Ilves-legenda Lasse Oksanen on päässyt todistamaan niin Hakametsän kuin Nokia Arenankin rakennusprojektit.
Kuva © Jarno Hietanen

Kotikisojen sankarit: Lasse Oksanen – "Jäähallin rakennuttaminen oli hyvin oivallettu kaupungin herroilta, kun Helsingissä jahkailtiin"

Haastattelu

Ensimmäiset Suomessa pelatut jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Tampereella vuonna 1965. Alun perin Helsingin oli tarkoitus isännöidä turnausta, mutta kisa-ajankohta tuli liian nopeasti eteen, eikä jäähallia olisi ehditty rakentaa ajoissa pääkaupunkiin. Helsingin jäähalli valmistui lopulta reilun vuoden arvoturnauksen jälkeen.

Tampereella päättäjät olivat hereillä, sillä heillä oli halu saada kisat järjestettäväksi. Lopulta päätös tehtiin nopealla tahdilla ja Hakametsän legendaarinen jäähalli näki päivänvalonsa. Ensimmäinen MM-ottelu pelattiin Hakametsässä vain 14 kuukautta rakennuttamispäätöksen jälkeen.

"Positiivisuus hallia kohtaan oli valtava."

Lasse Oksanen oli yksi turnauksessa mukana olleista pelaajista. Kotikisat olivat Oksasen uran ensimmäiset MM-kilpailut, mutta maajoukkuetta hän oli edustanut jo vuotta aiemmin olympiaturnauksessa. 

– Jäähallin rakennuttaminen oli hyvin oivallettu kaupungin herroilta, kun Helsingissä jahkailtiin. Päättäjät pitivät pikakokouksen ja kaupunginhallitus päätti, että Tampereelle rakennetaan jäähalli. Se oli tamperelaisille myös ilouutinen, etenkin nuoret ja urheiluihmiset olivat riemuissaan. Positiivisuus hallia kohtaan oli valtava, Oksanen muistelee.

Tampere koko Suomen kiintopisteenä

Tampereen seudulla oli merkittävä rooli jääkiekkoilun kehitykselle, sillä Tampere oli ensimmäisiä kaupunkeja Suomessa, jossa jääkiekkoa pelattiin. Kaupunkiin avattiin ensimmäisen jäähallin lisäksi myös koko Suomen ensimmäinen tekojäärata, joka veti harrastajia ja pelaajia kauempaakin.

Jäähallin rakennuttamiseen tarvittavia varoja kerättiin niin yrityksiltä kuin yksityishenkilöiltäkin, vaikka tällainen ei ensimmäisenä tulekaan mieleen.

– Myytiin tarroja ja merkkejä sekä julisteita, ja näin kerättiin rahaa. Kaupat ostelivat isoja julisteita oviinsa ja ikkunoihinsa ja ihmiset ostivat tarroja autoihinsa. Yksityishenkilöt antoivat jopa kympin tai kaksikymppiä samaan keräykseen ja oli mahdottoman suuri määrä ihmisiä, jotka halusivat auttaa ja tukea asiaa.

Verrattaessa vuoden 1964 markan arvoa vuoteen 2021, vastaa kymmenen markkaa noin 20 euroa ja vastaavasti 20 markkaa olisi nykyrahassa hieman alle 40 euroa. Kyse oli siis suhteellisen suurista rahasummista, sillä suomalaisten ostovoima ei ollut nykyisellä tasolla.

– Jäähalli oli tuohon aikaan Tampereen ja koko Suomen median ykkösaihe. Koko maan täytti suuri jääkiekkohenki, mikä näkyi etenkin Tampereella. Jääkiekkoilijat olivat ansainneet sen itse tekemällä työtä, ja jäähalli mahdollisti laadukkaamman työnteon, kun pelaajat saivat ensi kertaa kunnon olosuhteet harjoitteluun, Oksanen summaa.

Hakametsän jäähallin avausottelu pelattiin tammikuussa 1965.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Työpaikalta lumitöihin ja lopulta jäähalliin

Vuoden 1965 MM-kilpailuissa Suomi sijoittui seitsemänneksi, kun mestaruuden voitti Neuvostoliitto. Hopeaa sai Tšekkoslovakia ja Ruotsi oli kolmas. Media kertoili tuohon aikaan, että sijoitus oli odotuksiin nähden pettymys, vaikka tulos vastasi suhteellisen hyvin Suomen tasoa siihen aikaan.

Suomi voitti turnauksessa ainoastaan Norjan, joka jäi A-sarjan viimeiseksi. Suomi keräsi kolme pistettä ja iski 14 maalia, kun vastustaja iski isäntien verkkoon 27 maalia. Neuvostoliitto voitti Suomen 8–4 ja Kanada sekä Yhdysvallat 4–0. Oksanen itse iski ottelussa yhden maalin, kun hän iski Suomen toisen maalin Neuvostoliiton verkkoon.

