Toni Rajalan haastattelu 5.12.2021, Biel/Bienne, Sveitsi. (Kuva: Jari Mäki-Kuutti)
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Koti-ikävää bussiliigassa ja ykkösvaraukset tiellä AHL:ssä, mutta Toni Rajalan NHL-unelma elää yhä: “Yritetään vetää tykkikausi”

Haastattelu

Toni Rajala voitti vuonna 2009 alle 18-vuotiaiden MM-kisojen pistepörssin hurjilla tehoilla 10+9 kuudessa pelissä – taakse jäivät tulevat NHL-tähdet Vladimir Tarasenko, Jevgeni Kuznetsov ja Mikael Granlund.

Kauden päätteeksi Rajala sai NHL-varauksen, Edmonton Oilers 4. kierroksella, ja siirtyi seuraavaksi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan WHL-juniorisarjaan.

– Oilers halusi, että lähtisin sinne pelaamaan. Yhden kauden pelasin WHL:ssä, ja aina voi jossitella, olisiko ollut paremmat saumat päästä NHL:ään, jos olisin ollut pidempään.

60 ottelua Brandon Wheat Kingsissä tuottivat 26 maalia ja 63 tehopistettä, joten pienikokoinen suomalainen pärjäsi hyvin kovasta pelistään tunnetussa sarjassa. Rajala kuitenkin yhden kauden jälkeen Suomeen ja Ilveksen tuttuun joukkueeseen.

– Vähän oli tietysti koti-ikävää nuorella pojalla, mutta isoin syy oli, että WHL oli melkoinen bussiliiga. Lyhin matka oli viisi tuntia ja 32 tuntia pisin. Se ei oikein sytyttänyt. Jälkikäteen miettii, olisiko pitänyt pysyä vuosi pidempään.

Rajala pääsi pelaamaan Oilers-paidassa, mutta ei virallisessa NHL-ottelussa.
Kuva © Getty Images

– Enää sitä on turha jossitella, mutta silloin oli ajatus, että halusin takaisin Eurooppaan vuodeksi tai pariksi ja kokeilla sitten uudestaan AHL:n kautta.

AHL:kin tuli Rajalalle tutuksi muutama vuosi myöhemmin.

– Oli sinänsä huono kausi yrittää, kun työsulun takia jouduin aluksi ECHL:ään. Siellä pelit kulki tosi hyvin, ja muutaman pelin pääsin pelaamaan AHL:ssä ennen työsulun päättymistä.

ECHL:ssä Rajala hurjasteli 29 pelissä tehot 18+20, mikä riitti Stockton Thunderin sisäisen pistepörssin viidenteen sijaan, vaikka pelejä oli selvästi kärkeä vähemmän. Vertailun vuoksi HPK:sta tuttu Philippe Cornet ylsi vuotta vanhempana 18 pelissä 23 pisteeseen.

AHL:ään päästyään Rajala jatkoi tehokasta peliä: 46 runkosarjapelissä 45 pistettä ja pudotuspeleissä 16 pistettä 17 ottelussa.

– Hyvä kausihan se oli, konferenssifinaaleihin päästiin. Oilersin homma oli vähän hankalaa siinä vaiheessa, että siellä oli niin paljon nuoria kärkivarauksia. Muutaman pelin pelasin heidän kanssa ennen työsulun loppumista, ja kovia ja taitavia pelimiehiä siellä.

Oilersin farmissa pelasivat tuolloin tosiaan ykkösvaraukset Taylor Hall ja Ryan Nugent-Hopkins, sekä useita ykköskierroksen varauksia, kuten Jordan Eberle, Magnus Pääjärvi ja Alex Plante. Paras pistemies oli kuitenkin Rajalan tavoin nykyään Sveitsissä pelaava yhdysvaltalaishyökkääjä Mark Arcobello, joka on kertaalleen voittanut NL:ssäkin pistepörssin.

– Meillä oli AHL:ssä hyvä joukkue vielä työsulun jälkeenkin: Niko Hovinen, Teemu Hartikainen ja Antti Tyrväinen joukkuekavereina eli oli muita suomalaisiakin. Saattoi olla väärä paikka mulle, ja olin siihen aikaan vielä vähän heiveröinen.

Kädet ristiin ja katse kohti NHL:ää.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

"Ei se mahdotonta ole vieläkin NHL-sopimus saada"

Nopea ja taitava Rajala kokee kaikesta huolimatta hyötyneensä kahdesta kaudestaan rapakon takana.

