Michael Garnett vastaa puheluun Romanian vuoristossa. Kolme vuotta sitten peliuransa päättänyt monivuotinen KHL-maalivahti on kevään aikana tehnyt vapaaehtoistyötä ukrainalaisten hyväksi, mutta toukokuun lopussa hän oli kuitenkin lomailemassa vaimonsa Rebecca Riderin kanssa.
– Olemme nyt lomalla Romaniassa maastopyöräilemässä. Loman jälkeen palaamme Kanadaan ja aiomme aloittaa yhteistyön hyväntekeväisyysjärjestön kanssa, meillä on jo tapaaminen sovittu kun palaamme kotiin.
Ennen lomailuaan Garnett ehti vaimonsa kanssa tehdä kaksi avustusmatkaa: huhtikuussa Puolaan, missä he kuljettivat rajan ylittäneitä pakolaisia avustuskeskuksiin ja rautatieasemille – ja toukokuussa kanadalaispariskunta oli viikon Lvivissä ja osti vastaanottokeskuksiin puuttuvia tarvikkeita.
– Kun näin uutisista, mitä Ukrainassa tapahtuu, minulle tuli niin hirveä olo, että halusin tehdä jotain. Tilanne Ukrainassa on kammottava, joten me yritämme auttaa parhaamme mukaan.
– Huhtikuussa Puolassa vuokrasimme ison pakettiauton ja kuljetimme pakolaisia rautatieasemille ja avustuskeskuksiin, kun he olivat tulleet rajan yli Puolaan. Maksoimme kaiken itse, ja kanadalaiset ystävämme näkivät, mitä teimme ja he kysyivät, kuinka he voisivat auttaa. He lupasivat antaa meille rahaa, jota voisimme käyttää, mihin eniten tarvitaan.
Näin alkoi Garnettin ja Riderin rahankeräys, joka on koonnut jo noin 10 000 euroa. Riittävästi rahaa saatuaan he päättivät palata Eurooppaan.
– Toisella reissulla huomasimme, että ihmiset eivät enää pyrkineetkään pois Ukrainasta, vaan päinvastoin heitä tuli enemmän takaisin. Niinpä meidän piti miettiä toisenlainen tapa auttaa.
– Olimme viikon Lvivissä ja käytimme kaikki rahat: haimme vastaanottokeskuksesta työntekijän, menimme hänen kanssaan supermarkettiin ja ostimme kaikkea, mitä vastaanottokeskuksessa tarvittiin, kuten ruokaa, vaippoja ja lääkkeitä. Sitten seuraavaan vastaanottokeskukseen ja tätä jatkui viikon ajan.
“Kari oli mahtava joukkuekaveri ja opin häneltä todella paljon”
Garnett on Atlanta Thrashersin kolmannen kierroksen varaus vuodelta 2001, ja NHL-pelejä kertyi 24 kaudella 2005–06.
– Ehkä hienoin muisto uraltani ovat kymmenen viimeistä NHL-peliäni: Voitin peleistä seitsemän ja torjuin kaksi nollapeliä. Olin huippuvireessä ja tykkään sitä muistella. Pääsin pelaamaan NHL:ssä, koska ykkösmaalivahti Kari Lehtonen oli loukkaantunut. Kun näin hänen taas harjoittelevan, tiesin, että minun on pelattava huippupeliä, jotta voisin jatkaa NHL:ssä.
Uutta NHL-tilaisuutta ei kuitenkaan tullut, ja Garnett lähti kaudeksi 2007–08 Venäjän pääsarjaan HK Neftehimik Nižnekamskiin. Seuraavalla kaudella sarja muuttui KHL:ksi ja Garnettin seuraksi vaihtui HK MVD, jonka kanssa kanadalainen pääsi ensimmäisen kerran Gagarin Cupin finaaleihin.
– KHL-vuodet olivat myös huikeaa aikaa. Pääsin kahdesti pelaamaan Gagarin Cupin finaaleissa ja hävisimme molemmilla kerroilla. Ensimmäisellä kerralla keväällä 2010 hävisimme seiskapelin kotona, ja muistaakseni Niko Kapanen teki voittomaalin, kun varsinaista peliaikaa oli minuutin verran jäljellä. Aina joku suomalainen!
– HK MVD:ssä oli käsittääkseni KHL:n toiseksi pienin palkkabudjetti, mutta keräsimme runkosarjassa neljänneksi eniten pisteitä. Se oli ihan mieletön joukkue: olimme altavastaajia ja sain torjua paljon joka ilta. Kausi ja joukkue olivat aivan erityisiä.
Kolme vuotta myöhemmin Garnett pääsi Traktor Tšeljabinskin kanssa finaaleihin.
– Meillä oli todella kova joukkue: Jevgeni Kuznetsov, Valeri Nitšuškin ja Petri Kontiola esimerkkeinä. Venäjällä pelaamisesta on rakkaita muistoja.
Hyviä muistoja Garnettilla on myös suomalaisesta maalivahtitoverista Thrashers-vuosilta.
– Kari oli mahtava joukkuekaveri ja opin häneltä todella paljon. Minulla ei ollut kunnon maalivahtivalmentajaa, kun pelasin juniorisarjoissa tai ECHL:ssä. Chicago Wolvesissa näin Karin pelaavan ja muistan heti ajatelleeni, että haluan olla samanlainen kuin hän.
Lehtonen oli yksi sukupolvensa lupaavimpia maalivahteja, ja Garnett arvostaa mahdollisuutta imeä vaikutteita.
– Kari ei varsinkaan nuorempana ollut aina parhaassa kunnossa, ja valmentajat ja seurajohtajat olivat tiukkoja hänen kanssaan. Jäälle mennessään Karin silmät kuitenkin syttyivät, ja hän näytti saalistajalta, joka hyökkäsi kiekon kimppuun. Oli aivan mahtavaa pelata Karin kanssa, ikävä kyllä menetin hänen yhteystietonsa, kun lähdin Venäjälle.
“Emotionaalisesti raskasta aikaa”
Garnett pelasi Venäjällä kahdeksan vuotta ja lisäksi kaudet HC Slovan Bratislavassa sekä Medvescak Zagrebissa – lisäksi hänellä on ukrainalaisia sukujuuria, joten Venäjän aloittama sota Ukrainassa kosketti kanadalaista erityisellä tavalla.
– Ukrainalaiset juureni ovat iso syy, miksi haluan auttaa, mutta jollain tavalla tunnen myös syyllisyyttä vuosistani Venäjällä. Tiedän, ettei Venäjän hyökkäys Ukrainaan ole minun syytäni, mutta minusta vain tuntuu kamalalta.
Calgaryssa asuva Garnett ei ole ukrainalaisjuurineen yksin, sillä Kanadassa asuu yli miljoona ukrainalaistaustaista ihmistä, ja Garnettin asuinseudulla on esimerkiksi ukrainalaisia kauppoja ja ukrainalaisia festivaaleja.
Myös ukrainalaispakolaisten kohtaloiden näkeminen ja kuuleminen on aiheuttanut vaikeasti kestettäviä tunteita.
– Suurin osa sotaa pakenevia on venäjää puhuvia ukrainalaisia Itä-Ukrainasta. Olen kuunnellut heidän tarinoitaan, mikä on ollut sydäntäraastavaa. Tämä on ollut emotionaalisesti raskasta aikaa ja olen kärsinyt stressistä ja ahdistuksesta.
– Varsinkin se kaksi viikkoa, kun olin yksin vaimoni palattua töihin, oli todella stressaavaa aikaa. Minun oli välillä palattava kotiin ja koottava itseni.
Ukrainan ja Puolan rajalla Garnett kohtasi pakolaisia sotatoimien keskeltä.
– Näimme uutisista, kuinka ohjukset osuivat rautatieasemaan muistaakseni Kramatorskissa, ja vuorokautta myöhemmin otimme kyytiin ihmisiä, jotka olivat olleet siellä pommituksessa. Se oli todella rankka kokemus.
Lvivissä on ollut erilainen tunnelma, ja myös pakolaisten tilanteen Garnett on kokenut eri tavalla.
– Kaupunki toimii aika normaalisti, ravintolat ovat auki, mutta samaan aikaan näkyy sotilaita ja barrikadeja. Lisäksi ilmahälytys soi jatkuvasti, kun Venäjä ampuu ohjuksia umpimähkään Ukrainaan.
– Pakolaiset ovat olleet Lvivissä noin kuukauden ja asuneet vastaanottokeskuksessa tai yksityismajoituksessa. Heiltä puuttuu esimerkiksi ruokaa ja hygieniatarvikkeita, niin me keräämme mahdollisimman paljon rahaa, jotta voimme ostaa heille, mitä he tarvitsevat.
Apua saaneet ihmiset ovat Garnettin mukaan olleet ilmiömäisen kiitollisia.
– Varsinkin Länsi-Ukrainassa ongelma on se, että sota on jatkunut jo niin pitkään, että apu on hiipumaan päin. Kun me tulimme paikalle ja sanoimme, että meillä on rahaa ja pakettiauto, he eivät voineet uskoa, että kukaan tulisi Kanadasta asti auttamaan. Sillä on ollut suuri merkitys, että olemme saaneet rahaa kerättyä ja ostettua puuttuvia tarvikkeita.
“Keskityin elämässäni pitkään vain jääkiekkoon”
Garnett lopetti pelaajauransa Englannin pääsarjassa kolme vuotta sitten, ja viimeaikainen pyyteetön auttaminen on muokannut kanadalaisen ajatusmaailmaa.
– Olen oppinut itsestäni todella paljon. Tuntuu, etten ole aiemmin tehnyt tarpeeksi muiden hyväksi. Keskityin elämässäni pitkään vain jääkiekkoon ja rahan ansaitsemiseen. Nyt ymmärrän, kuinka antoisaa on tehdä hyvää toisille ja kuinka hyvältä auttaminen tuntuu. Tämä on ollut itselleni kannustavaa, ja siksi haluan jatkaa auttamista.
Garnett kannustaa myös muita mukaan auttamaan.
– Ukrainalaiset ansaitsevat kaiken mahdollisen avun. He ovat rehellisiä ja ahkeria ihmisiä, jotka ovat kodittomia ja heidän kotikaupunkinsakin on pommitettu. Näin voi tapahtua kenelle tahansa ja meidän on autettava toisiamme.
– Meidän keräykseemme voi lahjoittaa rahaa, ja me kirjaamme ylös kaikki lahjoitukset. Voin myös suositella hyväntekeväisyysjärjestöä World Central Kitchen, joka ruokkii hädänalaisia ihmisiä.
Yksilöiden auttamisen lisäksi Garnett painottaa Ukrainan armeijan tukemista.
– Sodan pysäyttämiseksi olisi tuettava Ukrainan armeijaa, ja se on hallitusten vastuulla. Jotkut rohkeat yksilöt vievät etulinjaan tarvikkeita, mutta sotaa ei voiteta ruoalla tai saippualla. Minulla ei ole vastauksia, haluan vain auttaa ihmisiä.
Kanssakiekkoilijoille Garnettilla on spesifi viesti.
– Jos joku jääkiekkoilija lukee tätä, rohkaisen heitä tekemään hyvää: voit esimerkiksi auttaa paikallisia kiekkojunioreita ostamalla tarvittavia varusteita.
– Olen myös oppinut, että voi saada paljon hyvää aikaiseksi, vaikka olisi vain vähän tunnettu. Jos joku suomalainen jääkiekkoilija ajattelee, ettei hän voi aloittaa rahankeräystä, koska ei ole Teemu Selänne, haluan vain sanoa, että jokainen voi tehdä hyvää. Voi vaikuttaa esimerkiksi antamalla haastattelun lehteen.