Leijonakuninkaan jäljillä: Jukka Jalonen jätti ihmisläheisyydellään muistijäljen noviisina Raumalla ja konkarina KHL:ssä

LIIGA, MAAJOUKKUE, KHL / Haastattelu
Jukka Jalonen loi uraa myös KHL:ssä.
Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net

Jukka Jalonen nousi heti ensimmäisellä liigakaudellaan 1992−93 Ilveksessä apuvalmentajasta päävalmentajaksi kesken kauden. Tismalleen sama kuvio toistui Lukossa muutama vuosi myöhemmin, ja KHL-jättiläinen Pietarin SKA palkkasi jo mestaruuksia voittaneen Jalosen päävalmentajakseen kesken kauden 2012−13.

Tässä jutussa Lukon nykyinen urheilujohtaja Kalle Sahlstedt ja HockeyAllsvenskanissa pelaavan Almtuna IS:n GM Tony Mårtensson muistelevat pelaamista Jalosen valmennuksella.

Tullessaan Lukkoon tšekkiläisen Václav Sýkoran apuvalmentajaksi kaudelle 1995−96 Jalonen oli jo ollut voittamassa U18 EM-kultaa apuvalmentajana keväällä 1995.

– Muistikuva Jukan ajasta Raumalla ja omana valmentajana on äärimmäisen positiivinen. Vaikka hän otti valmentajana ensiaskeliaan, niiden kahden kauden päätteeksi jäi kuva jalat maassa olevasta ihmisestä, joka toimi maalaisjärjellä, Sahlstedt muistelee ja pahoittelee muistikuviensa hataruutta.

Keskustelun aikana Lukko-legendan muistikuvat alkavat kuitenkin kirkastua, ja erityisesti Jalosen lyhyeksi jäänyt päävalmentaja-aika herättää muistoja.

– Hän hoiti hommansa Lukossa todella hyvin. Meillä oli surkea kausi, ja silloin tuli tämä Bosman-päätös.

Kaudella 1996–97 Liigassa nähtiin ennenkokematon ulkomaalaispelaajien vyöry, kun sopimuksettomat pelaajat saivat siirtyä EU-maasta toiseen ilman siirtokorvausta. Lukko hankki kyseiselle kaudelle viisi ruotsalaista – Oscar Ackeströmin, Mattias Lööfin, Patrik Rossin, Mattias Olssonin ja Peter Högardhin.

Ulkomaalaisosaston täydensivät jo kahdella edellisellä kaudella torjunut Boris Rousson, Kiekko-Espoosta kesken kauden siirtynyt venäläispuolustaja Sergei Makarov ja uusina hankintoina kanadalaispuolustajat Scott Humeniuk sekä Patrick Thompson.

– Meillä oli päävalmentajana Freddy Lindfors ja joukkue täynnä ruotsalaisia, joista vain Ackeström oli oikeasti vahvistus. Kausi oli tosi vaikea ja peli alkoi sujua vasta sitten, kun Jukka otti ruorin. Aika vaan loppui kesken, ja jäimme pudotuspelien ulkopuolelle.

Ackeström pelasi yhteensä 202 liigapeliä Lukossa, Ilveksessä ja HPK:ssa, mutta muista hankinnoista ainoastaan Humeniuk pelasi koko kauden Lukossa, joten pelaajapolitiikka ei ollut muuttuneessa tilanteessa onnistunutta.

– Silloin 90-luvun puolivälissä kulttuuriero Suomen ja Ruotsin välillä oli iso. SM-liiga alkoi vasta olla ammattilaissarja: Vladimir Jurzinov oli tullut TPS:ään, ja Sýkora toi Raumalle tekemisen kulttuurin.

Kalle Sahlstedt johtaa nykyään Rauman Lukon urheilupuolta.

Sýkora kuitenkin jätti joukkueen omasta tahdostaan kesken 1995−96 kauden, ja uudeksi päävalmentajaksi palkattiin Pentti Matikainen

– Vaatimustaso Lindforsin aikana lässähti verrattuna Sýkoraan. En muista tarkkaan, millaista pelitapaa yritimme noudattaa, mutta yhtälö ei toiminut missään vaiheessa. Kun Jukka otti ohjat, homma alkoi toimia selvästi paremmin. Kauden jälkeen jäi se fiilis, että harmi kun Jukka ei ollut alusta asti ykkösvalmentaja, niin olisi tullut erilainen tulos.

Jalosen liittyessä Lukon valmennukseen seuralla oli alla kaksi pronssipeliin päättynyttä kautta, joista ensimmäinen oli Lukolle voitokas. Raumalla riitti pöhinää, ja Jalosesta tuli päävalmentaja tilanteessa, jossa Lukko oli edelliskauden pronssimitalisti mutta vajonnut sarjataulukon häntäpäähän.

– Muistikuvieni mukaan Jukka kesti paineet hyvin. Tilanne oli tosin huono ja pudotuspelipaikkaan oli pitkä matka, niin hän teki sen, mikä oli mahdollista eikä enempää olisi voinut vaatia. Mahdottomuuksia ei voi odottaa valmentajalta, jos pelaajamateriaali on keskinkertainen. Jukka toi joukkueeseen loogisuuden ja kaikki tiesivät, kuinka pitää pelata.

Jalosen urakka päävalmentajana ei alkanut helpoissa merkeissä, sillä pronssijoukkueesta lähtivät muun muassa pistepörssin voittaja Juha Riihijärvi, seuraikoni Jari Torkki, uransa parhaan kauden pelannut Mikko Peltola ja monivuotinen kärkihyökkääjä Tero Arkiomaa

– Jukka sai käännettyä joukkueen pelillistä ja jonkin verran myös tuloksellista kurssia. Meillä oli Lukossa monena vuonna todella terävä kärki, mutta TPS:ään ja Jokereihin verrattuna hävisimme leveydessä.

“Jukka saa joukkueen sitoutumaan”

Sahlstedt pelasi Lukko-vuosinaan Jalosen, Sýkoran, Matikaisen ja Lindforsin lisäksi myös Matti Keinosen valmennuksessa, myöhemmällä urallaan Sahlstedtia valmensivat Jurzinovin, Hannu Jortikan ja Kari Jalosen kaltaiset legendat. Jukka Jalosen pelaajakeskeisyys on jäänyt Sahlstedtille mieleen.

– Koen Jukan demokraattisemmaksi kuin Jurzinovin tai Jortikan, vaikka kyllä aika muovaa myös valmentajia. Jortikka oli vielä vuosituhannen vaihteessa tiukka ja vaativa, mutta joukkueen kanssa kuitenkin vähemmän autoritäärinen kuin aiemmin tai miten hän esiintyi medialle.

– Jukka oli Jortikkaan verrattuna portaan tai pari pelaajakeskeisempi, vaikka Jortikkakin kaikessa ankaruudessaan halusi pelaajista parhaan vireen esiin. Jukan keinot ovat olleet lempeämpiä.

Jalonen on menestysvuosinaan tullut tunnetuksi erinomaisen yhteishengen luojana. Sahlstedtin kokemus omilta pelivuosilta oli samanlainen.

– Maajoukkueessa olen myöhemmin päässyt kokemaan sitä Jalosen paljon kehuttua johtamistapaa, jossa vaatimustaso ja hänen oma toiminta ovat sopusoinnussa ja huokuvat oikeudenmukaisuutta. Jukka saa joukkueen sitoutumaan tekemiseen, kun se tuntuu omalta. Juuri niin tapahtui Lukossakin ja tuli tunne, että näin olisi pitänyt pelata koko ajan.

Jukka Jalonen saa kokeneetkin tähtipelaajat sitoutumaan tinkimättömästi joukkueeseensa.

Meidän peli on toinen keskeinen asia, joka Jalosesta tulee mieleen. 90-luvun Lukossa Sahlstedt todisti Jalosen luomaa toimivaa pelitapaa.

– Sellainen muistikuva on, että koska pelasimme Jukan valmennuksessa paremmin, niin varmaan pelasimme yksinkertaisemmin ja järkevämmin.

– Jukka ei yrittänyt keksiä pyörää uudestaan. Pelaajiin oli asialliset välit, ja Jukasta jäi itselle kaikin puolin hyvät fiilikset. Konkreettisia muutoksia en muista, mutta se on jäänyt mieleen, että Jukan vaihtuminen päävalmentajaksi otettiin positiivisesti vastaan niin pelillisesti kuin joukkueen johtamisen kannalta.

"Jukka sai jokaisen tuntemaan olonsa hyväksi"

Pitkän uran Euroopan huippusarjoissa pelannut ja Pohjois-Amerikassakin piipahtanut Tony Mårtensson halusi korostaa Jalosen hyvyyttä ihmisenä.

− Jukka oli todella nöyrä ja mukava kaikille ja sai jokaisen joukkueen jäsenen tuntemaan olonsa hyväksi. En ollut kokenut Venäjällä muilta valmentajilta vastaavaa. Jukka huomioi kaikki päivittäin, jutteli ja sai jokaisen tuntemaan itsensä erityiseksi.

Mårtensson pelasi neljättä kauttaan KHL:ssä, kun Pietarin SKA palkkasi Jalosen erotetun Miloš Říhan tilalle kesken NHL:n työsulkukauden 2012−13.

− Valmentajana hän toi Suomen maajoukkueesta tutun pelitavan, ja oli turvallista nojata toimivaan systeemiin. Vaikka pelasimme huonon pelin, ei ollut tarvetta muuttaa pelitapaa. Pidin Jukasta valmentajana todella paljon, ja kaikki muutkin kunnioittivat häntä. Koska pelaajat arvostavat Jukkaa, he myös pelaavat hyvin.