– Kyllä Pohjois-Amerikassa pelaajana kehittyi, kun siellä on paljon pelejä kaudessa. Peli on pienessä kaukalossa ihan erilaista, kun on vähemmän aikaa kiekon kanssa. Ja pelit sujui yllättävänkin hyvin odotuksiin nähden.

– Lisäksi opin itsenäisemmäksi, kun olin poissa kotoa. Oli opeteltava kokkaamaan ja pärjäämään muutenkin omillaan.

30-vuotias hyökkääjä elättelee vielä toiveita tarunhohtoiseen pääsystä.

– On sitä NHL:ää tullut välillä mietittyä, että mitä jos? Eikä se mahdotonta tosiaan ole vieläkin NHL-sopimus saada, toivon mukaan olisi vielä vuosia jäljellä, mutta aika pian se pitäisi tapahtua. Yritetään vetää tykkikausi.

Nyky-NHL voisi sopia Rajalalle paremmin kuin se peli, johon hän kävi tutustumassa. Luistelusta ja tehoista elävä pienikokoinen hyökkääjä tiedostaa myös rajoitteensa.

– Pelikin on sittemmin muuttunut, että enää ei tarvitse olla satakiloinen jässikkä pärjätäkseen NHL:ssä. 35-vuotiaana voin olla jo Ilveksessä.

Ennen haastattelua Rajala istahti tottuneesti omalle paikalleen pukukopissa.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Haastatteluajankohtana Nokia Arenan avauspelit olivat juuri takana, ja Ilves-taustainen Rajala oli seurannut avauspelejä.

– Somesta näin videota Nokia Arenasta, ja perjantain pelistä katsoin kohokohdat. Toisesta pelistä ei tarvinnut katsella. Onhan se hienoa saada uusi halli, ja toivottavasti väkeä käy peleissä. Ymmärtääkseni Tampereella on hyvä buumi ja kunnon kaksintaistelut menossa. Toivottavasti Ilves saa lähivuosina uuden viirin kattoon.

– Fanikulttuuri on täällä Keski-Euroopassa ihan toisenlaista kuin esimerkiksi Suomessa. Ihan hyvää meininkiä on ilmeisesti Ilveksenkin peleissä ollut, mutta muidenkin pitää kannustaa kuin Osasto 41:n.

NHL on toistaiseksi saavuttamatta, mutta Euroopassa Rajala on tehnyt monipuolista uraa. Kausina 2013–16 hän pelasi neljässä eri joukkueessa ja kahdessa eri maassa.

– Tuli monta vuotta oltua eri joukkueissa Ruotsissa ja Venäjällä ja vuoden sopimuksilla mentiin. Luulajassa pelasin viimeistä vuotta, niin siinä mietittiin, mikä olisi seuraava kohde. Halusin asettua jonnekin edes parin vuoden sopimuksella.

Ensimmäisellä SHL-kaudella 2013–14 HV71:ssä Rajalan kanssa samaan aikaan pelasi lyhyesti tänä syksynä Chicago Blackhawksin ahdisteluskandaalista tutuksi tullut seksuaalisen hyväksikäytön uhri Kyle Beach.

– Mietin heti, että “Kyle Beach, enkös mää pelannut hänen kanssa”. Ei ehditty mitenkään hengata yhdessä. Mukava äijä kopissa, ei osannut ajatella että mitään tuollaista olisi tapahtunut. Eikä huomannut käytöksestä: hyvä joukkuepelaaja ja kova puhumaan.

– Todella ikävä tarina, isona shokkina tuli itsellekin kun luin uutisia. Toivottavasti ei enää tarvitsisi tällaisia juttuja lukea ja kokea. Ja toivottavasti Kylen elämä sujuu nyt paremmin!

Rajalan kotihalli Tissot Arena on Sveitsin uusimpia.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

"Luksusta, kun saa joka yön nukkua omassa sängyssä"

Pelattuaan kokonaisen kauden HV71:ssä, seuraavan kauden puoliksi KHL:ssä Jugra Hanty-Mansijskissä ja SHL:ssä Färjestadissa sekä vielä yhden kauden Luulajassa Rajala lähti hakemaan Sveitsistä pidempää pestiä. Aluksi EHC Biel-Biennekin antoi vain vuoden sopimuksen.

– Tosi hyvin lähti täällä peli kulkemaan ja olisinko 13 peliä pelannut, kun alkoi juttelut jatkosta. Sain sitten kahden vuoden sopimuksen. Kuudes vuosi on nyt menossa ja olen kyllä viihtynyt. Hyvin on pelikin kulkenut, ja kaksi kokonaista kautta vielä sopimusta jäljellä.