Monissa maissa oli päästy harjoittelemaan jo useiden vuosien ajan jäähalleissa, kun suomalaiset olivat sään armoilla ulkona. Joskus talvi oli pitkä ja pelaajat pääsivät harjoittelemaan, mutta joinakin vuosina leudot talvet estivät säännöllisen harjoittelun.

− Kun ensin tehdään lapiolla lumityöt ja välillä kolataan kenttää, ei siinä ehdi edes pelaamaan. Eihän muiden tarvinnut sellaisesta murehtia, Oksanen muistelee.

"Tulos herätti meidät ja antoi henkeä siihen, että rappunen kerrallaan voidaan nousta ylöspäin."

Pelaajat kävivät pelaamisen ohella myös töissä, eikä jääkiekkoammattilaisuudesta ollut tietoakaan sen ajan Suomessa. Ensimmäiset kotikisat kuitenkin antoivat osviittaa siitä, että huipulle pääseminen oli mahdollista.

– Seitsemäs sija näytti meidän sen aikaisen tason ja se oli jopa hirveän hyvä tulos. Meillä oli mahdollisuus parempaankin, mutta loukkaantumisia sattui juuri ennen kisoja. Kun Lindströmin Seppo loukkaantui, ei meillä ollut yhtä vahvaa pelaajaa tilalle, sillä kovan tason miehiä oli harvakseltaan vielä silloin.

– Tulos herätti meidät ja antoi henkeä siihen, että rappunen kerrallaan voidaan nousta ylöspäin. Tulos näytti realiteetit kärjen kapeuden vuoksi, mutta pelaajat saivat valtavan innostuksen eteenpäin.

"Vähän kuin Red Bullia siihen aikaan"

Suurin yksittäinen saavutus hallin rakennuttamisen ja kisojen järjestämisen lisäksi oli 2–2-tasapeli Ruotsia vastaan. Ottelun lopputulos hullaannutti jo edesmenneen Matti Keinosenkin mukaan koko Tampereen. Keinonen iski itse ottelussa molemmat maalit ja Juhani Lahtinen pelasi unelmapelin Suomen maalilla.

– Ruotsi oli siihen aikaan voittanut maailmanmestaruuden, joten Ruotsi oli yksi suurista. Väkeä oli ottelussa niin suuri massa, että tuntui siltä kuin olisimme pelanneet yhdellä ylimääräisellä pelaajalla. Saatiin korvien kautta henkistä voimaa. Kovaa menoa oli yleisössäkin, kun yksi ihminen taisi jopa saada sydänkohtauksen.

– Jalat kulki siinä pelissä hyvin ja kaikki venyi henkisesti eteenpäin. Kerta kaikkiaan oli vähän kuin oikea huuma päässä, kun kaikki tsemppasivat. Jos Red Bull antaa siivet, niin kyllä tuo huuma oli vähän kuin Red Bullia siihen aikaan, Oksanen tunnelmoi täyden hallin edessä pelattua ottelua.

Oksanen mainitsee MM-edustuksen kokonaisuudessaan olleen ikimuistoinen kokemus, sillä harvat lopulta pääsevät pelaamaan kotikisoissa ja vielä omassa kotikaupungissaan. Unohtumattoman Ruotsi-ottelun ohella mukaan mahtui myös hauskoja muistoja, jotka palaavat mieleen vielä useammankin vuosikymmenen jälkeen.

– Lajia ajatellen ykkösasia oli kuitenkin se, että maailmanmestarimaata Ruotsia vastaan pelattiin tasan. Ollaan varmaan esi-isiltä peritty tällainen piirre, että ollaan mahdottoman sinnikkäitä jätkiä. On siinä jonkinlainen mottipää pitänyt olla, kun tänne korpeen on jäänyt. Sinnikkyys on kyllä koko kansana peritty.

– USA:n porukalta kuultiin, että kisaravintolassa oli tanssia. Portsarit olivat sen verran fiksuja, kun he pitivät huolen siitä, että urheilumiehet pääsivät ja mahtuivat vapaapäivinä tanssimaan, vaikka porukkaa oli paljon. USA:n pelurit olivat kiertäneet Eurooppaa ja tulleet sitten Suomeen ja he sitten huusivat, kuinka Voima oli Euroopan paras yökerho, Oksanen naurahtaa ja muistelee itsekin käyneensä yökerhossa.

