Leijonakuninkaan jäljillä -juttusarjassa Jukka Jalosen joukkueissa pelanneet jääkiekkoilijat kertovat kokemuksiaan kaikkien aikojen suomalaisvalmentajan urasta.
7. toukokuuta vuonna 1995 Leijonat voitti historiallisen ensimmäisen MM-kultansa Tukholman Globenissa. Vajaata kuukautta aiemmin Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue oli voittanut Berliinissä U18 EM-kultaa.
Pikkuleijonien mestaruus ei ollut suomalaisittain enää historiallinen ihme, sillä ensimmäinen EM-kulta tuli Jari Kurrin johdolla jo vuonna 1978 – seuraava mestaruus tuli kahdeksan vuotta myöhemmin, ja silloin tehoista vastasivat Tapparan legendaariset “kuuskasit” eli vuonna 1968 syntyneiden ikäluokka kärkenään Janne Ojanen.
Kaikkien aikojen menestyneimmälle suomalaisvalmentajalle Jukka Jaloselle vuoden 1995 U18 EM-kulta oli kuitenkin uran ensimmäinen suuri voitto. Jalonen oli turnauksessa päävalmentaja Timo Sutisen apuvalmentaja.
Voitokasta turnausta ja Jalosta valmentajana muistelee Ässät-kasvatti Timo Hakanen, jolle EM-kulta jäi uran ainoaksi mestaruudeksi.
– U18 EM-kisoista on hyvät muistot. Se oli muutenkin poikkeuksellinen vuosi. Kauteen lähdettäessä mulla oli alla reisiluun murtuma ja pelasin vielä puolustajana. Edellisellä kaudella B:ssä en montaa peliä pelannut, mutta Läntisen Ismo ja Ketolan Simo nostivat minut A-nuorten kesärinkiin.
Hakanen oli puolustajanakin pelannut hyökkäävää ja tehokasta peliä.
– Valmennus sitten kysyi, haluaisinko kokeilla hyökkääjänä. Puolustajaksi menin aikoinaan, kun kukaan muu ei halunnut, niin pelipaikan vaihto sopi hyvin. Meidän ykkössentteri loukkaantui treenipeleissä, sain hyvän näyttöpaikan ja onnistuin hyvin. Tein kauden alkuun kolmessa pelissä kymmenen pistettä, yhdessä pelissä tein kuusi maalia.
– Olin ollut puolustajanakin maajoukkueringissä varamiehenä, mutta nyt pääsin sentterinä mukaan. Kisat päättyivät mestaruuteen, sain liigasopimuksen Ässiin, tuli NHL-varaus San Jose Sharksiin ja pelipaikka vaihtui, että siinä tapahtui vuoden aikana paljon ja jäi paljon muistoja.
Simply the best
U18 EM-kisoista Hakasella on päällimmäisenä muistikuvana erinomainen joukkuehenki.
– Sutisen Timo pääkäskijänä oli erilainen, mihin olin Porissa tottunut. Hän oli minun silmiini rauhallinen valmentaja, ja joukkueeseen rakennettiin kaikenlaista Simply the best -teemaa. Tänä päivänäkin, kun kuulen sen kappaleen, tulee mieleen hienot hetket Berliinistä.
– En pysty muistamaan, oliko Jukalla jotain erityistä osaamista tai tehtävää, mutta hän sulautui hyvin siihen kokonaisuuteen. Hänestä jäi positiivinen kuva, ja meillä oli koko turnauksessa positiivinen meininki. Suupielet ylöspäin tehtiin hommia. Pelillisiä asioita en enää muista, mutta Jukka täytti ehdottomasti paikkansa ja sopi sabluunaan.
Jääkiekkolehden haastattelussa mestaruuden jälkeen päävalmentaja Sutinen korosti “tunteen ja motivaation voimaa”, “vuorovaikutusta ja avoimuutta” ja kuinka “kaikki asiat joukkueen sisällä pelaajasta huoltajan kautta valmentajaan toimivat kitkattomasti”.
Lisäksi kisajoukkue lyötiin ajoissa lukkoon, ja Hakasenkin mainitsema Tina Turnerin Simply the best -kappale valittiin joukkueen teemaksi. On helppo huomata yhtäläisyydet vuoden 2019 Bratislavan MM-kultaan.
– Olen Jukan uraa seurannut, eikä menestys ole sattumaa. Meillä oli mestaruusjoukkueessa todella hyvä henki, ja Jukka osasi olla osa joukkuetta. Olen ymmärtänyt, että nykyäänkin hän on taitava ryhmän rakentamisessa, sekä taustaryhmän että pelaajien. Se paistoi jo silloin hänestä, ja ensimmäisestä voitostaan hän otti oppia tulevaan.
– Muistan itsekin, että sain hyvissä ajoin ennen kisoja kuulla, että olen joukkueessa ja voin alkaa valmistautua. Tšekin turnaus oli viimeinen valmistava turnaus ennen kisoja, muistaakseni helmikuussa.
Hakanen jakaa kehuja yhteishengen luomisesta muillekin kuin valmennukselle.
– Meillä oli sopiva yhdistelmä hyviä pelaajia ja hyviä tyyppejä. Esimerkiksi kapteenimme Pekka Kangasalusta oli supliikki seuramies, minkä tarkoitan vain kehuna, mutta ennen kaikkea hän oli johtaja.
– Itse olin varsinkin nuorempana rauhallinen ja hiljainen sekä lisäksi siinä joukkueessa uusi kasvo, mutta meillä oli henkisesti vahvat johtavat pelaajat, ja kommunikaatio toimi valmennuksen kanssa hyvin. Näen hyvin tärkeänä, kuinka joukkuetta johdetaan sieltä joukkueen sisältä. Siitä kiitokset “Parrulle” ja muille, jotka meidän laivaa ohjasivat.
Vuonna 1995 U18 EM-kultaa ei ratkaistu loppuottelussa, vaan turnauksessa pelattiin ylempi loppusarja. Suomi voitti viimeisessä ottelussaan Venäjän, mikä varmisti vähintään hopean.
– Saksan tasapeli Ruotsia vastaan riitti meille kultaan. Peli päättyi 3–3, ja Saksan maalivahti Kai Fischer oli pelin paras pelaaja. En tiedä, pystyikö kukaan meistä katsomaan peliä loppuun. Ulkona odotettiin ratkaisua.
– Lämpimiä muistoja on tietysti mestaruudesta, ja itselle se oli erityistä, kun olin uusi kasvo kuvioissa. Pohjola-leirin jälkeen en ollut maajoukkueen mukana ennen mestaruuteen päättyneitä kisoja. Roolini myös kasvoi turnauksen edetessä eli siinäkin mielessä onnistuneet kisat.
Jälleennäkeminen ja hyväntekeväisyysottelu
Vuoden 1995 EM-kultajoukkueen pelaajien urat kulkivat hyvin erilaisia polkuja. Toni Lydman, Aki Berg, Vesa Toskala, Tomi Kallio, Antti-Jussi Niemi ja Miika Elomo pelasivat yhteensä 1 890 NHL:n runkosarjaottelua – kisojen tehokkain suomalainen Mikko Markkanen ei puolestaan pelannut urallaan yhtään liigaottelua.
Mestaruus kuitenkin yhdisti porukkaa vielä pitkän ajan jälkeen, minkä Hakanen huomasi järjestäessään tammikuussa 2018 pelattua hyväntekeväisyysottelua.
– Oli hienoa, kun soitin esimerkiksi Lydmanin Tonille, joka on upea tyyppi ja pelaajanakin aika meritoitunut, niin hän oli heti “moro, mitä Tipi?”, vaikka ei moneen vuoteen oltu nähty. Kaikki kynnelle kykenevät lähtivät innolla mukaan.
Hyväntekeväisyysottelua järjestellessään Hakanen oli pitkästä aikaa yhteydessä myös Jaloseen.
– Hänelläkin oli tosi lämpimiä muistoja. Tuli tunne, että mestaruus oli hänelle iso juttu, uran ensimmäinen voitto. Oli tosiaan hauska kokoontua porukalla yhteen ja pelata peli. Jukkakin olisi ehdottomasti halunnut tulla hyväntekeväisyyspeliin, kun se oli KHL:n puolesta vapaa viikonloppu, mutta hänellä oli vaimon kanssa reissu varattu eikä hän halunnut sitä perua.
“Jääkiekko on antanut minulle paljon”
Ennen ensimmäistäkään aikuisten ottelua voitettu EM-kulta jäi Hakasen 15-vuotisen pelaajauran ainoaksi mestaruudeksi, mutta kokemusta karttui ulkomailta kahdeksan kauden verran kolmesta eri maasta ja viideltä eri sarjatasolta.
– U18 EM-kulta on urani suurin saavutus. Aikuisten tasolla Ruotsissa nousin HockeyEttanista Allsvenskaniin.Yksittäisenä saavutuksena arvotan EM-kullan erittäin korkealle, mutta toisaalta tiedän esimerkiksi Ruotsissa pelatessani jättäneeni sinne positiivisen jäljen. Myös Itävallassa oli tuloksekkaita ja hyviä vuosia, viihdyin siellä hyvin.
Ilveksen nykyinen päävalmentaja jäi Hakaselle mieleen erityisenä pelikaverina.
– Jouko Myrrä on Lustenaun-kaudelta jäänyt mieleen urani parhaana ketjukaverina, vaikka olen nuorissa pelannut Tomi Kallion kanssa ja Ässissä Jari Korpisalon sekä välillä kovien ulkomaalaisten kanssa.
– “Jokke” oli ihan huippupelaaja ja ylihyvä ihminen. Olen vilpittömästi onnellinen hänen menestyksestään valmentajana. Hän on hyvä ihmistuntija ja ihmisvalmentaja, kuten myös Jalonen ja Sutinen.
Vaikka menestys jäikin ammattilaisuralla kokematta, suhtautuu Hakanen pelivuosiinsa ja -kokemuksiinsa positiivisesti.
– Jääkiekko on antanut minulle paljon: olen pelannut monessa maassa ja tavannut upeita ihmisiä. En osaa olla katkera, vaikka urallani olisi ehkä ollut eväitä parempaankin. Tykkäsin pelata niissä paikoissa, missä milloinkin olin. Paljon on tullut koettua ja opittua.
– Lustenau esimerkiksi oli uusi seura pääsarjatasolla eikä joukkueessa ollut omaa huoltajaa, kun aloitin. Se oli vain tietämättömyyttä, ja asiat saatiin toimimaan, kun niistä puhuttiin. Ulkomaalaisena oppi myös sen, että jos pelaa viikon huonosti, voi olla kengän kuva perseessä. On syytä olla tyytyväinen, että on pelannut kokonaisen kauden saamatta potkuja.
Sutisen ja Jalosen jälkeen Hakasta valmensivat muun muassa Juhani Tamminen, Vladimir Jurzinov jr., Veli-Pekka Ketola ja Hannu Jortikka, joiden tyylin Hakanen koki hyvin erilaisena.
– Ruotsissa oli valmentajina Tomas Kämpe ja Anders Spaak, ja he olivat lähempänä sitä Sutisen tapaa. Koen, että itselle sopi paremmin tällainen keskusteleva valmentaja. En menettänyt hermojani, jos valmentaja räyhäsi, mutta se sai sen hetkiseen Timoon suorituspaineita enkä uskaltanut antaa parastani.
Porilaisen kiekkokoulun kasvatti kritisoi avoimesti lätkän äijäkulttuuria.
– Omina pelivuosina ja varsinkin Porissa oli se henki, että lätkä on äijälaji ja jos ei kestä sitä paskaa, on “ämmä”. Itse en ole mitään näin raakaa kokenut, mutta olen sivusta seurannut, kun lahjakkaita pelaajia on hukattu vain siksi, etteivät he olleet tarpeeksi “äijiä”.
Esimerkiksi Lustenaussa Hakanen oli molemmilla kausillaan seuransa parhaita pistemiehiä ja jälkimmäisellä kaudella lisäksi koko sarjan pistepörssissä sijalla 11.
– Suomen ulkopuolella olen pystynyt tekemään tulosta ja todistamaan tasoni. Niin sanottu vanhan liiton valmentaminen ei ollut minua varten. Olen aina pelannut hyvin, kun on ollut tunne, että valmentaja uskoo kykyihini ja olen uskaltanut pelata omilla vahvuuksillani.
Hakanen on itsekin siirtymässä aktiivisemmin valmentajaksi ja aloittaa ensi kaudella Ässien U18 joukkueen apuvalmentajana.
– Ruotsissa olin viimeisellä kaudellani urheilulukion valmentajana ja aion katsoa tämän valmentajakortin loppuun asti. Aiemmin se ei ollut perhe-elämän takia ajankohtaista, mutta nyt on mahdollisuus kokeilla, tuntuuko valmentaminen omalta jutulta. Teen edelleen myös muita töitä, mutta lähden aktiivisemmin mukaan valmennukseen.
Valmentajana Hakanen aikoo olla samanlainen, mistä itse pelaajana hyötyi.
– Olen tällä kaudella ollut Ässien U15 joukkueen valmennuksessa, ja vaikka välillä vähän menee hermot nuoriin, koen tulevani heidän kanssa hyvin toimeen. Yritän toimia samalla tavalla, joka toimi itselleni pelaajana.
– Mulla oli Ruotsissa valmentaja, joka oli niin hyvä ihminen minua kohtaan, etten voinut pelata huonosti, vaan halusin auttaa häntä pärjäämään. Tällaiseen tunteeseen aion omankin valmennukseni perustaa.
Hakanen uskoo osaavansa käsitellä myös erilaisia pelaajia.
– Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että jos joukkueessa on 30 maalin pelaaja, joka vaatii huipputasolla suoriutuakseen päivittäistä kehumista ja pään silittelyä, niin miksi valmentaja ei tee niin. Nuorten kohdalla varsinkin pitäisi muistaa, että henkistä kasvua voi tapahtua myöhemminkin. Uskon myös valmentajana tunnistavani ne pelaajat, joita pitää vähän potkia eteenpäin.