Rajala on pelannut Sveitsissä pelkästään EHC Biel-Biennessä, ja pienehkö saksan- ja ranskankielinen Biel/Biennen kaupunki on osoittautunut miellyttäväksi asuinpaikaksi. Rajalan mukaan Biel/Biennen talvet ovat leutoja ja kevät alkaa aikaisin.

– Kaikki tarvittava löytyy Biel/Biennestä, ja Sveitsi on pieni maa eli tunti ja vartti niin olet Zürichissä ja Alpeilla tunnissa. Pisin bussimatka meillä taitaa olla Davosiin, meniskö kolme ja puoli tuntia pysähdyksellä.

– On luksusta, kun saa joka yön nukkua omassa sängyssä. Varsinkin nyt, kun on pieni vauva kotona, niin ehtii viettää perheen kanssa aikaa.

Rajala istuu pukukopissa ykkösmaalivahti Joren van Pottelberghen vieressä.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

Kaksikielisessä kaupungissa olisi erinomainen mahdollisuus kielikylpyyn, ja Rajala harmitteleekin, ettei ole hyödyntänyt paremmin kielitaidon kehittämistä.

– Siihen olen pettynyt, että saksa ja ranska ei taitu. Saksaa ymmärrän vähän paremmin. Ravintoloiden ruokalistat on tullut tutuiksi, kun ennen lapsen syntymää olin täällä paljon yksin, niin tuli käytyä enemmän ulkona syömässä. Joitain sanoja sieltä täältä ymmärrän.

– Pitäisi enemmän panostaa ja oppia kieltä paremmin, kun ei tiedä, olenko täällä pidempään kuin kaksi vuotta. Harmittaa, ettei tullut heti alussa kunnolla opiskeltua. Nyt varmaan puhuisin jo aika hyvin.

Toisaalta englannilla pärjää, ja Antti Törmäsen valmentamassa joukkueessa myös pukukoppikielenä käytetään englantia.

– Esimerkiksi kaikki synnytykseen liittyvät jutut hoitui sairaalassa englanniksi. Joukkueen kesken on myös sovittu, että yritetään puhua englantia mahdollisimman paljon eli olisi vaan yksi kieli kopissa. Välillä tulee suomekskin juteltua, ja on mukava, että olen saanut muita suomalaisia joukkueeseen.

Parhaan pistemiehen keltainen liekkikypärä on tullut Rajalalle Sveitsissä tutuksi.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti

"Yritetään tänä vuonna päästä finaaleihin asti"

EHC Biel-Bienne on pelannut Sveitsin pääsarjassa yhtäjaksoisesti kaudesta 2008–09 asti. Sarjanousun jälkeen joukkue on pelannut karsinnoissa kolmesti, mutta Rajalan aikana Biel/Biennessä on pelattu joka kevät pudotuspelejä.

Koronakaudella 2019–20 pudotuspelit jäivät väliin, ja viime kaudella EHC Biel-Bienne joutui pudotuspelien karsintakierrokselle – osin koronan vuoksi, mutta mahdollisesti myös päävalmentaja Törmäsen puuttumisen vuoksi.

– Viime kauden lopulla sitä joukkueessa paljon mietittiin, että missä kunnossa hän on ja palaako täksi kaudeksi valmentamaan. Hyvinhän meillä on mennyt Antin valmennuksessa, kun kaksi kertaa päästy semifinaaleihin. Viime kausi oli huonompi, kun tiputtiin säälipleijareissa, mutta Antti ei ollutkaan mukana.

– Juuri ennen pudotuspelejä sairastuin koronaan, mutta selvisin nenän tukkoisuudella ja pienellä lihassäryllä muutamana yönä, että siinä se oli. Pelien kannalta sattui huonoon aikaan, kun oli paljon pelaajia karanteenissa, ei pystytty paria viimeistä runkosarjamatsia pelaamaan ja jouduttiin säälipleijareihin.

Muutaman päivän otannalla Sveitsissä suhtaudutaan koronaan ja torjuntatoimenpiteisiin tosissaan: Genevessä hallin järjestyksenvalvojat seurasivat kasvomaskien oikeaoppista käyttöä, jäähallit olivat ainoa paikka, jossa koronapassin lisäksi kysyttiin henkilöllisyystodistus ja Zürichin lentokentällä aseistautuneet vartijat tulivat huomauttamaan puuttuvasta maskista.