Järjestelyt suuren maailman jalanjäljissä

Suomi onnistui järjestelyissä hyvin ja kehuja satoi niin pelaajilta kuin joukkueiden johtohenkilöiltäkin. Suurena positiivisena ja helpottavana tekijänä turnausta järjestettäessä olivat urheilijoiden majoituspaikat, jotka sijaitsivat aivan Hakametsän jäähallin vieressä.

"Kokonaisuutena kaikki meni nappiin ja siitä voidaan olla Suomessa ja Tampereella ylpeitä."

– Tampereella matkat ovat mahdottoman lyhyitä, kun muualla on istuttu puolesta tunnista tuntiin bussissa, jotta päästään jäähallille. Tampereella rakennettiin asuntoja eläkeläisille aivan Hakametsän viereen. Ennen kuin eläkeläiset tulivat, jääkiekkoilijat saivat asua rakennuksissa, jolloin ei bussia tarvittu mihinkään, Oksanen kuvailee oloja Tampereella.

– Autoliikkeet antoivat joukkueenjohtajille myös autoja ja kuskeja käyttöön. Tällainen malli oli muualla käytössä ja Suomessa kopioitiin sitten muilta. Kokonaisuutena kaikki meni nappiin ja siitä voidaan olla Suomessa ja Tampereella ylpeitä.

Onnistuneet järjestelyt, suuret yleisömassat ja pelaajien kehittyminen antoivat hyvän alkusysäyksen jääkiekon kasvamiselle Suomessa ja seuraavat kotikisatkin päästiin järjestämään alle kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1974.

Harjoittelumäärät kasvoivat jäähallin myötä, ja ennen kaikkea sisäjää paransi harjoittelun laatua. Urheilutapahtuma oli suurin Suomessa järjestetty sitten vuoden 1952 olympialaisten. Olosuhteiden parantumisen lisäksi ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja tunnelmaa saattoi aistia pitkään.

– Tunnelma jäi jotenkin leijumaan. Tällainen jääkiekon menestyminen oli Tampereella suuri puheenaihe. Kaikkien kanssa tuli tutuiksi ja ihmiset uskalsivat tulla kaduilla puhumaan, kun he olivat nähneet pelejä. Ihmiset saattoivat kutsua kahville ja siellä sitten heitettiin tarinaa kahvikupin ääressä, Oksanen kertoo yleisestä tunnelmasta.

Nokia Arena tarjoaa kevään kotikisoille näyttävät puitteet.
Kuva © Juuso Koro / @juusokuvaa

Suomen MM-joukkue 1965

Maalivahdit:

Urpo Ylönen

Juhani Lahtinen

Puolustajat:

Ilkka Mesikämmen

Kalevi Numminen

Jarmo Wasama

Pentti Lindegren

Lalli Partinen

Hyökkääjät:

Pentti Rautelin

Juhani Wahlsten

Raimo Kilpiö

Matti Reunamäki

Seppo Nikkilä

Jaakko Honkanen

Lasse Oksanen

Heino Pulli

Matti Keinonen

Reijo Hakanen

Nyt Suomi on kokenut arvokisaturnausten isäntämaa, ja upouusi Nokia Arena tarjoaa tasokkaan turnauskokemuksen toukokuussa niin pelaajille kuin katsojillekin. Turnausjärjestelyt ovat aikataulussa, vaikka toisen lohkon pelipaikka on vielä epäselvä.

Oksanen pääsi jälleen ensimmäisten joukossa kokeilemaan Suomen moderneimman jäähallin jäätä, ja kokenut kiekkomies odottaa malttamattomana keväällä järjestettäviä kotikisoja.

– Kai ne laittoivat minut sinne katsomaan, että onko jäässä railoja. Olin siis ylimmäinen railontarkastaja, Oksanen heittää takaisin liittyen kysymykseen ainutkertaisesta tilaisuudesta päästä kokeilemaan jäätä ennen yhtäkään Liiga-ottelua.

– Mutta kyllä on hirveä hyvän olon tunne siitä, että kisat on saatu taas Tampereelle. Nykyään ollaan maailman huipulla, kyllä nämä pelaajat ovat tämänkin areenan tänne työllään ansainneet kuten mekin aikoinaan. Kaiken maailman puitteet ovat täysin kunnossa enkä ole keksinyt, mitä enempää voisi enää vaatia, Oksanen kuvailee tuntemuksiaan.

Ensi sunnuntaina tarinoita kulissien takaa kertoo vuoden 1974 kotikisoissa pelannut Veli-Pekka Ketola, joka toimi turnauksessa Suomen joukkueen kapteenina. Sijoitus parani verrattuna vuoteen 1965, mutta ilmassa leijui muutakin kuin onnistumisen tunteita.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös