Kaksi vuotta tämän jälkeen oli karmivaa, kun putosimme SaiPalle.

− Muistan pukukopin, kun suurin osa pelaajista istui monta tuntia kamat päällä. Palkkasoturit häipyivät, mutta joukkueen sydänpelaajat jäivät pukukoppiin istumaan. Raavaat miehet itkivät ja koko senhetkinen urheiluelämä romahti. Se on tyhjä ja karu tunne, kun pelaajat ovat laittaneet kauden ajan kaikkensa likoon, ja yhtäkkiä oma työtilanne ja koko organisaation toiminta romahtaa. Pudotus oli raju.

Parikymppinen Korhonen oli samassa joukkueessa, mutta maailmanmestari Jukka Tammi pelasi kaikki karsintapelit. Aikuisten pelejä opettelevalle maalivahti Korhoselle kokemus ei jäänyt samalla tavalla mieleen.

− TUTOn karsinnoista ei jäänyt tarkkoja muistikuvia eli siitä voi päätellä, ettei se itselle lopulta ollut niin kova juttu. Nyt kun asiasta puhutaan, muistan kyllä, että se oli tiukka paikka ja harmitti. Se ei itsestä ehkä siksi tuntunut niin kovalta, koska olin kakkosmaalivahti ja pelasin osittain A-nuorissa ja vasta toista kauttani aikuisten sarjaa, sanoo Korhonen.

− Peleistä muistan, että niissä oli tunnetta. SaiPa tuli aivan hurmoksessa. TUTOn vanhemmissa pelaajissa kova painetila näkyi selvästi. Karsintoihin ja putoamiseen ei osannut niin vakavasti suhtautua, vaan ajattelin vain, että oma ura on vasta alussa ja paljon hyvää edessä. Jälkikäteen ajateltuna se oli monelle kokeneelle pelaajalle todella kova paikka.

Putoamisuhkaa ei Myrrän mukaan kauden aikana mietitä.

− Kauden aikana se vaihtoehto ei käynyt mielessäkään. Joukkueessa oli kovia pelimiehiä, kuten Jukka Tammi ja Risto Siltanen, ja henki oli vahva. Itse ajattelen urheilua aina mahdollisuuksien kautta, että viimeisen pelin viimeiseen minuuttiin asti tavoitellaan voittoa. Putoamisuhka ei ollut peikkona mielessä, eikä sille ajatukselle voi antaa tilaa tai käy huonosti.

Myrrä jatkoi TUTOn kanssa Mestiksessä, mutta Korhonen siirtyi Liigaan ja kasvattajaseuraansa Ilvekseen.

− TUTOn joukkue meni ihan uusiksi putoamisen jälkeen. Meitä jäi liigajoukkueesta kolme pelaajaa. Itse olin silloisessa elämäntilanteessa ostanut asunnon Kaarinasta ja olin myös kesätöissä fysikaalisessa hoitolaitoksessa. Olin asettunut aloilleni Turkuun, niin ei tullut etsittyä pelipaikkaakaan muualta, Myrrä muistelee.

− Se oli jo etukäteen tiedossa, että palaan kasvattajaseuraani Ilvekseen, toteaa puolestaan Korhonen.

Pelivuosinaan Myrrä ei ollut niin sanotusti täysammattilainen.

− Olin kauden aikana divarivuosina täysammattilainen, mutta pelaamisen ohella tosin opiskelin. Kahdeksana kesänä kuitenkin olin Kaarinassa fysikaalisessa hoitolaitoksessa − ja itse asiassa vielä silloinkin, kun pelasin Pelicansissa Liigaa. 90-luvulla TUTOssa oli monia pelaajia, jotka kävivät Turun kaupungilla tai muualla töissä, joten täysammattilaisuudesta ei tuolloin ollut vielä kyse.

Tyhjennysmyynneistä talouden vuoksi en tykkää yhtään, siinä mielessä karsinnat olisi hyvä palauttaa.

Myrrän kohdalla palkkatuloissa ei ollut merkittävää eroa Liigan ja Mestiksen välillä.

− Itselläni oli tulojen suhteen hyvä tilanne. Olin vetänyt KooKoossa unelmakauden 1991−92 (44 pelissä tehot 37+34), ja TUTO teki kovaa nousua Liigaan, niin minulla oli kelpo palkka ykkösdivariin eikä se paljon muuttunut liiganousun myötä. Summat ovat tosin aivan toisenlaisia kuin nykypäivän liigakiekkoilijoilla, mutta kilpailukykyisiä tämän päivän Mestis-pelaajiin.

Korhonen puolestaan koki pelivuosinaan karsinnat myös SHL:ssä.

− Ruotsin karsinnoista jäi mieleen raaka karsintasarja. Se oli tiukka systeemi. Muistan, kun Malmön kanssa pelasimme karsintasarjaa ja vasta viimeisessä pelissä ratkesi putoaminen, kun hävisimme Leksandissa. Se oli tiukka paikka ja olin pelaava maalivahti. Olin tuolloin maalivahtina parhaimmillani, ja karsintasarjassa pelattiin huippupelejä. Silti taso ei riittänyt, vaan hävisimme ja putosimme SHL:stä, mikä oli iso henkilökohtainen pettymys.

”Liiganousu on koko urani kohokohtia”

Sekä Myrrä että Korhonen olivat myös nostamassa Mestis-organisaatiota Liigaan, Myrrä Pelicansissa keväällä 1999 ja Korhonen Kärpissä vuotta myöhemmin – nimenomaan Pelicansia vastaan.

− Paremmin itselle on jäänyt mieleen karsintasarja Kärppien kanssa, kun nousimme Liigaan. Sieltä on hienot muistot, ja liiganousu on koko urani kohokohtia. Pelicans lopulta säilyi kabinettipäätöksellä Liigassa, mutta siitä ei ollut mitään tietoa karsinnan aikana. Me pelasimme sillä ajatuksella, että voittaja pelaa Liigassa, Korhonen vakuuttaa.

− Nousua juhlittiin Oulussa kuin mestaruutta. Kärpät oli liigatason organisaatio ja liigatason joukkue jo divarikaudella. Kaikki tekeminen oli samalla tasolla kuin Ilveksessä, jossa olin jo pelannut. Liiganousuun oli Kärpissä valmistauduttu, mutta peleissä oli kova paine ja jännitys. Lopputulos oli pienestä kiinni, mutta joukkueessa oli vahva usko siihen, että nousemme Liigaan.

Nousu Pelicansin kanssa Liigaan oli puolestaan Myrrälle erityinen kokemus.

− Pelasin syksyllä 1998 ParSportissa (Paraisten Sport) neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla ja siirryin alkutalvella Pelicansin divarimiehistöön. Keväällä pelasimme karsinnoissa KalPaa vastaan, ja Kuopiossa täyden katsomon edessä ratkesi Pelicansin nousu Liigaan. Ehdin kauden aikana pelata ”harrastesarjassa”, niin liiganousussa oli ekstrakiksiä.

Karsinnat vai suljettu sarja?

Tällä hetkellä Liigassa ei ole uhkaa putoamisesta, ja suljettu sarja herättää erilaisia mielipiteitä.

− Valmentajana en ole miettinyt suljettua sarjaa. Pelaajana karsintoja ajatteli enemmän. Ymmärrän täysin suljetun sarjan, että seuroilla on rauha toimia. Olen yrittänyt miettiä, kumman kannalla olen, mutta en osaa sanoa ja ymmärrän molempia puolia. Oli hienoa voittaa karsinnoissa, mutta putoaminen oli karmeaa. Lisäksi putoaminen on seuralle valtava asia. Itse en osaisi päättää, onko suljettu sarja vai karsintojen palauttaminen parempi asia, kommentoi Korhonen.

− Tyhjennysmyynneistä talouden vuoksi en tykkää yhtään, siinä mielessä karsinnat olisi hyvä palauttaa.

Myrrällä on asiasta erilaiset mielipiteet entisenä pelaajana ja nykyisenä liigavalmentajana.

− Pelivuosinani olin paljon pienissä organisaatioissa ja altavastaajan asemassa, niin mielestäni yleisellä tasolla urheiluun kuuluu kilvoittelu loppuun asti, ja että alhaalta on mahdollisuus päästä ylös. Koska edustan Ilveksen Liiga-organisaatiota, on tunnustettava voimassa olevat sopimukset ja taloudelliset reaaliteetit suljettuun sarjaan liittyen enkä nykyisessä asemassani kritisoi sarjajärjestelmää.

− Jos taas ajattelen itseäni 90-luvun pelaajana, on parhaat muistot ja kovimmat kiksit liiganousuista − erityisesti Pelicansista vuodelta 1999, kun olin suht isossa roolissa KalPaa pudottamassa. Divaripelaaja Jokke Myrrän vastaus olisi, ettei jumalauta sen parempaa ole kuin urheilullinen nousu.

» Lähetä palautetta toimitukselle