– Nyt pitää olla kaikilla rokotukset tai jos ei ole, pitää kolmen päivän välein käydä testeissä. Se on liigalta määräys, ja koko joukkue on rokotettu. Viime aikoina on ollut tartuntamäärät nousussa, mutta toivottavasti ei jouduta taas siihen, ettei yleisöä pääsisi halliin.

– Viime kaudella oli karua pelata tyhjille katsomoille ja fiilis menee. Ilmeisesti maskit pitää olla kaikilla katsojilla nyt, mutta alkukaudesta ei vielä ollut. Koronapassi on myös pakollinen, ja silti yleisöä on ollut ja meininki on kova.

Kaikki kunnia myös Genève-Servette HC:n ja HC Davosin kannattajille, mutta EHC Biel-Biennen kotipelissä tunnelma oli aivan omaa luokkaansa.

Rajala on paitsi joukkueensa tehokkain pelaaja myös varakapteeni.
Kuva © Jari Mäki-Kuutti / https://www.instagram.com/fotokuutti

Tälläkin kaudella EHC Biel-Bienne on NL:n kärkijoukkueita, ja vahva suoritustaso on pitkäjänteisen työn tulosta.

– Muutamat vuodet meillä on ollut hyvä joukkue, ja toisella kaudellani kun päästiin semifinaaleihin, niin se oli ensimmäinen kerta melkein 30 vuoteen, kun EHC Biel-Bienne pärjäsi niin hyvin. Tuskin se ihan musta oli kiinni, vaan siinä kohtaa seura alkoi niin sanotusti panostaa, Rajala naurahtaa.

– Haluttiin rakentaa mestarijoukkue. Tuli uusi halli, enemmän sponsoreita ja parempia pelaajia.

NHL:ssä asti torjunut Jonas Hiller, kokeneet puolustajat Sam Lofquist ja Anssi Salmela sekä edelleen kokoonpanoon kuuluvat sveitsiläistähdet puolustaja Yannick Rathgeb ja hyökkääjä Damien Brunner ovat hyviä esimerkkejä kunnianhimoisemmasta hankintapolitiikasta.

– Vaikea sanoa, mistä on jäänyt kiinni, että tie on pysähtynyt semifinaaleihin. Ehkä pudotuspelikokemattomuus on näkynyt, ja ratkaisupeleissä on pienet marginaalit, niin koko ajan pitää olla hereillä. Pudotuspeleissä pelaaminen on ehkä vähän fyysisempää, mutta itse olen saanut väisteltyä taklauksia ja vältettyä loukkaantumiset.

– Sanoisin, että tällä kaudella meillä tosi hyvä joukkue ja on myös kokemusta pudotuspeleistä enemmän. Yritetään tänä vuonna päästä finaaleihin asti. Aina se on jäänyt harmittamaan, kun on semifinaaleissa hävitty.

Rajalan tehokkain NL-kausi 2018–19 palkittiin myös kutsulla MM-leiritykseen.

– Vähän yllätyksenä tuli se kisapaikka, enkä kauden aikana ajatellut, että olisi mahdollisuuksia kisoihin. Sitten ei tullutkaan NHL-vahvistuksia, niin leirityksen aikana alkoikin tuntua, että tässä on ihan hyvät mahkut.

Pitkän ja kansainvälisen uransa aikana Rajala on kohdannut erilaisia valmentajia niin seura- kuin maajoukkueissa, mutta Jukka Jalonen saa erityismaininnan.

– Jalosesta valmentajana olen kyllä tykännyt. Sieltä -19 kisoista asti on ollut teemana “Kun aika on” eli kun jäälle mennään, keskitytään ja pelataan täysillä, mutta pelien ulkopuolella ilmapiiri on rento eikä tarvitse jäpittää.

– Ilmapiiri oli aika uskomaton, ja kaikki puhallettiin yhteen hiileen. Paras joukkuehenki, mitä olen kokenut.

Yllättävä maailmanmestaruus onkin Rajalan kiekkouran ykkösmuistoja.

– Silloin 2019 ei ollut paineita, kun media lyttäsi ennakkoon kaikkien aikojen huonoimmaksi joukkueeksi, mikä oli hyväksi, kun oli aika kokemattomia pelaajia. Päätettiin yrittää parhaamme ja katsoa, mihin se riittää. Tosi hienosti lähti peli rullaamaan, ja pitkälle riitti.

– Aikamoinen tuhkimotarinahan se oli. Sitä on kiva muistella vanhoilla päivillä.

» Lähetä palautetta toimitukselle