Jalonen oli tässä vaiheessa uraansa jo voittanut Suomen mestaruuden HPK:ssa keväällä 2006, olympiapronssia vuonna 2010 ja MM-kultaa 2011. Ensimmäinen Jalosen SKA-kausi päättyi tappioon konferenssifinaalissa, vaikka joukkue oli runkosarjan ykkönen.

Tony Mårtensson kiekkoili Jalosen alaisuudessa Pietarin SKA:ssa.
Kuva © Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi

Toisella kaudellaan Jalonen luotsasi SKA:n runkosarjan kolmanneksi, mutta pudotuspeleissä tie tyssäsi jo kierrosta aiemmin kuin edellisenä keväänä.

− Muistaakseni Moskovan Dinamoa vastaan pelatessamme tuomaritoiminta oli meitä vastaan, lisäksi meillä oli epäonnisia pomppuja, ja jääkiekko on joskus sellaista. Jukka on todistanut ennen ja jälkeen SKA-kausien, että hän osaa valmentaa joukkueensa mestaruuteen.

valmentajan pitää tänä päivänä keskustella ja kunnioittaa pelaajiaan. Ja siinä Jukka on loistava.

Keväällä 2013 SKA hävisi Moskovan Dinamolle, joka voitti lopulta mestaruuden.

− SKA:ssa on tärkeää voittaa, emmekä yltäneet mestaruuteen niiden puolentoista kauden aikana, kun Jukka oli valmentajana. KHL:n pudotuspeleissä vastus on äärimmäisen kova, ja kärkipelaajamme eivät pelanneet yhtä hyvin kuin runkosarjassa. Tappio ei ollut valmentajan syytä.

Varsinkin keväällä 2014 SKA:n kärkipelaajista Artemi Panarin, Ilja Kovaltšuk ja Vadim Šipatšov olivat pudotuspeleissä selvästi tehottomampia runkosarjaan verrattuna. Toisaalta Roman Červenka ja Patrick Thoresen nostivat tasoaan runkosarjasta pudotuspeleihin.

Mårtensson oli voittanut Gagarin Cupin Ak Bars Kazanissa kaudella 2008−09 Zinetula Biljaletdinovin valmennuksessa ja voitti mestaruuden vielä toistamiseen SKA:ssa keväällä 2015 Vjatšeslav Bykovin alaisuudessa.

Kumpaakaan KHL-mestarivalmentajaa Mårtensson ei kuitenkaan arvota Jalosen edelle.

− Kärkipelaajilta tarvitaan huippupeliä mestaruuden voittamiseen. Kazanissa meillä oli huippupelaajia, kuten Aleksei Morozov ja Danis Zaripov sekä suomalaiset Niko Kapanen ja Jukka Hentunen. Lisäksi maalivahtimme Fredrik Norrena pelasi pudotuspeleissä ilmiömäisesti. 

− Samoin SKA:ssa Jukan jälkeen kun voitimme, meillä oli Panarin, Kovaltšuk, Šipatšov ja muita fantastisia pelaajia, jotka pelasivat pudotuspeleissä mielettömän hyvin. Niinä kausina, kun emme voittaneet, kärkipelaajamme eivät pelanneet parhaalla tasolla. Toisena mestaruuskautenani olimme 0–3-tappiolla välierissä Moskovan TsSKA:ta vastaan, mutta voitimme sarjan ja lopulta mestaruuden.

Mårtensson kehuu Jalosta valmentajaksi, joka saa pelaajista parhaan irti − vaikka näki Jalosen SKA-kausien menestymättömyyden syyksi juuri sen, että kärkipelaajat eivät pelanneet tarpeeksi hyvin ratkaisupeleissä.

− Jukka luo aina toimivan pelitavan, jota koko joukkue noudattaa. Jokainen pelaaja tietää, mitä valmentaja odottaa. Jukka on voittanut niin monta mestaruutta, koska hän saa yksilöistä ja joukkueesta parhaan suoritustason irti.

Ruotsalaishyökkääjällä on kokemusta Jalosen valmentamasta joukkueesta myös vastustajana.

− Jukan pelitavan vaikeus oli, että hänellä oli monta vaihtoehtoa. Jos yritimme reagoida ja torjua Jukan pelitapaa, hänellä oli jo valmiina jokin uusi konsti. Pelitavan sisällä oli liikkumavaraa yksilötaidoille, mikä oli valtava vahvuus, ja siksi Jukan joukkueita vastaan oli vaikea pelata.

Mårtensson pelasi kaksi kautta Pohjois-Amerikassa ja kuusi NHL-ottelua Mike Babcockin valmennuksessa. Jalosen NHL-mahdollisuuksiin Mårtensson uskoo vakaasti.

− Jukka pärjäisi NHL:ssä hyvin. Jo hänen luonteensa auttaisi, koska 20 vuodessa tilanne on muuttunut, ja valmentajan pitää tänä päivänä keskustella ja kunnioittaa pelaajiaan. Ja siinä Jukka on loistava. Toivottavasti Jukka pääsee kokeilemaan NHL:ssä.

» Lähetä palautetta toimitukselle