Ronja Savolainen (vas.) ja Noora Tulus Jatkoajan haastattelussa. Kuva joulukuulta 2017.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Kohti kotikisoja: Luulajan kaksikko Tulus ja Savolainen: "Kotikisoihin pääseminen olisi hieno plussa kaudelle"

Haastattelu
Kohti kotikisoja -juttusarjassa tutustutaan naisten maajoukkueen pelaajiin ennen huhtikuussa Espoossa järjestettäviä MM-kisoja. Ensimmäisessä osassa ääneen pääsevät Ruotsissa pelaavat Ronja Savolainen ja Noora Tulus. Kaksikko avasi Jatkoajan haastattelussa niin kuluvan kauden kuulumisia, tavoitteitaan kuin ystävyyttäänkin.

Noora Tulus ja Ronja Savolainen pelaavat Luulajassa Ruotsin pääsarja SDHL:ää. Tulus lähti Espoon Bluesista Luulajaan kolme vuotta sitten kesken kauden ja Savolainen saapui perässä puoli vuotta myöhemmin, seuraavan kauden alussa.

‒ Kaipasin uusia haasteita ja kesken kauden sain tiedon siitä, että täällä tarvitaan yhtä hyökkääjää. Tartuin tilaisuuteen ja pääsin sopivasti tänne auttamaan joukkuetta ensimmäisen mestaruuden voittamisessa, Tulus muistelee.

‒ Kuulin Nooralta aikanaan paljon hyvää joukkueesta ja kun sain vielä lisäksi tietää, että Jenni Hiirikoskikin harkitsee tänne lähtemistä, päätökseni oli helppo, Savolainen kertoo.

Kumpikaan ei ole katunut lähtöään eikä harkinnut ikinä paluuta Suomeen ja Naisten Liigaan.

‒ Täällä kaikki on hyvin ja koko organisaatio pyrkii meidän parhaaseemme. Arki tehdään helpoksi ja annetaan hyvät mahdollisuudet kehittyä jääkiekkoilijana. Lisäksi kaikki tarpeellinen on lähellä, naiset kertovat toistensa lauseita täydentäen.

"Olen kehittynyt pelaajana niin, että osaan pelata järkevästi huonoinakin päivinä"

Vaikka sekä Savolainen että Tulus ovat kotoisin pääkaupunkiseudulta, noin 75 000 asukkaan Luulajaan sopeutuminen on ollut helppoa.

‒ Oikeastaan tykkään enemmän pienistä paikkakunnista. Helsingissä liikkumiseen meni hirveästi aikaa, molemmat sanovat melkein yhteen ääneen.

Nykyisen kotikaupunkinsa parhaina puolina Savolainen ja Tulus pitävät kauneutta. Keskusta on kaunis ja kaupungissa on mukava kävellä ja ulkoilla muutenkin. Myös miellyttäviä kahviloita ja ravintoloita on tarpeeksi. Erityisesti ystävykset pitävät siitä, että ympärillä on vettä, josta on iloa silmille niin kesällä kuin talvella.

Selvästikään maantiede ei ole heidän suurin kiinnostuksen kohteensa, sillä vasta haastattelussa he alkavat pohtia sitä, onko kaikki lähistön vesi merta vai onko jokin alue sittenkin järvi.

‒ Minun mielestäni se on kyllä meri. Vesi on vähän suolaista, arvelee Savolainen.

‒ Niin, ei kai se varmaan järvi ole, Tulus päättää aiheesta versoneen pitkän keskustelun.

Meneillään onnistunut kausi

Pelaajat ovat sitä mieltä, että heillä molemmilla on meneillään varsin onnistunut kausi. Tulus kertoo kautensa olleen tasainen. Hän on säästynyt pahoilta loukkaantumisilta ja sairastumisilta ja ehkä sen takia pystynyt pitämään samaa tasoa yllä koko kauden.

Savolainen puolestaan kuvailee kauttaan nousujohteiseksi ja tasaisuutta löytyneen aiempaa enemmän.

‒ Olen kehittynyt pelaajana niin, että osaan pelata järkevästi huonoinakin päivinä. Ennen ne menivät yliyrittämiseksi, hän tiivistää.

Luulajassa puitteet ovat kohdillaan.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Runkosarjan voittanut Luleå HF oli runkosarjassa omaa luokkaansa. Tulus ja Savolainen pitävät seurajoukkueensakin kautta tähän mennessä onnistuneena.

‒ Olemme kehittyneet joukkueena niin, että voitamme pelejä, vaikka emme pystyisikään pelaamaan omalla tasollamme, Tulus toteaa.

‒ Tammikuun otteluruuhkassa olen huomannut, että osaamme nyt pelata joukkueena paremmin. Vaikka on ollut paljon matkustamista ja paljon pelejä, joukkue on suhtautunut siihen hyvin, Savolainen lisää.

Heti maajoukkuetauon jälkeen SDHL:ssä alkavat pudotuspelit, joita pelaajat odottavat innolla. Vastustaja ei ollut haastatteluhetkellä vielä tiedossa, mutta se on tiedossa, että sarjajärjestelmä muuttuu. Aiemmilla kausilla on päässyt jatkoon kahdella voitolla, nyt tarvitaan kolme.

‒ Paras viidestä on minusta parempi malli. Siinä yksittäisen epäonnistumisen painoarvo ei ole niin suuri ja jatkoon menee varmemmin parempi joukkue. Onnella on vähemmän sijaa. Matkustamista tulee toki enemmän, mutta siihen olemme tottuneet. Lisäksi johtoryhmä tekee todella hyvää työtä, että matkustamisen kuorma olisi mahdollisimman pieni, Savolainen miettii.

‒ Järjestelmällä ei ole minulle väliä. Oli se mikä hyvänsä, pitää pelata hyvin ja voittaa, Tulus toteaa.

Tähtäimessä MM-kotikisat

Huhtikuussa Espoossa järjestettäviä MM-kisoja ja mahdollista paikkaansa siellä kaverukset eivät vielä oikeastaan mieti. Molemmat tekevät kaikkensa kisajoukkueeseen päästäkseen, mutta keskittyvät ensin pian alkaviin pudotuspeleihin. Tavoite on voittaa SDHL:ssä mestaruus, joka olisi Savolaiselle toinen ja Tulukselle jo kolmas.

SDHL:n sarjaohjelmaa katsoessa on helppo uskoa, että pelaajat eivät oikeasti ole kisoja miettineet. Luulaja pelasi tammikuussa joka viikko kolmesta neljään peliä. Koska kaikki vierasmatkat ovat pitkiä, aikaa ei ole miettimiselle juuri jäänyt.

‒ Valinnat eivät ole olleet kauheasti mielessä, koska on ollut aika räväkkä tammikuu. Jos kutsu tulee, se tulee ja se on... Tulus aloittaa, mutta ei ehdi loppuun asti, ennen kuin Savolainen täydentää:

‒ Hieno plussa tälle kaudelle.

Savolainen on tehnyt tällä kaudella Ruotsin pääsarjassa 36 otteluun tehot 12+20.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Kisoihin Savolainen ja Tulus toki haluavat. Haastattelua tehtäessä he olivat juuri lähdössä maajoukkueleirille ja EHT-turnaukseen Venäjälle. Leiri on viimeinen paikka antaa näyttöjä, mutta kumpikaan ei stressannut asiasta. Kunnollisia muistikuvia omista suorituksista maajoukkueessa heillä ei ole, sillä mieleen on jäänyt lähinnä marraskuussa Kanadassa pelattu Neljän maan turnaus, jossa vuoroin oksennettiin ja vuoroin yritettiin selviytyä peleistä vajaalla joukkueella.

"Saatan jäädä lueskelemaan hallin seinillä olevia mainoksia, kun valmentaja selittää, mitä pitää tehdä. Valmentajat kuitenkin tietävät, että minulla on keskittymishäiriö"

‒ Kai maajoukkuepelit ihan hyvin ovat menneet. Välillä en ole ihan omalla tasollani ollut, mutta silloin olen tiennyt pystyväni parempaan ja olen seuraavalle leirille parantanutkin. Sitä kuitenkaan ei kannata ajatella, että nyt on viimeinen näytön paikka, vaan pitää pelata rennolla mielellä miettimättä liikoja, Savolainen toteaa.

Tulus ja Savolainen haluaisivat, että kotikisat toisivat lisää arvostusta naisten jääkiekolle Suomessa. Ruotsissa he ovat nähneet, miten naistenkin jääkiekkoa voidaan arvostaa, joten he tahtoisivat Suomeen saman tilanteen.

‒ Toivottavasti ihmiset tulevat katsomaan kisoja ja tulisi positiivista vaikutusta jääkiekon asemaan. Olisi hienoa päästä ensimmäistä kertaa kotikisoihin pelaamaan, kun kaikki läheisetkin voisivat tulla katsomoon, Tulus toteaa kisatoiveistaan.

‒ Olisi kyllä hienoa olla mukana kisoissa, joissa tietäisi katsomon olevan aina meidän puolellamme. Suomi, Suomi –huudoista saisi lisävoimia peliin, Savolainen haaveilee.

Ystävyys kantaa myös kaukalon ulkopuolella

Savolainen ja Tulus ovat parhaat ystävät. Heidän ystävyytensä on ulkopuolisenkin helppo huomata, sillä se näkyy kaikesta. He kulkevat aina ja kaikkialla yhdessä, täydentävät luontevasti toistensa lauseita ja puhuvat sujuvasti toistensa päälle.

Miksi näin on?

‒ Ronja on niin hauska! virnistää Tulus.

‒ Meillä on aina hauskaa yhdessä ja Nooralle voin kertoa elämästäni ihan kaiken. Menee hyvin tai huonosti, hän kuuntelee aina ja haluaa auttaa. Olimme hyviä ystäviä jo aikanaan Espoossa pelatessamme, mutta täällä vieraassa maassa asuessamme olemme tulleet vielä läheisemmiksi, Savolainen jatkaa.

Tulus kuuluu Luleå HF:n kärkihyökkääjiin.
Kuva © Sirpa Pöyhönen - sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Pieniä ristiriitojakin tulee ajoittain, mutta niistä selvitään ilman sen suurempia murheita.

‒ Totta kai toinen ärsyttää joskus. Ei kai sellaista ihmissuhdetta olekaan, jossa niin ei kävisi. Mutta emme me ikinä riitele, vaan lähinnä olemme silloin hiljaa, kaverukset kertovat vuorotellen, toistensa päälle puhuen ja toistensa lauseita täydentäen.

‒ Pelaajana Noora on yksi maailman fiksuimmista, jonka olen jäällä nähnyt. Ja on hän tietysti fiksu jään ulkopuolellakin. Noora tekee kenttäkavereistaan aina parempia ja osaa tehdä maalejakin. Laukoa Nooran pitäisi enemmän, koska hänellä on todella hyvä laukaus. Hänen peliään on kiva katsoa, Savolainen kertoo.

‒ Ronja on pelaajana yhtä fiksu kuin minäkin. Hän on vahva ja hyvä kaksinkamppailuissa. Hän osaa hyödyntää jäällä vahvuuksiaan ja laukoo ja luistelee hyvin, Tulus kuvailee.

Keskittymishäiriö osana arkea ja persoonaa

Savolainen on kertonut avoimesti, että hänellä on keskittymishäiriö. Ulkopuolinenkin olisi sen voinut havaita jo ennen kuin asia tuli julkisuuteen, sillä hän erottuu muusta joukkueesta omalla valloittavalla tyylillään. Kun toiset odottavat erän alkua rauhallisen keskittyneenä, Savolaisen pää pyörii ja hän saattaa virnistellä ja pelleillä katsojien kanssa.

Toisinaan hänen katseensa jää tuijottamaan aivan eri suuntaan kuin muiden. Lisäksi hän saattaa kesken Maamme-laulun näyttää televisiokameralle kieltään.

‒ Kun peli on käynnissä, pystyn kyllä keskittymään. Harjoituksissa on hankalampaa, koska saatan jäädä lueskelemaan hallin seinillä olevia mainoksia, kun valmentaja selittää, mitä pitää tehdä. Valmentajat kuitenkin tietävät, että minulla on keskittymishäiriö, joten voin käydä kysymässä jälkeenpäin ohjeet uudestaan, Savolainen avaa.

‒ Kyllä Ronjasta huomaa, että hänellä on keskittymishäiriö, mutta hän on hienosti oppinut elämään sen kanssa. Koskaan ei ole tullut tunnetta, että hänen asioihinsa pitäisi puuttua, Tulus sanoo.

Savolainen puhuu keskittymishäiriöstään mielellään, sillä hän toivoo, että joku olisi kertonut asioista avoimesti myös silloin, kun hän itse oli lapsi.

‒ Keskittymishäiriölleen kun kukaan ei voi mitään. Se on vain asia, jonka kanssa on selviydyttävä ja josta huolimatta on opittava elämään, Savolainen toteaa.

Seuraavana päivänä Savolainen saakin viestin faniltaan, joka kertoi olevansa ylpeä siitä, että he ovat samanlaisia.

‒ Minulla ja Ronjalla on sama diagnoosi. Me ollaan samanlaisia, 12-vuotias lapsi kertoo ylpeänä.

Savolaisen avoimuus keskittymishäiriönsä suhteen on tuottanut siis juuri sitä tulosta, jota hän on toivonutkin.

» Lähetä palautetta toimitukselle